Rakkauskirjaimet takissa

Ihastuttavaa sunnuntaita kaikki! Ja tervetuloa uudet lukijat! Olen teistä jokaisesta innoissani. On nin tylsää tehdä postaus, johon ei tule kommentin kommenttia, itse alan ainakin miettimään mikä meni pieleen. Käykö muille näin? Nyt olen täynnä virtaa sunnuntaiaamun puolentoista tunnin jumpan ja uusien (tietysti vanhojenkin) lukijoiden johdosta. Ja koko viikonlopun, tämä on ollut ihana viikonloppu! :)

 

 

Eilen takki, joka hommattiin Tukholman Desigualin alesta äidin avustuksella, pääsi ensi kertaa käyttöön. Tiedän, että monelle tuo takki saattaa huutaa kadulla printtejään ja olla kauhistus, itse rakastuin siihen täysin. Itse asiassa, kun olimme Desigualin liikkeessä Tukholmassa, suomalainen nainen sanoi vieressäni ”minun on pakko päästä pois, nämä printit alkavat heittää silmissä”. En ymmärtänyt, kun itse olin oikeassa karkkimaassa.

 

 

Tämän takkimallin nimi on Love Letters. Täytyyhän sitä siis rakastaa. Se tarvitsi mielestäni taustakseen rouhean maiseman, joten könysimme vanhoille kotiseuduille kuvaamaan. Olen huomannut, että minulla on kuvissa aina se tasan sama hymy ja ilme, mutta eilen kävi toisin. Ympäristö oli jotenkin niin surullinen ja tulipalon läpikäynyt, että osassa kuvia en hymyile, sillä minulle tuli tuolla jotenkin surumielinen fiilis. Aikamoinen kontrasti iloisiin väreihin.

 

paita Seppälä (valkoinen ja musta on samaa paitaa)/housut BikBok/kengät Marco Tozzi/takki Desigual

Me kuvasimme myös kahdella kameralla. Oma Canonin järkkäri on ihan mahtava kamera, joka pystyy vaikka mihin ja jota osaan myös käyttää. Se on kuitenkin välillä mukana kuljettaessa aikamoinen möhkö, joten kun kuulin, että Lack of Colourin Milla myy uudehkon Samsungin minijärkkärinsä, pyysin sitä kärppänä meille. Testaamme sitä tänä viikonloppuna ja mietiskelemme, tuleeko siitä kakkoskameramme. Valitettavasti kun on tottunut järeään kameraan, minijärkkäri tuntuu kädessä heppoiselta ja heiluvalta. Toisaalta siinä on mm. wifi, joka siirtää kuvat suoraan kännykkään… Äkkiseltään värit olivat paljon paremmat Canonilla otetuissa kuvissa, mikä nyt varmasti johtuu myös asetuksista, kun minijärkkäri on uusi meille (ja Millan kuvat blogissa ovat olleet laadukkaita). Valitettavasti jostain syystä myös kaikki omalla kameralla otetut kuvat onnistuivat ja lainakameralla ei myös mallin puolesta. Mikä tässä oli, en osannut poseerata vieraalle kameralle? :D Puolensa ja puolensa, äkkiseltään olen kyllä Canonin puolella. Heittäkää kommentteja kehiin, minijärkkärin puolesta ja vastaan! Millaisella kameralla itse kuvaat?

 

Mitä mieltä rakkaustakista? Olisiko itsellesi liikaa? Entä kuka tunnistaa kuvauspaikan?