Ihana äiti-tytär vuorokausi Valkeakosken terveyskylpylässä

Kaupallinen yhteistyö Aino-klinikka/Valkeakosken terveyskylpylä

Me täällä olemme vähän kuin hovineitoja. Haluamme saada jokaisen tuntemaan täällä olonsa kuningattareksi päivän ajan” sanoi Leena Larva Valkeakosken terveyskylpylässä illalla mennessäni nukkumaan.

Voi mikä elämys, en ole ollenkaan tottunut hoitamaan itseäni näin tauotta”, huokaili puolestaan äitini, joka oli kanssani Valkeakoskella ensi kertaa.

Meille jäi vuorokaudesta Valkeakoskella kyllä lähtemättömiä muistoja, joista ehkä yksi parhaita oli, kun hihitimme syksyn viileydessä pimeydessä pellon reunassa. Mutta mitä me siellä teimme? Tule mukaan vuorokauteemme, kun tarkoitus oli vain hoitaa, hemmotella ja palautella itseään. Täällä saa todellakin olla kuningatar – kun nouset uima-altaasta, sinua vastassa on lämmitetty aamutakki. Tossut autetaan jalkaan, löylyä heitetään puolestasi ja kaikki ruoat ja juomat kannetaan eteen. Saa vain olla!

Hyvää tekevä turvesauna – aineenvaihdunta aktivoituu ja nestekierto piristyy

Muistatteko, miten lapseni ihastuivat turvesaunaan kesällä? Olen käynyt saunomassa nyt kolmesti ja aina olen palannut Valkeakoskelta äärettömän rentoutuneena. Äitini kiinnostui kokemuksistani ja kertoi, että toivoisi pääsevänsä myös kokeilemaan. Sovimmekin Leenan kanssa, että tulemme testaamaan äitini kanssa vuorokauden mittaista hoitojaksoa, kun äidilläni on syntymäpäivä syyskuussa. Varmasti uudenlainen kokemus hänelle! Ja mikä rauha, kun olemme kaksin talossa verrattuna johonkin kylpylän hälinään. Maalaismaisema tervehtii ikkunasta ja samalla olemme vain kivenheiton päässä Tampereelta. Noin puolessa tunnissa tuo matka on taitettu.

Vuorokauden mittainen reissu terveyskylpylään rentouttaa, puhdistaa ja voimaannuttaa. Turve, joka kylpylässä on kotimaista ja kaivettu maasta vuonna 2016 on täynnä terveysvaikutuksia. Sen sanotaan palauttavan, auttavan urheiluvammoihin ja erityisesti se kiihdyttää kehon lymfakiertoa, jolloin saadaan nesteet kiertoon kehossa. Olo kevenee ja rentoutuu, lihakset palautuvat, stressi helpottuu ja esimerkiksi unettomuuteen voi turvesaunasta saada apua. Sen lisäksi, että Valkeakosken terveyskylpylästä löytyy kolme erilaista saunaa (kaksi sisällä, telttasauna ulkona), on siellä allas vesijumppaa varten (talvisin kiiinni), kylmävesiallas, tärinälaite treenaamista varten, infrapunasauna ja lepotuolit. Niin ja majoitusmahdollisuus kahdeksalle hengelle, eli pienryhmät pääsevät saunomaan ja yöpymään porukalla. Tai esimerkiksi perheet!

Vuorokauden mittainen terveyskylpyläpaketti

Me aloitimme äitini kanssa vuorokauden retriittimme (siltä se vähän tuntui, irtiotolta arjesta ja täydelliseltä keskittymiseltä hyvinvointiin) perinteisesti vedellä ja pienellä määrällä popcorneja. Nestettä täytyy nauttia jatkuvasti, sillä sitä poistuu aikamoisella vauhdilla ja samalla on tärkeää pitää huolta suolatasapainosta. Koko ajan on saatavilla Himalajan suolakiteitä, jottei huono olo pääse yllättämään. Vesipuolesta ei oikeastaan tarvitse huolehtia itse, sillä saunottaja Marjo kaataa vettä mukeihin koko ajan lisää ja muistuttelee lempeästi ”vettä, vettä, vielä enemmän vettä”.

Seuraavaksi laitoimme Nanson treeniasut päälle (löytyy paikan päältä, et tarvitse oikeastaan mitään mukaan!) ja istahdimme infrapunasaunan lämpöön. Jalat laitettiin puolestaan kylmään turveveteen. Saunassa lämmenneitä lihaksia olikin hyvä täryytellä täryytyslaitteella, jota käytetään muun muassa astronauttien lihasten treenaamiseen. Itse auoin siinä juoksujumejani lonkista sekä pohkeista. Treenien jälkeen kävimme vielä uimassa.

Ja sitten turpeeseen! Ensiksi kehon lämpöä nostetaan saunassa pötkötellen ja ihoa hierotaan raakasilkkihanskalla. Nesteet liikkeelle ja ihon kuorintaa! Sen jälkeen kylpyhuoneen puolella levitimme turpeen ihan joka puolelle (se on jääkaappikylmää ja aiheutti äidissäni kiljahduksia). Turpeen annetaan vaikuttaa saunassa maksimissaan 20 minuuttia ja saunan lämpöä lasketaan. Näin turve ei muun muassa kuivu täysin iholle.

Turve pestään pois ja sen jälkeen saa halutessaan hulahtaa 6-asteiseen kylmäaltaaseen. Minä pääsin jo lähes sinne istumaan! Kun siinä saa ylellisen Luin Livingin kylpytakin päälleen, menee hämärään pötköttelemään, juomaan teetä ja rentoutumaan, olisi jo aika valmis nukkumaan. Mutta kello oli vasta kuusi illalla tässä vaiheessa!

Ensiluokkaista ruokaa laadukkaista raaka-aineista

Olen huomannut aiemmillakin kerroilla, että Leena panostaa tarjoamassaan ruoassa raaka-aineisiin. Ruoka on todella hyvää. Nautimme illalliseksi viherpuuroa, jossa oli tällä kertaa muun muassa selleriä, lehtikaalta, hapankaalta, ananasta, inkivääriä ja omenaa, eli sellaisia ruoka-aineita, jotka myös osaltaan kiihdyttävät nesteenpoistoa elimistössä. Pääruokana oli erittäin hyvää lohta, perunamuussia suppilovahverosuolalla (kiva idea!) sekä salaattia. Olin muuten suhteellisen valmis taas unille, mutta äitini oli virtaa täynnä. ”Mennään Katja vesijumppaan, minä rakastan vesijumppaa” tuo eläkeläinen hihkui. Ihmettelin oikeasti, miten toinen on aivan lötkö turvesaunan jälkeen ja toinen tuntui voimaantuneen täysiin energioihinsa.

Lähdimme siis kohti allasta ja vesijumppaa. Kello läheni kahdeksaa illalla, mikä tarkoitti, että hipsimme aika pimeydessä ja syksyn viileydessä altaaseen ja laitoimme 30 minuutin intervalliohjelman ruudulta päälle. Siellä pellon reunalla olevassa 27-asteisessa altaassa sitten pompimme aika hämärässä menemään ja mietin, että on tämä kyllä mieleenpainuva elämys kerta kaikkiaan. Äitini sai suorastaan pakottaa pois altaasta.

Menimme lämmittelemään infrapunasaunaan ja Leena tarjoili meille vielä sinne teetä (tee on muuten aina kofeiinitonta yrttiteetä). Vielä iltapalaksi uunissa valmistettua Metsuri-juustoa leivän kanssa ja olin aivan tillintallin.

Vuorokauden hoitoon kuuluu täyshoito ja esimerkiksi laserhoito

Vuorokauden mittaiseen hoitoon kuuluu kaikki turvesaunasta infrapunaan sekä laserhoitoon ja lisäksi ateriat, eli päivällinen, iltapala, aamiainen ja lounas. Kylpytakit, pyyhkeet, uikkarit, läpsyt, pesuaineet, kaikki saa paikan päältä. Kun suuntasimme yöpuulle, Leena antoi meille vielä laserhoitoa ns. laserkynällä, joka kohdistettiin kehon triggerpisteisiin tai paikkoihin, joissa on kiputiloja. Esimerkiksi äiti otti hoidon sekä illalla että aamulla niskan alueelle ja minut käsiteltiin ympäri kehoa.

Upea auringonlasku saatteli meidät vielä sopivaan mielentilaan ja hiljaisuuteen, joka maalla nukkuessa vallitsi. Keskikerroksessa on kaksi makuupaikkaa, joihin pääsee esteettömästi ja yläkerrassa kuuden sängyn makuutila. Joka kerroksessa on myös omat vessansa.

Aamumme alkoi viherpuurolla ja vedellä ja taas menimme turvesaunaan, jossa oli vuorossa selkä. Kun turpeet oli levitetty, Leena vielä tehosti vaikutusta ns. bambuvihdalla ja veri alkoi todella kiertämään. Pötköttelin aamusaunassa ja mietin, että kaikilla tavoin sitä voikin päivänsä aloittaa. Wau!

Päälle saimme runsaan aamiaisen, jossa aika luksusta oli vastapuristettu mehu sekä pitkään haudutettu kaurarouhepuuro. Jälleen minä olin aivan pyörryksissä saunasta ja runsaasta aamiaisesta ja äiti hihkuin testaavansa kaikkea. Mitä ihmettä! Kun päivittelin tätä, äitini kuittasi, että eläkeläisellä on rauhallinen tahti eikä työstressiä kuten ruuhkavuosia elävällä. Niinpä tämä ikilikkuja-äitini lähti Leenan kanssa treenaamaan tärinälaitteelle ja seuraava sukupuolvi paineli unille. Kyllä. Nukahdin kello 11 aamupäivällä ja puoli tuntia myöhemmin heräsin hämmentyneenä. Mutta ohjelman saa valikoida mieltymysten mukaan ja Leena sanoi, että unen täytyy antaa tulla kun se tulee. Milloin sellaiselle onkaan mahdollisuus?

Lopuksi keräsimme vielä kukkakimput viereiseltä pellolta matkaamme ja kiittelimme kovin tästä elämyksellisestä vuorokaudesta. Olimme puhdistautuneita ja levänneitä. Meillä oli elämysrepussa hyvin hauska äiti-tytär-vesijumppahetki pellon reunan hämärässä. Terveyskylpylän ajatuksena on kohdata ja hoitaa ihminen kokonaisvaltaisesti ja niin tässä kävikin. Meitä hoidettiin hyvällä ruoalla sisäisesti, hoidoilla fyysisesti ja elämyskokemuksin henkisesti. Leena on kehitellyt kylpyläänsä jo 20 vuoden ajan ja toteuttaa palveluja intohimolla, minkä kyllä huomaa.

Tämä jää mieleen! Suosittelen lämpimästi testaamaan vuorokauden elämyksen porukalla tai perheen kesken. Vuorokauden hinta on 260 euroa ja luvassa on hoitoja, yöpyminen sekä laadukkaat ruoat. Varauksia voi tehdä sähköpostilla info@ainoklinikat.fi tai puhelimitse 0500 607 553. Laita korvan taakse syntymäpäivälahjana tai esimerkiksi joululahjana, sillä myös lahjakortteja voi ostaa!

Oletko testannut koskaan turvesaunaa? Kumpaan kategoriaan kuulut, reipastuva eläkeläinen vai liian rentoutunut ruuhkavuosilainen?

Mitali ja uusi ennätys Finlandia Marathonilla

Sykkeeni nousi, kädet tärisivät ja hiki alkoi valua, kun mieheni kyyditsi minua lauantaina kohti Lutakkoa. Rauhoitu yritin käskeä kehoani, mutta jännitys pyrki väkisin pintaan. Sanoin miehellekin, että minkä ihmeen takia jännitän, voin tuosta vain juosta kympin lenkin, miksi jännitän edessä olevaa varttimaratonia? Jokin näissä kisoissa aina on, että kun lappu on teipattu rintaan, sitä haluaa yrittää parhaansa ja toki ennätyksetkin on usein mielessä. Edessä olisi ensimmäinen kisani ilman anemiaa, josta olen kärsinyt yli 20 vuotta, vaikuttaisiko se asiaan?

Elämäni ensimmäinen varttimaratoni Finlandia Marathonilla

Edessä oli lauantaina siis elämäni ensimmäinen varttimaraton, eli 10,5 km Jyväskylän Finlandia Marathonissa. Naureskelin, että virallinen ennätyshän siitä tulee jos maaliin pääsen, sillä en ole ikinä juossut tällaista matkaa kisassa. Olin ilmoittautunut kympille, jonka piti olla Valon kymppi perjantai-iltana, jo pimeän koittaessa. Kiehtoi ajatus myöhäisestä juoksuajasta näin iltaihmisenä ja valaistu Jyväsjärvi siltoineen on todella kaunis. Mutta perjantailta peruttiin kaikki juoksumatkat ja tiivistettiin tapahtuma lauantaille koska… Tiedätte. Näin päädyin juoksemaan lauantaina kympin sijaan 10,5 kilometriä, sillä virallista kympin kisaa ei järjestetty ollenkaan.

Kesän treenit menivät reisille

Juoksin kesällä todella vähän. Minulla oli motivaatio ihmeen hukassa. Oli kipuja ekasta rokotteesta viikkotolkulla, oli kiire työrintamalla ja sitten oli liian kuuma (oikeasti olin vain ehkä laiska, kunhan selittelen). En ole koskaan noudattanut mitään juoksuohjelmaa ja tiesin, että kympin matkalle kannattaa tehdä vähän vetoja ja palautuksia, jos haluaa kiristää maksimit vauhtikestävyydestä. Näitä lisäsin elo-syyskuussa lenkeille, mutta aika viime tipassa. Olikohan niistä mitään hyötyä, siitä en osaa sanoa.

Finlandia marathonin kaikki matkat alkavat Finlandia-hymnillä ja oli todella vaikeaa pidätellä kyyneliä. Jokin siinä tilanteessa, jännityksessä, kotikaupungissa (kutsun Jyväskylää varmasti aina kotikaupungiksi) ja sävelessä on ihan liikaa. Startti pamahti ja lähdin juoksuun itku kurkussa, ekalla kilometrillä oli vaikeaa saada hyvin hengitettyä liikutukseltani.

Olin ajatellut, että realistinen kympin vauhtini olisi noin 55 minuuttia, eli pingottava olisi 5 min 30 sekuntia kilometrivauhtia. Tähän tähtäsin heti alusta alkaen, ettei loppuun jäisi kirittävää liikaa. Kilsat menivät kuta kuinkin alussa siihen, tuli 5,36 min kilometri, meni 5,20 kilometri. Kolmen-neljän kilometrin kohdalla kelloni sekosi ja kuulin muidenkin puhuvan tästä jälkikäteen. Mitkä voimat siellä Kuokkalan nurkilla saavat kellon heittämään noin? Satelliitit puuttuvat? Oma kelloni näytti vauhtia 4,40 min/kilometri ja heti perään 6,20min/kilometri. Edessä juossut mies tuntui pitävän todella hyvin 5,30 vauhtia, joten tässä vaiheessa päätin vain pitää etäisyyden häneen kohtuu samana ja kellokin alkoi taas näyttää järkevämpiä matkan edistyessä.

Oma ennätys ja täydellinen keli

En muista koskaan juosseeni näin täydellisessä kelissä Jyväsjärveä ympäri. Vaajakosken moottoritien nurkka on aina ollut suht tuulinen, nyt siellä ei yksikään korsi heilunut. Aivan tyyni keli. Täydellinen lämpö (takki meinasi olla kyllä liikaa), hyvin tilaa juosta. Olosuhteet olivat aivan täydelliset. Siellä Vaajakosken motarin nurkilla aloin innostua – enää pari kilometriä maaliin! JEE! Tämähän menee valtavan nopeasti verrattuna siihen, että yleensä juokse puolikasta. Tahti oli tuntunut hyvältä ja pystyin ohittamaan useamman selän parilla vikalla kilometrillä.

Adrenaliini tai endorfiini tai joku, joka aina iskee juostessa päälle sai minut villiintymään ja lauloin sitten ihan täysiä ääneen luureista tullutta Shakiran Try Everything-biisiä. Laitoin vielä uudestaankin tulemaan, sopi niin fiiliksiin.

I won’t give up
No, I won’t give in till I reach the end
And then I’ll start again
No, I won’t leave
I want to try everything
I want to try even though I could fail

Ylipäätään ääneen laulaminen saa minut juoksemaan kovemmin. 9 kilometrin kohdalla kuuntelin ehkä yhtä maailmankaikkeuden nolointa biisiä, E-roticia ja lauloin ääneen kovaa ”Fred come to bed” ohittaessani miespuolista juoksijaa. Vasta maalissa mietin pahimman sekopäisyyden (kokevatko muut tätä?) helpotettua, että hän kyllä varmasti kuuli, näytti juoksevan ilman musaa. Hetkellisesti melkein nolotti.

Kurvasin kympin väliaikapisteelle ajassa 54,10, mikä on selkeästi kovin kympin aika ja lähes minuutin tavoitetta parempi. Vitsi oli hyvä fiilis, vaikka viimeinen 500 metriä oli loputon. Olin vetänyt omalle tasolle aika maksimeissa. Maaliin kurvasin ajalla 57,06 ja loppumetreillä mies, joka tietää hyvin tasoni ja sen miten tiukassa minuutit ovat, huusi ”älyttömän kovaa”. Onnellisena tulin maaliin. Mielettömän ihana juoksu.

Sijoitus oli 46/149 maaliin tulleista naisista, joten kyllä siihen täytyy olla tyytyväinen näillä treeneillä. Happi riitti aivan eri tavalla nyt ei-aneemisena. Hetkellisesti mietin, että olin aika loppu yhden kiekan jälkeen ja tuttuni Pia painoi neljä samalla vauhdilla, että kehtaako tästä tuloksesta iloita. Mutta päätin iloita, Pian treenimäärät ja tavat ovat niin ammattimaiset, ettei voi vertailla. Hän veti muuten hurjan upeasti, lue täältä lisää!

Vaikka siellä omilla rajoilla mentäessä tuntuu monesti pahalta ja vaikka ehkä mutisin, etten juokse enää ikinä, taidan lähteä tästä lenkille. Muita lauantaina kisanneita? Miten itselläsi sujui? Mitali laitettu talteen samoin kuin hyvät muistot! Kiitos Finlandia Marathon jälleen kerran!

Upea uutuus Jyväskylässä, Bistro Kirkkopuisto!

Jyväskylän Kirkkopuisto. Tuo kaupungin kaunis sydän, jonka kirkossa olen päässyt sekä ripille että sanonut tahdon. Sen laidalla on ollut ikoninen grilli niin kauan kuin muistan. Vanhan grillin rakennus on edelleen jäljellä, mutta on nyt remontoitu ja saanut suuren lisäosan – ja näin on syntynyt Bistro Kirkkopuisto. Reilun viikon auki ollut paikka näytti vetävän ihmisiä puoleensa ja viikonloppuna esimerkiksi pöydät olivat illaksi täyteen varattu. Minä piipahdin tutkimassa paikkaa ennen kello kolmea, jolloin keittiö aukeaa. Tuolloin tilaa vielä löytyi ja tarjolla on kahvilatuotteita sekä juomia.

Bistro Kirkkopuisto – ruokaa, juomaa, sauna ja upeat maisemat

Ihan ensimmäisenä ihastuin siihen, miten paljon valoa kahvilaan tulviikaan. Lähes joka seinä on lasia ja valon määrä on ihastuttava. Katossa koristeena roikkuu kaunis kirsikkapuun oksa, jota moni asiakas näytti ahkerasti kuvaavan. Sisustus on yksinkertaisen tyylikästä ja siitä tulee mieleen muun muassa hotelli Verso. Bistro Kirkkopuiston takana onkin Yöpuu-yhtiö, jonka omistuksessa on Yöpuun lisäksi esimerkiksi hotelli Verso. Tältä perheyritykseltä voi odottaa laatua, mikä näkyy minusta heti, kun Bistroon astuu sisälle. On tyylikästä, palvelu on ystävällistä ja kaikki hoituu, vaikka paikka on uusi.

Alakerrasta löytyy myös sauna, joka on varattavissa ryhmille erikseen.

Ihania yksityiskohtia, kuten Piipulan teemukit

Bistrossa on saatavilla arkisin lounasta ja iltapäivästä eteenpäin palvelee menu, josta haluaisin ehdottomasti maistaa ainakin grillistä tulevan maa-artisokka-annoksen! Lisäksi on kahvilatuotteet, joita itse testasin. Olin todella iloinen, että teenä on irtoteetä. Se tarjoillaan suloisista Piipulan mukeista ja muki otetaan itse keskellä olevalta pöydältä, samoin kuin kuuma vesi. Irtoteestä saa kyllä parikin haudutuskertaa irti, joten vettä oli mahdollista hakea lisää ja santsata. Tarjolla oli myös iltapäivälehdet ja iltapäivän kääntyessä illaksi pöytiin sytyteltiin vielä kynttilät.

Istuskelin teemukini kanssa hymyssä suin ja katselin kaunista syyskuun valoa ja hääkirkkoamme. Todella ihana paikka aivan parhailla maisemilla! Kuvittelin jo mielessäni, miltä maisema näyttää esimerkiksi lumien myötä, kun keväthanget kimmeltävät ja laskiaispullat saapuvat ehkä vitriiniin. Ihanaa!

Täyteen oli tosiaan illaksi pöydät varattu ainakin viikonloppuna, eli kannattaa tehdä varaus jos mielii illalliselle. Seuraavalla kerralla testaan sitten menun, paikka vakuutti minut todella.

Oletko ehtinyt testata tätä?