Asukuvaus on muuttunut hankalammaksi niin katoavan valon kuin myös pikkulikan myötä, hän ei enää suostu odottelemaan. Viime viikonloppuna oli upea auringonpaiste pitkästä aikaa ja toivoin, että tuon valon saisi käytettyä hyödyksi. Pieni neiti pyöräili eteenpäin ja ehdotin, että hän voisi pyöräillä edes takaisin niin otamme pari kuvaa. ”EIIII, NYT MENNÄÄN!”. Ok. Kun palasimme uudestaan yrittämään kuvia, paikalle ilmaantui naapuri katselemaan touhuamme ja kysyi ”tuleeko nämä kuvat ihan lehteen?”. Eh. Teki mieli kadota savuna ilmaan, mutta koska vaakakupissa painoi enjaksaodottaa-tytär, emme keskeyttäneet kuvausta noloudesta huolimatta.
Kuvista tuli ihanan värikkäitä ja iloisia, jotenkin todella paljon minun näköisiä. Ihana vastapaino eilisen surulliselle postaukselle. Tykkään myös uuden objektiivin tekemästä blurrimmasta taustasta näissä kovasti. Asussa oli bloggareita mukana, sillä paidan ostin Reetan kirpparipöydästä ja tasan vuosi sitten voitin tuon rannekorun Nooran blogista. Kiitti tytöt! Paita oli ihan minun näköiseni ja koska se on vähän liian suuri, kasvunvaraakin löytyy. Reetta oli kuulemma tuonut sen Kreikan tuliaisena, kivaa ettei tule joka nurkan takana vastaan!Kengät ovat ikisuosikkini ja monta kertaa blogissani esiintyneet. Ne ovat matkamuisto New Yorkista, johon teetätin tuon maiseman ja sain idean niin viime tipassa, että kävimme nappaamassa kengät matkaamme kun suuntasimme lentokentälle.
Minä rakastan lokakuuta ja soisin sen jatkuvan vielä pidempään, mutta niin vaan marraskuu painaa päälle! Me ostimme jo tytölle salaa joulukalenterin (ettei siinä vain olisi prinsessoja…?), joulusuklaat ja teet on korkattu ja eilen suunnittelin joulukorttihommia. Jouluhöperö alkaa päästä irti! Kyllä höperö kuin höperö saa näistä aurinkokuvista voimaa, sunnuntaina satoi koko päivän ja asukuvat otettiin sisällä, voi mälsyys mikä kontrasti pihakuviin! Toivotaan siis aurinkoisia viikonloppuja. ;)
Oletteko nauttineet lokakuun ruskasta?
Ja hei, vielä on pari tuntia aikaa osallistua arvontaan, jos et ole vielä sitä tehnyt!