Älä lakkaa elämästä tilanteesta huolimatta!

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten ihmiset reagoivat poikkeustilanteeseen eri tavalla samoin kuin tähän uuteen normaaliin. Epävarmuuteen, kun ei tiedä mitä ensi viikko tuo tullessaan ja hälyttääkö koronavilkku. Herkkänä ihmisenä minusta tuntui keväällä todella vaikealta, kun kaikki tekeminen piti lopettaa ja olin aika hukassa kaiken suhteen. Eniten ehkä ahdisti se, miten ihmiset alkoivat kyttäämään toisiaan. Ajattelen muutenkin vähän liikaa sitä, mitä muut ajattelevat minusta, mutta auta armias kevään ajan kun viestejä alkoi putoilla ja tuntui että kaikki meni raiteiltaan. Sai todella kieli keskellä suuta miettiä mitä kirjoittaa ja koko ajan pelotti. Kun kieli poskessa kirjoitin, mitä kaipaan ”entisestä” elämästä, sain viestin, että kamalan itsekästä kaivata jotain jumppasalia. Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta hämmentävissä vesissä tässä mennään. Miltä tuntuu sinusta? Millä mielin viikonloppuun?

Uusi normaali syksyllä 2020

Yllättävän äkkiä maskien keittelystä on tullut arkea ja ne muistuvat mukaan lähtiessä kauppaan tai bussiin. Käsidesi löytyy niin autosta kuin jokaisesta käsilaukusta, mutta enää en putsaa puhelintani kauppareissujen jälkeen kuten keväällä tai mene kaupassa hanskat kädessä. Silti järkevästi käsiä putsaten ja maskia käyttäen. Ihmisten välttelystä on tullut niin normi, että eräänä päivänä laitoin mietteissäni kuopukselle autossa vyötä kiinni ja mietin, että apua olen ihan kiinni toisessa. Siis oikeasti kävi mielessä, kunnes äkkäsin että lapsessani kiinni. Alitajunnassa ruksuttaa joku ihmisten väistelymoodi.

Ystäviä olen nähnyt muutaman kerran 7 kk:n aikana, olemme hyvin pitkälti olleet perheen kesken. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä myös synttärini vietetään perheen kesken tai ei oikeastaan vietetä, lupasin esikoisellekin, että saa lähteä tänään yökylään kun halusi. Pääasia että ollaan terveitä ja arjen pienet ilot ovat suuria, kuten yökyläily! Mutta kohtuu introvertiksi tässä alkaa kääntyä, kun ensi viikoltakin peruttiin kaikki pressihommat mihin olin menossa.

Eheyttävä lokakuu 2020 – en lakkaa elämästä!

Olen lueskellut lehdistä, somesta ja muualta lukemattoman määrän tarinoita, miten ihmisillä on poikkeusaika mennyt. Toiset juoksivat enemmän kuin ikinä, toiset perustivat uuden verkkokaupan tai yrityksen, toiset puunasivat kaikki kaapit tyhjiksi ja uuteen järjestykseen. Minä itse olen niitä, joka lamaantui jotenkin. Kyllähän me ulkoilimme ja leivoimme ja maalattiin ulko-ovea ja istutettiin kukkia, mutta sain todella vähän päivissä aikaiseksi. Kun ei ollut juoksukisaa mihin tähdätä, juokseminen väheni, kotijumppiin kyllästyin hyvin äkkiä ja pää jotenkin tylsistyi. Kun olisi ollut aikaa puunata se koti. Muttei innostanut.

Syksyn myötä aikatauluja on tullut takaisin, kun ainakin vielä koulu ja päiväkoti ovat normaalisti auki, lapset käyvät harrastuksissa ja itsekin olen käynyt pari kertaa teatterissa. Lokakuussa on kyläilty yhtenä iltana ystävillä ja käyty Rukalla asti. Ihan parhautta. Jotenkin elämänilo ja -halu ovat palanneet ihan eri tavalla. Ehkä sanoin tämän jo, mutta pakko sanoa vielä uudelleen. Ei saisi lakata elämästä vaan elää varovasti asian kanssa, sillä tässä varmasti kestää vielä pitkään.

Heipat loputtomalle jumppatauolle

Tällä viikolla kyllästyin siihen jumppapelkoon, ettei voi salilla ja jumpissa käydä. Olen käynyt noin kerran tai kaksi kuussa viime ajat. Menin kahtena aamuna putkeen jumppaan ja juoksumatolle ja olin kyllä ihan totaalisen liekeissä ja onnessani. Kun on 10 vuotta käynyt samoissa jumpissa viisikin kertaa viikossa, on se niin iso osa elämää, että se tuntuu, kun se viedään pois. Jumppasalissa olen aina ollut aivan liekeissä, on se sitten bodyattack, vauvajumppa tai mikä vain. Se pelkkä haju! Liikutuin kyyneliin, kun lemppariohjaajani kommentoi eilen Instagram-kuvani alle, että oli ilo nähdä minut taas pitkästä aikaa rivissä. Oikeasti! Ilo oli kyllä molemminpuolinen.

Tällä viikolla olen siis kipittänyt maski päässä bussiin ja mennyt jumppaan, käynyt lounaalla Yli pyykkivuorten Hanna Maarian kanssa ja olemme suunnitelleet isompaa juttuja syksylle (toivottavasti toteutuu!) ja olen entistä enemmän tajunnut, miten hirveän tärkeää on se jumppayhteisö ja porukassa treenaaminen. Se on minulle tosi iso juttu. Vaikken edes puhuisi kenellekään tai tuntisi ketään, pääkoppa on kiittänyt.

Koska tilanne on jatkunut ja jatkuu pitkään, ei auta lakata elämästä vaan elää varoen. Niin paljon pienet isot asiat (onko jumpalla käyminen pieni vai iso asia, itsekästä vai ei, en tiedä?) vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin, jolla taas kannatellaan koko perhettä. On ihmeellistä tajuta nyt puoli vuotta jälkikäteen, etten keväällä lukenut yhtään kirjaa, siivonnut yhtään kaappia, meikannut tai pukenut trikoita kummempaa. Lokakuussa kirjojakin on mennyt kolme. Kun sitä ahdistuu ja lamaantuu, mistään ei tule mitään. Ja vasta nyt ymmärtää, miten huonosti on voinut, kun pääsee ns. vähän normaaliin, entiseen tavalliseen kiinni. Ei enää itke sitä ettei pääse ulkomaille, vaan ottaa irti kaiken siitä, mitä pystyy tekemään.


toppi VILA/ farkut CUBUS/ villatakki DESIGUAL (second hand)/ korvikset PINJAPUU/ saappaat ANDIAMO/

Ja kun vauhtiin on päästy, täällä siivoiltiin eilen jääkaappi ensi kertaa vuosiin, viikonlopun listalla on kamalan varastomme siivoaminen ja yhden kirjankin lukaisin alkuviikosta kannesta kanteen…! Intoa on, kun on aikataulua ja jotain mihin tähdätä – toiset saattavat taas inspiroitua toimettomuudesta ja vapaa-ajasta. Kumpaan kastiin sinä kuulut?

Ei unohdeta elää tilanteesta huolimatta, vaikka mielessä myllertää ja ala- sekä ylämäkiä on loputtomiin! Miten itse voit, millä mielellä viikonloppuun? Oletko uskaltanut käydä harrastuksissa?

Varjokelo – tunnelmallinen majoitus Rukalla niin perheille kuin pariskunnille

*majoitus saatu veloituksetta

Hypätään vielä kerran takaisin ihanalle, ihanalle syyslomalle Rukalle. Siellä on jo täysi talvi, viikossa vaihtui keli täysin. Vitsi miltä on tuntunut katsoa puuterilumessa laskijoita, milloin pääsisimme takaisin! Hinku rinteeseen on valtava ja Pirkanmaalla tuota asiaa saat odottaa vielä pienen hetken.

Rukan alue on täynnä majoitusta hotelleista mökkeihin ja valinta voi olla vaikeaa, mutta tässä teille vinkki majoituksesta, jossa itse olimme ja joka jää hinnaltaan mielestäni suhteellisen edulliseksi verrattuna moneen muuhun majoitukseen Rukalla. Mutta millainen onkaan varustetaso, sijainti ja kuinka monta ihmistä majoitukseen mahtuu?

Varjokelo Huttulanlammella Rukalla – tunnelmallista majoitusta

Varjokelo löytyy Huttulanlammelta, eli noin kilometrin päässä Rukan Sale-kaupasta, jonka vierestä löytyy muun muassa pyörävuokraamo Sport House Ruka. Kävelimme eräänä iltana kauppaan ja vuokraamoon lasten kanssa, eli pientenkin kanssa kävelymatka. Pyörällä matkat taittuvat toki hetkessä ja ison tien toiselta puolen, siis muutaman sadan metrin päästä pääsee hyppäämään ski bussiin, jolla pääsee rinteisiin. Itse asiassa ski bussin vieressä on kyltti ”hissille” ja majoituksesta pääsee kilometrin talsimalla myös suoraan hissiin, mikä nyt tietenkin syyslomalla jäi testaamatta.

Varjokelo on tunnelmallinen hirsi”mökki”, laitoin sanan mökki heittomerkein, sillä itse asiassa kyseessä on paritalo! Mutta varsinkin nyt kun seinän toisella puolella ei ollut ketään, tuntui kyllä siltä, että olemme aivan omassa mökissä. Hiljaisuus mikä laskeutui paikkaan varsinkin iltaisin oli mahtava, vaikka olet palvelujen läheisyydessä, tuntuu siltä kuin olisit ihan yksin jossain metsän keskellä! Sisäänkirjatuminen mihin kellonaikaan tahansa käy näppärästi, paikassa on itsepalvelusisäänkirjautuminen eli ei haittaa vaikka saapuisit keskellä yötä, onnistuu kyllä. Hyvät ohjeet saapumisesta saat sähköpostiin ja auton voi jättää suoraan oven eteen.

Huoneistossa on yksi makuuhuone, yhdistetty olohuone/keittiö sekä parvi, josta löytyy muutama patja. Kuten aina yleensä parville, portaat ovat suht jyrkät, joten päädyimme ratkaisuun, että tytöt nukkuivat makkarin parisängyssä ja me vanhemmat kiipesimme sitten myöhemmin parvelle. Toimi meillä erittäin hyvin näin! Yhteensä majoitukseen mahtuu kuutisen majoittujaa, eli se sopii niin pariskunnille kuin vähän isommallekin perheelle.

Varjokelon varustelut – kaikki tarvittava löytyy

Meille aivan ”pakolliset” varusteet lomalla ovat takka ja sauna – ne ovat ne jutut, jotka kruunaavat päivän ulkoilun jälkeen. Nämä molemmat löytyvät Varjokelosta ja takassa tehtiinkin ahkerasti takkamakkaraa ja paahdettiin vaahtokarkkeja (makkaratikku löytyy myös). Tilat eivät ole suuren suuret saunan ja kylppärin osalta, eli mekin vähän vuorottelimme saunassa. Eteinen on myös suht kompakti, eli siihen ei nelistään kannata mennä yhtä aikaa.

Lapsiperheelle paikasta löytyy muun muassa matkasänky, potta sekä syöttötuoli. Ihan ehdoton oli myös kuivauskaappi, missä saa sateessa vettyneet vaatteet kuivaksi sekä pesukone – viiden päivän lomallakin saatiin pari lastenvaatetta siihen kuntoon, että oli pestävä pieni määrä pyykkiä.

Keittiö on hyvin varusteltu, siellä oli ihan hämmästyttävän suuri määrä erilaisia mukeja ja laseja, astianpesukone, pakastin ja jääkaappi sekä muun muassa mutteripannu, kahvimylly, vedenkeitin ja leivänpaahdin – kaikki on! Meitä ilahdutti myös ruoansäilytykseen tarkoitetut astiat, yleensä vuokramökeissä on täytynyt laittaa ylijäänyt ruoka lautaselle ja jääkaappiin, nyt ei ollut sitä ongelmaa. Ja varustelun tasosta kertoo myös muun pizzaleikkuri ja kananmunanleikkuri, oli maailman paras laite 4-vuotiaan mielestä! Isänsä arvosti ehkä enemmän lämmintä varastoa, joka on myös käytössä ja sinne saa hyvin laitettua esimerkiksi laskettelukamat!

Piirrettyjä, saunaa, lautapelejä sekä vaahtokarkkeja

Parasta Varjokelossa on ehdottomasti sen metsämäinen, hämyinen tunnelma. Kun ikkunasta katselee ulos, ei tarvitse tuijottaa naapureita, vaan saa ihastella metsää (ja nyt jo lumimaisemaa!). On vähän kuin itsekseen siellä metsässä ja silti lähellä kaikkea. Ns. aitoa tunnelmaa luovat hirsiseinät, jotka jatkuvat saunaan asti, eli saunan lämmössäkin voi nojata paksuihin hirsiin paneelien sijaan! Mökkihuolto hoitaa kaiken laudeliinoista vessapaperiin ja klapeihin, eli lomailu on huoletonta. Voit valita, maksatko liinavaatteet ja siivouksen, vai tuotko omat ja siivoat itse. Liinavaate+pyyhesetti maksaa 16e/yhdet lakanat ja pyyhkeet, loppusiivous on 75 euroa. Me siivosimme itse, siihen sai yksityiskohtaiset ohjeet ja toimme omat lakanat matkassamme.

Hyllyltä löytyy lautapelejä ja omiakin meillä oli mukana. Pelasimme sateen ropistessa ja takan lämmittäessä muun muassa yatzia ja Kimbleä. Saunoimme ja söimme takan ääressä, tytöt katselivat usein ulkoilupäivän uuvuttamina Disney-kanavalta jotain illalla. Varjokelosta löytyy wifi, eli helposti sain läppärin kytkettyä siihen ja naputeltua päivän työt ja telkkarin Netflixiin pystyy kirjautumaan omilla tunnuksilla. Telkkarikin on muuten kiva, kun se seinältä kääntyy yhtä lailla sohvalle katsottavaksi kuin ruokapöytään päin, jos on aamutelevision ystäviä majoittumassa.

Vitsi miten ikävä sitä tuleekaan noita hetkiä, joista tuntuu olevan pieni iäisyys, vaikka palasimme viime viikolla! Reissussa tapahtuu monesti niin paljon, sitä yrittää taltioida asioita kameraan, fiilistellä hetkiä, pyörittää töitä ja olla perheen kanssa. Vasta monesti kotona sitä äkkää, että hei, oli muuten sairaan ihanaa.

Kovasti odotan jo seuraavaa Rukan reissua, tällä hetkellä ei ole mitään aavistusta milloin sellainen voisi olla mahdollinen. Lomaa olisi joulun tienoilla, mutta varaa lähteä ehkä ei. Haaveissa se on koko ajan, Ruka ja puuterilumi! Näemme vielä!

Onko itselläsi Rukan lomaa suunnitteilla? Täällä meidän muut reissun puuhat ja ravintolavinkit!

P.S. Ai niin, omistajiin sai muuten jatkuvasti yhteyden ja sai kysyä mitä vaan, meistä pidettiin kyllä erittäin hyvää huolta. Lämmin suositus, nautimme kovasti!

Miten Fingerporista saa teatteriesityksen? Ja oma fingerporityylinen lipsahdukseni!

*lippu esitykseen saatu

Kaikki varmasti tietävät mikä on Fingerpori, tuo Pertti Jarlan luoma suomenkielen sananvääntelyn kuningassarjakuva, jolle nelivuotiaammekin nauraa nykyään. Onhan se isinkin suosikki, joka naurattaa, joten pienikin hihkuu sille vaikka taitaa mennä vähän ohi vielä sananvääntely. Mutta tarkkaan se meillä aamulehdestä tankataan!

Minusta tuntuu, että Fingerpori on ollut meillä suosikki ”aina”, 13 vuotta sitä on nyt julkaistu. Muistan nimittäin erittäin hyvin, kun hieman väsyksissä kahdeksan vuotta sitten esikoista odottaessa kuulin uutisissa sanottavan ”riippumaton tutkimus” ja ehdin sanoa ääneen miehelle, miksi tutkijat tutkivat riippumattoa, kunnes välähti mistä on kyse. Mies on nauranut vuosia aivopierulleni ja taisi lähettää sen juttuvinkiksikin Jarlalle. Sellainen sarjis on muuten julkaistu, ehkä tekijä oli keksinyt sen itsekin, mutta hymyilytti kun riippumaton tutkimus oli Aamulehdessä. Mutta miten lyhyet sarjakuvastripit voivat taipua teatterinäytökseksi? Siitä lähdin ottamaan viikonloppuna selvää Tampereen Komediateatteriin Lapintielle.

Petja Lähteen kirjoittama ja Panu Raipian ohjaama teos osuu naurusuoneen

Petja Lähde on käsikirjoittanut esityksen, jota esitetään samalla juonella eri kaupungeissa, viime vuonna se nähtiin Helsingissä, aiemmin Turussa ja tänä vuonna muun muassa Tampereella ja Raumalla. Alussa Fingerporissa on kaikki hyvin, kunnes kaupunginjohtaja Homelius kutsuu Heimo Vesan puheilleen – on hätätilanne, Fingerpori aiotaan pakkoliittää Tampereeseen ja kaupunginjohtaja tarvitsee Heimo Vesan apua tilanteeseen. Jo alkuasetelma pistää naurattamaan kovasti, sillä Homeliusta esittävä Aku Sajakorpi on ihan hulvaton Homelius ja täydellinen kopio sarjakuvista. Pelkkä se olemus naurattaa, saatikka jutut. Ihan sama mitä kaupunginjohtaja sanoo, se päätyy lööppeihin ja moni lausahdus onkin tuttu sarjakuvista. Aku sai kyllä itsestäni isoimmat naurut esityksen aikana irti! Kun Tampereesta on kyse, mukana on myös paikallisia julkkishahmoja ja rakennuksia – uppoaa kuin häkä!

Homma etenee vauhdilla ja varsinkin toinen osio väliajan jälkeen on hulvaton. Kaikki näyttelijät vetävät aika täysillä, sillä kuvitelkaa, 5 näyttelijää vetää 71 roolihahmoa näytöksen aikana. Ihan hervotonta tahtia vaihtuvat lennosta hahmot, hatunnosto näyttelijöille! Toinen naurunpurskahduksia aiheuttava hahmo on Jere Riihisen esittämä Asko Vilenius puhumattakaan kaikista muista Riihisen esittämistä hahmoista Mikki Hiireen asti. Uskomattoman hyvin käydään läpi mieletön määrä henkilöhhahmoja Jarlan sarjakuvasta ja tyrskähdyksiä piisaa. Pakko myös nostaa esiin Tuukka Huttusen esittämät imitaatiopätkät Suomen julkimoista, kyllä osui ja upposi, mieletön ammattitaito!

Tampereen Komediateatteri poikkeusaikana

Tämä on asia, joka varmasti mietityttää tällä hetkellä teatterissa kävijöitä – uskaltaako mennä teatteriin? Hyvin ensiluokkaisesti kaikesta oli pidetty huolta komediateatterissa. Jos oma maski oli unohtunut, sellaisen sai ostaa eurolla paikan päältä. Näytöksiin myydään vähemmän paikkoja eli kenenkään vieressä ei tarvitse istua ja paikkanumeroita ei ole. Visiirillä varustettu henkilökunta ohjaa ihmiset rauhassa vuorollaan istumaan ja katsoo, että välit ovat kunnossa. Vielä ennen esitystä annettiin ohjeet siitä, että rivi kerrallaan pääsee väliajalle, joka on kyllä tarpeeksi pitkä. Lisäksi kysyttiin, ovatko kaikki tyytyväisiä paikkoihinsa, nyt voi vielä vaihtaa.

Käsidesiä oli tarjolla ja ainakin näin päivänäytöksessä ei ollut pienintäkään ruuhkaa missään vaiheessa. Koska kyseessä oli päivänäytös ja sali oli suhteellisen väljä, jäi jotain pientä ehkä puuttumaan siitä, kuinka isompi yleisö lähtisi enemmän mukaan taputuksiin tai heistä lähtisi isompi naurunremakka. Itseäni ei haitannut, mutta mietin tuntuiko näyttelijöistä erilaiselta esittää tyhjemmälle salille.

Fingerporin huumori – täydellinen lepo aivoille tässä tilanteessa

Itse koin, että Fingerpori oli parasta, mitä saatoin käydä katsomassa tässä syksyn epävarmassa tilanteessa. Tuntui todella hyvältä katsoa ei niin vakavaa esitystä ja nauraa sekä hymyillä. Unohdin täysin miettiä maskia naamalla tai vallitsevaa maailmantilannetta, Fingerpori vei pariksi tunniksi muihin tunnelmiin. Jos yhtään kiristää tai väsyttää loputtomat uutiset, ota suunnaksi Komediateatteri – takaan että rentoudut ja pääset nauramaan!

Kulttuuriala on ollut tänä vuonna aikamoisissa vaikeuksissa, joten toivon ihmisten mahdollisuuksien mukaan lähtevän esityksiin mukaan jatkossakin. Kyllä nämä ihmiset ovat yleisönsä ansainneet, mieletöntä hahmojen ilotulitusta toinen toisensa perään ja yllättäviä hetkiä fingerporilaisella räävittömyydellä. Syksyn hauskinta antia, jos yhtään kyseiset sanamuunnokset ja hahmot uppoavat!

Oletko nähnyt Tampereella tai muualla FIngerporin? Mitä pidit? Mikä on syksyn teatterisuosikkisi?