Näistä onni koostuu

Olen saanut jo kaksi haastetta Susannalta, mutta niin ne vaan jäävät kaiken keskellä tekemättä. Nyt ajattelin tsempata ja napata viimeisimmän haasteen, jossa pyydettiin listaamaan viisi omaan onnellisuuteen vaikuttavaa asiaa. Kirjoitan blogipostauksia aina palan sieltä ja toisen täältä tietämättä monesti milloin ne päätyvät julkaisuun asti, mutta kun sateisena iltana ukkosen jyristessä kirjoitin tätä, nämä viisi asiaa nousivat esille.

LAPSET
Elin hyvin pitkään elämää luullen, että tulen olemaan lapseton. Käänsin ajatukseni niin, että näin kaiken lapsiin liittyvän ärsyttävänä ja raskaana. Lastenvaatteista intoilevat naiset ihan pimeinä. Lastensa kanssa samistelevat äidit identiteettinsä hukanneina. Kunnes tuli oma vuoro. Minä rakastan sanoa ääneen TYTÖT, siskokset. Itselläni ei ole koskaan siskoa ollut ja mielenkiinnolla seuraan, mitä heistä kasvaa ja toivon kovasti, että heistä tulee läheisiä. Olen joutunut lasten myötä kääntämään maailmani ympäri ja innostunut pitämään lastenvaatekutsuja, hoilottanut vuosikaudet muskarissa, imettänyt ties missä ja puhunut yövalvomisesta ja synnytyksistä. Lasten myötä vasta olen tajunnut, että onni on tässä ja nyt. Ihan joka arkipäivässä, niissä hetkissä, kun pieni käsi tarttuu omaani tai pieni vauva hymyilee onnessaan saadessaan mahan täyteen. Kun aamulla väsyttää ja kuulee esikoisen kiljahdukset ja vauvan jokelluksen, päähän oikein jysähtää miten onnekas sitä on, että on saanut oman perheen. Ne hetket ovat korvaamattomia, vaikka kuinka ottaisi päähän ja väsyttäisi puolet ajasta. Ennen etsin onnea aina jostain oven takaa, nyt koen sen olevan läsnä siellä, missä perheeni on.

Tsemppiä  Victoria Beckham, minäkin olen pussannut lastani uima-altaassa suulle!

MIES
Olen hänestä kirjoittanut niin monen monta kertaa, etten kyllä enää kehtaa. Hih. Hän on ollut yli 15 vuotta tuki ja turva, jota inhoan aina kun hän palauttaa minut maan pinnalle valituksistani ja haihatteluistani, ollen kuitenkin lähes aina oikeassa. Ja samalla rakastan juuri sen takia, että hän on niin jalat maassa-tyyppi jota ei pienet tuulet heilauta. Hän jaksaa tukea, auttaa ja tsempata. Hänen kanssaan jaan ihan kaiken. Hän tuntee minut niin hyvin, että onnistuu ärsyttämään tietäessäni reaktioni asioihin, sama pätee varmasti toisin päin.

LIIKUNTA
Aivan elintärkeä juttu minulle. Olen harrastanut lapsuudessa koripalloa ja pesäpalloa, omistanut hevosen, pyöräillyt koulumatkat ja aloittanut jumpissa käymisen 20 vuotta sitten nuorisoaerobicilla, jossa käytin äidin säärystimiä. Apua, säärystimet! :D Arkiliikuntaa lasten kanssa piisaa ja valitsen aina portaat hissin sijaan jos mahdollista ja kävelen paikkoihin aina kun voin. Rakastan yli kaiken myös jumppia ja kipeät lihakset saavat minut hyvälle tuulelle, tunnen että treeni on mennyt perille kun reisiä polttelee. Minä olen onnellisempi ja parempi ihminen kun saan hien pintaan.

Meren äärellä vedetty bodyvive oli aika erilainen fiilikseltään!

UNI
En pitkään aikaan tajunnut, miten tärkeää uni on, kunnes sitä ei enää saanut. Ensin lapsen myötä ja sitten unettomuus vei unet pois. Tulin oikeaksi uninatsiksi – ei saa harrastaa liian myöhään liikuntaa, join yrttiteetä, pistin puhelimeni pois ja villasukat jalkaan. Edelleen unettomuus löytää minut herkästi ja kello ja kännykkä ovat makuuhuoneessani kiellettyjä asioita – en halua tietää mitä kello on kun heräilen etten tuskastu enkä halua vahingossakaan räplätä puhelinta sängyssä. Unenpuute tekee minut hirveäksi ihmiseksi ja näen maailman mustana, riittävä uni on todellinen takuu onnelliseen päivään.

Lentokentälle saavuttiin nukkuen, joskus käy niin, että he nukkuvat yhtä aikaa!

AURINKO
Rakastan syksyä, mutta kyllä auringossa vietettyjen vuosien jälkeen siitä on tullut mielettömän tärkeä fiilistekijä. Kun aurinko paistaa, jaksaa paremmin mitä vain. Välillä on ihanaa kuunnella sisällä sadetta, mutta univaje aurinkoisena päivänä ei ole ollenkaan niin paha kuin sadepäivän unettomuus. Toisaalta kiroan valoisat aamuyöt kesällä ja mielelläni nukkuisin pilkkopimeässä.

Siinäpä äkkiseltään viisi onnellisuuden juttua, jotka nousivat mieleen. Tämä haaste on kiertänyt aika monella, mutta jaksaisiko S vastata vielä tähän? Entä Emmi? Outi, otatko sinä kopin?

Kirvoittiko tämä ajatuksia, mitkä ovat oman onnellisuutesi avaimet?