Eräs torstaipäivä kanssani, tule mukaan!

Yksiä suosituimmista jutuista ovat olleet ”Päivä kanssani”-postaukset, joita ajattelin tehdä noin puolen vuoden välein. Edelliset löytyvät täältä sekä täältä. Täysin ennalta suunnittelematta tallensin nyt kameralle torstain ja huomasin, että edelliset postaukset ovat tiistailta ja keskiviikolta. Järjestyksessä siis mennään. Lisäksi huomasin, että tallensin viime huhtikuussa 22.4. päivän ja nyt 23.4., sitäkään en huomannut etukäteen. Ja ei, yhtäläisyydet eivät vieläkään lopu, sillä kävin samassa sisustusliikkeessä kuin vuosi sitten kuvaamanani päivänä, kävin samassa jumpassa ja minulla oli siellä sama Puman huppari päällä. APUA! Mikään ei ole vuodessa muuttunut!  Tuon kuitenkin kuvat teille päivästä nähtäväksi, sillä päivä oli hieman erilainen kotiäitipäivä ja lisäksi näistä jää itsellenikin kiva muisto.

 

Lähdetään siis liikkeelle, toivottavasti teillä on yhtä kivaa lukiessa kuin minulla oli päivän kuluessa! Päivä starttasi ”oudosti”, sillä heräsimme vasta klo 7.40 ja isäni tuli meille viisi minuuttia heräämisen jälkeen, sillä työmatka toi hänet tänne. Olin autuaasti unohtanut asian ja ihmettelin, miten ovikello soi ennen kasia. Pikkuneiti oli riemuissaan ja hän riensi hakemaan lempparikirjansa. Samalla minä söin aamiaiseksi Skyriä sekä suolatonta ja sokeritonta mysliä pomppimatta samalla sataan suuntaan. Luksusta. Vaatteet niskaan ja äidin salikassi, ukin läppärilaukku sekä pikkuneidin kerhoreppu auton kyytiin ja menoksi. Ukki töihin, pikkuneiti kerhoon ja minä menin kuvailemaan ystäväni Ikkunaplus-liikettä. Matkalla sorsapariskunta tukki tien ja nappasin auton ikkunan läpi kännykkäkuvan. Eivät liikkuneet mihinkään, vaikka tööttäsinkin, rohkeita lintuja!

 

 

 

 

 Ikkunaplus-liikkeeseen liittyen on tulossa muuten lukijoille kiva juttu, pysykää kuulolla! :)

Kävin kuvaamisen jälkeen pomppimassa puolen tunnin bodystepin ja koska edellinen ”urheiluvapaa” päivä oli ollut kuusi päivää aiemmin, oli ihan hyvä, että steppi kesti vain puoli tuntia. Hain pikkuneidin kerhosta ja maanittelin häntä sisälle, kaikki tapahtuu nykyään pienen keskustelun kautta. Kun onnistuin, söimme ihan mielettömän hyvää soijarouhelasagnea, jota kehui niin lapsi kuin minä itse! Miksen ole aiemmin väsäillyt sellaista! Tuo naru lapsen tuolissa on 2vee ilmapallon naru, joka on 1,5 kuukauden jälkeen edelleen täysin moitteeton.

 

Sain lapsen päikkäreille, selasin nopeasti uusimman MeNaiset, maksoin pari laskua ja varasin lipun Kurt Cobain-dokkariin, joka esitettiin sunnuntaina leffateatterissa. Olin 1990-luvulla suuri Nirvana-fani ja täytyy sanoa, että tuo dokkari sai jotenkin todella surumieliseksi, vaikka erittäin hyvä olikin.

 

Päikkäreiden aikana tein myös pikameikin ja korkkasin miehen reissusta tuoman ihanan tuoksuisen Victoria’s secretin kosteuvoiteen. Pakkasin tavarat yöreissua varten (onko minulla aikuismainen pesupussi, mitä? :D) ja otin mukaan juoksukamat, koska tiesin, että perjantaina Helsingin päässä jää aika hölköttelylle. Viikkailin myös pyykkejä pakkailun lomassa.

Kello 16 olin jo junassa, jolla ehtisi hyvin klo 18 alkavaan blogitilaisuuteen Helsinkiin, eikö? Vaan eipä ehdi, jos juna seisoo tunnin Toijalassa. Siellä oli järkyttävän kuuma, kukaan ei tiennyt milloin matka jatkuu vai jatkuuko ja happi loppui. Kuuntelin musiikkia, jupisin matkasta facebookiin sekä tein blogipostausta. On muuten aika noloa istua jonkun vieressä ja katsella omia asukuvia, onneksi vieressäni ollut mies nukahti siinä odotellessa! Olin lopulta perillä klo 18.50, kun alkuperäinen saapumisaika piti olla 17.30 ja ryntäsin ”vähän” myöhässä tilaisuuteen.

 

Tapasin Cilla’sissa joukon ihania naisia sekä aivan ihastuttavan omistajan Cillan. Ehdin saada mm. suussa sulavaa raakakakkua ja violetteja sipsejä maistaakseni. Tästä illasta oma postauksensa myöhemmin! Kun odottelin Linnanmäen edessä ratikkaa tilaisuuden jälkeen, tuli ihan kesäfiilis valoisasta illasta. Ratikka seisoikin sitten 15 minuuttia paikallaan, sieltäkin oli jotain hajonnut. Melkein jo nauratti, raideliikenne oli minua vastaan!

Pääsin lopulta mummon luo ja juttelimme niitä näitä. Samalla näytin kuvia ja videoita pikkuneidistä niin kuin aina. Mummon luona on ihana käydä.

 

 

Kellon ollessa 22.30 aloin nuutua, luin muutaman sivun naapurin lainaamasta (öh, hän lainasi sen muistaakseni heinäkuussa…!) pokkarista ja en kauaa odotellut unta. Todella kiva ja vaiherikas päivä, johon kuului monta ihanaa ihmistä sukulaisista kavereihin ja uusiin blogituttuihin.

 

 

 

Loppuun vielä hehkeä meikitön selfie! En yleensä ota puhelinta kotona sängyn lähelle, mutta reissussa ollessa se toimii herätyskellona ja hourahdin ottamaan tämänkin kuvan.

 

Kuka pääsi loppuun asti, kauhea määrä kuvia ja tekstiä! Kiitos kaikille päivässä mukana olleille!

 

Näiden tunnelmien myötä toivottelenkin sitten kaikille oikein mukavaa vappua, täällä yksi ”ei nakkeja, munkkeja, simaa tai tippaleipiä”-ihminen odottelee jo perunasalaatin ahmimista! :D

 

Tykkäätkö itse tällaisista päivän tarina-postauksista?