Synnytys, hotelli, kotiutuminen… Ensifiiliksiä!

Niin, tykkäättekö lukea synnytysjuttuja tai kertomuksia? Minä luin niitä aika paljonkin esikoista odottaessa, nyt vähemmän, kun tiesin jo vähän mitä odottaa. Tai tiesin ja tiesin, sehän siinä melkein hurjinta on ettei kukaan tiedä miten hommassa käy. Se jännittää hirveästi.

En aio toisellakaan kerralla kirjoittaa mitään yksityiskohtaista kuvausta, vaan yleisesti totean, että homma meni nappiin. Kaksi tuntia kalvojen puhkaisusta hän oli maailmassa ja omat epätoivon hetkeni lyhyet. Esikoista väännettiin 20h eli kymmenkertainen aika. Vitsailin miehelle, etteivät edes ripsivärit ehtineet levitä, siinäpä Maybelline-mainos! :D Onnenkyyneleet eivät kyllä ole missään niin aitoja ja poukkoa syvältä sydämestä kuin synnytyssalissa. Siinä hän nyt on!

Esikoisen kohdalla hommasta jäi hieman ikävä maku paljolti henkilökunnan takia. Emme myöskään mahtuneet osastolle synnytyksen jälkeen ja vauvan kanssa pyörin riskiraskauksien osastolla, jossa ei ole edes vessoja ja suihkuja huoneessa. Kiire vaivasi hoitajia ja olisin kaivannut apua kun olin ensikertalaisena liikenteessä. Lisäksi pää oli sekaisin, sillä elämänmuutos oli suuri ja kaikki imetyksestä vaipanvaihtoon hepreaa.

Tämän toisen kohdalla kävelin saliin sovitusti ja mies totesi että tuolla jo pienet vaatteet odottavat. Olo oli ihan absurdi, kohtako niihin puetaan pikkuneitiä? Jännitin niin että unohdin hengittää. Lopulta homman vauhdikkuus taisi yllättää kaikki ja henkilökunta oli tällä kertaa aivan ihanaa ja ymmärtäväistä. Istuimme salissa hetkeä myöhemmin ihmetellen, että kävipä nopeasti ja ihastelimme uusinta perheenjäsentä, joka näytti niin hämmästyttävän identtiseltä siskonsa kanssa, että kutsuin häntä isosiskon nimelläkin päivää myöhemmin.

Vaipanvaihtoa siskon avustuksella.

Olin toivonut, että yleisten vessojen ja 1960-luvun osaston sijaan pääsisimme tällä kertaa potilashotelliin ja toiveemme toteutui. Rullasimme kätilön kanssa tunneleita pitkin synnäriltä hotelliin työnnellen kärryissä 5 tuntia vanhaa vauvaa. Ja se hotelli, se oli mahtava! Potilashotellissa on 13 huonetta synnyttäneille ja huoneet ovat todellakin ihan hotellihuoneita ja vielä uudehkoja sellaisia. Oma vessa hoitopöytineen, parisänky, televisio ja huippuhyvää ruokaa. Oli hieman eri fiilis alkaa tutustua uuteen perheenjäseneen hotellissa kuin sairaalan osastolla viimeksi. Hoitajat ovat paikalla aina, mutta eivät tule huoneeseen vaan heidän luona käydään. Hotellissa oli ihanaa isovanhempien ja isosiskonkin vierailla ja tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen. Jotenkin henkilökunnastakin huokui parempi fiilis ja yhteishenki vai kuvittelinko? Lausun siis suuret kiitokset potilashotellille ja kiitän hyvästä ruoasta ja fiiliksestä!

Juuri kun heräsin päiväunilta, ovelle tuli vauvaa isompi kukkalähetys. Aivan mahtavaa, kukkia suoraan ovelle!

Oma oloni oli muutenkin aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut ja onnellinen. Niin pitkään pelkäsin tuleeko hän ennakkoon, kuinka kaikessa käy ja olin lopussa jatkuvien supisteluiden vuoksi todella kipeä. Siinä hän oli täydellisenä maailmassa, saimme tutustua toisiimme rauhassa hotellissa ja isosisko pääsi tutustumaan vihdoin odotettuun prinsessaan. Onni ja helpotus oli niin suurta, että se ihan kupli ulos rinnasta. Itkeskelin itsekseni onnenkyyneleitä hotellissa joka välissä. Imetys ja muut vauvajutut tuntuivat luonnollisemmilta toisella kerralla eikä elämänmuutos niin hurjalta. Kotiin tullessa meinasi pukata paniikkia kuinka tämä lähtee sujumaan, mutta tutustutaan rauhassa päivä kerrallaan toisiimme ja opetellaan elämää neljän hengen poppoona. Hetken saan hengähtää kun mies on isyysvapailla, mutta saas nähdä miten me tytöt sitten pärjätään keskenämme!

Perjantaina ennen sairaalaan lähtöä nappasimme vikat mahakuvat, neljä päivää tuon jälkeen otin jälkeen-kuvan. Miten nopeasti unohtuukaan miltä tuo ison mahan kantaminen tuntuu!

Se koko raskauden vaivannut pelko, ongelmat ja lopun kipuilu vaihtui aurinkoisena iltapäivänä suureen onneen, kauniiseen prinsessaan, kahden tyttären äitiyteen, onnitteluihin ja kukkakimppuihin. Se pelko sairaalaa ja kaikkea kohtaan vaihtui erittäin positiiviseksi kokemukseksi niin sairaalasta kuin hotellista. Ihanaan ja ystävälliseen kätilöopiskelijaan. Tänään kaupassa vieraat ihmiset onnittelivat nyytistä ja minä hymyilin tyhmän onnellisena. Me tehtiin se! <3 Katsokaa me ollaan nelihenkinen perhe hei! Mitä minä tein ansaitakseni tämän onnen?

Kiitän tuhannesti kaikista onnitteluista Instagrammin puolella, joka on pysynyt enemmän ajan tasalla kuin blogi. Kiitän myötäelämisestä odotuksessa. Nyt haluaisin tallentaa tästä vauva-arjesta joka ikisen sekuntin, joka ikisen tuoksun, joka ikisen hetken kun siskokset tutustuvat. Kiitollisena otan vastaan myös kiukut ja mustasukkaisuudet, sillä onni on nyt tässä. Perheessäni. <3

Tässäpä teille hieman hattaraa hormonihuuruiselta äidiltä, joka totuttelee taas yövalvomisiin. Ihanaa tiistain jatkoa jokaiselle!