Colour me! Aikuisten hurahdus.

Elokuussa olen erinäisistä syistä viettänyt vähemmän aikaa koneella kuin pitkiin aikoihin aiemmin. Sen ansiosta olen muun muassa tahkonnut neljä romaania läpi (ennätys lapsen syntymän jälkeen!) ja nyt hurahtanut… värittämään! Pahoitteluni kuitenkin, että olen ollut huono blogivieras viime aikoina!

Kun lapsi piirtelee värityskirjaan, väkisinhän siinä ottaa omaankin käteen kynät ja alkaa värittää. Vaan nykyään se ei enää sovi, Frozenin hahmot ovat äidiltä kielletty, joten ajattelin mennä mukaan buumiin ja lähdin ostamaan omaa värityskirjaa.

Valtava määrä niitä aikuisten värityskirjoja olikin niin Akateemisessa kuin Suomalaisessa! Vaan kaikki tökkivät, minä olisin mielelläni värittänyt vaikka niitä prinsessoja (:D), mutta aikuisten kuvat ovat taideteoksia ja hyvin abstrakteja kaikki. Värityskirja Tampereen maisemista oli harkinnan alla, mutta totesin, etten pääse yhtään irti siitä, miltä Tammelan stadion tai Koskenranta näyttää todellisuudessa ja väritän sitten punatiiltä vaan. Joten päädyin lopulta luontoaiheiseen kirjaan. Kaikkien kirjojen hinnat liikkuivat noin 10-15 euron paikkeilla ja tuota kirjaa värittää täyteen varmaankin vuoden. Oikeasti, miten hidasta hommaa noin pikkutarkkojen kuvien väritys onkaan!

Halusin myös ostaa omat kynät ja haaveilin peltirasiasta sekä isosta värivalikoimasta täynnä teräviä kyniä. Vaan kuinkas kävi? ”Maahantuojat eivät pysty vastaamaan aikuisten väritysvimmaan ja suurin osa kynistä on loppu”, minulle vastattiin Suomalaisesta. Mitä, oikeasti? Tämähän buumi on lähtenyt ihan käsistä! Sokokselta löysin kolmella eurolla perusvärien setin, mennään sillä, kunnes kyniä saapuu kauppoihin lisää. Jos vielä innostukseni on valloillaan tuolloin.

Kovin hyvin tämä ”yhdessä värittäminen” ei sujunut, sillä pikkuneiti halusi välttämättä värittää äidinkin kirjan. Pala kerrallaan siis! Mutta kyllä se koukuttavaa oli, teki heti mieli saada koko kuva valmiiksi. Samalla pieni perfektionisti minussa nosti päätään ja hermostui heti ajattelemaan ”miten nämä kuuluu värittää” ”saako tuohon osua” ”pitääkö tausta värittää” ”teenkö tylsiä värivalintoja” ja lista jatkuu. Yritin vaimentaa sisäisen tuskailijani ja keskittyä ihan vain heiluttamaan kynää. Hauskaa. Haluaisin hirveästi piirtää, mutta kun ei osaa niin ei osaa ja tämä kynän heilutus saa kivan onnistumisenkin tunteen aikaan! Mielenrauhaakin ne lupaavat, joten pakkohan tätä on tehdä! :D

Joko sinä olet koukussa?