Tampereen parhaat (lounas)ravintolat!

Kun kysyin teiltä toiveita postauksiin, oli yksi ehdotus kertoa suosikkiravintoloitani Tampereelta. Tämä on aika haasteellinen kysymys, sillä Tampere on valtavan suuri paikka, josta löytyy ruokaa ihan kaikkeen mahdolliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Uusia paikkoja tulee usein, eikä niitä ehdi millään käydä testaamassa kaikkia. Tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen, ettemme juuri harrasta iltaruokia ravintoloissa, sillä tukiverkkoja Tampereella ei ole ja uhmaikäisen kanssa ravintolassa pitkän kaavan mukaan syöminen ei nyt vain ole hirveän nautinnollista välttämättä. Kotona on niin paljon kivempi laittaa porukalla ruokaa. Vuosi sitten palkkasimme hoitajan ja kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan Arto Rastaan Dining26-ravintolassa ja sitä olen miettinyt usein tuon kerran jälkeen, kala oli taivaallista!

Bloggaajakollega ja kaveri Janica teki juuri hyvin kattavan listauksen Tampereen ravintoloista, joka kannattaa kurkata täältä. Siitä saa inspistä ulkona syömiseen! Se taas mitä minä harrastan tällä hetkellä usein, on lounas ulkona ja usein lapset ovat matkassa. Rakastan itse syödä monipuolisia salaatteja lounaaksi ja lounaspaikka on meille sopiva, jos sieltä löytyy äidille salaatti ja lapsille esimerkiksi keittoa tai jotain kotiruokaa. Niinpä kerron suosikkejamme lounaspaikoista, pelottaa jo valmiiksi että unohdan jonkun mahtavan vaihtoehdon! Lisäksi brunssipaikat ovat olleet viime vuosina suosiossamme. Otsikot ovat linkkejä kyseisiin paikkoihin, niin löydätte tarkemmat yhteystiedot ja lounaslistat!

Sanna’s cafe
Kävimme varmaankin pari vuotta lähes joka ikinen keskiviikko täällä Laukontorin kulmalla, sillä Sannan salaatit ovat monipuolisia ja keskiviikkoisin tarjolla oli aina kalakeittoa, joka on ihan älyttömän hyvää. Esikoisen kerho oli keskiviikkoisin nurkan takana, joten menimme tähän hyvin luonnollisesti, mutta perinne katkesi viime kevään jälkeen. Ensiksi mukana oli nukkuva vauva, sitten omaa ruokaa syövä vauva ja lopulta kaksi kalakeittoa mutustavaa tyttöä. Sanna on aivan ihana tyyppi, paikka on kodikas ja rauhallinen ja salaatintäytteet valitaan itse tiskistä. Kaikki on aina superfreesiä ja tuoretta. Arkisin tarjolla on salaatteja ja keittoja, lisäksi listalla on muun muassa hurjan hyvä lämmin kanaleipä.

Cafe Nostalgia
Minusta vähän unohdettu paikka, vaikka onkin lounasaikaan täynnä. Nostalgia löytyy Finlaysonilta Siperiasta ja siellä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Ison aamupalan rahkoineen, sämpylöineen yms. saa hintaan 6,90 euroa. Lounasaikaan tarjolla on salaatteja sekä kotiruokaa. Meidän kolmen likan seurue maksoi viimeksi lasten lämpöisistä ruoista, omasta salaatista ja teestä sekä leivistä 14 euroa. Erittäin kohtuullista sanoisin, esikoinen menee puoleen hintaan ja kuopus vielä maksutta. Paikka on rauhallinen ja kotoisa ja plussaa, kun lapset saavat heti ruoan buffasta, eikä mitään tarvitse odotella.

Tampereen Bakery Cafe
Stockmannin takana sijaitseva kahvila, jonka herkkutiski on ihan omaa laatuaan, mutta jossa minä hehkutan salaatteja. Vappu Pimiä kävi taannoin suunnittelemassa heille omia salaatintäytteitään ja salaatit ovat huippuja! Lisäksi lounasaikaan tarjolla keittoa, josta lapset ovat tykänneet, lohikeitto täälläkin ollut suosikki! Lounaan kanssa tarjolla oleva leipä on ihanaa!

Powau
Stockmannin sisällä oleva ravintola, joka ei ole taas lasten kanssa valintani, mutta yksin tykkään käydä juomassa vihermehua ja syömässä hurjan hyviä ja monipuolisia salaatteja.

Bistro Naapuri
Täällä saa myös ihania smoothieita, salaatteja ja keittoja. Paikkaan on helppo tulla lastenkin kanssa ja Pikku Kakkosen puistoon on lyhyt matka! Samalla voi tutkia sisustustarvikkeita ja nauttia jälkkäriksi raakakakkua. Kaikki raaka-aineet on aamulla pilkottu omassa keittiössä ja leipä leivottu paikan päällä. Salaatit ovat täyttäviä, tuorepuristetut mehut ihania vitaamiinipommeja ja aamiaista saa paikasta koko päivän. Uutuustuote, tyrni-tummasuklaa-raakakakku on muuten ehdottomasti maistamisen arvoinen! Puhtaita makuja, rento ja iloinen tunnelma, täällä viihtyy pitkään.

Pella’s Cafe
Koskipuiston nurkilla olevassa Pella’s cafessa on syöty useasti brunssia, mutta myös lounasta Pikku Kakkosen jälkeen. Lasten lounassuosikki on ollut uuniperuna, johon saa valita täytteet. Kaksi uuniperunaa sisältävä annos on piisannut puoliksi tytöille. Pellasin salaattivalikoima on laaja ja salaatit herkkuja, lisäksi täällä otetaan ehkä parhaiten kaupungissa huomioon niin keliaakikot kuin vegaanit, eli erityisruokavaliota noudattavat tänne!

Robert’s Coffee Ratina
Täällä on ihan älyttömän hyvä salaattibuffa, josta saa itse ottaa ja santsata. Hintaan kuuluu haudutettu tee ja keitto. Keiton voi ottaa myös erikseen. Minusta vähän sellainen paikka, johon en osaisi mennä hyvälle salaatille, mutta suosittelen lämpimästi! Salaatti- ja keittobuffa on arkisin tarjolla klo 11-15.

Luckiefun’s sushibuffet
Tämä on kohtuuhintainen sushibuffet Koskarissa, jossa myös pienin menee vielä ilmaiseksi. Esikoinen ei tykkää hirveästi sushista, 2-vuotias taas tykkää, joten valitsemme sushipaikaksi sellaisen, josta saa muutakin ruokaa. Täällä on tarjolla paljon muutakin kasviksista riisiin, nuudeleihin ja bataattiranskalaisiin. Molempien tyttöjen lemppari on kuitenkin rapusipsit! Sushit eivät ole kaupungin parhaita, mutta ehdottoman hyviä! Hintaan kuuluu jätskiä jälkkäriksi ja limpparitkin kuuluvat hintaan.

Itsudemo
Täällä onkin sitten ihan hurjan hyvät sushit ja niitä on sitä sataa sorttia. Lisäksi tarjolla on paljon muutakin, joten esikoinenkin menee tänne tyytyväisenä. Lounasaikaan on monesti hirveä ruuhka, olenkin kokenut vähän haasteelliseksi ruoan ottamisen yksin lasten kanssa ollessa, kun saan painaa edes takaisin ruuhkassa. Mutta ruoka on todella hyvää lukuun ottamatta jälkkäriksi tarjoiltavaa ohrateetä, joka on ihan hirveää, mutta annettakoon anteeksi. Limppareista erillinen maksu, lapsille on tarjolla mm. puuhakirjoja ja tikkareita.

Malabadi Tammela
Täällä on älyttömän hyvä ja monipuolinen turkkilainen lounasbuffa, josta yleensä löytyy kaikille jotain, oli sitten lapsi tai aikuinen, vege tai lihansyöjä. Välillä on ollut vähän tulista ruokaa lasten makuun (tai mausteista), mutta yleensä olemme löytäneet hyvin vaihtoehtoja kaikille. Lapset otetaan avosylin vastaan. Malabadin brunssi on myös todella laaja ja herkullinen!

Bistro Venla
Kauppakadulta löytyvä Bistro Venla oli 2000-luvun alussa ihan ykköspaikka hakea salaatteja. Kävimme monesti ystävän kanssa lenkillä ja sitten haimme salaatit matkaan. Pieni ja ystävällisellä palvelulla varustetun paikan salaattilista oli mielettömän hyvä. Mutta sitten jotain kävi ja salaattien hinta nousi ja täytteet vähenivät. Lakkasin käymästä. Kunnes kaveri ehdotti paikkaa joulukuussa lounaspaikaksi ja päätin vuosien tauon jälkeen antaa tälle mahdollisuuden. Leuka loksahti kun astuin sisään – paikka oli kolminkertainen tiloiltaan vanhaan verrattuna, kaikki oli eri näköistä, salaattilista oli täysin eri ja sinne oli ilmestynyt muun muassa nyhtökaurasalaattia. Palvelu oli nopeaa ja iloista, salaatit taas monipuolisempia ja paljon muutakin on tarjolla. Uskallan taas nostaa tämän esiin, en käynyt varmaan viiteen vuoteen täällä!

Pyymäen oma
Tuomiokirkonkadulta löytyvä Pyymäen oma on myös mielestäni varsin käypä lounaspaikka lasten kanssa, löytyy salaatteja ja löytyy keittoja. On hyvä aamiainen, brunssillakin on käyty ja herkkutiski on kattava. Kotiin on ostettu ihania tuoreita leipiä ja haudutettua teetä saa. Suosittelen!

Mama bear
Laukontorilta löytyvä puurobaari, niin hassulta kuin ehkä tuntuu syödä lounaaksi puuroa, olemme sitäkin tyttöjen kanssa usein tehneet. Paikan Kerttu-koira on ihan hitti lasten kanssa ja täällä otetaan pienet hyvin ystävällisesti vastaan. Puuro on ehdottomasti kaupungin parasta, siitä ei ole epäilystä!

Sandro Ratina
Mielettömän hyvä vastaanotto lasten kanssa ja sen kyllä huomaa lounasajan kärrymäärästä, sillä kauppakeskukseen toki helppo lasten kanssa tullakin. Hyviä kasvisvaihtoehtoja, lapset menevät maksutta ja monipuolinen lounasbuffa!

Lisäksi esimerkiksi Kauppahallista löytyy vaikka mitä ihania lounaspaikkoja ja monta muutakin ihanaa ravintolaa ja brunssipaikkaa, jotka jäivät nyt tämän listan ulkopuolelle. Lukuisia kertoja olen kirjoittanut esimerkiksi Cafe Pispalan brunssista sekä Viilun brunssiin ihastuimme myös. Tähän listaukseen pääsivät nyt mahtavimmat salaattipaikat, joissa pärjää kahden pienen kanssa yksin ja joissa olen kokenut olevani tervetullut lasten kanssa!

Toivottavasti tästä listasta on sinulle iloa suunnitellessasi esimerkiksi lounastaukoa Tampereen kuhinassa. Mikä on oma suosikkipaikkasi Tampereella, joko iltaravintola tai lounaspaikka? Herkullista tiistaita!

Miksi viikko oli täysi napakymppi?

Olen ollut tällä viikolla ihan hirveän onnellinen. Siihen on monta syytä. Ja pelkään sanoa tätä ääneen, sillä pelkään aina, että jos sanon olevani onnellinen tapahtuu jotain pahaa. Siis oikeasti, mistä tällainen ajatusmalli? Lipsautin sen nyt varovasti, olen ollut tällä viikolla onnellinen.

Mitä on sitten tapahtunut? Paljonkin, pieniä ja isoja asioita. Olen tsempannut treenien kanssa ja tehnyt muutakin kuin juossut. Eiliseen mennessä juoksukilsoja viikolla oli 24 kilometriä, hiihtoa 16 kilometriä ja mikä parasta yksi muokkausjumppa ja yksi bodybalance! Melkein itkin siellä balancessa, niin ihanalta tuntuu tasapainoilla, venyttää rankaa ja jalkoja auki ja niin ihana ohjaaja on GoGon Mirka, se hyvä olo toisista ihmisistä vaan tarttuu. Lupasin jo loppuvuodesta, että käyn balancessa kerran viikossa, mutta niin se aina vain jää. Miksi!

Tällä viikolla iltataistot uhmiksen kanssa ovat olleet aina hyvin hanskassa ja hän on ollut yleensä 21.15 mennessä unessa! Se tuntuu jo pitkältä illalta meille kaksin, jos taistelua ei tarvitse jatkaa yli kymmeneen. Hän on mennyt hienosti nukkumaan, mikä myös on onnenkyynelten paikka. Keskiviikko-torstai yönä tapahtui lisäksi jotain kummaa: molemmat tytöt nukkuivat täyden yön. Sitäkään ei tapahdu ikinä, eikä ole tapahtunut sen jälkeen. Seuraavana yönä kolmelta taas pieni kaivautui väliimme ja sama painajais- yms.meno jatkui, mutta yksi kokonainen yö tällä viikolla tuli. Tietysti se, kun itselläni kello soitti 5.30 kun ponkasin kohti Matkamessuja, muttei haitannut yhtään – olin nukkunut sikeästi siihen asti!

Yks kaks tällä viikolla puhelin soi usemmankin kerran ja moni työkuvio loksahti kohdilleen. Olen nyt hetkellisesti täystyöllistänyt itseni kaikella pienellä silpulla ja erilaisilla projekteilla. Tai no, täystyöllistänyt, tarhapäiviä on se 10 kuussa eli operoin niiden puitteissa, mutta esimerkiksi illat ja viikonloputkin menevät monesti työn touhussa. Olen täynnä iloa, intoa ja tarmoa ihan kaiken suhteen, vähänkö kivaa kokea olevansa ”haluttu”!

Kelitkin ovat pääasiassa olleet ihan hulppeat. Tampere olikin sitten torstaina se paikkakunta, joka sai eniten lunta Suomessa käyneessä lumipyryssä. Pyryssä, josta ei tullutkaan mitään kaaosta. Lunta on 15 cm enemmän kuin vuosi sitten tähän aikaan ja hiihtoladut sekä luistinkentät ovat priimaa. Olen iloinnut ihan hurjasti siitä, että lapset hyppivät lauantaiaamuna tasajalkaa, kun olivat niin innoissaan lähdössä hiihtämään!

Sitten oli vielä historiallinen ilta eilen – palkkasimme lastenvahdin neljäksi tunniksi illaksi ja menimme kavereille syömään. Emme ole vuosiin käyneet ilman lapsia kavereilla kylässä. Kaikki lapsivapaa aika on vietetty lenkkipolulla tai käyty kaksin pyörähtämässä jossain. Viimeksi muistaakseni kävimme kaksin illalla jossain synttäreilläni lokakuussa. Varasimme lastenvahdin illaksi jo pari kuukautta etukäteen ja pessimistisesti mietin, että näinköhän ilta toteutuu. No, pienin olikin jo lauantaina nuhassa, mutta pari vuotta meillä käynyt hoitaja selviää kyllä nuhaisesta pienestä. Tuntuu ihan mielettömältä saada yksi ilta pitkästä pitkästä aikaa niin, ettei esimerkiksi hoida nukutusta tai stressaa, että kuinka pitkään miehen tarvitsee istua lastenhuoneen lattialla.


huppari HM X MOSCHINO/ farkut CUBUS/ takki H&M/ pipo ja kaulahuivi SILVERJUNGLE/ hanskat A+ MORE/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät Prahasta

On siis ollut paljon iloisia hetkiä ja onnistumisia tällä viikolla ja toivon, että fiilis välittyy näistä kuvistakin. Minun piti oikeasti kirjoittaa teille arjen palapelistä ja siitä väännöstä, miten haastavaa on jakaa viidelle viikolle 10 tarhapäivää niin, että saan kaiken lupaamani hoidettua, kun tukiverkkoja Tampereella ei ole. Piti kertoa, miten joustamaton systeemi on ja miten hiihtoloman hoidontarve pitäisi jo päättää. Mutta istuessani alas minusta kumpusi vain ilo ja kiitollisuus tästä viikosta ja aloin sitten horisemaan siitä toivoen, että tartutan teihinkin iloa. Kyllä ne hommat taas jossain välissä hoidetaan ja hiihtolomakin lutviutuu varmasti. Ja jos tuo nuha pienellä menee taas korviin niin kuin joulukuussa, lääkäreitä on joka puolella. Kaikki selvinnee.

Mieleeni jäi pyörimään tällä viikolla myös perjantai-illan lausahdus, jälleen hierojani suusta, kun hän kysyi, olenko aina ollut tällainen. Ihmettelin, että millainen, johon hän vastasi että elohiiri. Aina tekemässä jotain. En osannut vastata, mutta kerroin mihin suuntiin äitini oli viikolla höyrynnyt, kerroin pikkuveljeni hiihtokuvista ja vauhdista töissä ja hän totesi, että taitaa olla geeneissä. Kysyi, mistä tuon energian saa ja mietin silloin, että näin on hyvä. Kun puuhailee sitä sun tätä, ehtii kaikkea. Olen myös ehtinyt ihastella niin auringonnousua – kuin laskua lasteni kanssa hiihtoladulla ja pysähtyä kirja kädessä sohvalle. Lämmin kiitollisuus tästä viikosta mielessä.

Toivon oikein paljon hyvää mieltä sunnuntaihisi!

Pakkaspäivien hyggeilyä

Itselläni on läpi elämän säilynyt lukeminen yhtenä ykkösharrastuksista. Rakastan ahmia kirjoja ja luuhata kirjastoissa. Tampereella tehtiin juuri kiva uudistus: VIP-lainat saa pitää nykyään kaksi viikkoa! Tämä on todella kiva juttu, sillä jos niitä haluaa mukaan esimerkiksi viikon reissuun, niin nyt se on mahdollista. Viikko saattaa monesti olla vähän tiukka väli lukeakin kirja, mutta kahdessa se kyllä onnistuu. Lämpimiä ajatuksia siis uudistuksista Tampereen päättäjille! Lisäksi kirjastoon pääsee aikaisin aamulla tai esimerkiksi sunnuntaisin sisään omalla kortilla sen ollessa muuten suljettu, tämäkin on ihan mahtava juttu!

Nyt on yhtä lailla niin mielettömät ulkoilukelit, kuin samalla ensi viikolla vähän turhankin kipakat pakkaset. Silloin onkin ihanaa vetää villasukat jalkaan, sytyttää kynttilöitä tai takkatuli ja tarttua kirjaan. Minä olen alkuvuonna ahminut muutaman teoksen, joista ajattelin vinkata teille.

CAMILLA GREBE: LEMMIKKI

Jonotin tätä teosta kirjastosta neljä pitkää kuukautta ja uuden vuoden aattona sain sen. Tykkäsin hirveästi Camillan ensimmäisestä teoksesta Kun jää pettää alta ja se kannattaakin lukea ensimmäiseksi, sillä samoja poliiseja on tässä uudessakin teoksessa. Kirja lähtee vauhdilla liikkeelle ja etenee samalla tavalla kuin ensimmäinen teos, eli aina yksi henkilöhahmo kerrallaan kertoo asioiden kulusta omasta näkökulmastaan. Kirjassa hypitään nykyajassa ja menneisyydessä ja se tempaa hetkessä otteeseensa.

Lemmikki vie lukijan kuvitteelliseen Ormbergin tuppukylään ja uskon, että varsinkin suomalaiset lukijat pystyvät samaistumaan jäiseen ja pimeään pikkukylään sekä tapahtumiin siellä. Totesin miehelle, että tätä fiilistä ja sielunmaisemaa olisi ihan mahdoton selittää aurinkomaassa asujalle, mutta suomalaiselle se varmasti aukeaa heti.

Kirjassa uusi poliisi, Malin palaa kotipaikkakunnalleen Ormbergiin selvittämään kauan sitten löytämänsä pikkutytön ruumiin mysteeriä. Muitakin mysteerejä tulee eteen ja pikkuhiljaa menneisyys paljastuu. Kirja on mukaansatempaava dekkari, samalla se ottaa vahvasti kantaa muun muassa Ruotsin maahanmuuttokysymyksiin. Kirjassa pienen kylän tehdastyöläiset ovat jääneet työttömiksi ja vaille tukea ja samalla Ormbergiin on perustettu iso vastaanottokeskus. Siinä on asetelmaa erilaisille konflikteille. Kirjassa kuvataan myös vahvasti teini-ikäisen Jaken filistä siitä, millaista on kasvaa pienessä kylässä erilaisena. Ensimmäisessäkin kirjassa esiintyneen poliisin Hannen tuskaa muistisairaudesta kuvataan niin elävästi, että itseäänkin alkaa ahdistaa ja pelottaa muistisairaudet.

Kirjassa alkaa loppua kohti olla vähän ehkä epäuskottavia kuvioita, mutta viimeiset 100 sivua täytyy ahmia vauhdilla, kirjaa ei enää vain pysty laskemaan käsistään. Vahvin tunto jää kuitenkin siitä, mitä kerrotaan ruotsalaisen yhteiskunnan tilasta ja pienen kylän tunnoista. Kirja herättää paljon ajatuksia ja suosittelen sitä lämpimästi monestakin syystä.

SISKO SAVONLAHTI: EHKÄ TÄNÄ KESÄNÄ KAIKKI MUUTTUU

Nappasin tämän VIP-hyllystä suurin odotuksin, sillä olin Instagrammista bongannut joulun aikaan useamman kertovan tämän olevan hyvä ja koukuttava kirja. Sisko Savonlahden esikoisteos kertoo kolmekymppisestä Kalliossa asuvasta freelance-toimittajasta, jonka poikaystävä on jättänyt ja jonka ideat erilaisista artikkeleista eivät kelpaa enää lehtiin. Hän etsii töitä, kaipaa epätoivoisesti poikaystäväänsä, syö järjettömän paljon sipsejä (alkoi ärsyttää montako kertaa kirjassa lukee sipsi!!), on koukussa Thai-cubeihin ja zero colaan. Ystävät tekevät menestyvää uraa ja päähenkilö möläyttelee työhaastattelussa vähän sopimattomia asioita.

Monessa otteessa samaistuin kirjan samanikäiseen päähenkilöön, joka pläräsi työilmoituksia läpi, kirjoitti juttuja kahvilassa, yritti vältellä Zero Colaa ja lämmitti mikrossa thai-cubeja (oikeasti, graduni ei olisi valmistunut aikanaan ilman niitä!). Hän haaveilee pukeutuvansa fiksusti ja käyttää työttömänä liikaa rahaa kuivashampooseen. Koska päähenkilö on itseni ikäinen ja kirja juuri ilmestynyt, siinä on paljon nykymaailman menoa mukana, johon voi samaistua.

Sitten taas – teksti oli aika löyhää ja luin kirjan parissa päivässä. En jotenkaan saanut kiinni kirjan syvemmästä ajatuksesta ja aloin jo ärsyyntyä saamattomaan päähenkilöön, joka söi jatkuvasti sipsejä ja teki siitä taidetta. Odotin koko ajan, että loppua kohti tulee joku oivallus tai käänne, muttei tullut. Minua kiinnostaisikin kuulla tämän lukeneilta kommentteja, miksi tämä teos on niin kehuttu ja palkintojakin voittanut? Oli se ihan kiva ahmaista, mutta vähän ärsyyntynyt fiilis jäi teoksesta. Mitä en tajunnut?

DAVID LAGER-GRANTZ: TYTTÖ JOKA ETSI VARJOAAN

Ahmaisin aikanaan ihan hetkessä Stieg Larssonin Millenium-sarjan osat sitä mukaa kun ne ilmestyivät. Ne olivat hurjan koukuttavia ja varmaan kaikki ovat kuulleet Lisbeth Salanderista viimeistään, kun leffojakin alkoi ilmestyä. Minä lainasin tämän kirjan kesällä ja se on puoli vuotta maannut yöpöydällä ja olen sitä uusinut. Nyt tartuin siihen vihdoin. Täytyy sanoa, että Davidin tekstit ovat kaukana alkuperäisistä Millenium-teoksista ja kirja on tungettu vähän liikaa täyteen yksityiskohtia. Se on ihan menettelevä dekkari, mutta sortuu liikaa kikkailuun ja pyörittelyyn niin, että sen sijaan että ahmisit sitä, meinaa ote vähän herpaantua. Mitä mieltä olet itse näistä jatko-osista eri kirjailijan alla, oletko lukenut?

Hyvää hyggeilyä pakkaspäivien ratoksi nämä ovat kaikki, ei mitään tajunnanräjäyttäviä teoksia kuitenkaan. Meillä on nyt hiihtoloma lähestymässä ja minä olen edelleen syksyllä varaamissani teoksissa jollain varasijoilla 155, eli sinne täytyisi keksiä jotain muuta luettavaa kuin varauksissa on. Mielelläni otan suosituksia taas vastaan, varasin viimeksi siltä istumalta kaikki suosituksenne, kiitos! Miehelle ostin joululahjaksi Tarja Virolaisen Juoksijan sielun ja hän kehui sitä kovasti, eli taidan ottaa sen seuraavaksi lukulistalle, vähän erilaista menoa dekkareiden sekaan.

Huikatkaa siis kirjavinkkejä! Oliko näissä sinulle tuttuja teoksia? Meinaatko rynnätä viikonloppuna ulos vai kaivautua peiton alle? Itse suunnittelin, että aloitamme hiihdosta ja sitten hyggeilemään. Ihanaa lauantaita!