Pääsiäisen erityinen merkitys

Siitä asti, kun esikoisemme syntyi pääsiäisen alla kolme vuotta sitten ja tutustuimme toisiimme Kindereitä syöden, pääsiäinen on tuntunut jotenkin erityiseltä. Tänä vuonna se osuu ihan täsmälleen samaan kohtaan maaliskuun loppuun ja meillä on taas viikon ikäinen vauva pääsiäisenä, voiko näin käydäkään! Tiedän, että pääsiäisen alkuperäinen merkitys on ihan muualla, mutta kahden ”pääsiäislapsen” myötä olen alkanut suhtautua siihen täysin eri tavoin. Ensimmäistä kertaa tänä pääsiäisenä meillä on pääsiäiskoristeina lapsemme itse tekemiä juttuja – mahtavan erityislaatuista sekin!

Olemmekin viettäneet pääsiäistä samoissa merkeissä kuin kolme vuotta sitten. Tutustuen toisiimme, syöden herkkuja ja vieraitakin on käynyt ja lisää on odotettavissa. Olen täyttänyt vauvakirjaa ja olemme kuvanneet pikkuneitiä ristiäiskutsuja varten – nekin on nyt tilattu. On käyty ensimmäistä kertaa kylvyssä, halattu ja pussailtu ja otettu aikamoinen läjä jo kuvia pikkuprinsessasta.

Huomenta toukka. <3

Kolmen vuoden takaiseen selkeä ero on siinä, etten enää jännitä lapsen kanssa lähtemistä mihinkään. Olemme käyneet niin ravintolassa syömässä kuin pienellä pääsiäisretkellä hänen ensimmäisenä viikkonaan. Imetys ei tunnu niin hassulta reissussa ja vaipan voi vaihtaa sylissä, en todellakaan olisi sitä osannut tehdä viikon vanhan esikoisen kanssa. 

Olen nauttinut pääsiäisen ajasta ja koko viikosta valtavasti, tietysti se että mies on vielä kotona vaikuttaa myös fiilikseen. Eilinen pääsiäisretkemme oli kiva, siitä lisää myöhemmin. Tuntui jotenkin niin oikealta, että prinsessoja oli autossa kaksi. Perheeni on nyt koossa. 

Pääsiäisen aloitimme hommaamalla tuplarattaat eli todelliset hyökkäysvaunut, nyt kun on luvattu lämmintä ja lapsellakin ikää yli viikko, saamme alkaa testaamaan niitä muuallakin kuin olohuoneessa. :D

Meille on saapunut postitse muistamisia, ilahduin valtavasti mm. Curious-Nooran lähettämästä paketista kuin muistakin korteista ja onnitteluista. Pitkäperjantaina naapuri toi meille vielä lämpöisen leivän, joka sai minut ihan kyyneliin. Leipä syötiin hetkessä ja naapuriin lähetettiin lämpimät kiitokset. Illalla kun kuuntelin ristiäiskutsuihin kirjoittamaani biisiä itkeä vollotin meikit poskille – aika juoksee niin äkkiä, hän täytti jo viikon, esikoiseni tuntuu hurjan isolta tytöltä, voitaisiinko me nyt vaan elää näitä aikoja uudelleen ja uudelleen? Onni on todellakin tässä ja nyt.

Vieraille tehtiin täälläkin tuota someherkku-Mariannejuustokakkua, joka hyppi vastaan sekä facebookissa että Instassa. Helppo ja hyvä ohje, omaani laitoin päälle Oreo-keksejä Mariannen sijaan. Kannattaa testata!

Helppo resepti, lapsikin osaa. ;)

Pääsiäisellä tulee jatkossakin olemaan erityinen merkitys elämässäni. Mietin varmasti vielä vanhana mummonakin suklaamunia syödessäni, kuinka sain pääsiäisenä tutustua molempiin tyttäriini. Yritän tallentaa niin kovalevylleni kuin kameraan näitä ainutlaatuisia, kerran elämässä-hetkiä. Ristiäispäiväkin on painatettu kutsuihin ja tiedättekö milloin niitä vietetään – kyllä, samana viikonloppuna kuin esikoisella. Elämäni murmelina jatkuu. ;)

Täällä siis mennään vieläkin ”hieman” hattarassa, kuten ehkä tekstistä huomaatte. Kuinka oma pääsiäisesi on sujunut, onko siellä syntynyt somehittikakkua?