Kiitos ja heippa!

4.3.2026
1

Ainakin minua Instagramissa seuranneet tietävät, että olen pähkäillyt tätä asiaa vuoden päivät. Siis blogin lopettamista. Se tuntuu haikealta, sillä tammikuussa tuli 14 vuotta siitä, kun hetken mielijohteesta perustin blogin. Se oli valtavan hauska harrastus töiden ohella ja avasi monia uusia ovia. Halusin ilmaista itseäni kirjallisesti ja omassa blogissaan sitä saa tehdä loputtomiin! Opin valtavan paljon kuvaamisesta ja pääsin moniin hauskoihin juttuihin mukaan. Blogista on kasvanut 14 vuoden aikana jo suorastaan osa identiteettiä.

10 vuotta sitten, kun elettiin blogien kulta-aikaa sain paljon uusia tuttuja bloggaamisen kautta. Se oli ihanaa vastapainoa kotiäitiarjelle, näiden kahden asian kombo toimi hyvin. Olemme päässeet kokemaan hienoja reissuja blogin kautta perheenä ja… Tuntuu hyvin väärältä luopua siitä kokonaan!

Mutta. Lapset ovat jo ”isoja” ja arki hyvin erilaista. Domainista tulee kuukausittain lasku ja en ole aikoihin tehnyt tänne kaupallisia yhteistöitä. Kommentointi blogeihin on olematonta ja olen saanut kyllä tuntea homman nurjatkin puolet.

Siis – on tullut aika kiittää ja kumartaa! Minulla oli valtavan ihania lukijoita täällä ja monia kivoja keskusteluja käytiin. Väittäisin, että bloggaaminen määritti myös elämäni suuntaa jollain tapaa. Uskalsin heittäytyä yrittäjäksi ja sain tehdä monenlaista. En pysty edes kertomaan, miten paljon olen kaikkea kokenut, kiitos bloggaamisen.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen lapsettomana. Nyt perheessämme asuu teini-ikäinen. Tänne on tallentunut pätkiä kolmasosasta elämääni. Huh!

Moni tietääkin, että minulla on kirjan kustannussopimus Tammelle. Lapset harrastavat paljon. Olen itse vapaaehtoishommissa mukana ja elämässä on vähän sata rautaa tulessa. Blogi ei ole viimekään vuonna päivittynyt juuri ollenkaan, joten on aika luopua tästä harrastuksesta. Aika ei riitä kaikkeen.

Tuntuu kummalliselta. Lähes vuosi tätä piti miettiä ja punnita hyviä sekä huonoja puolia. Otsikkokin tuntuu täysin tyhjäpäiseltä, mutta miten tiivistää 14 vuotta ja kaikki tapahtunut?

Sanon siis, kiitos ja heippa! Ihanaa, kun olitte mukana! Toivon kaikille lempeää kevään jatkoa, halaus!

P.S. Ensimmäinen kuva blogin alkuajoilta, esikoinen mahassa Barcelonassa. Toinen viime viikolta. Time flies.

Nautinto kaikille aisteille: Pincho Nation

10.10.2025
2

Viime viikonloppuna Turussa käydessämme oli selvää, että käymme jossain syömässä ennen paluumatkaamme kotiin. Kyselin Instagramin puolella suosituksista Turun ravintoloista, sillä kovin monesta ei ole kokemusta. Toiveena oli myös kohtuullinen hintataso, eli ei mitään fine diningia.

Eniten suosituksia sai lopulta Pincho Nation, joka löytyy Turussa Aurakadulta. Luulin oikeasti, että kyseessä on suhteellisen uusi ravintola, mutta ei, ravintola on avattu vuonna 2018. Mietimme hetken, onko tylsää valita kyseinen ravintola, sillä se avataan ennakkotietojen mukaan marraskuussa myös Tampereelle. Ei ollut, onneksi menimme. Pincho Nation oli täyttä tykitystä kaikille aisteille!

Sirkusteemainen sisustus tempaa mukaansa

Tein pöytävarauksen etukäteen alkavaksi suoraan teatteriesityksen jälkeen kello 16. Ajattelin, että se on liian myöhäinen lounasaika ja liian aikainen illallisaika, ehkäpä olemme suht tyhjässä ravintolassa. Vielä mitä – ravintola oli lähes täynnä ja hetken istuttuamme kaikki pöydät tuntuivat täyttyvän. Eikä paikka ole mikään pieni, joten pöytävaraus on selkeästi ainakin viikonloppuna suositeltava.

Lapset ihastelivat kilvan sisustusta heti ovelta asti ja oli se meistä vanhemmistakin hieno. Värikäs sirkusteemainen sisustus oli ihastuttava ja tempaisi kadulta toiseen maailmaan. Jokaiseen pöytään tuodaan poppareita alkuun ja sekin oli lasten mielestä todella kiva lisä.

Olisin itse voinut pyöriä paikassa vaikka kuinka pitkään ihastelemassa erilaisten somisteiden kirjoa. Eläimiä näkyi joka nurkalla, lamput olivat upeat tapeteista puhumattakaan. Vessassa meikkipeilit tuoleineen toivat fiiliksen sirkusvaunusta. Mihin vain päänsä käänsi, bongasi aina jotain uutta. Ihana paikka!

Sovelluksella tilataan pieniä annoksia

Pincho Nationissa tarjoilijat tuovat pöytään ainoastaan juomat. Kaikki tilaukset juomista ruokiin tehdään ravintolan sovelluksen kautta. Sovellus ilmoittaa, kun annokset ovat valmiina ja ne haetaan itse tiskiltä.

Juomalista on todella kattava. Limppareiden ja oluiden lisäksi listalla on valtava määrä sekä cocktaileja että mocktaileja. Ruoka on tapas-tyylistä, eli pieniä annoksia tilataan useampi. Tarjoilija suositteli tilaamaan neljästä kuuteen annosta per syöjä, me tilasimme neljälle yhteensä 16 annosta. Näistäkin esimerkiksi yksi oli tsatsiki, eli ei varsinainen ruoka-annos. Hinnat vaihtelivat tsatsikin 2,5 eurosta 6,90 euron ribseihin.

Tilasimme kahdenlaisia rapuja, paria ei kanaa, edamamepapuja, halloumiranskalaisia, tavallisia ranskalaisia, vodkapastaa, lohta, kevätrullia, friteerattuja kukkakaalta, uunissa paistettua fetaa ja… vaikka mitä. Suosikiksemme nousi ehdottomasti uunifeta, myös pasta oli maukas samoin kuin crispy torpedo shrimpsit. Eipä sillä, että mikään annos olisi ollut huono, mutta nämä nostaisin erityisesti esille.

Huolimatta siitä, että ravintola oli täynnä, tunnelma oli rauhallinen ja reunapöydässä oli kivaa jutella. Astiat meinasivat lähteä liian nopeasti pois pöydästä, sillä täytyyhän esimerkiksi kastikkeet vielä kaapia leipäpalalla, mutta se nyt oli pieni miinus.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme valtavasti sekä miljööstä että makumaailmasta. Pienet annokset ja useat eri maut ovat mielestäni todella kiva konsepti. Ravintolaan voi piipahtaa helposti vaikka nauttimaan hyvän juoman ja ottaa siihen yhden tai kaksi annosta kylkeen. Tai nauttia pidemmän kaavan mukaan.

Veikkaan, että olemme ensimmäisten joukossa jonossa, kun Pincho Nation avaa Manseen!

Oletko käynyt, mitä pidit?

The Addams Family valloittaa koko perheen

6.10.2025
1

Mainos/liput saatu Turun Kaupunginteatteri

Viime viikonloppuna koitti joulusta asti odotettu päivä, kun matkustimme koko perheen Turkuun katsomaan The Addams Family-näytelmää Turun Kaupunginteatteriin. Kerta oli ensimmäinen kaikille meille kyseisessä teatterissa. Kuljimme Tampereelta Turkuun julkisilla ja matka sekä bussi- että rautatieasemalta teatterille on hyvinkin käveltävissä.

Turun Kaupunginteatteri oli todella viihtyisä ja suuret ikkunat Aurajoelle toivat kauniisti valoa tilaan. Kaikki sujui todella jouhevasti eikä esimerkiksi narikka maksanut erikseen. Samoin väliajalla ajattelimme maistaa näytelmän nimikkoleivoksen ja olimme varautuneet pitkiin jonoihin. Vielä mitä, tiskejä oli useita ja jonoja hädin tuskin muodostui. Tarjoilut voi toki tilata ennakkoonkin, mutta heräsin asiaan niin myöhään, ettei verkosta löytynyt neljälle vapaata vierekkäin. Sen sijaan lennosta paikan päältä onnistuimme saamaan kaikki neljä samaan pöytään.

The Addams Family on ihastuttava musikaali

Entä itse esitys? Se oli sanalla sanoen upea ja upposi koko perheeseen. Wednesday-sarjana on tällä hetkellä aika pinnalla myös meidän perheessä ja lapset ihmettelivät, kun näytelmän Wednesday oli niin hymyileväinen. Mutta siihen on syynsä – Wednesday on rakastunut ja haluaa tuoda sulhasehdokkaansa näytille. Se on tietenkin jännittävää, sillä perhe Addams ei ole todellakaan niitä tavallisempia perheitä.

Näytelmän roolitukset ovat menneet aivan nappiin. Kaikki sopivat kuin nakutettu rooleihinsa. Arne Nylander on valloittava Lurkki, joka taitaa hiljaisen hovimestarin äännähdykset. Samoin Mika Kujala sulattaa sydämet Fester-setänä. Myös setä kertoo rakkaudestaan esityksen aikana. Tiesitkö muuten, että Fester-setä oli alkujaan 1960-luvulla Mortician setä, mutta myöhemmin hänet esitetään Gomez Addamsin eli Mortician miehen veljenä? Tosin näytelmässäkin Morticia ja Gomez arpovat, kumman äiti perheessä asuva mummu oikeastaan onkaan.

Esikoinen nosti erikseen esiin Morticiaa näyttelevän Anna-Maija Tuokon. Hänen mukaansa Tuokko oli eniten lähellä alkuperäistä Morticiaa ja hyvin saman oloinen, kuin Wednesday-sarjassa nähtävä hahmo. Itse nostaisin kyllä myös Tuokon esiin, hän tanssi ja lauloi sekä loisti lavalla aivan täysillä. Mutta totuus on, että kaikki hahmot onnistuivat todella upeasti.

Uskomaton lavastus

Näyttelijöiden lisäksi napakymppiin osuu myös näytelmän lavastus. On hämmästyttävää, miten paljon lavalle saadaan mahtumaan erilaisia tiloja ja tunnelmia. Niitä tulee yllättävistäkin suunnista ja kaikki on viimeisen päälle mietittyä.

Sanoitukset ovat paikka paikoin yllättävänkin rohkeita, vaikka pääasiassa näytelmä sopii vallan hyvin lapsillekin. Sanoisin, että 9-vuotiaamme oli juuri sopivassa iässä näytökseen, paljon nuorempaa en toisi. Toki riippuu siitä, kuinka kärsivällisesti lapsi jaksaa istua, esityksen mitta on 2 tuntia 45 minuuttia väliaikoineen.

Väliajalla maistamamme näytöksen nimikkoleivos toimi sekin. Lakua ja vadelmaa sisältänyt leivos oli herkullinen sekä ulkonäkö teemaan sopiva. En ajatellut muuten itse ollenkaan, että tännehän olisi pitänyt pukeutua mustaan! Morticiakin yökkäili lavalla ihmisille, jotka pukeutuvat värikkäästi.

Odotin synkempääkin teosta, mutta tässä näytelmässä puhuttiin yllättävän paljon tunteista, kun päätähtenä oli Addamsin perhe. Näytelmä viestii olemaan rohkeasti oma itsensä ja suurin kaaos saatiinkin aikaan, kun perheenjäsenet yrittivät olla jotain muuta kuin mitä ovat. Viesti oli hyvä niin aikuisille kuin lapsille ja ajatus lasten kasvamisesta aikuiseksi sai kyyneleet silmiin.

Tälle näytelmälle on mahdotonta antaa mitään huonoa kritiikkiä, varsinkin, jos on entuudestaan Addamsin perheen fani. Kuopus totesi, että olisi halunnut nähdä enemmän Thingiä, eli perheessä asuvaa elävää irtokättä. Näytelmä viihdyttää, naurattaa, yllättää sekä herkistää. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän ja ottamaan lapset matkaan. Suurkiitos koko työryhmälle!

Liput ja esitysajat löydät täältä.

Oletko nähnyt näytelmän, mitä itse pidit?