Apea synttärityttö

Tiedättekö sen suomalaisen mentaliteetin, kun viet synttärilahjan ja saat vastaukseksi ”ei minun takia olisi tarvinnut, ei näitä vuosia enää kannata muistaa” tai muuta vastaavaa? En tajua sitä ajattelutyyliä yhtään. Lokakuu on paras kuukausi monesta syystä, myös siksi, että itse juhlin syntymäpäivääni silloin. Opin jo lapsena odottamaan juhlapäivää ja äidilleni iso kiitos siitä, että hän väänsi ihania kakkuja barbiekakusta nallekakkuun lokakuun pimeyttä piristämään. Minä haluan edelleen järjestää juhlat aina kun mahdollista ja vetää päivän isolleen, yhtä lailla olen halunnut järkätä tyttärelle isot synttärit. Viime vuonna ryntäsin omille synttäreilleni suoraan Helsingistä ID:n inspiraatiopäivästä ja tuo synttäri-ilta oli ihan huippu!

Tänä vuonna ”juhlinta” aloitettiin jo viikkoa aiemmin, sillä äitini tarjosi minulle kasvohoidon Lapinniemen kylpylässä. Ylellisen kasvohoidon jälkeen söimme porukalla pizzat kylpylän pizzeriassa. Ja mikä pizzalista siellä olikaan, tryffeliöljyä, leipäjuustoa, lakkahilloa, siitakesieniä, limeä, pizzan täytteet olivat kyllä ihan huippuluokkaa ja pizzojen maku hyvä!

En jaksanut tänä vuonna järjestää juhlia, mutta äitini jatkoi ilahduttamistani viemällä minut Kaija Koon keikalle sunnuntaina. Kaija tykitti hyvän ja sopivan mittaisen keikan ja minä meinasin purskahdella itkuun koko ajan. Alussa tullut Hanat aukeaa-biisi sai potkuzembalot mahassa käyntiin ja minua itketti puolet konsertista. Mietin, kuinka 30-vuotissynttäreitäni viettäessämme mieheni tunsi tyttärestämme ekaa kertaa liikkeet mahan päälle. Mietin, kuinka olen kuunnellut Kaijan biisejä 1990-luvulla ollessani teini. Luukuttanut Vapaa-biisiä muuttaessamme ja ollessani hyvin epävarma tulevaisuudesta. Nieleskelin siis itkua keikan ajan.

Ennen keikkaa makasin mahakivuissa sohvan nurkassa ja vanhempani hakivat Fazerilta jokaiselle kakunpalat ja minä nousin sohvalta ”juhlapöytään” glamouristi kalsarilookissa. Juhlapäivän aamuna tyttäreni tuli sanomaan ”annan eka sulle suukon ja halin, sitten Lumiki-kortin”, jonka hän oli rakkaudella valinnut. Mies oli tehnyt aamiaiseksi ihania suolaisia kalamuffinsseja sekä munakokkelia. Postissa päivällä tuli kortteja, joista eniten sykähdytti pikkuveljen lähettämä kortti, jossa oli sydämiä isosiskolle (nirhaakohan tuo velimies minut tämän paljastuksen jälkeen). Sain korttien välissä arpoja, joita rakastan raaputtaa ja vielä voitinkin! Illalla naapuri toi kauniin kukkakimpun sekä kortin, josta tuli todella hyvä mieli.

Niin, mikä ihme tuo otsikko sitten on? Se liittyy siihen, että koko ajan läsnäni on menettämisen pelko. En pysty nauttimaan mistään kunnolla, kun ravaan vessassa ja elän pelossa. Synttäri-iltanani makasin yksin pimeässä itkien suureen ääneen vääränlaisten raskausoireiden takia. En halua niitä tähän sen tarkemmin kuvata, mutta tiedän etteivät ne ”kuulu” odotukseen. Samalla mahasta kumpusi tiukkoja potkuja kättäni vasten. Itkin kahta kauheammin. Haluaako hän kertoa, että kaikki hyvin äiti? Hän on jo niin todellinen, mutta liian pieni pelastettavaksi. En saanut illalla unta ja makasin kädet mahan päällä miettien itseni niin hysteeriseksi, että päädyin aamulla lääkäriin. Taas. Ei ole ollut yhtään viikkoa odotuksessa, ettei minua olisi lääkäristä löytänyt. Toivoin koko syntymäpäivän, että puhelin soisi edes kerran ja saisin jutella jonkun kanssa. Ei se soinut. Olin yksinäinen ja paniikissa.

Tuntuu väärältä, että perheeni tekee kaiken eteeni ja minä itken paniikissa. Mutta se hätä ja huoli, se menettämisen pelko, se sattuu niin että sisuksia vääntää. Nyt vasta tajuan, kuinka helpolla pääsin esikoista odottaessa. Päivät ovat tällä hetkellä hyvin pitkiä. Synttärityttö on äärimmäisen kiitollinen kaikista muistamisista, ensi vuonna toivottavasti jaksan leipoa sen kakun jota suunnittelin ja nauraakin päivän aikana. <3 Ehkä kaikkein kiitollisin olen tämän aamun empaattisesta lääkäristä, joka sanoi että ymmärtää hyvin miksi nämä oireet pelottavat ja käänsi ultralaitteen minua kohti ”siellä se pieni voi kuitenkin hyvin ja on kovin vauhdikas”.

Päivä kerrallaan, parasta lopputulosta toivoen.

Oletko sinä kova synttäreiden juhlija?

P.S. Vielä huomiseen asti on aikaa osallistua upeaan huiviarvontaan!