Viinikassa piileskelee helmi, jonka moni on jo löytänyt ja toivottavasti moni tulee löytämään. Minä vein sinne yövieraamme kesällä ja ihastelivat paikkaa, naapurit ovat siitä puhuneet ja blogit sekä lehdet kirjoittaneet. Lillan Cafe löytyy heti Viinikan kirkon vierestä. Sieltä saa niin lounaan kuin ihanan kahvihetken ja syksyllä lisättiin valikoimiin brunssi. Olen pitkään halunnut testata tuon brunssin, mutta sopivaa hetkeä ei muka ole löytynyt. Nyt päätimme jatkaa Kaija Koon tarjoamaa sielunhoitoa seuraavan aamun brunssilla ja varasimme pöydän isovanhempien kanssa.

Brunssi on ihanan rauhallinen, kun ruokaa ei tarvitse käydä hakemassa itse, eikä hirveää kuhinaa ympärillä ole koko ajan. Kaikki tarjoillaan pöytään, kahvia, teetä ja mehua saa tilata lisää niin paljon kun tahtoo. Emme ehtineet edes tilata lisää, niin usein käytiin kysymässä onko kaikki hyvin ja kaadetaanko lisää kahvia. Palvelu ja tunnelma ovat ihan ykkösluokkaa!

Kovin suuri paikka ei ole, eli suosittelen pöytävarausta. Me olimme paikalla heti brunssin alkaessa kello 11 ja silloin oli ainakin ihanan rauhallista. Brunssin hinta on 19,90 ja hintaan saa valita brunssilistalta neljä eri juttuja. Listalla on muun muassa savulohileipää, munakasta, juustokakkua, mutakakkua, pekonileipää, smoothieta, ja croissanttia. Lasten hinta on 10 euroa ja tuohon sisältyy kaksi omavalintaista annosta. Kahvit, teet ja mehut kuuluvat hintaan.

Lapset ottivat molemmat munakas ja croissantti-setin ja se piisasi heille hyvin. Minäkin olin hyvin tyytyväinen neljän settiini, johon kuului avokadoleipä, savulohileipä, paikalliset juustot hilloineen sekä smoothiebowl. Nälkäisemmät taas totesivat, että maut olivat hyviä, mutta koot olisivat saaneet olla isompia. Tässä onkin aika ero mitä tilaa, munakas on mielestäni todella reilun kokoinen, juustolautanen taas hyvin pieni. Toisaalta hillot on tehty itse, juustot ovat lähituotantoa ja kaikki ihanan freesiä ja itsetehdyn oloista, eli ymmärrän mistä se hintakin juustolle tulee.

Lillan on ihanan kuvauksellinen paikka ja olisin halunnut vaan jälleen pyöriä siellä kameran kanssa, mutta tiedätte, kun on kahden pienen kanssa syömässä – kamera oli lopulta laukussa ja konttasin suurimmat murut ja palat taaperon tuolin alta. Tekeekö kukaan muuten näin? Minä en vain kehtaa lähteä ravintolasta siivoamatta suurimpia, siten konttailen siellä pöydän alla. Sillä välin äitini oli jo ehtinyt iskeä silmänsä kauniiseen Puuvillatehtaan neuletakkiin myymälän puolella, eli täältä saa brunssihetken lisäksi ostettua vaikka joululahjat matkaan!

On niin ihanaa istua paikallaan, kun joku tarjoilee teen pöytään ja käy vielä kysymässä, saako olla lisää. Tiesittekö muuten, että Teeleidin Anne on kehitellyt Lillanin teen?

Kuka on testannut brunssin tai Lillanin muuten? Käy rauhoittumassa joulutohinan lomassa!

P.S. Iltaan asti ehtii osallistua kolmanteen joulukalenteriarvontaan!