Olen aiemminkin kertonut teille, että olen ihan armoton palelilja. Se tuntuu vain pahentuvan iän myötä, eikä mieskään usko, kun illalla täristen menen peiton alle villasukat jalassa ja hän valittaa kuumuutta. Pahin palelupaikka ovat sormet ja varpaat, ääreisverenkiertoni on huono ja raajat jäätyvät.
Mieleeni on jäänyt tapahtuma 1990-luvulta paleluun liittyen. Ostimme parhaan kaverini kanssa superlämpöiset, nahkaiset ratsastushanskat villavuorella. Meillä oli yhteinen hevonen ja sitä talven pakkasessa ratsastimme. Sanoin, etten tunne enää sormiani, kaveri sanoi että hänellä on aivan hikiset kädet. Vaihdoimme ne samaiset hanskat päikseen, hän sai minun jäätyneet versiot ja minä laitoin hänen oikeasti hieman hikiset hanskat käteen. Melkein itketti kun tunto alkoi palata käsiin ja kaveri lämmitti minunkin hanskani. Kyseessä olivat yhtä aikaa ostetut samat hanskat, eli tässä sen huomaa, ettei pelkkä pukeutuminen auta, palelu on kirjaimellisesti verissä!
Olipas hassu aasinsilta, mutta tuota episodia olen miehelle hokenut, kun hän käskee pukeutumaan lämpöisemmin, viime viikolla suositteli jo avantouintia. Apua. Lämmin pukeutuminen tekee syksystä miellyttävämpää ja kaipasin uutta takkia jo viime talvena, kun takit ”pyörivät päällä”. Lasten myötä pari lähtenyttä vaatekokoa sai takit jo liian suuriksi, vaikka pitäähän niissä tilaa olla, mutta sitten kun on liikaa tilaa, palelee. Käly tarjoutui katsomaan, jos saisi pienennettyä tätä rakasta Desigualiani, mutta sekin sitten jäi.
Joten kun äitini kysyi mitä toivoisin synttärilahjaksi, oli vastaus sama kuin viime vuonna: takin. Viime vuonna sain parkatakin, joka on pelastanut puistoreissut, nyt kaipasin kaupunkitakkia. Kun sattui olemaan lauantaipäivä ilman ihmeempiä suunnitelmia, minä kipaisin _yksin_ kaupungille tutkimaan takkivalikoimaa. Marssin ensimmäisenä luottokauppaani Vilaan, mistä löytyy aina oman näköisiä vaatteita ja näin tämän hupullisen takin. Vetäisin päälle ja se oli siinä. Upean lämmin Vicama-takki ihanan ihanan isolla hupulla, jonka alle voi piiloutua! Laitoin miehelle viestin, että löytyi, hän luuli että vitsailen – olimme lähteneet eri suuntiin kaupungilla viisi minuuttia aiemmin.
Takkia löytyi mustana ja harmaana, harmaa oli ehdottomasti valintani. Siitä oli S-koot loppu, joten laitoin sen varaukseen. Hyvä niin, sillä kun seuraavalla viikolla hain sitä, oli Vilalla tarjous kaikki takit -20% ja tämä kyseinen takki tuli vastaan monella bussipysäkillä ihanan Millan päällä.
neulemekko ja takki VILA (samanlainen löytyy täältä alesta*)/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ kengät Prahasta
Hikoilin työntäessäni tuplakärryjä eteenpäin ja kun lähdin aamukuudelta kohti viikonlopun messuja, en palellut. Mikä fiilis. <3 Syksy tuntuu mukavalta, kun ei jäädy pystyyn, viikonlopun juoksukisassa huusin alkumatkalla mennessäni, etten tunne reisiäni – paluumatkalla ostin merinovillaisen juoksukerraston, kun oli -50% alessa Inter Sportissa. Hyrrr pyrrr.
Oletko itse vilukissoja? Vinkkejä miten selvitä palelusta? Ihanaa alkanutta viikkoa!
*mainoslinkki