Miten opettaa lapsi lautailemaan? Lämmin kiitos Mustavuoren hiihtokoulu sekä bistro Mustavuori!

Voi mikä talvihulluus on iskenyt kun on lunta! Nelivuotias haluaa luistella joka päivä, mikä onneksi on helppoa, kun kotinurkilta löytyy jää. Minä haluaisin vaan hiihtää, mutta juuri päivän Aamulehdessä luki, että Tampereella on niin vähän vielä lunta, että meinaavat hiekat tulla esiin. Voisikohan sitä lähteä Jyväskylään etätöihin ja hiihtohommiin, ihan mielettömiä latukuvia nähnyt somessa Jyväskylästä ja taitaapa Helsingissäkin olla paljon enemmän lunta! Pulkkamäki on aivan huipputouhua ja rinteeseen haluaisi mennä aina vaan kun mahdollista. Aivan ihanaa! Varsinkin lapset kehittyvät silmissä näissä harrastuksissa ja nyt täytyykin lähettää iso kiitos viime viikolla käydyistä laskettelun jatkokurssista sekä lautailun alkeiskurssista.

Mustavuoren hiihtokoulu – yhteistyössä Tampereen slalomseuran ja Varalan urheiluopiston kanssa

Kuopuksemme ilmoitti loppuvuodesta, että haluaa opetella lautailemaan ja hylätä sukset. Asia selvä. Olemme yrittäneet häntä parhaamme mukaan viedä rinteeseen ja kehitystä on tapahtunut, mutta jos yhtään menee hermo opetteluun, kyllähän se näytetään aivan täysillä vanhemmille. Esikoinen on puolestaan laskenut suksilla muutaman vuoden, tulee ihan sujuvasti alas, mutta usein unohtuu ne mutkat ja homma ei kehity, kun emme pääse häntä ohjaamaan laudalla laskijoina. Jos yritämme, kuuluu joo joo ja likka menee omalla tyylillään. Tutkiessamme tarjolla olevia hiihtokouluja, päätimmekin ilmoittaa lapset niin lautailun alkeiskurssille kuin laskettelun jatkokurssille Mustavuoreen. Kurssi pidettiin kolmena iltana viime viikolla ja kesto oli 2h/kerta yhdellä tauolla.

Kun saavuimme maanantaina paikalle, huomasin kaikkien muiden olevan aika paljon isompia lapsia lautailukoulussa kuin meidän nelivuotias. Äkkiseltään veikkaisin, että muut kuusi lasta olivat ikähaitarilla 8-12-vuotta. Kurssit olivat kuitenkin nelivuotiaasta lähtien ja tyttö reipas, eli sinne meni. Vastassa oli kaksi miespuolista ihan superkivaa opea ja homma lähti käyntiin. Esikoinen oli 7-vuotiaana aika samaa ikää muidenkin laskettelun jatkokurssilaisten kanssa ja he aloittivat kurssin monohipalla rinteen alapuolella. Tajusimme vasta vähän ennen kurssia, että mehän ostimme itsellemme tässä laskuaikaa ja painoimme sitten miehen kanssa kaksin laudoilla rinteeseen tyttöjen jäädessä oppeihin.

Ammattilaisen opeissa kehitys on huimaa

Yhtään valituksen sanaa ei kolmen päivän kurssilla tullut. Ekana päivänä kuopus oli pahoillaan, ettei jaksa roikkua Mustavuoren naruhississä (se on isollekin ihmiselle aika raskas), mutta tokana päivänä sekin lähti sujumaan. Tauolta lapsi juoksi oman ryhmänsä luokse huutaen ”ei tarvitse saattaa” ja meni mukana kuin isompikin lapsi. Viimeisenä päivänä istuimme lautoinemme ylhäällä rinteessä ja katselimme miehen kanssa lastenrinteeseen. Siellä nelivuotiaamme laski laudalla, irrotti jalan siteestä, hyppäsi vauhdissa kiinni hissiin, päästi irti, laittoi siteen kiinni ja laski. Siis itse. Tuijotimme lastamme ihan ihmeissämme, kolmessa päivässä tapahtunut kehitys oli valtava. Meidän kanssa hinkatessa hän ei olisi ikinä ollut noin sinnikäs ja kyllähän sitä vanhempana palvelee lastansa aika pitkälle, hän näköjään kykenee tekemään nuo vaiheet ihan itse. ”Olen ylpeä isä”, mies totesi katsellessaan menoa. Minä lähetin lämpimiä ajatuksia opettajien suuntaan.

Laskettelun jatkokurssilla saatiin ankkurihississä yksin menoa varmemmaksi, oltiin täti tomera-asennossa ja mentiin mm. liukuporrasharjoitteluita ja piruetteja. Lapsi oli todella innoissaan kaikista harjoitteista ja porukasta saaden selkeästi uutta innostusta hommaan.

Eikä muuten haitannut vikan kerran -21 keli! Ostimme Motonetistä laskettelumonoihin lämmittävät pohjalliset sekä hanskoihin lämpöpussit ja kävi niin, että esikoinen jätti pitämättä yhden tauon (pitivät kaksi taukoa yhden sijaan), koska oli niin hiki! Yli 20 asteen pakkasella! Lämmin suositus siis noille lämpöpusseille!

Kurssijuhlan paikka – Bistro Mustavuori

Kurssi oli ohi ja muistoksi kaikki lapset saivat Angry Birds-pehmot. Lapset olivat ihan itku kurkussa siitä, että homma loppui – heillä oli ollut niin kivaa! Olimme tilanneet valmiiksi kasvishampparin ja lasten hampparit Bistroon ja pidimme pienimuotoiset kurssijuhlat nelistään. Kaikilla oli ollut todella kivaa, niin harvassa ovat minun ja miehenkin kaksinlaskut.

Bistro Mustavuoren takana on ihastuttava Anette Mellin, joka pyörittää myös Bistro Kattilaa sekä Viikinsaaren ravintolaa. Hampparit ovat hyviä, coleslaw raikasta ja itse tehtyä ja perunat kunnon ranskiksia, eivätkä mitään lötköjä valmismössöjä. Suosittelen käymään syömässä, jos et laske. Erittäin hyvää ja aivan mielettömän ystävällinen palvelu!

Kolmen päivän kurssi maksoi 125 euroa/nenä ja mielestäni sillä sai todella hyvin rahalle vastinetta. Kuudelle tunnille ei paljon hintaa jäänyt/tunti. Opettajia oli ryhmissä kaksi ja kaikki neljä olivat aivan supermukavia alansa ammattilaisia – juuri sellaisia, jotka innostavat lajiin eivätkä tyrmää kättelyssä. Tarjolla oli tälle viikolle muun muassa aikuisten takaisin harrastuksen pariin kurssi ja yksityistunnit ovat aina mainio tilaisuus oppia. Lämmin suositus, jos Tampereelta tai lähiseuduilta kaipaa opetusta!

Harrastetaanko siellä talvilajeja nyt ahkerasti? Mikä on suosikkisi? Ja vinkkejä saa heittää, miten voisi esimerkiksi lasketteluharrastusta kehittää jatkokurssin jälkeen! Kiitos Mustavuori todella kivasta viikosta!

Viime viikon vuoristorata – rautainfuusiosta tulleista kivuista telkkarikuvauksiin

Hyvää uutta viikkoa ystävät! Viime viikko oli kyllä sellaista vuoristorataa ettei tosikaan. Ihan mielettömän ihana viikko ja samalla osaltaan kipuisin aikoihin ja osa päivistä meni täysin ohi. Erittäin vahvasti plussan puolelle jäätiin ja tämäkin viikko alkaa jännittävästi. Toivottavasti teilläkin oli onnistunut viikko sekä viikonloppu, upeat kelit olleet! Mutta mitä kaikkea viime viikolla tapahtui?

Tavoitteena hiihtomaraton

Kerroinkin Instagrammin puolella, että aloitin treenaamisen hiihtovalmentajan johdolla ja Ida preppaa minua kohti maaliskuussa olevaa Jyväskylä Ski Marathonia. Laitan mahdollisimman pian jakoon erilaisia hiihtoharjoitteita sekä kerron ohjelmasta lisää! Kävin muun muassa potkuttelemassa yhdellä suksella tekniikkaharjoituksia, joka päätyi siihen, että koko perheeni potkutteli eilen yhdellä suksella menemään. Innostus tarttui!

Rautainfuusio aiheutti kovat kivut

Uskomaton olo iski reilu viikko sitten saadusta infuusiosta! Viikko sitten viikonloppuna tuntui, ettei kerta kaikkiaan henki kulje. Olo oli lyijynraskas ja lihakset painoivat tonnin. Päässä pyöri. Maanantaina olo tuntui paremmalta ja hiihtelin rauhakseen sekä kävimme lautailemassa. Lapset olivat kolmena iltana laskettelu/lumilautakoulussa ja me miehen kanssa lautailimme sillä aikaa kaksin. Olo oli kohtalainen ja menin ajoissa nukkumaan ja seuraavana yönä tuli takapakki.

Heräsin aamuyöstä älyttömään horkkaan ja tärinään sekä kipuihin. Hoipuin hakemaan särkylääkettä, lämmitin kauratyynyä ja tutisin peiton alla. Kuin olisi iskenyt todella kova kuume, mutta ilman sitä kuumetta. Karmea kipu sykki ihan joka ikisessä lihaksessa ja nivelessä. Olo jatkui koko tiistain ja kykenin vain ottamaan särkylääkkeitä ja hyvin pitkälti hytisin peiton alla, lääkkeetkään eivät auttaneet. Oksetti, eikä ruoka maistunut. Maha ja selkä särkivät kovaa. Tuli oikeasti olo, että miksi menin ottamaan infuusion, pelotti jos olo kestää pitkään! Keskiviikkona oli suht samanmoista menoa. Torstaina nousin takaisin jaloilleni ja otin vain yhden särkylääkkeen. Perjantaina sattui enää päähän ja viikonloppuna olo alkoi tuntua normaalilta. Huh! En muista milloin olisi särkenyt noin kovaa ihan joka kohtaan kropassa. Kyllä se rautamäärä oli hurja shokki keholle!

Eilen hiihtäessäni tajusin, etten enää huohota, rintaa ei ahdista vaikka syke nousee ja olo on jotenkin… Onnellinen. En olekaan vain hermoheikko panikoija tai mikään pessimisti. Olen elänyt 20 vuotta elämästäni puolitehoilla anemian kourissa. Itkin ääneen kun tajusin, miltä ihmisestä voi tuntua ilman sitä puolinaista oloa. En pysty sanoin kuvailemaan muuttunutta oloani. Että ehkä se infuusio sittenkin kannatti ottaa, vaikka puolivälissä viikkoa itkin kivusta.

Yrittäjäkoulutusta työn ohella

Keskiviikkona sain puhelun. ”Olet hakenut tähän yrittäjäkoulutukseen ja haluaisimme haastatella sinua”. Hetken aikaa mietin että täh. Kunnes muistin – hain TAKKin järjestämään yrittäjäkoulutukseen loppukesästä. Se tehdään täysin työn ohella eli kurssi on suht kevyt eikä mitään päätoimista opiskelua ja kurssi on myös suht edullinen. Toivon kehittäväni itseäni koko ajan lisää yrittäjänä sekä ennen kaikkea verkostoituvani ja tekeväni lisää asiakashankintaa, joten hain tuohon mukaan. Sitä ei järjestettykään syksyllä vaan se aloitus siirtyi tammikuulle ja olin ihan unohtanut asian! Haastattelu oli torstaina teamsin kautta, minut hyväksyttin joukkoon mukaan ja koulutus alkaa ensi viikolla! Aika ylläri, kun olin unohtanut asian, mutta innolla mukana!

Pyyntö telkkarikuvauksiin

Peiton alla voi kuulkaa sopia kaikenlaista. Sain puhelun, jossa minua pyydettiin mukaan erääseen ohjelmaan. Koska aihe oli mielenkiintoinen (itse asiassa vähän jopa haastava, osaanko vastata haastattelukysymyksiin!) lupauduin mukaan. Peiton alla maatessa juttelin toimittajan kanssa puhelimessa lähes tunnin aiheesta ja sovittiin lopulta kuvaukset tälle päivälle. Kauhulla mietin mitä jos en tokenekaan olostani, mutta selvisin ja kohta saapuu kuvaaja meille. Aika siistiä! Kaikkea pitää kokeilla on mottoni!


mekko THE OTHER STORIES (second hand)/ neule GARCIA JEANS/ takki PBO/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät PRAHASTA

Ja viikonloppuna oltiin miehen kanssa treffeillä, perheen kanssa luistelemassa, pulkkamäessä sekä hiihtämässä. En oikeasti pysty uskomaan, että kaikki tämä laskettelukoulusta hiihtohommiin ja peiton alla tärisevään naiseen tapahtui yhden viikon aikana. Tuntui kolmelta! Aikamoinen vuoristorata, mutta sitähän elämä on, täytyy vaan pitää junasta kiinni ja mennä mukana!

Uutta viikkoa kohti siis, kerron sitten milloin meikäläinen jorisee telkkarissa, kun saadaan (toivottavasti!) homma tänään purkkiin. Millainen viikko sinulla oli? Tai viikonloppu?

P.S. Joulukuun asuäänestyksen voittajaasu oli nro 4 ja arvontavoitto meni nimimerkille Kukka. Kiitos osallistuneille! <3 Ostin tuon mekon muuten vuonna 2015 kuopusta odottaessa, siihen mahtui hyvin maha joulun aikaan. Jäänyt sitten satunnaiseen käyttöön myöhemminkin!

Ilo irti pakkasesta – Disney-fanien jäälyhdyt

A whole new world
A new fantastic point of view
No one to tell us, ”No”
Or where to go
Or say we’re only dreaming
A whole new world
A dazzling place I never knew
But when I’m way up here
It’s crystal clear
That now I’m in a whole new world with you

Kutsukaa höperöksi, mutta silläkin uhalla julistan taas tätä rakkautani Disney-juttuihin. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta usein juoksulenkillä kuuntelen Disney-biisejä (englanniksi toki) ja rakastan kaikkea Disneyyn liittyvää. Hiihtelen kotona Minni-yöppärissäni, ripustan Samu Sirkkaa kuuseen ja osaan ulkoa kaikki leffat. Ainakin melkein. Ja ovathan isolla rahalla sekä taidolla tehdyt biisit kerta kaikkiaan upeita! Nyt saan fiilistellä ”luvalla”, kun lapseni ovat myös innostuneet Disneyn hahmoista.

Ilo irti pakkasesta – tee jäälyhty

Jäälyhtyjähän näkyy nyt paljon sosiaalisessa mediassa ja mekin olemme joskus niitä tehneet. Inspiroiduin tästä vanhasta postauksestani niin, että kun oli luvattu pakkasyötä, päätimme tehdä lyhdyt pihaan. Disneyt toki. Leikkasimme lasten vanhoista Prinsessa-lehdistä eri prinsessojen kuvia koristeeksi ja lopputulos oli kiva, pari kuvaa vähän lepattaa, mutta ei se haittaa, ilahduttavat meitä pihalla kuitenkin ja tytöt olivat hyvin haltioissaan niistä!

Miten tehdä jäälyhty? Tai Disney-jäälyhty?

Leikkaa värityskirjasta tai lehdestä haluamasi kuvat ja kiinnitä ne ämpärin reunaan parilla teipinpalalla, suht löyhästi että vesi pääsee joka puolelle ja kuvat irtoavat jäädytyksen jälkeen ämpäristä. Laitoimme yhden palan alareunaan ja toisen yläreunaan. Kuvat tulee teipata ylösalaisin, jotta kipatessa ovat sitten oikeinpäin.

Täytä ämpäri vedellä, ei ihan piripintaan mutta melkein. Sitten vain ulos odottelemaan, itse oikaisin kuvia vielä hetken päästä pihalla, kun meinasivat lepattaa runttuun. Jäälyhty on valmis, kun ilmakuplat ämpärissä ovat n. 2 cm päässä pinnasta. Meillä kesti 14 tuntia lyhtyjen jäädytys, toissayönä taisi olla pakkasta maksimissaan 15 astetta. Kolmenkympin keleillä voi kyllä olla, että yö on aivan liikaa jäädytykseen.

Nostimme ämpärit jäädytyksen jälkeen sisälle noin kolmeksi minuutiksi, jolloin reuna irtoaa hyvin. Sitten vain kippaus ylösalaisin pihalle ja reikä täytyy hajottaa jollain, jotta sinne saa kynttilän sisälle. Aika helppoa, halpaa ja hauskaa puuhaa vai mitä sanotte?

Kenellä on tehty jäälyhtyjä? Oletko koristellut niitä jotenkin?

P.S. En asetellut tarkoituksella, mutta eikö katsokin Hirviö rakastuneesti Bellen kuvaa tuossa tokavikassa kuvassa? :D Nyt lähden tästä leikkimään taas tai jotain… Viikonloppuja!