Kuinka pitkään kotona? Ja miksi tuntuu yksinäiseltä?

Siirrytään välillä taas asukuvissa Suomeen, näissä oleva tunnelma ja sävyt sopivat mielestäni jotenkin juhannukseen. Kuvista on pari viikkoa ja jälleen hyppäsin junaan ja suuntasin Helsinkiin. Olen tehnyt sitä viime aikoina paljon, pääasiassa blogijuttujen perässä olen reissannut ja nauttinut kyllä siitä. Blogi on ollut se kaivattu iso hengähdysreikä kotiäitiarjen keskellä ja tilaisuudet antaneet omaa aikaa aikuisseurassa.

En ole muutenkaan hirveän hyvä ”kotoilija”. Seinät kaatuvat päälle aika äkkiä ja lähden mielelläni lasten kanssa johonkin. Silloin monesti näkeekin ihmisiä, puistossa lapset saavat seuraa ja äiti juttukaverin aikuisista.

Kakkosen kohdalla on tuntunut paljon yksinäisemmältä kuin esikoisen kohdalla, vaikka mammapiirit olivat jo entuudestaan tuttuja. Koska ylianalysoin kaikkea, olen yrittänyt löytää tälle syitä. Kaksi lasta, heidän molempien harrastukset, kerhot, päiväunet ja muut vievät niin leijonanosan arjesta, ettei kyläily olekaan niin helppoa. Lähteminen on hitaampaa kahden kanssa. Rytmit menevät ristiin kavereiden kanssa. Kahden eri suuntaan juoksevan lapsen kanssa ei niin vain jutella aikuisten kanssa, kuten yhden taaperon kanssa pystyi. Monesti leikkitreffit ovat sitä, että vain ryntäillään lasten perässä ja kuulumisia ei ehdi vaihtaa.

hm+converse+denimjacket

Sitten on se väsymys. Olen viime aikoina valvonut lasten ja muiden syiden takia niin paljon, että joinain päivinä sitä ei tunnista omaa persoonaansa, kun on niin väsynyt. Sellaisina päivinä ei tee mieli treffata ketään, kun silmiä painaa. Kahden lapsen pakkaaminen kylään väsyttää, mutta niin väsyttää ottaa ketään omaankaan kotiin. Olen sellaisina päivinä aikamoinen valittajakin, kuka edes haluaa väsynyttä seuraa.

Sitten on hälinä. Kahden kanssa sitä riittää 24/7 niin paljon, ettei välillä jaksa edes ajatella, että kotiin tulisi kolme lasta lisää melskaamaan. Ymmärrättekö? Niin ihanaa kuin se olisi, väsynyt pää ei vain jaksa.

Hyvänä lisänä listassa ovat muuttuneet elämäntilanteet. Moni on palannut töihin, monella saattaa olla isompi päiväkodissa ja on vapaampaa mennä 1-vuotiaan kanssa, monella on se kolme lasta, eikä kyläily puolin tai toisin ole enää niin yksinkertaista. On ruuhkavuodet ja sata hommaa aina.

Sitten on leikit! Siinä missä 1-vuotiaan voi viedä leikkitreffeille mihin vain, sama ei päde yli 4-vuotiaan kanssa. Kaikkien kanssa eivät kemiat ja leikit kohtaa ja äiti joutuu viihdyttäjäksi. Sitten herkästi jää yhteydenpito, kun lapset eivät leikikään keskenään.

Tiedän, että jokainen kotiäiti (tai luulen) kokee yksinäisyyden tunteita. Se on sinänsä hassua, sillä monesti näen päivien aikana hurjasti ihmisiä, muskareissa, kerhoissa ja puistossa. Juttelen kyllä, mutta sitten kun kaipaisi ystävää kenelle soittaa väsyneenä tai pyytää viettämään juhannusta kanssamme, sitä ei löydykään. Osansa tekee myös muissa kaupungeissa asuva lähipiiri.

hm+denimjacket hm+hipanema

Unettomuutta on minulla aiheuttanut myös epävarmuus tulevasta: kauanko olen vielä kotona? Mistä saan töitä? Kaikessa on niin puolensa: lapset ovat nyt tässä ja olen sitä mieltä, että olen onnekas, kun olen ensimmäisen saanut pitää näin kauan kotona. Haluaisin nähdä kun kuopus kasvaa, enkä kuulla iltaisin tarhatädiltä mitä hän on oppinut. Toisaalta tekisin jo hirveän mielelläni parina päivänä viikossa töitä ja juttelisin aikuisseurassa ilman lapsia. Siihen tarpeeseen blogitilaisuudet ovat olleet ihan ykkösjuttu.

Tätä tekstiä rustatessa sain muuten viestin ”voimmeko tulla kylään heinäkuussa”? Melkein itkin ilosta, niin monesti tulee pyydettyä ihmisiä kylään, mutta harvoin kukaan enää pääsee. Arvaatte siis mitä vastasin ja kuinka noita vieraita odotankaan!

hm+converse+hipanema
takki GAP/ paita ONLY/ hame H&M/ tennarit CONVERSE/ rannekoru HIPANEMA

Koska kotona tulee pyörittyä niin paljon, lähden mielelläni viikonloppuisin muualle lasten kanssa tai yksin. Näihin ajatuksiin sopikin nämä junakuvat ja kesäinen asu. Juhannuksen suuntana on puolestaan Ahvenanmaa, josta varmasti kuulette jälkikäteen. Heittäkää vinkkejä, jos on jotain mitä siellä ehdottomasti kannattaa tehdä!

Millä olet itse saanut päätettyä milloin on hyvä aika palata töihin? Kuka on joutunut etsimään uuden työpaikan kotoilun jälkeen, miten teit sen lasten kanssa?  Onko tuttuja ajatuksia?

Mielenkiintoista olisi lukea tästä keskustelua, jätän tämän viriämään juhannuksen ajaksi ja toivotan kaikille oikein nautinnollista ja vähälumista juhannusta! 

P.S. Vielä juhannuksen ajan on aikaa osallistua SIGG-juomapullon arvontaan täällä, klik!