Elämä on kyllä ollut odotusajan aikana oikeastaan seesteistä verrattuna aiempaan tahtiin. Leppoisia kävelylenkkejä, kodin laittamista, paljon olen tehnyt ruokaa, katsonut telkkaria, lukenut kirjoja, käynyt leffassa ja nähnyt ystäviä. Verrattuna entiseen lenkille-töihin-jumppaan-tahtiin, jossa telkkaria ei edes avattu ikinä tämä on ollut oikeastaan ihan tervetullut muutos. Tietysti odotusaikaan on mahtunut muutto, remonttia (vessaremonttimme on vieläkin kesken), koiran sairastelua, miehen sairastelua sekä stressiä ja huolta tulevasta, mutta pääasiassa olen nauttinut. Pahoinvointi kesti viikolle 20 asti, mutta jotenkaan sitäkään ei enää muistele. Koko ajan joku paikka on kipeä ja särkee, yöt ovat huonoja ja olen hidas ja iso, mutta kaikkeen tottuu. En tiedä tottuuko mies ikinä siihen, että saatan kirjoittaa tällaisen onnellisen ja seesteisen tekstin ja parkua viiden minuutin päästä kipeätä napaa ja kadonneita avaimia, mutta kun ne hormonit, ne hormonit sekoittavat pään. :D
Vauva on lisäksi saanut koko pienen sukumme sekaisin jo etukäteen ja asia on ollut ihana jakaa läheisten kanssa. Olemme saaneet jo useampia muistamisia vauvaan liittyen ja kaikesta tulee niin hyvä ja lämmin olo.
Heti kun saamme tuon vessarempan kasaan ja lastenhuoneen tyhjäksi kaikesta rempparoskasta (toivottavasti tämä tapahtuu ensi viikolla), alan pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan asioita valmiiksi. Sitten vain odotamme. Ja odotamme. Ja odotamme. Ja nautimme vielä hetken tästä kiireettömästä elämästä. :)
Viime viikolla kävimme ikuistamassa odotuksen ammattilaisella, Reija Vilmi Rajala Studioilta otti meistä läjän kuvia. Olimme kuviin ja kokemukseen todella tyytyväisiä ja Reija on huipputyyppi! Suosittelen lämpimästi ikuistamaan odotuksen näin, saimme kivan muiston.
Niin ja sitten siihen Nalle Puh-maniaan. Olen aina rakastanut tuota höperöä pehmoista karhua siinä määrin, että kotimme alkoi tulvia kaikesta Puh-roinasta noin 10 vuotta sitten. Yritin järjestelmällisesti niitä karsia, myydä kirpparilla jne. ja sanoin, ettei minulle saa ostaa joululahjaksi enää Puh-juttuja. Mutta nyt asia alkaa taas lähteä käsistä, totta kai pienille on kaikkea ihanaa Puh-juttua!
Huuto.netistä löysin Puh-sitterin ja tänään tilasin Amazonista Tiikeri-huppupyyhkeen ja Nalle Puh-ammeen. Pitäkää minut aisoissa, etten hukuta pientä pelkästään Puhiin, pidättehän? Odottamassa on jo mm. iso pehmo Ihaa ja Puh-tutteja. Hih, pientä höperöitymistä siis havaittavissa!
Koska tiedän, että kohta minulla ei sitä omaa aikaa enää ole, yritän tehdä kaikkea ”kun vielä voin”. Tänään istuin pitkään kirjan kanssa kahvilassa, söin lohisalaattia ja join teetä ja nautin vain olostani. Ihanaa. Alla oli pitkä ja kiireetön lenkki koiran kanssa. Huomenna huokaisen kosmetologilla ja menen kasvohoitoon.
Huh, en kohta tunnista enää itseäni tästä tekstistä! Lukeeko kukaan muu muuten Cornwelleja? Olen ne kaikki lukenut, mutta mielestäni taso huononee koko ajan ja tässäkin kirjassa on niin paljon yksityiskohtia, etten meinaa jaksaa lukea!
Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, leppoisaa viikon jatkoa kaikille!