Symphonyn käytävillä

Reilu viikko takaperin minä ja tyttäreni olimme isovanhempien kanssa risteilemässä. Tukholman piipahduksesta jo kirjoitinkin, muttta pari sanaa vielä laivasta. Kun nämä kävelykansilaivat 1990-luvulla tulivat, ne olivat lapsen näkökulmasta valtavan hienoja. Tykkäsin erityisesti niistä hyteistä, mistä oli näkymä kävelykannelle. Siellä ikkunassa oli tilaa istuskella, syödä karkkia ja katsella ihmisiä. Siellä minä vielä abiristeilylläkin istuin (mutten tainnut syödä karkkia :D).

 

Aikamoinen asukuva. Kaupassa ei ollut ketään klo 22, mutta se täytti kun he
 kuuluttivat kaikkien aletuotteiden olevan -70%. Desigualia -70%…? Apua.
Symphony uudistettiin vuosi sitten ja olimme silloin ”uudistetulla” laivalla äitini ja taaperon kanssa. Lainausmerkeissä siksi, että tax free ja ravintolat olivat kyllä uudistettu, mutta hytit olivat ihan samanmoisia kuin aiemminkin. Nyt kun samassa hytissä meitä oli kolme aikuista, lapsi, matkasänky, kaksi matkalaukkua sekä rattaat, olisinkin toivonut kävelykansinäkymällä olevaa hyttiä. Siitä ikkunalaudasta saa oikeasti lisätilaa. Mutta menihän tuo pari yötä näinkin, olimme siis ikkunallisessa hytissä, josta näkyi merelle.

 

 

Viime keväänä testasimme italialaisen ravintolan Tavolatan, jonne äitini oli nytkin tehnyt varauksen. Totesimme tosin laivan olevan niin tyhjillään, ettei varauksia olisi välttämättä tarvinnut, mutta esim. aamupala on edullisempi, jos sen etukäteen varaa ja maksaa. Tavolatan antimet olivat perushyviä, alkupalasalaattini ja sen homejuustomäärä olivat niin valtavia, että tuli hieman vaikeuksia kasvispastan kanssa. Hyvin selvisin, sillä äitini sanoi ettei ole nähnyt minun aikoihin syövän näin paljon. Jälkkäristä oli turha edes haaveilla!

 

Pieni käsi dippasi reippaasti leipää oliiviöljyyn.
Aamupalan söimme samaisessa italialaisessa ensimmäisenä aamuna ja se kannatti. Hinta etukäteen maksettuna oli 19 euroa (vrt. buffet 12 euroa) ja kyllä tasoeron huomasi. Haudutettu tee kannettiin pöytään, aamupalaan kuului lasi kuohuvaa, oli pannareita, juustoja, monenlaisia konvehteja, hedelmiä, vihanneksia, ihania leipiä, parsakaalipiirakkaa… Lista jatkuu. Yhtään kuvaa en ehtinyt ottamaan, kun hain ruokaa vuoroin itselleni ja lapselle ja yritimme syödä, ennen kuin pienellä loppuu kärsivällisyys. Seuraavana aamuna buffetin antimet tuntuivat aika valjuilta verrattuna tähän. Suosittelen siis aamiaista Tavolatassa!

 

 

 

Toisena iltana menimme testaamaan kävelykannella olevan Habby Lobsterin, joka olikin sitten aika pettymys. Alkuruoka, jonka jaoimme kolmeen pekkaan, sisälsi mm. simpukkaa ja savustettuja rapuja. Kädet haisivat savulle vielä seuraavanakin aamuna, savustuksen kanssa oli lyöty aivan yli. Pääruoan ruijanpallas oli ihan ok, mutta hieman mauton ja parasta olivatkin ehkä jälkkärijuustot.

 

 

Pienen ihmisen näkökulmasta reissu oli varmasti erilainen. Heti laivaan päästessä sai muumeja väritettäväksi. Hytissä pieni veti äidin korkkarit jalkaan ja pyrki ulos juoksemaan 15 kokoa liian isoilla korkkareilla. Tavolatassa hänelle tuotiin värityskyniä ja piirustustehtäviä välittömästi pöytään, sai syödä pastaa ja lihapullia, ihastella maalattuja kiviä ja tax freen valoja. Oli pitkä käytävä jossa sai juosta ja tanssia, leikkipaikka ammotti tyhjyyttään ja siellä oli tilaa leikkiä keittiöllä ja muumeilla ja sukeltaa pallomereen. Mummi osti Niiskuneidinkin, jota on siitä asti raahattu kainalossa. Kyllä Siljalla on otettu pienet matkalaiset ihan joka käänteessä huomioon. Sunnuntain lähdöllä ei ollut isoja muumeja tavattavissa, mutta eipä näin pieni niitä kaivannutkaan. Taaperolle oli niin nyt kuin viime vuonnakin pedattu matkasänky hyttiin valmiiksi, jossa uni maistu ainakin toiseen suuntaan erittäin hyvin. Veikkaan, että seurueen juniorilla ei ollut nokan koputtamista, aamupalapuurotkin olivat herkkua!

 

 

Ja jos saa lisätä maratonpostauksen loppuun palan hattaraa: olen valtavan ylpeä miten hienokäytöksinen ja kaikkiruokainen pieni neiti tyttärestämme on kasvanut. Olemme oppineet tuntemaan parin vuoden aikana toisemme ja monesti jo ymmärrän, mitä hän haluaa tai mikä ottaa päähän. Hän osaa istua kanssamme ravintolassa, seurustella nätisti ja kertoa jo paljon asioita sanoin. Yhtään raivaria ei reissussa nähty, mutta sitä useampi suukko, hali ja kikatus kyllä saatiin. Ihana reipas matkaseuralaiseni. ♥

 

Mitä mieltä sinä olet päivä Tukholmassa-reissuista?