Viikonlopun postikortit

Taas ollaan uudessa viikossa. Viime viikko oli ihan mahtava ja itselläni oli jotenkin levollinen ja luottavainen olo tulevaisuuteen, mikä ei ole ihan itsestäänselvyys tai pysyvä olotila, mitä tulee tällaiseen stressierkkiin. Toivottavasti tästäkin viikosta tulee hyvä ja se tuo jotain uutta ja mahtavaa tullessaan! Päinvastoin kuin kaikki muut, olin viikonloppuna aika paljon sisätiloissa. Kuurasin kodin kunnolla kun tilaisuus tuli ja eilen oltiin Nokian Edenissä päivä perheen kanssa. Olen pitkään toivonut pääseväni perheen kanssa kylpylään ja nyt, kun keli oli mieletön ja kaikki ulkona, ajattelimme kylpylässä olevan väljää. Ja ei ollut ruuhkia! Rempan jälkeen Edeniin on ilmestynyt muun muassa hemmottelusauna, jossa heijastetaan seinälle tanssivia keijuja projektorilla. Arvatkaa oliko aika kovaa valuuttaa nelivuotiaan mielestä?

Syksyn kaunein ruska

Nyt eletään varmasti aikaa, jolloin luonto on kauneimmillaan. Oli mielessä, että nyt pitäisi ottaa syksyisiä asukuvia ja mennä metsäretkelle eikä kylpylään, mutta tuntuu että se kylpyläreissu jää herkästi (on nuha, on ruuhka tms.). Nappasin kuitenkin kameran käteeni ja marssin ottamaan edes kotikadun upeimmista väreistä kuvia. Tuo punaisen intensiivyys on hurjan upea! Missä olet itse ottanut ruskakuvia tällä hetkellä? Olen joskus kuvannut Lapinniemessä syyskuun lopulla, siellä kylpylän seinässä on kyllä yhdet upeimmista väreistä!

Töitä ja kirjastoa

En ole ehtinyt oman blogin pariin, sillä teen isompaa kokonaisuutta nyt toiselle yritykselle, mistä olen todella innoissani. Saan kuvata ja kirjoittaa ja jännittää onnistunko, mutta samalla saan tehdä jotain uutta, etten aina kuvaa tänne. Siksi blogi on vähän odotellut vuoroaan viikonlopun ajan ja muut työt menneet edelle. Mitenköhän käy jatkossa, kirjastosta saapui monta varausta yhtä aikaa ja koska niihin on jatkovarauksia, pitäisi ehtiä ne ahmia. Apuaaaa!

Ja tuo hauva ruokapöydässä oli pakko kuvata, se hymyilytti. Naapuri vähensi pehmolelujaan viikonloppuna ja tytöt olivat saaneet sieltä lelut matkaan, jotka nyt sitten ruokailivat kanssamme. Olivat hyvin innoissan, vaikka itse ehkä sitä mieltä, että täältäkin pitäisi pehmoja karsia.

Mutta sellaiset pikakuulumiset ja kuvat uuteen viikkoon, toivottavasti itselläsi oli onnistunut viikonloppu! Kävitkö ulkoilemassa, metsäretkellä tms.? Mukavaa alkanutta viikkoa! Oletko itse uskaltanut käydä uimahallissa tai kylpylässä koronan aikana?

Vuoden parhaita päiviä – purjehduksella Midnight Sun Sailingin Matamin kyydissä

PR-matka yhteistyössä https://www.facebook.com/MidnightSunSailing kanssa

Katselen ohi viliseviä maisemia ja peltoja hymynkare suupielissä. Tältä siis näyttää Kemiönsaari, josta on pari kaveria usein puhunut. Matka jatkuu kohti Taalintehdasta, joka mainostaa olevansa idyllinen ruukkikylä Kemiönsaaressa, jonka tehdashistoria ulottuu aina 1600-luvulle asti ja sitä se kyllä onkin. Edessämme avautuu kaunis vanha tehdasmiljöö vierasvenesatamineen. Aurinko paistaa täydeltä terältä saaden meren kimaltamaan, hyvin vieno tuuli osuu kasvoille, kun nousemme ulos autosta ja edessämme odottaa Midnight Sun Sailingin suurin purjevene, 51 jalkainen Gib Sea, lempinimeltään Matami, jonka kyydissä on tarkoitus viettää päivä. Huokaisen ihastuksesta ja jännityksestä, sillä purjeveneessä en ole monia kertoja ollut. Meri sen sijaan on hyvin tärkeä elementti itselleni aina Thaimaassa asumisesta asti. Hengitän syvään ja haistan meren, ihanaa päästä sen äärelle!

Midnight Sun Sailing – helppoa ja huoletonta purjehtimista Turunmaan saaristossa

Taalintehtaan satamassa häärii kolme miestä valmistellen päiväämme. Hannu, Iiro ja Mike ovat paikalla tekemässä päivästämme ikimuistoisen. Hämmästyn, kun kuulen, että yrityksellä on jo 30 vuotinen historia venevuokrauksessa takanaan. Veneitä on vuokrattavana 12 kappaletta eri koossa ja valittavana on pitkä viikonloppu tai vaikka viikko merellä. Huoletonta purjehtimista, sillä Midnight Sun Sailing hoitaa täysin varustellun ja siivotun veneen sinulle, omaksi tehtäväksi jää ruokien ottaminen mukaan ja matka voi alkaa. Vene täytyy tankata ja wc:t tyhjentää lopuksi ja siinä se. Jos ongelmia matkalla tulee, aina voi soittaa ja pyytää apuja. Jos sattuu niin, että karahtaa kiveen, on veneet vakuutettu ja omavastuu jää maksettavaksi. Purjeveneen vuokrauksessa on monia samoja hyviä ominaisuuksia kuin mökkivuokrassa – ei tarvitse hoitaa venettä talviteloille, huoltaa tai murehtia, miten se pärjää myrskyssä satamassa seisoessaan. Sen huolehtii henkilökunta.

Sekään ei ole fataalia jos kiveen kopsahtaa totesi laivan päällikkömme Hannu Pahta, niin käy jokaiselle purjehtijalle joskus ja Suomen vedet ovat kivikkoisia. Myös kuskin voi vuokrata, mutta aina sellaista ei välttämättä ole saatavilla, sillä Suomessa ei pysty päivätyökseen kukaan tekemään pelkkiä purjevenereissuja, mutta ehdottomasti kannattaa kysyä jos kiinnostelee, mutta taidot eivät välttämättä riitä veneen ohjaukseen. Varsinaisesti mitään ajokortteja ei tarvita, kokemusta kyllä.

Gip Sea lipuu kohti Saaristomerta ja hymyä ei voi estää

Sitten mennään! Kyydissä ovat me kaikkea ihastelevat matkalaiset sekä kolmen hengen miehistö. Isossa purjeveneessä on neljä hyttiä vessoineen, tilava keittiö jääkaappeineen ja astioineen sekä oma hytti ja sisäänkäynti kapteenille, jos sellainen on vaikka porukan ulkopuolelta. Helposti mukaan mahtuisi siis vaikka neljä pariskuntaa tähän isoimpaan veneeseen!

Gip Sea, eli Matami lähtee lipumaan kohti Saaristomerta ja suu kääntyy hymyyn. Onhan tällainen purjehdus nyt järjettömän ihanaa, kun miehistö hoitaa kaiken puolestasi. Saa ihailla maisemia, valokuvata ja kysellä tyhmiä, sillä vähän tyhmiä tällainen ensikertalainen väkisin kyselee. On syyskuinen arkipäivä, eli meri on aivan hiljainen ja keli lämpöisempi kuin heinäkuussa. Istun kuumuudesta huolimatta pipo päässäni kuin paraskin Jack Cousteau ja aurinko lämmittää kasvojani. Hämmästelen saarten määrää ympärilläni, kun livumme kohti Högsåran saarta. Matkalla kuulemme faktoja niin purjehduksesta kuin paikkojen historiasta.

Näemme paikan, missä seisoivat sodan aikana paikallaan naamioituna Suomen suurimmat panssariveneet Väinämöinen ja Ilmari. Näemme kivikasoja, joista kysyn mitä ne ovat (sanoin, että olen noviisi näissä hommissa) ja Hannua naurattaa ”ne ovat kummeleita, tamperelainen näki ensi kertaa siis oikean kummelin!”. No niin näki, en ihan oikeasti tiennyt että ne kivikasat ovat rannalle rakennettuja, päivämerenkulkuun tarkoitettu kiinteä valaisematon merenkulun turvalaite, joka toimii karkean paikannuksen apuvälineenä. Kaikkea sitä oppii!

Seuraavaksi näemme Salmonfarmin, josta tulee Turunmaan saariston kalaa meille kauppoihin ja samassa toisella puolella lentää merikotka. Oikeasti, wau! Puun latvassa nököttää haikara ja miehistö kertoo, että noilla sijainneilla on juuri nähty hylkeitä ja Taalintehtaalla kävi tänä kesänä myös delfiini! Ohhoh! On mieletön fiilis lipua purje lepattaen merikotkan lentoa katsellen. Olenko oikeasti Suomessa? ”Parempaa keliä ette olisi voineet saada” toteaa laivan päällikkömmekin ja uskon. Tyyni meri ja uskomaton lämpö hellivät täysillä!

Högsåra  – idyllinen pysähdyspaikka sekä Saaristomeren paras kahvila Farmors Cafe

Matami lipuu kohti Högsåraa, jonka laiturilla on uimakoppirivistö. Kun lähestymme kohdetta, tajuan, etteivät ne olekaan koppeja vaan niiltä näyttävä seinä, joka on kuulemma rakennettu siihen tänä kesänä. Hyppäämme ulos laivasta ja suuntaamme kohti saarta. En näe missään yhtään ihmistä, kun lähdemme kävelemään kohti kylän keskustaa. Eteen tulee kyltti, jossa sanotaan nopeusrajoituksen olevan koko paikassa 20 kilometriä tunnissa. Huh, jo se kertoo siitä, miten pysähtynyttä elämä saaristoidyllissä on.

Lampaat sanovat kovaa määää kun kuljemme niiden ohitse, missään ei näy ihmisiä. On täydellisen epätodellinen fiilis. Kuin olisin pudonnut Suomi-elokuvan lavasteisiin. On lämmin kuin kesäpäivänä, mutta koska on syyskuun loppu, mikään paikka ei ole auki. Tsaari Aleksanteri III piti juuri tätä saarta kesäpaikkanaan vuosikausia ja voin ymmärtää – paikan kauneus on käsittämätöntä ja hiljaisuus suorastaan pelottavaa. En ole missään ikinä kokenut näin pysähtynyttä tunnelmaa, täydellistä hiljaisuutta ja kaunista maisemaa. Tulee olo, että haluan jäädä tänne muutamaksi päiväksi. Päästää luovuteeni valloilleen, juosta mereen ja miettiä elämää.

Sitten löydämme ihmisiä! Saaristomeren parhaaksi kahvilaksi kehutun Farmors Cafen omistajat ovat pihamaallaan ja pysähdymme juttelemaan heidän kanssaan. Kahvila on jo kiinni tältä kesältä, harmi, sillä sen antimet ovat kuulemma mahtavia. Omistaja kertoo meille, että elämä on tänä vuonna keikahtanut vähän siihen, mitä se oli 100 vuotta sitten. Ihmiset ovat tulleet kaupungista pitämään hauskaa saarille tänä kesänä, sillä siellä on väljempää, sen sijaan että kesällä olisi haettu kaupungin huvituksia. Jo 1700-luvulta perheen omistuksessa ollut paikka jatkaa historiaa edelleen. Katselen pihamaan leluja ajatuksissani ja kaipaan lapsiani. Kunpa voisin näyttää heille saariston kauneuden jonain päivänä. Tiedän, että mieheni olisi haltioissaan purjehdusreissusta!

Kasnäs – kylpylälomaa ja herkullista ruokaa

Siirrymme takaisin laivaan ja suuntaamme kohti Kasnäsiä. Sieltä löytyy kylpylähotelli, ravintola, minigolfia ja iso satama saunoineen. Olen joskus Turun saaristossa, Iniössä tarkemmin, saunonut satamassa ja jutellut löylyissä purjehtijoiden kanssa. Jo silloin haaveilin, että voi kun mekin joskus pääsisimme purjehtimaan. Kasnäs ei ole aivan niin hiljainen kuin edellinen saari ja enemmän ympärivuotinen kohde, kylpylän ulkoporeissa näyttää istuvan muutama ihminen. Siirrymme ravintolan puolelle ja ihastelemme ikkunoista avautuvaa maisemaa. Ison terassin edessä on suuri lasten leikkipaikka, jota katselen ja sanon ääneen ”onpa ihana sijainti, saisi syödä rauhassa lasten päästessä viereen leikkimään”. Seurueessamme oleva Anni nauraa ääneen ”ja minä kun mietin miksi leikkipaikka on pitänyt iskeä maiseman eteen”. Heh, äiti-ihmisen aivot näkivät loistosijannin.

Tilaamme lähes kaikki kalaa, itse otan lohisalaatin ja muillakin pöydässä on kuhaa sekä lohta. Aivan älyttömän herkullista ruokaa ja tuoreita makuja. Kala on mielettömän hyvää. Sanoisin kyllä tuon aterian perusteella lämpimät suosittelut ravintolallekin!

Ruokailun jälkeen täytyy sanoa hyvästit veneelle ja hyppäämme auton kyytiin Kasnäsistä. Harmittaa, en halua lähteä vielä! Haukon happea laiturilla kuin heikkopäinen, sillä haluan imeä meren tuoksut sisääni. Haluan palata tänne perheeni kanssa, nähdä iloiset lapseni juoksemassa kohti leikkipaikkaa ja haluan kokea miltä tuntuu nukkua purjeveneessä. Kokemus jättää mielettömän innostuksen purjehdusreissua kohtaan, vaikka tiedostan toki, että reissumme oli aikamoinen luksus palveluiltaan ja keliltään.

Kiitokset sekä alekoodi venevuokriin

Vielä pisteenä I:in päälle Hannu kantaa kassini autoon saakka ja kiitämme kymmenennen kerran päivästä. Tuntuu, etteivät sanat riitä. Meri sykähdyttää aina. Uusien paikkojen näkeminen ja luonnon kauneudesta hämmästyminen pysäyttää. Tuntui, kuin olisin käynyt jossain kaukana ulkomailla.

Hyvin kiitollisena päivästä lähden taittamaan kotimatkaa ja mietin, että kirjoitan fiilikseni ylös ensi tilassa. Niin lämmin olo jäi kuplimaan päivästä. Voin lämpimästi suositella noita maisemia, purjehdusta ja kotimaamme tutkimista. Instassa satoikin jo viestejä siitä, että monelle saaret ovat tuttuja ja purjehdus haaveissa. Toteuttakaa haaveenne ihmeessä!

Vielä loppuun saan jakaa teille early bird-alekoodin, jolla saa venevuokrasta 15% alennusta. Marraskuun loppuun saat alennuksen normaalihinnoista koodilla EARLYBIRD tai puhelinvarausten yhteydessä mainitsemalla tarjouksen varausta tehdessä. Lisää tietoa vuokrauksesta https://www.midnightsunsailing.fi/fi/Venevuokraus-lyhyesti ja veneistä https://www.midnightsunsailing.fi/fi/B%C3%A5tar-och-priser

Lämmin kiitos päivästä miehistölle sekä seuralaisille! Mukana olivat:

Appa matkustaa
Elämän makuisia matkoja
Arjen Pilkahduksia
Essi Maaninka
Anni Maaninka

Herättivätkö kuvat sinussa purjehdusinnostuksen? Tai oletko jo kokenut purjehtija?

All time ruokahaaste! Mitä inhoan, mitä rakastan, mistä Tampereen paras lounas?

Ruoka. Se puhututtaa, sillä sitä tarvitsee lapsiperheessä koko ajan. Rakastan syömistä ja ruokaa ja itse asiassa yllätyin, kun tajusin miten paljon ruoka-aiheisia kuvia minulla on IGssa. Tykkäsimme kokkailla miehen kanssa jo ennen lapsia ja nykyään on monta hetkeä arkena, kun meinaa homma tympäistä ja sitten taas monta hetkeä kun kokeilee jotain uutta ja ihanaa. Tai saa täydellisesti savustettua kalaa kuten viikonloppuna. Minulta kyselläänkin ruoasta ihan todella paljon, seuraajissani on paljon mm. lapsiperheellisiä ja ymmärrän, että ideat ovat välillä vähissä ja aihe kiinnostaa.

Niinpä bongatessani Nuorgamin Emmin IG-stooreista kivan kuuloisen ruokahaasteen, joka on ilmeisesti alkujaa Karoliinan blogista, oli minun pakko tarttua aiheeseen. All time ruokajuttuja! Miten vastaisit näihin itse? Ovatko helppoja? Ja entä lopussa olevat Tampere-suositikit, samaa vai eri mieltä?

Kinkku alle vai päälle, elämän peruskysymyksiä

Leivän ala- vai yläpuoli? Yläpuoli on parempi, alapuoli kestää paremmin esim. painavan avokadon päällisenä. En siis osannut vastata edes ekaan, hyvin lähti!

Kevytjuusto- vai normi? Söin kevyttuotteita ekaan raskauteen asti. Kevytjogurttia, juustoa ja ties mitä. Odotusaikana aloin syödä mahdollisimman puhtaasti ja lapsilta on kielletty kaikki kevytasiat (he oikeasti luulevat siis, että on olemassa mm. aikuisten Cokis ja lasten Cokis, koska aspartaami eli Zero-Colat ja Pepsi maxit on heiltä pannassa). Normituotteet siis nykyään, tuota omaa colatouhuani lukuun ottamatta.

Pizza ananaksella vai ilman? Yleensä ilman. En karsasta ananasta, mutta lempparipizzaani se ei kuulu.

Maito vai korvaava ”maito”? Kaapista löytyy aina normaali luomumaito, mutten minä kyllä juo maitoa. Koko lapsuuden join väkisin kun oli luiden takia kuulemma pakko, sitten olen ottanut ruokajuomaksi veden. Syön paljon (liikaa) juustoa, jogurttia, maitoon tehtyä puuroa yms., eli en ole osannut olla huolissani kalsiumista. Lapsille puhtainta, siksi luomumaito.

Hedelmäkarkit vai salmiakki? Hedelmäkarkit ehdottomasti! Salmiakkikin kyllä hyvää. En välitä yhtään pullista, kakuista tai leivonnaisista (tämä oli muuten hauska, viikonloppuna lapsi kattoi kakkulautasia ja sanoi, että sinulle ei varmaan äiti kateta. Ne ovat oppineet). Sen sijaan karkit ovat ehdoton heikkous ja monesti olen syönyt lasten leffakarkit ja joutunut hakemaan uudet. Ups.

Jäätelö vai leivonnaiset? Tämä on nyt todella paha, sillä en tykkää kummastakaan. Vastaan kuitenkin jäde, vaikka söin niitä kuluvana kesänä tasan 0. Joku ihana pehmis hellepäivänä ja tai joku täydellinen mehujää Kyproksen 35 asteen lämmössä viilentämässä.

Hernekeitto vai maksalaatikko? Meillä ei syödä kumpaakaan. Tykkäisin kasvishernarista, mutta hernari on yksi harvoista ruoista, joita lapset eivät syö ollenkaan. TÄH! Maksalaatikosta tykkäsin kovasti pienenä ja olen kerran sitä ostanut kotiin, olikohan jopa ihan elokuussa. Lapset söivät ihan ok. Ykköseines on kuitenkin pinaattikeitto kananmunalla!

Ravintola- vai kotiruoka? Tykkään todella paljon erilaisista ravintoloiden lounassalaateista, mutta koska syön usein ja vähän kerrallaan, en tykkää sellaisista kolmen ruokalajin illallisista, joissa olen ähkyssä alkuruoan jälkeen. Kotiruoka siis yleensä, mutta lounaana ravintolaruoka on ihanaa.

Kokkaaminen vai leipominen? Kokkaaminen, leivon äärimmäisen harvoin. Lähinnä sämpylöitä tulee pyöriteltyä!

Aina (jää)kaapissa? Jogurttia, luomumaitoa, itse tehtyä inkiväärishottia, mummin tekemää punaherukkamehua, juustoa (yleensä neljää eri, rakastan juustoja!), rasvaa, kananmunia, kalkkunaleikettä, yleensä ovessa se liian pitkään auki oleva Pepsi Max, josta hörppään toisinaan.

Lempikasvis? Olen sellainen kasvisten puputtaja, ettei voi valita! Lehtikaali on makuhermojani kutkuttava, rakastan uunissa kypsyneitä oliiviöljyllä ja hunajalla maustettuja punajuuria. Rakastan ruusukaalia, palsternakkaranskiksia, bataattia, paprikaa, munakoisoa, porkkanaa, retiisejä, herneitä…! Siis olisi helpompi vastata joku kasvis mistä en tykkää! Mutten keksi kyllä sellaistakaan!

Inhokkikasvis? Oho. Se olikin seuraava kysymys. En oikeasti tiedä. Inhoan korianteria, ei se mikään kasvis ole, mutta inhoan. Selleriä inhosin vielä joskus, nykyään rakastan dipata selleriä homejuustosoosiin. AAH…. Hei ei kun keksin! En kauheasti välitä tomaatista, siitä tulee outo suutuntuma. Ykkösinhokki on lämpimät tomaatit, jossain grillivartaassa lilluvat. YÄK! Se tunne mikä tulee suuhun on ihmeellinen.

Lempihedelmä? Tämä on vaikea myös, siinä missä syön hirveästi vihanneksia, syön tosi vähän hedelmiä. Thaikuissa asuessa sai päivittäin puoli-ilmaista täydellistä ananasta, mutta eihän se siltä maistu Suomessa. Täydellinen ananas! Avokadoja tulee syötyä, eli ehkä myös se.

Inhokkihedelmä? Koska en keksinyt mitään, googlasin paha hedelmä, jos saisin idean. En saanut kuin Apiksen biisin Paha Hedelmä tulokseksi, laulan sitä nyt sitten täällä. Kipu on ystävä – Paha hedelmä :D Olen vähän laiska kuorimaan, eli appelsiini vie monesti hermot, samoin kuin tiukat satsumat.

Lempiruoka? Savukala, täydellinen kasvissosekeitto, salaatit todella monessa muodossaan.

Jos vettä ei lasketa, lempijuoma? Inkiväärikombucha, kuohari, Pepsi Max, TEEEEE mustana ja irtona kiitos.

Lempimauste? Kyllä minä käytän ihan hurjasti basilikaa, eli varmastikin se. Persilja myös. Ovatko ne mausteita vai yrttejä? Hmmm… No pippuri!

Paras ateria? Jostain syystä mieleen on jäänyt lähtemättömästi vuonna 2004 Kreikassa syöty neljän juuston pasta. Enää vatsani ei tykkää pastasta tai isoista hiilarimätöistä, mutta muistan miten täydelliseltä se maistui. Myös vuohenjuustosalaatti miehen tekemänä oli täydellistä, kun palasin synnäriltä esikoisen kanssa. Hyvät sushit, miehen paistamat kampasimpukat. Thaikuissa täydelliset chiliset grillatut jättiravut. Tänä kesänä miehen loihtima munakoiso-halloumihamppari!

Karmein ruokakokemus? Nyt äiti kyllä suuttuu, mutta olen kai sanonut tämän aiemminkin. Vähän ennen kuin lopetin punaisen lihan syönnin, joskus ysärillä äiti teki itse maksalaatikkoa. Halpaa ja rautapitoista. Mutta se maistui niin raudalle verrattuna Saarioisten versioon, etten meinannut selvitä. Hukutin annokseni puolukkaan, vedin purkillisen mummon tekemää puolukkahilloa aina sen kanssa.

Ruoka, jota et ole koskaan ostanut ruokakaupasta? Koska lopetin sen punaisen lihan jo 15-vuotiaana, en ole koskaan hoitanut ruokaostoksia niin, että ostaisin jotain pihviä tiskistä tai sitten muita esimerkiksi lehmän tai possun osia.

Peruslounas? Edellisen illan jämiä kotona tai salaatti jostain kaupasta tai lounasravintolasta.

Woltin top 3? Olen tilannut kahdesti, sillä tulee toimitusmaksu päälle. Joskus korona-aikaan tilasin sushia, mitäköhän ekalla kerralla..? En raaski käyttää.

Bravuuri keittiössä? Kaveri on kehunut salaattejani maasta taivaisiin, lapsilta eniten kiitosta on tainnut saada lasagne, jonka yleensä teen kananjauhelihasta.

Keittiömoka? Teen tosi paljon ruokaa ilman reseptiä ja maustan vähän miten sattuu. Viimeksi eilen tuli palaute että liikaa pippuria. Tykkäämme miehen kanssa chilistä ja mausteista varsinkin Thaimaassa asumisen jälkeen kun niihin tottui, esikoinen on tosi herkkä mausteille, välillä vaikeaa luovia niin, että kaikki tykkäisivät.

Random-aatos ruuasta. Se pyörittää aika pitkälle elämää. Mennään ulos syömään, käydään kaupassa, istutaan pöydässä kun esikoisen ruokailu saattaa höpötyksen ja haaveilun myötä kestää tunnin, taistellaan kuopukselle aamupuuroa… Joskus olisi kivaa olla pari päivää syömättä tai laittamatta ruokaa! :D

Tampereen suosikkiravintolat (johon voit vastata oman kotipaikkasi mukaan):

Sitko, Luca vai Napoli (kun kyseessä on pitsa)? Mä en syö pizzaa ikinä. Se olo on hirveä. Mutta näistä kolmesta olen maistanut parasta pizzaa Sitkossa. Paremmat ovat kyllä Kalevan Evinissä, söin kesällä sieltä ihan hurjan hyvän munakoiso-kasvispizzan sekä Il Postossa! Eli ei mikään noista kolmesta ole paras.

Paras brunssi? Tampereella on niin monta kovaa! Herkullisimpia on ollut Lillanissa (onkohan vielä brunsseja, edellisestä aikaa), sekä Muusassa. Kesäisin Viikinsaaressa saa ihanaa brunssia!

Paras seisovapöytä? Ratinan Sandron lounas on kova. Edelleen testaamatta Onni ja Leo, jonka lounasta on kehuttu todella paljon! Ensi viikolla ehkä vihdoin? Myös Tammelan Malabadin lounas on kova!

Paras kahvila? Ehdottomasti Pella’s Cafe, siellä on kokonaisuus hallussa. Hyvät brunssit, mielettömät leivonnaiset, pienet suolaiset, mahtavat salaatit ja uuniperunat, täydellisesti haudutetut teet. Löytyy jokaiselle jotakin.

Paras makea? Tumma (noin 70% kaakaota) minttusuklaa.

Siis tuli ihan hirveä nälkä. Minulla on kyllä kone aivan täynnä erilaisia ruokakuvia tuli taas huomattua! Olisin voinut tunkea niitä tähän juttuun loputtomiin! Oliko jotain ylläreitä, samoja suosikkeja, samoja inhokkeja?