Mielan uudet kasvot – kolme helmeä saman katon alla!

Tämä on nyt liian lähellä, tästä ei hyvää seuraa” kuulin parin naisen juttelevan, kun vihdoin pääsin käymään Mielan uusissa tiloissa. Itse asiassa Miela Designroom muutti vain muutamia kymmeniä metrejä, mutta sai nyt todella paljon näkyvämmän paikan ja varmasti tavoittaa ihmisiä paremmin uusissa tiloissaan. Näissä tiloissa Sokosta vastapäätä toimi ennen H&M. Nyt Miela on vallannut kaksikerroksisen tilan, joka on täynnä kotimaista muotia ja designiä, käytettyjä aarteita eli kirppiskamaa ja löytyypä sieltä myös koko kaupungin vaatelainaamo eli Vaatepuu. Siis aivan huikeaa. Toivon todella onnea ja menestystä heille! Ja ymmärrän teitä naiset, jonka työpaikka ehkä sijaitsee samassa korttelissa – Mielassa menee sekaisin ja sieltä on vaikeaa lähteä tyhjin käsin!

Mikä on Miela Designroom?

Sain pari viikkoa sitten kutsun Mielan ennakkoavajaisiin ja menossa olin, mutta lapsiperhe-elämä tuli ja kaasuttelin tuon illan harrastuksesta toiseen. Olen nähnyt Instagrammissa, mitä kaikkia aarteita ihmiset vievätkään myyntiin Mielan yläkertaan ja se on herättänyt vielä isomman innon vierailla.

Osoitteesta Hämeenkatu 20 löytyy valtava valikoima kotimaisia aarteita, yhteensä yli 60 erilaista merkkiä. Pelkästään asusteiden ja korvisten määrä on niin suuri, että siellä meinaa aivan pimahtaa ainakin tällainen väreistä ja hauskoista korviksista innostuva ihminen! Mielassa voit sukeltaa suomalaisen desiginin maailmaan ja löytää tamperelaisia tuttuja hyllystä kuten Sidosteen, tutustua entisen kampaajani Jennan ja miehensä Jannen Woodmind-merkkiin, ihastella Kukkakauppa Opuntian upeita, upeita kuivakimppuja ja teosta seinällä tai sukeltaa sovituskoppiin ja unohtua sinne, jokaisesta kopista löytyy erilainen Seinäruusun tapetti. Ja tässä oli ihan pari esimerkkiä, asusteita, mekkoja, housuja, paitoja ja tunikoita, niin aikuisille kuin lapsille on loputtomiin.

Mielan uudet tilat ovat myös ihanan väljät, avarat ja valoisat, eli en usko, että heti tulee ahdistunutta oloa täällä shoppaillessa. Tilaa on, käsidesi odottaa ovella ja kassalla ja maskin saa pyytäessä, myös myyjät sitä käyttävät. Rohkeasti käymään! Tai jos et pääse, löytyy heiltä myös verkkokauppa, missä myös paljon tuotteita!

Miela Preloved & Vaatepuu

Alakerrassa voit siis ostaa kotimaista designiä uutena, mutta kiipeä ihmeessä myös ylös, sieltä löytyy Miela Preloved, eli käytettyjen ja jo rakastettujen vaatteiden osio. Kaukana on sellainen ahdas kirppisfiilis ja haju, tuotteet ovat hyvin siististi ja väljästi aseteltu ja täältä voi tehdä todellisia löytöjä, takaan sen. Olin itse bongannut Instagrammista yhden paidan, joka tuotiin myyntiin viime viikonlopun alla. En ehtinyt paikalle maanantaina kuten olin ajatellut, mutta arvatkaa kuinka ilahtunut olin, kun se odotti minua oikeassa koossa! Kuten Inga, yksi paikan yrittäjistä sanoi, se on ihan minun näköinen pusero ja odotti siellä! I agree! Näette pian minkälainen aarre kyseessä!

Käytettyjen aarteiden lisäksi perällä on Vaatepuu, eli koko kaupungin yhteinen vaatekaappi, mistä voi lainata aarteita vaikka piristämään teams-palaveria tai perhekuvausta! Mitä vaan ikinä keksii! Kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi, jos ajattelee, ettei Uhanan silkkijakulla ole arjessa käyttöä, niin täältä saat lainaan. Tiedättekö miten erilainen olo tulee, kun vaihtaa pyjaman tai lökärit mekkoon vaikka pariksi etätyöpäiväksi? Arjen pieniä iloa nykyään, kun ei tule normaalisti joka aamu pukeuduttua.

Miela on ehdoton Hämeenkadun piristysruiske tällä hetkellä, joka ohjaa kulutusta juuri oikeaan suuntaan: kotimaisuuteen, lainaamiseen sekä kierrättämiseen. Lämmin suositus, käy tutustumassa!

Vai oletko jo käynyt? Teitkö löytöjä?

Väsynyt pelkäämään

Voi vitsi miten kaunis oli Jyväskylän talvi viikonloppuna, kun kävin hiihtotreeneissä Laajavuoressa valmentajani Idan kanssa. Aivan mieletön määrä lunta, valkoisia puita ja kaunista talvea. Yllättävää kyllä, Jyväskylä on juurikin se paikkakunta, joka pitelee ykköspaikkaa tällä hetkellä Suomen lumimäärissä. Ja sen kyllä huomasi, kun mieheni teki lumitöitä vanhempieni pihassa viikonloppuna. Ei oikein löydy enää paikkaa mihin laittaa niitä lumia ja lisää on kuulemma tullut. Wau, onpa ollut talvi!

Yllätys oli suuri, kun luulimme, että Tampereellakin tulee lunta ja kun sunnuntaina palasimme kotiin, satoi lasiin loppumatkan vettä. Vettä, vaikka auton mittari kertoi, että ulkona on -4 astetta pakkasta. No, tiedätte ilmiön alijäähtyneestä vedestä, siitä oli sen jälkeen paljon juttua lehdissä, mutta uskomaton ilmiö se on ollut ja eteläinen Suomi on saanut eriskummallisen kuorrutteen.

Mielen aaltoliike – olen väsynyt pelkäämään, kuten moni muukin

Siitä ihanasta talven ihmemaasta siirryimme kotiin vesisateeseen ja arkeen ja jotenkin se iski taas päin kasvoja. Tämä poikkeustila. Se, että ihmisiä pitää pelätä. Se on älyttömän raskasta. Se, ettei näe ollenkaan ystäviä. En ole soittelijatyyppiä, joten sosiaaliset kontaktit ovat tasan tarkkaan perheessä ja ulkona satunnaisesti naapurien kanssa vaihdetuissa sanoissa. Se alkaa painaa vuoden jälkeen ihmisessä, joka on sosiaalinen, rakastaa höpöttää, järkätä juhlia ja kutsua ihmisiä yökylään. Olen huomannut, että nuo parit hiihtotreenit valmentajan kanssa ovat olleet mielettömiä henkireikiä – saan puhua jollekin muulle kuin perheenjäsenelle, paljon ihan niitä näitä, samalla olla ulkona ja treenata metsässä, vailla pelkoa tartunnasta. Se on äärettömän virkistävää ja jos olisi mahdollista, toivoisin, että näkisin häntä viikoittain. Ja kohta kun hiihtomaraton on ohi, emme tapaa ollenkaan!

Eilen arvoin useamman tunnin sitä, miten treenaisin. Tiet olivat liukkaita ja ladunkin kunto vähän arvoitus, joten lopulta menin juoksemaan salille juoksumatolle. Mökkiydyin sinne nurkkaan paikalleni matolle kaukana muista ja 2 minuuttia ennen tunnin täyttymistä joku tuli viereiselle matolle. Lopetin ja lähdin pois. Olen niin äärettömän väsynyt pelkäämään ihmisiä.

Ja huomasin viikonloppuna, että muutkin ovat. Olimme pari tuntia Himoksessa laskemassa ja menimme sinne heti avaamisaikaan, itse asiassa ensimmäinen tunti oli ihan hyvä, kun ei tarvinnut mennä vuokraamoon ja hissiliput ostimme netistä ennakkoon. Samalla kun kävelin kuopuksen kanssa kohti lastenmaailmaa, huomasin yhden äidin huutavan alakouluikäiselle lapselleen, että siirry, me olemme liian lähellä ihmismassaa (= vuokraamon jonoa)! Lapsi ei saanut suksea jalkaansa ja äiti huusi vähän jo hepulin omaisesti. Ehkä hiihtokeskus hiihtolomalla on väärä paikka, jos ihmiset ahdistavat, mutta ymmärrän hyvin, että halutaan tarjota lapsille edes ns. jotain normaalia ja yritetään viettää mahdollisimman normaali loma, samalla kun kaikki tuntuu kaatuvan niskaan. Itselleni tuli ihan itku silmään sitä katsoessa ja jälleen kerran miettiessä, kuinka huonosti moni voi.

Maaliskuisten synttärit, maaliskuun lomamatkat ja muut – jääkö haaveeksi?

Olen itse yrittänyt myös lasten takia elää niin normaalisti kuin tässä tilanteessa voi. Uskon, että ilman heitä olisin mökkiytynyt vielä pahemmin ja vielä enemmän lukenut uutisia ja ahdistellut. Heidän takiaan sitä lähtee joka päivä ulos, saa itsekin pulkkamäestä tai metsästä virtaa, tekee eväitä ja yrittää nauttia kaikesta, mitä voimme tehdä nyt poikkeusaikana. Mutta eilen tuli joku ihmeellinen romahduspiste, kun teimme lasten synttärikutsuja. Niin pieneen asiaan kulminoitui oma jaksamiseni tilanteessa. Juuri oli viime maaliskuu, kun peruin lasten synttäreitä ja nyt niiden järjestäminen tuntuu taas todella epävarmalta.

Päätimme siis, että mitään sukulaiskemuja ei yritetä eikä kutsuta kummeja tai mummeja, mutta molemmat saavat pitää omat juhlansa, joihin saivat kutsua 6 kaveria. Niitä päikky/luokkakavereita, joiden kanssa ovat päivittäin tekemisissä. Silti mietitytti niitä jakaessa, että petänkö lapseni taas. Uutiset huutavat Suomen loistavan punaisena tartuntatilanteessa ja rajoituksia lisätään ja kaikki on…. Epävarmaa. Sama meidän niin odottaman Rukan reissun kanssa. Olemmeko samassa tilanteessa kuin viime maaliskuussa? Tekemässä puskapissoja, ehkä perumassa reissua kokonaan, entä syntymäpäivät? Lapset ovat heikko kohtani ja ajatus heidän ns. pettämisestään tuntui liian pahalta. Katselin kuinka Lähiömutsin Hanne mietti viime viikolla, voivatko he lähteä Uudeltamaalta mummilaan hiihtolomalle ja itki, kun joulukin jo oltiin kotona. Hänellekin oli iso asia sanoa lapsille, että ei, ei taaskaan mennä kun he jäivät kotiin.

Meillä jokaisella on oma murtumispisteemme

Lueskelin aamulla tätä Maaret Kallion kolumnia ja tajusin siitäkin, miten hirveän tärkeitä nuo hiihtotreenit ovat olleet minulle. Tämän pandemian vaikutukset ovat kauaskantoisia ja jo itsessään niin hirveän pelottavia. Itkin, kun luin viime viikolla lehdestä abista, joka sanoi, että muu perhe haluaisi hiihtolomalle, mutta hän ei lähde, jotta kirjoitukset eivät mene ohi sairastumisen tai karanteenin takia. Hän sanoi haastattelussa, että ”kaikki on jo viety, elämänsä tärkeimpiä päiviä (eli kirjoituksia) en aio vaarantaa”. Kaikki on jo viety. Kuinka pahalta tuntui lukea 18-vuotiaan abin, jolla elämä on edessä sanovan niin. Miten toivottomalta meistä monesta tuntuu.

Jokaisessa kohdassa, jos itse romahtaa ja väsyy tilanteeseen pitää muistaa sanoa, että meillä on kaikki ihan hyvin. Niin kuin onkin. Mutta kyllä minä olen henkisesti välillä aika lopussa. Tunnen, niin kuin moni muukin teistä varmasti, sellaista yleistä maailmantuskaa ja pelkoa ihmisten pahoinvoinnista, että tuntuu kuin pitäisi oksentaa. Taloudelliset vaikutukset, henkiset, sosiaaliset. Olen niin tottunut pelkäämään ihmisiä. En osaa halata edes äitiäni enää, vaikka olemme nähneet ja olleet yökylässä ja hän välillä kysyy, enkö saa halia. En osaa enää halata. Sosiaalisuus on karissut kovaa vauhtia ja tilanteet, joissa kohtaat ihmisen ovat hämmentäviä välillä.

Ehkä kun vuosi tulee täyteen tätä poikkeuseloa, sekin kulminoi jotenkin asian. Niin vahvasti on vielä muistissa viime maaliskuu ja toivo siitä, ettei tämä kauaa kestä. Nyt on jäljellä vain ahdistus ja hämmennys ja tietty olo siitä, että sitä vanhaa normaalia ei enää ole. Millainen on uusi normaali, aika näyttää ja täytyy elää päivä kerrallaan parhaansa mukaan. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat monella jäissä.

Tuntuu välillä, että elämä on sellaista tiettyä kulissien ylläpitoa lasten kanssa, kun heitä ei halua huolestuttaa yhtään enempää kuin on pakko. Heissä on oma murtumispisteeni ja koin hirveän ahdistuksen synttärikutsujen myötä. Illalla rasvasin jälleen itkevän lapsen käsiä, kun kirvelee niin kovin rasva rikkipestyissä käsissä. Salilta tuli myöhään illalla mies, joka totesi, ettei mene enää kuin seiskalta aamulla, liikaa ihmisiä. Kaikkia ahdisti omalla tavallaan.

Halasin ja pyysin, että koita jaksaa, kevätkin helpottaa kun ei pakkanen pure käsiä.


islantilaisneule Maaritin neuloma/ pipo PAJUKNITS neuloma/ farkut BY PIA’S/ kengät Prahasta/ muumilapaset äidin kaapista lainassa

Millaisia fiiliksiä itselläsi tänään? 

Miten parantaa vastustuskykyä?

Tiedättekö, aihe mikä on ollut luonnoslistallani syksystä asti, vitamiinit ja vastustuskyky! Minulta on usein kysyttykin Instassa, mitä vitamiineja syön ja mitä voin suositella. Olen pyrkinyt syömään mm. biotiinia ja kollageenia näiden lisäksi, mutta nappasin tähän postaukseen ne jutut, jotka parantavat vastustuskykyä.

Uni, ulkoilu, kuntoliikunta ja ravinto

Siinä neljän suora, jotka varmasti vaikuttavat eniten siihen, kuinka terveenä pysyy. Täytyy pystyä lepäämään tarpeeksi ja syömään monipuolisesti ja uskon myös ulkoilun tekevän erittäin hyvää. Pihalta saa monella tapaa virtaa!

Ruokavaliosta saa hyvin kaiken tarvittavan, jos syö monipuolisesti, mutta yksi asia mitä varsinkin näillä meidän leveysasteilla tarvitaan talvisin on D-vitamiinilisä. Nyt täytyy tunnustaa, etten ole syönyt vuosiin mitään D-vitamiinilisää ennen tätä talvea! Inhoan niellä pillereitä, se on jotenkin ikävän tuntuista kurkussa ja lokakuussa löysinkin pureskeltavan, passionin makuisen D-vitamiinin. Ja vielä aika vahvan, 100 mikrogrammaa vitamiinia sisältävän valmisteen! Sitä olen syönyt nyt syksystä asti ja voin lämpimästi suositella! Syksyllä osallistuin luennolle, jossa D-vitamiinista sanottiin mm. seuraavaa:

  • D-vitamiinin pitkäaikainen puutos johtaa aikuisilla, erityisesti vanhuksilla, luuston pehmenemiseen ja murtumisherkkyyden lisääntymiseen. Lapsilla se aiheuttaa kasvun ja motorisen kehityksen häiriintymistä, heikkoutta, infektioalttiutta, ruokahaluttomuutta ja riisitautia.
  • Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinilla saattaa olla ravitsemuksellista merkitystä ykköstyypin diabeteksen, nivelreuman ja MS-taudin torjunnassa. Sillä on todettu olevan vaikutusta myös lihasten parantuneessa toiminnassa ja luunmurtumien ehkäisyssä.
  • D-vitamiini vaikuttaa suotuisasti immuunipuolustusjärjestelmään ylläpitäen hyvää vastustuskykyä ja on tärkeä luustolle, hampaille, lihaksille, mielialalle ja hormonitoiminnalle.

Lisäksi olen pariin otteeseen pureskellut pari sinkkitablettia, jos yhtään on tuntunut kurkussa mitään. Sinkin pitäisi auttaa ehkäisemään flunssaa, mutten ikinä syö sitä jatkuvasti, se mm. heikentää raudan imeytymistä.

Rautalisistä paras on minusta Ferronol, joka sisältää myös B- ja C-vitamiineja. Otin sen aina tyhjään vatsaan aamuisin ennen syömistä, jotta sain parhaiten tuotteen imeytymään. Mehu ei ole kauhean vahva rautapitoisuudeltaan, mutta minulla imeytyy paremmin kuin esimerkiksi tabletit, elimistö on saanut sen paremmin käytettyä hyödyksi. Nyt rautavalmisteita ei saa syödä ennen kuin rauta-arvot on tarkistettu infuusion jälkeen, mutta tämän tuotteen nimeen vannon jos ja kun rautaa täytyy jatkossakin syödä.

Inkivääri ja terveysvaikutukset

Tämä on juttu minkä nimeen vannon – inkivääri! Somessa olen huomannut, että erilaiset terveysshotit ovat muodissa, mutta yhdessä törpössä on yksi shotti. Miettikää sitä roskan määrää! Ja paljonko niihin menee rahaa! Itse tekemällä saa minusta aivan parasta inkiväärijuomaa ja se on hyvin edullista tehdä. Reseptin löydät täältä. Otamme miehen kanssa shotin joka aamu ja uskon itse vahvasti inkiväärin apuun terveysasioissa.

Inkiväärin sanotaan poistavan tulehduksia, auttavan parantamaan vastustuskykyä. Se taistelee bakteereja vastaan ja auttaa ylläpitämään suolistoa tasapainossa. Sen luvataan myös tekevän nivelille hyvää ja mm. juoksu rasittaa niveliä kovin, eli siksikin tykkään juoda inkiväärijuomaa. Helppo tehdä, riittoisa annos, edullinen, hyvän makuinen ja varmasti joitain terveysvaikutuksia sisältävä juoma. Vannon tämän nimeen ja moni teistä onkin sitä innostunut kokeilemaan!

Näihin juttuihin minä luotan arjessani, entä sinä? Mitkä ovat ykköstuotteesi parantaa vastustuskykyä? Iloista uutta viikkoa jokaiselle!

*D-vitamiini sekä sinkki saatu Hankintatukulta