Ei minkäänlainen pääsiäinen?

Jotenkin ajattelin, että tänä vuonna pääsiäistä ”ei ole”. Palmusunnuntaina olemme jo reissussa ja virpomiset jäävät, ruohoja ei kannata kasvatella kun ei niitä kukaan ole katsomassa tai kastelemassa ja laitanko koristeita esille, kun kukas niitä katselee. Koin tästä jotenkin vääränlaista oloa, sillä kuten olen kertonut, meillä on kaksi pääsiäislasta. Pääsiäinen on ollut monta vuotta jotenkin sellainen, että teen sen juustokakun, jota söin sairaalasta tullessa, fiilistelen koristeita laittaessa, kuinka niitä laitoin esille ja elin vauvakuplassa. Että eihän sitä pääsiäisperinnettä voi rikkoa tekemällä ei mitään pääsiäistä!

Kun lähdimme reissuun, olin jopa ihan helpottunut. Ei tarvinnut miettiä virpomisasuja ja ekana päivänä hiihtäessään virpomista harmitellut esikoinen totesi, että Rukalla on kyllä kivempaa. Ei tarvinnut mennä perinteiden mukaan. Pääsiäinen tuli, vaikka meillä ei ollut yhtään narsissia tai koristetta esillä. Niitähän näki vaikka missä. Kuusamossa syötiin niin suklaamunia kuin mämmiä. Mitäpä siihen oikeastaan tarvitsee, että pääsiäistä voi viettää!

Olimme ajatelleet saapuvamme vasta sunnuntaina kotiin, mutta tulimmekin jo lauantai-iltana. Eilen sitten sain pestä 7 koneellista pyykkiä ja kaikki toppavaatteet ovat puhtaina kaapeissa ensi talvea varten. Mies oli puoli päivää ulkona pesten autoa ja vaihtaen renkaita, esikoinen oli onnellinen kun sai puuhata kavereiden kanssa taas. Kyllähän se reissussa on sitä jatkuvaa vanhempien kanssa oloa, hän nautti ulkona lämmöstä ja ystävistä. Minä repäisin keskellä päivää ja luin tunnin kirjaa. Ei ollut tarvetta rynnätä ulos aurinkoon, kun oli koko viikon möllöttänyt aamusta iltaan ulkona reissussa! Iltapäivällä juoksin vielä kympin ihmetellen leskenlehtiä ja pölyn määrää. Kyllä se lumi Kuusamossa vielä säästi ihmisen tältä pölyltä! Tsemppiä allergikot, ei varmasti ole helppoa.

Kaikki olivat vähän omissa touhuissaan koko päivän, tavarat löysivät paikkansa ja lapsille tupsahti kotipiirit takaisin. Siinä missä itse kaipaan reissuun, tuntuu että he monesti takaisin kotileikkeihin ja kavereiden luo. Tänään on tarkoitus urheilla lisää, siivota lisää, käydä brunssilla ja ehkäpä leffassa! Sehän on jo traditio suorastaan, kävimme nimittäin viime pääsiäisenä brunssilla ja leffassa katsomassa Petteri Kaniinia!

Pääsiäinen, jonka ei pitänyt olla minkäänlainen pääsiäinen on ollut täynnä yhdessäoloa ja rauhallista menoa. Mummon synttärit ja matkustuskin siihen mahtuivat, mutta olen iloinen, että tulimme jo lauantaina kotiin. Olemme todella harvoin kaikki kotona ilman aikatauluja ja kaksi sellaista päivää tuntuu jo aika luksukselta. Huomasin miehestä, että hänkin lauleskeli eilen ja oli ihanan hyvätuulisen oloinen. Rauhallinen olo, loma ja aurinko näyttää toimivan itse kullekin! Olen nyt ihan ylpeä itsestäni, sillä Kuusamon viikosta kertyi yli 1000 kuvaa vähemmän kuin alkuvuodesta ja keskityin yhteen lajiin. Sen päälle pystyin meikittä möllöttämään kotona pääsiäisenä. Nämä eivät kuulkaa ole niin yksinkertaisia juttuja levottomalle suorittajasielulle, mutta ehkä vähän opin.

Ei minkäänlainen pääsiäinen, eli rauhallinen pääsiäinen olikin tähän väliin just meille sopiva. Tiukasti asetellut servetit, hiki päässä väännetyt pashat ja virpomisoksien teko eivät olleet niitä juttuja, mitä nyt kaivattiin. Rauhallisia päiviä selkeästi kaivataan sen viipotuksen lisäksi ja minäkin rentoudun, kun normaalisti arkena viuhdon päivät yksin lasten kanssa.


haalari POMP DE LUX/ liivi ONLY/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Ja hei, katsotkaa, löysin Jyväskylästä ne narsissitkin kuviin! Päälleni vetäisin liivin, jonka kaivoin esiin keväisin jo aikana ennen kuopusta, sillä alkaa siis olla aika monta ikävuotta takana. Kevät!

Ihanaa kun toiset jaksavat koristella, saa sitten ohikulkijatkin nauttia. Ja huomaatteko, maailman tuskaisin projekti aka hiustenkasvatus alkaa näkyä, nyt mennään omassa inhokkimitassa, mutta jotain on selkeästi tapahtunut!

Ja eikö ole parasta, kun sunnuntaina ei ole sitä inhottavaa sunnuntaioloa, että arki alkaa taas? Vaan saadaan nauttia vielä tänäänkin? Aurinkoista toista pääsiäispäivää jokaiselle!

Pääsiäisbileet!

Puolet pääsiäisestä takana, puolet edessä. Mitä olet puuhaillut? Onko mennyt perinteisissä merkeissä? Me siirryimme Kuusamosta Jyväskylään pääsiäispyhinä ja tuntui, että suurin osa liikenteestä soljui kyllä pohjoiseen päin. On se kyllä aikamoinen ajomatka, kuusivuotias menee jo ihan tyytyväisenä, mutta pienempi meinasi loppumatkasta vähän ratketa.

Pää on vähän tyhjä, niin kuin monesti onnistuneen loman jälkeen. Ei tiedä mistä jatkaisi blogissa eikä tiedä mihin ensimmäisenä tarttua kotona. Osa kasseista vielä purkamatta, joten ainakin perinteinen pyykinpesutouhu jatkuu. Työnsimme ihan palaksi menneen, likaisen ja paikatun toppahaalarin lähtiessä suoraan roskikseen, kun mietin ettei sille ole enää kenelläkään käyttöä, mutta on ehjääkin toppavaatetta, joka täytyy hoitaa kesäsäilöön. Kylläpä oli kevät edennyt viikossa! Niin se eteni kyllä Kuusamossakin, alkoi tulla mutapaikkoja esiin rinteissä ja lorina kävi koko ajan, kun lumet lähtivät silmissä.

Aloitimme kuitenkin bileillä paluun pois Kuusamosta, nimittäin mummoni 85-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa saada pitkästä aikaa taas sukua samaan tilaan ja nähdä esimerkiksi tyttöjen serkkuvauvaa. Oli ehkä maailman suloisin näky, kun esikoiseni istui vauva sylissään. Tytöt imivät niin kaiken irti kummitädeistä ja enoista sekä mummista, että itku tuli heti, kun liityimme moottoritielle kohti Tamperetta. Siinä missä äitinsä ikävöi takaisin pohjoiseen, lapset itkivät että mummilaa tulee ikävä. Ihanaa, kun näkivät nyt kaikkia kerralla, heillä on niin useasti ikävä. Onneksi yökyläreissu kummilaan on nyt esikoiselle sovittu, sitä odotellessa!

Villit oli juhlat, voisi melkein niin sanoa, kun pysähdyin katsomaan mummin korkkareilla kolkuttavaa kolmevuotiasta, valssiksi laittanutta veljeäni, toista joka alkoi riisua kun halusi esitellä Desigualin paidan alla ollutta Makian muumipaitaa tai kovaan ääneen höhöttävää isääni. Mutta toivottavasti mummo nautti eikä uuvahtanut liikaa tästä elämästä luonaan. Alakerran naapurikin kiitteli varmasti korkkaritepsuttajaa, mutta toisaalta juhlat olivat keskipäivällä, ehkä hän selvisi.

Sellainen pääsiäiskeikaus! Täällä jatketaan kohti arkea ja suunnittelin, josko kävisin vaikka villasukkajumpassa. Kuka tietää mikä on villasukkajumppa?

Nautinnollista pääsiäisen jatkoa!

Älä missaa pohjoisen lomallasi tätä!

Me aloitimme jo viikolla 5 lomamme ajamalla Lammintuvalle. En suoraan sanottuna muista miksi, mutta asteita oli -27 ja ulkona oleilu rajallista. Joten menimme tuvalle laskemaan muutamat mäet, kurkkaamaan pieniä huskynpentuja ja juomaan kaakaota sisälle lämpimään. Totesimme äkkiä, että paikka oli äärettömän lapsiystävällinen ja pulkkamäki yksi parhaita!

Jotenkin sitten päädyimme aloittamaan huhtikuunkin loman ajamalla autolla Lammintuvalle, sillä siitä olisi helppo lähteä lasten kanssa hiihtämään. Paikka oli niin sama ja samalla niin eri kuin tykkylumen ja kovan pakkasen aikaan! Ihmisiä tuli ja meni suksilla, ihmisiä istui terassilla ja ne huskyn pennut, apua! Tiedän kuinka äkkiä koirat kasvavat, mutta siinä katselin hämmentyneenä, että kylläpä venyvät kolmessa kuukaudessa, olin jo unohtanut oman koiranpentuaikani.

Kun saavuimme paikalle, valtasi minut heti tietynlainen yhteisöllinen olo. Paikassa kaikki juttelevat kaikille, aurinko paistoi, asteet olivat selkeästi plussalla ja minutkin valtasi välittömästi onni. Mikä keli, mikä fiilis! Esikoinen lähti isänsä kanssa hiihtämään vähän vauhdikkaammin ja minä jäin kuopuksen kanssa hiihtohommiin. Emme montaa sataa metriä ehtineet hiihtää, kun meitä oli jo useampi haastatellut lapsen iästä ja kehunut hiihtotaitoja. Ihmiset tervehtivät ja hymyilivät, aurinko paistoi ja ladut olivat ihanat. Mikä fiilis!  Kuopukseni kertoi auliisti ikänäs ja sanoi poroja samalla lampaiksi, kun ei ole sarvia. Kaikki oli jotenkin niin iloista ja hymyilytti.

Lammintuvallehan pääsee hiihtäen vaikka Rukalta, autolla pihaan asti tai moottorikelkalla. Paikasta löytyy kaikkea pulkkamäestä napakelkkoihin, huskyihin, poroihin ja ihanaan kahvilaan, josta saa kuulemma maankuulut muurikkaletut. Luin tämän jälkikäteen, mutta hei onneksi maistoimme niitä! Aloitimme lounasaikaan homman siitä, että muu perhe söi porokeittoa ja perunarieskaa, joka oli paikan päällä leivottu. Kysyin, voiko sitä ostaa mukaan. Se oli parasta ikinä maistamaani rieskaa. Ihan mieletöntä. Voi enkö voisi saada sitä mukaan! Älä missaa tätä rieskaa! Ja minulle tehtiin ystävällisesti kananmunasämpylä pyynnöstä, kun ei muuta lihatonta vaihtoehtoa löytynyt. Jälkkäriksi otimme kaksi muurikkalettua porukallemme. Ne olivat valtavia, paistettiin tilauksesta, niihin sai päälle iiiison läjän kermavaahtoa, hilloa ja marjoa, jotka olivat todella monipuolisia ja toki hillakin joukossa. Mums!

Maailman parhaat rieskat ja letut, loputtomasti puuhaa lapsille, ihan mielettömän ystävällinen henkilökunta ja miljöö, jossa tuntuu siltä, että olisi keskellä ei mitään. Ajattelin tätä jo kolmenkymmenen asteen pakkasessa, mutta nyt olen siitä vakuuttunut – jos suuntaat Rukalle tai Kuusamoon, älä missaa Lammintupaa. Käy tekemässä oma villi suorituksesi pulkkamäessä ja maista ehdottomasti rieskaa ja lettua. Niin ja hei, lapsetkin saavat ajaa moottorikelkalla Lammintuvalla, sekin on jäänyt täysin kokeilematta, kun pulkkamäki, napakelkka ja hiihto ovat olleet jo niin mahtavia juttuja.

Ja hei, se kummalliselta näyttävä pulkan ja liukurin yhdistelmä on ihan maailman paras laskuväline, kokeile!

Kenellä on kokemuksia Lammintuvasta? Millaisia, jaa juttusi!