Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!

Tätä harmautta ei ainakaan kukaan kaipaa!

Keskiviikko valkeni täydellisen harmaana päivänä ainakin Tampereella. Kaupasta ulos astuessaan ei voinut oikein arvioida, onko yö vai päivä ja pilvet roikkuivat raskaina taivaalla. Tihuutti vettä ja kaikki näytti harmaalta. Tätä puolta ei kukaan varmasti Suomesta kaipaisi? Lähestyvä itsenäisyyspäivä sai ainakin itseni miettimään, mitä sitä Suomesta oikein kaipaakaan ja mitkä asiat meillä ovat paremmin kuin hyvin. Eilen ajellessani lapsen kanssa lääkäriin mietin, että olin saanut lääkäriajan erikoislääkärille vartissa, pääsen sinne heti ja matkalla kuuntelin Radio Novan 101 faktaa Suomesta-listaa. Meillä on muun muassa pienin imeväisyyskuolleisuus, tiesittekö sitä?

Olen itse asunut joitakin vuosia ulkomailta ja oliko harmaus se, mitä kaipasin? En ehkä ensi sijassa, mutta harmaus kuuluu pakettiin ja maahan, jossa asumisesta voimme olla hurjan ylpeitä. Mitä asioita eniten kaipasin?

  • Englannissa kaipasin talvea. Jos meillä on harmaa marraskuu, niin siellä samassa harmaudessa ja märässä rämmittiin myös tammi, helmi- ja osa maaliskuuta. Meillä monesti on upea kevättalvi!
  • Asioiden hoito. Yrittäkääpä avata pankkitiliä Englannissa. Tai hoitaa jotain vuokraan liittyviä asioita. Siinä mennään lappu kädessä tiskiltä toiselle, mikään ei ollut ainakaan silloin sähköistä ja kaikki jotenkin ihan kivikautista Suomen jälkeen.
  • Suihku. Opimme lyömään kämmenen tietyllä osalla suihkuun, jotta sieltä tuli lämmin vesi. Vessaa ei saanut vetää jos toinen oli suihkussa tai erehtyä tiskaamaan keittiössä. Jos asia unohtui, kylppäristä kuuluva kiljunta muistutti hyvin pian, että kahdesta hanasta ei voi saada yhtä aikaa lämmintä vettä.
  • Lämmitys. Se on itse asiassa yksi Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava osio ja jokaisen olisi hyvä miettiä, kuinka lämpöisenä tupaansa pitää. Mutta Englannin systeemi, se vasta mielenkiintoinen olikin. Lämmitystä pidetään pari tuntia iltaisin ja aamuisin päällä. Tuloksena nukuin pipo päässä välillä, uaah sitä kylmyyttä.

  • Thaimaassa asuessa kaipasin happea. Kun lämpötila on jatkuvasti kuuma ja kostea, on lenkkeily hikisyyden lisäksi välillä todella tukalaa hommaa. Jos ei jaksanut nousta lenkille aamuseiskalta, kannatti homma unohtaa siltä päivältä. Suomessa on ihan mielettömän raikas ja puhdas ilma, sitä ei voi olla arvostamatta!
  • Turvallisuus. Thaimaassa juostessa valoisaankin aikaan sai monesti lauman räksyttäviä kulkukoiria peräänsä. Pelkäsimme kaverin kanssa kerran ihan hulluna, että saamme hampaat pohkeeseen, enkä koirien vuoksi uskaltanut yksin kyseiselle lenkille koskaan, kaveri otti koirat aina paremmin vastaan. Toiset lenkkeilivät kepin kanssa. Pimeällä… Niin, silloin lenkkeilen tasan Phuketin päädyssä, Chalongissa olevaa 700 metriä pitkää laituria edestakaisin, sillä se oli valaistu.
  • Siisteys ja puhtaus. Katselin syksyllä kirjoituksia, kun Tampereella yhdessä ravintolassa oli useampi ihminen saanut vatsataudin. Ravintola riepoteltiin medioissa ja osa porukasta ilmoitti, ettei mene sinne enää. Itse sain tasaisin väliajoin vatsataudin Thaimaassa, monesti syötyäni vakkariravintolassa. Välillä käytiin sairaalasta hakemasta vauhtia, kun taudit eivät loppuneet. Syödessä saattoi hyvin nähdä rotan ravintolassa, öisin roskikset kuhisivat rottia ja muuta kansaa. Söin siellä silti, ruoka oli hyvää ja kaikki työporukastamme saivat välillä vatsataudin, kuului hei pakettiin.
  • Liikenne. Itse koen, että Suomessa liikenteen suurimpia ongelmia on itsekeskeisyys, monesti kiilataan ja painetaan vanhoilla vihreillä menemään välittämättä seurauksista. Mutta sitten kun sitä liikennettä tulee joka puolelta, mopojen päällä on kissat ja koirat ja vauvat ilman kypärää sitä alkaa hiljentyä. Vaikka itse ajoit kuinka varovasti Thaimaassa, oli aina riski, että joku tekee jonkun aivan villin liikkeen. Välillä mopo saattoi hoippua edessäsi laidasta laitaan kun kuski oli ihan töttöröö. Hyvin yleistä oli, että kun liikenteeseen ei päässyt liittymään, ajettiin ensin pientaretta pitkin vastapalloon ja sieltä yks kaks puikattiin muutaman kaistan yli sopivaan väliin. Ajoimme päivittäin mopolla ja olen onnellinen, että selvisimme ehjin nahoin. Monta pahaa mopo-kolaria tuli nähtyä liiankin läheltä. Se prosentti, joka esimerkiksi Thaimaassa kuolee päivittäin liikenteessä on hurja. Että ehkä se meidän ratikkatyömaa ei olekaan niin hirveä.
  • Liikenteeseen liittyen julkinen liikenne. Täällä pääsee ja lähes mihin vain julkisella. Auta armias jos bussi on viisi minuuttia myöhässä. Muualla se ei olisi tullut koskaan.
  • Puhdas vesi. Se, ettei tarvitse kantaa pulloja kotiin, vaan vettä saa hanasta. Sillä voi pestä hedelmät ja vihannekset.
  • Luonto ja eläimet. En nyt varsinaisesti ikävöi käärmeen nahkoja parvekkeellani.
  • Virkavalta. Vaikka Suomessakin korruptiota on ja Aarnio on pyöritetty mediassa ympäri ämpäri, ollaan täällä aika lintukodossa vielä. Kaikesta ei selviä maksamalla. Kerran meidät pysäytti liikennepoliisi ja koska mopomme oli vuokramopo, pitäisi sen vuokraajan hoitaa verotarran maksu. Ei ollut hoitanut ja poliisi otti ja nappasi matkaansa miehen ajokortin. Siinä oli ihan turha solkata mitään. Ahdisti, saammeko sitä enää takaisin, onneksi hoitui lopulta. Selittelemään ei jäänyt.
  • Leipä. En kaivannut niinkään mitään Fazerin sinistä, vaan erilaisia leipiä. Rakastan leipää, eikä sitä pullahöttöä kestä kukaan.


mekko ja takki VILA/ hattu UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)/ hanskat A+ MORE/ rannekoru BY PIA’S/ kengät PRAHASTA

Nämä listat voisivat olla loputtomia ja näitä voisi tehdä toisinkin päin. Mistä taas Thaimaassa nautin ja mitä en kaivannut. Mutta pääasiassa olen hyvin kiitollinen, että olen saanut syntyä Suomeen ja saanut turvallisesti synnyttää sairaalassa kaksi omaa tytärtä maahan, jossa tyttölasten on aika helppo kasvaa moneen muuhun maahan verrattuna. Toivottavasti saamme pitää neljä vuodenaikaamme jatkossakin, joihin kuuluu se harmauskin. Juosta heinäpellossa ja uida järvessä. Nauttia hiihtolenkistä ja luistelusta järven jäällä. Syödä puhdasta ruokaa ja juoda puhdasta vettä. Meillä on asiat hirveän hyvin, vaikka välillä harmaata onkin.

Harmaan päivän asussa on neljän upean suomalaisen yrityksen juttuja asusteissa, pipo, hanskat, koru ja korvikset ovat suomalaisten yritysten. Mieletöntä, että suomalainen käsityö on tajuttu nostaa arvoonsa ja sitä vaalitaan entistä paremmin. Hyvä meidän kotimaa, vai mitä?

Oletko itse asunut ulkomailla? Mitä kaipasit Suomesta eniten?

Tampereen ylpeys!

Kuumia kastanjoita, höyryäviä glögimukeja, meheviä joululaatikoita. Lämpimien pähkinöiden huumaavaa tuoksua, perinteisiä joululauluja, upeaa valoloistetta. Hyvää mieltä, herkkuja, lahjaideoita ja käsitöitä. Suukkoja kuusen edessä, halauksia piparipoikaa katsoessa. Niistä on Tampereen joulutori tehty, jo 11. kertaa tänä vuonna. Keskustori on muuttunut iloiseksi joulukeitaaksi, jossa tarttuu joulumieli vaikka väkisin.

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi blogiani lukiessa, voin kertoa, että rakastan joulunodotusta. Joulukuun kuudetta päivää, Suomen 101. syntymäpäivää viedään ja olen ehtinyt leipoa pipareita, lähettää joulukortit, katsoa Aikuisen naisen joulukalenteria (ja tunnistaa vähän itseäni), laittaa esille jouluvalot, ostaa hyasintin ja maistella glögejä. Niin ja tällä kuudetta päivää auki olevalla torilla olen käynyt kolme kertaa jo. Se on vaan parasta, tämä odotus ja fiilistely!

Tähän postaukseen keräsin teille kuvia eri kerroiltamme torilla, pari kuvaa on viime joulukuulta. Tori on ihana paikka fiilistellä valojen loisteessa vaikka kojut olisivat jo kiinnikin. Kuusi on upea ja tunnelma rauhaisa. Eilen nappasin torilta mukaan ensimmäisen perunalaatikkoni – Edun keitaan tekemät laatikot ovat mahtavia!

Torilla voi fiilistelyn lisäksi ostaa herkkuja kahvista kastanjoihin ja majoneesista munkkeihin (Ruoveden herkun majoneesit sekä sinapit ja Pyynikin munkit, kokeile!). Voi istahtaa isoon ja lämpöiseen glögitelttaan kuumalle juomalle ja riisipuurolle tai ostaa ihania käsitöitä joululahjaksi. Minusta nuo minikokoiset raastinraudat mausteille oli huikean suloisia! Esikoisen ehdoton toive oli vanhanajan tikkunekku, jonka nappasimme matkaamme heti avajaisissa.

Torilla on myös erilaista ohjelmaa, avajaisissa oli laulamassa Anne Mattila ja löydettiinpä joulupukkikin, jolle tyttäreni ja Anne esittivät saman toiveen yksisarvisesta. Neiti löysi sattumalta avajaisista rakkaan päiväkotikaverinsa ja touhottivat niin pukin perässä, että tuli varmasti selväksi niin toiveet kuin kiltteys, uskoisin. Seuraavana päivänä torilta löytyi upean Juhlaprinsessan Elsa ja Anna (tämä oli tärkeää, että Elsa oli juuri se sama upea meidän synttäreillä käynyt!) sekä mahtava skeittaava koira! Tänään torin toiselta laidalta löytää puolestaan Samuli Edelmannin ja ilotulituksen ammutaan ilmaan juhlassa, joka on tänään kello 17-17.30. Joulutorilla voi puolestaan tavata mm. joulupukin kello 16-18 välillä. 

En tiedä montako kertaa puurolla voi taas käydä, mutta aion kyllä olla torin suurkuluttaja tänäkin vuonna. Se pelkkä tuoksu ja laulut saavat minut hymyilemään, vaikka vettä vihmoisi taivaalta ja joulumieli voisi olla muuten jotenkin hakusessa.

Tämä on meidän mielestä ehkä yksi parhaita Tampereen joulujuttuja Tallipihan ja Koiramäen rinnalla. Paikka, jonne voi palata vaikka päivittäin hoilottelemaan itsekseen joululauluja ja juttelemaan iloisten torimyyjien kanssa. Kiitos Tampere, tästä voidaan olla ylpeitä! Hipsi sinäkin kuusen läpi ja anna joulumielen vallata itsesi!

Tori on auki aina 22.12.2018 asti ja täältä löydät mm. tarkemmat aukioloajat.

Kuinka moni on jo käynyt tai menossa? Ihania torihetkiä ja niin, oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!

P.S. Tänään ehdit mukaan vielä ensimmäiseen upeaan joulukalenteriarvontaan, klik!