Kintulammi on unelmien retkikohde varsinkin lapsiperheille

Ei se paljoa tarvitse, tuli sanottua useamman kerran lauantaina ollessamme muutaman tunnin metsässä. Lapset rakastavat metsäretkiä, mutta viikonloput menivät pitkälti rinteessä tai hiihtäessä talven ajan. Nyt kun oli mahdollisuus mennä sulaan metsään viikonloppuna niin lähdimme heti! Kintulammilla mies ja esikoinen ovat yöpyneet ensi kerran kesällä 2018 ja viime vuonna se valittiin vuoden retkikohteeksi, jolloin porukan määrä lisääntyi aika hurjasti. Jännitti mikä tilanne on nyt ja yritimmekin suunnata metsään heti aamusta, ettei ruuhkaa olisi. Ei siellä kyllä lähtiessäkään ollut ruuhkaa, suht täynnä parkkipaikka oli, muttei viime kevään muotoista yleisöryntäystä kuitenkaan!

Kortejärven tila ja parkkipaikka

Me ajoimme tutulle Kortejärven tilan vieressä olevalle parkkipaikalle tälläkin kertaa, sinne ajelee vajaan puoli tuntia Tampereelta. Olemme muuten kaksi kesää sitten käyneet saunomassakin Kortejärven rantasaunassa, siellä oli joku avointen ovien päivän ja olimme illalla viimeisinä paikalla perheemme kesken. Ihana muisto! Paikan saa varata ryhmille ja sauna on ihana! Tähän väliin muuten pakko kommentoida, että onko millään retkeilypaikalla noin kauniit ja upeasti toteutetut nettisivut kuin Kintulammilla? Pistää ihan silmään!

No mutta, lauantaihin. Me kävelimme saman reitin kuin aiemminkin kerran, eli suuntasimme Kaukaloistenkallion laavulle. Todella kaunis paikka syödä eväitä. Lapset varmasti jaksaisivat pidemmänkin reitin, mutta energiaa palaa aika paljon, kun jokainen kivi pitää kiivetä, jokaisen juurakon yli hypätä ja aikaa menee muun muassa muurahaisten tutkimiseen. He hokivat ”täällä on tosi kivaa” ja me olimme iloisia, ei se paljon vaadi, että lapset ovat hurjan innoissaan ja nauttivat. Polut ovat heille kunnon parkour-ratoja ja metsä ihanan vehreä jo siinä missä kaupungissa on vielä aika harmaata ja pölyistä. Aurinko siivilöityi upeasti puiden välistä ja linnut sirkuttivat kilpaa.

Kaukaloistenkallion laavu

Eväät maistuivat Kaukaloistenkalliolla, missä mies ja esikoinen muutama kesä sitten yöpyivätkin. Yksi porukka oli suunnannut paikalle rattaidenkin kanssa, eli silläkin pelillä näköjään reitin pääsee kiertämään. Vähän haasteellista se kyllä näytti olevan, mutta parkkipaikalta Kirkkokivelle kulkee esteetön reitti.

Meiltä reittiä kyseli laavun jälkeen ihastuttava vanhempi rouva ja käveli kanssamme hetken kohti Kirkkokiveä. Totesi, että lapsemme vaikuttavat aika vilkkailta ja tytöt yrittivätkin saada rouvaa kinkkaamaan yhdellä jalalla pitkin pitkospuita. Ei hän innostunut, mutta minua nauratti kauempana lasten touhotus valtavasti.

Parkkipaikalta kurvasimme vielä tutkimaan Kortejärven tilaa, kilpajuoksulla edeten tietenkin. Pienimmälle annettiin viisi sekuntia tasoitusta ja esikoiselle kolme sekuntia. Siellä sitten ryntäili tuo kolmikko pitkin metsää. Aika yllättävää, että kotimatkalla kuopuksemme näytti olevan erittäin sikeässä unessa.

Todella kiva kohde perheen kanssa, muutama tunti metsässä antaa kyllä valtavasti virtaa ja piristää. Kintulammi on suuresta määrästä kävijöitä huolimatta säilynyt todella siistinä ja puhtaana (mahtavaa että ihmiset ovat huolehtineet roskansa!) ja on kivan lähellä Tamperetta. Ehdottoman suositeltava päiväkohde niin perheille kuin muillekin.

Suunnatessamme kotiin automme alkoi ensimmäisellä kilometrillä kolista aika pahasti ja mietimme, että tulikohan pidempikin reissu metsään, mutta pääsimme valuttelemaan rauhaisaa tahtia kotiin asti. Onneksi hajosi suht lähellä kotia!

Mitä retkeilypaikkaa suosittelisit itse Pirkanmaalla tai sen lähistöllä? Muun muassa Seitsemisessä ja Isojärvellä olemme aiemmin käyneet. Kerro vinkkisi!

P.S. Pidetäänhän huolta jatkossakin, että metsä pysyy siistinä, viedään roskat takaisin kotiin autolla, ei poimita mitään mukaan ja kuljetaan merkityillä reiteillä! <3

Äitienpäivän suuret tunteet

Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa! Näin se suuri päivä on taas taputeltu, nimittäin äitienpäivä. Itse asiassa meillä ainakin oli hurjan tavallinen sunnuntai, mutta onhan se aamulla ihanaa, kun saa herätä siihen, että pienet kädet tuovat askartelut näytille. Varsinkin kuopuksella oli vaikeuksia pitää salaisuutta askartelusta ja esikoinen oli istuttanut koulussa kukan jo maaliskuussa! Silloin iski se 10 päivän karanteeni ja oli isälleen tuskaillut, kuka hoitaa heidän kukkiaan nyt! Aina sinnikästä, minä en tiennyt kukasta mitään ja maaliskuusta asti oli pidetty salaisuutta. Kakkosen ope oli niitä kastellut kuulemma karanteeniajan.

Niinpä sain munakasta ja sitruunamuffinsseja (mies polki kauppaan kun minä vielä nukuin, sillä mantelijauho uupui!). Oli kortit ja kukat. Mietin pieniä käsiä, jotka olivat virkanneet koulussa minulle kukkaistustukseen koristeita, eniten violettia, sillä se on äidin lempiväri. Lueskelin pienemmän korttia, jossa luki ”olet ihana, voi kunpa voisit tulla päiväkotiin”. Onhan se nyt aivan älyttömän hellyttävää. En muuten muistanutkaan, ettei edellisessä päikyssä askarreltu äitienpäivä, kunnes luin tämän postaukseni kahden vuoden takaa!

Äitienpäivän tunteet

Minä muistelen aina ennen äitienpäivää lasteni ristiäisiä, sillä molemmat ovat kastettu äitienpäiväviikonloppuna. Noihin päiviin on liittynyt niin valtavasti onnea ja rakkautta sekä läheisiä ihmisiä talon täydeltä, että haikeana mietiskelen niitä äitienpäivän lähestyessä. Mummoilleni hommasin äitienpäivän aamuksi runopuhelut, se oli kivan kuuloinen idea. Täältä voi vielä parin päivän ajan tilata ikäihmiselle maksuttoman runopuhelun, joita vapaaehtoiset soittavat. Olivat tykänneet!

Omalle äidille lähti pieni paketti matkaan ja eilen soittelimme, heillä oli siellä mummon ja nuorimman veljeni kanssa hyvän kuuloiset kokkailut meneillään. Meillä istutettiin eilen kukkia, siivottiin, silitettiin, käytiin yhdessä leikkipuistossa ja… Sitä perinteistä menoa. Lapset olivat onnellisia siitä, että saivat isän kanssa leipoa aamusta.

Äitienpäivä on monelle myös todella vaikea päivä syystä tai toisesta ja sitä ajatellessa ei oikein osannut omaakaan päivää ”hehkuttaa” somessa. Äitienpäivä on kuitenkin oikeastaan joka päivä, toki on aivan ihanaa saada pienten innostuneiden ihmisten askartelut tutkittavaksi. Siihen liittyy kuitenkin jännä lataus, esikoinen sanoi lauantaina, ettei voi mennä sunnuntaina leikkimään kenenkään kanssa tai uimatreeneihin, koska on äitienpäivä. Sanoin hänen olevan ihan höpsö, mehän olemme yhdessä joka päivä, totta kai saa mennä uimaan ja kavereille! Muistan itsekin, että ensimmäinen äitienpäivä, kun en ollutkaan kotona oman äidin luona oli jotenkin todella väärin. Päivään liittyy paljon latausta!

Oma äitiys

Äitiys on kyllä parasta mitä tiedän. Se tuo mukanaan niin valtavan kirjon tunteita, ettei niitä voi ttetetukäteen ymmärtää. Syvää rakkautta, ihan sellaista alkukantaista riipivää rakastamista, jossa toisen hyvinvoinnin eteen on valmis tekemään ihan mitä vain. Samalla huolta, että meneehän kaikki hyvin, ettei satu koululle pyöräillessä mitään, ettei tule kiusatuksi, että pystyy puhumaan kaikesta. Se ylpeys, mitä omien lasten puuhista tuntee on myös todella suuri tunne. He jaksavat hämmästyttää joka päivä. Kasvavat kohisten, oppivat uutta, havainnoivat maailmaa niin monella eri tapaa kuin aikuiset. Huikean ihania ihmisiä. Ja samalla se huono omatunto – kuinka useasti sitä miettikään tekikö nyt oikein, onko läsnä tarpeeksi, miksi minä nyt hermostuin ja niin edespäin. Äitiys on kyllä mieletön kirjo erilaisia tunteita!

Olen itse äitini ainoa tytär ja olen myös mummoilleni ainoa tyttären/pojantytär. Ehkä vähän erikoisasemassa ja hemmoteltu olen ollut aina, mutta nämä kolme naista ovat antaneet minulle hienon mallin, kuinka olla äiti ja itse sovellan osaksi heidän oppejaan ja osaksi luon ihan omaa polkua äitiydessä. On se yhdenlaista oppimista ja säätämistä, erityisesti sitä säätämistä joka päivä! Olen siinä mielessä erittäin onnekas, että minua on kyllä aina ehdoitta rakastettu ja olen saanut kasvaa ja koetella rajoja, itkeä ja kiukutella, halata ja jutella – äiti on ollut aina siinä ja jaksanut. Äidin on saanut aina öisin herättää ja itkeä, vaikka olisin ollut jo teini-ikäinen. Äitiin on voinut aina luottaa, se lienee tärkeintä elämässä. Koskaan hän ei ole pettänyt lupaustaan ja aina ollut tukena. 

Mutta erittäin kiitollinen olin heistä niin eilen kuin joka päivä. Illalla lasten nukkuessa katselimme telkkaria mieheni kanssa ja hän huokasi vieressäni ”on ne kyllä ihania”. Se kiteytti koko viikonlopun tunnelmat.

Halaus jokaiselle, kenelle äitienpäivä oli vaikea ja myöhästyneet onnittelut kaikille äideille! Miten teillä vietettiin eilistä?

Huhtikuun arvonta hyisen perjantain iloksi!

Onpa ollut hiljainen blogiviikko! Toivottavasti ehdin ensi viikolla enemmän. Tämänkin postauksen piti tulla aamusta, mutta menikin päivä selvitellessä viime vuoden verotusta. Ensimmäinen täysi vuosi yrittäjänä ja kyllä tässä oppii paljon, joskin jäin vähän epäilemään myös kirjanpitäjän toimia. Asiat selvitetty ja se on pääasia!

Hyiseen toukokuiseen päivään halusin siis tuoda huhtikuun asuäänestyksen sekä arvonnan! Vitsi miten paljon yks kaks satoi lunta (räntää) aamupäivällä ainakin Tampereella! Voiko ensi viikolla todella olla lämmin?

Kevät keikkuen tulevi – huhtikuun asut ja luetuimmat postaukset

Kyllähän nämä asukuvatkin näyttävät siltä, etteivät voi olla otettu kaikki huhtikuussa, mutta ovat ne. On lunta ja on kesäisen näköistä rantaa. Ja toukokuussa on taas paleltu. Tähän aikaan on aina jo kuvattu kirsikankukkia, mutta ei tänä vuonna niitäkään vielä!

Huhtikuun luetuin juttu oli tämä tekstini suorittamisesta sekä siihen liittyvästä kurssista. Ihania juttuja onkin tullut kurssilla! Muuten huhtikuussakin jyräsi luetuimpana anemiatekstini ja kertomukseni rautainfuusiosta. Se on selkeästi googlattu aihe ja rautajutuista saan kyllä paljon jatkuvasti viestejä! Se koskettaa selkeästi monia ja itsekin puljaan jo itse asiassa rautalisien kanssa, mistä maha ei tykkää yhtään.

Arvonnassa P20-aurinkorasvaa, Bioteekin vitamiineja ja…!

Pidemmittä puheitta, aurinkoinen paketti arvontaan hyiseen iltaan! Paketissa on P20-aurinkorasva, Bioteekin supervitamiineja, hammasharja, huonetuoksu sekä rakkolastaareita. Kaikkea siis kesämenoon, kesäsandaaleihin, kesäiholle ja…! Kyllä se sieltä tulee vai mitä!

Arvontaan pääset mukaan, kun huikkaat, mikä on suosikkiasusi huhtikuulta, muista laittaa sähköpostiosoite sille varattuun kenttään! Arvonta on auki aina 12.5.21 klo 12 asti. Olisi kivaa kuulla myös mitä odotat toukokuulta, onko joku kohokohta tiedossa!

Onnea matkaan ja kivaa alkavaa viikonloppua!