Ehdimme käydä esikoisen kanssa tänä talvena kaksi kertaa kokeilemassa laskettelua ennen vesikelejä. Kuten kerroin, olemme miehen kanssa lautalaskijoita, mutta sinnikkäästi mies opetti lasta ja vuokrasi itselleenkin sukset. Oli mätkähdyksiä, mutta oli suuri into eikä hermostumisia. Totesimme, että hänen ikänsä on mainio rinnetouhuja varten ja varasimme kahden päivän Wernerin laskettelukoulun. Vuokatin hiihtokoulu tarjoaa Lumiwerneri 1-kurssia 4-6-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole ennen laskeneet. Ilmoittauduimme sinne ja saavuimme maanantaiaamuna rinteisiin innostuneen lapsen kanssa.
Tähdet olivat erittäin kohdillaan kaiken kanssa. Oli maanantaiaamu, pakkasta -1, eikä loma-aika. Rinteet olivat tyhjät, keli optimaalinen ja ryhmään osui kolme hyvin samantasoista ja reipasta lasta. Vuokraamosta autettiin matkaan välineet (kuuluvat muuten kurssihintaan kahdeksi päiväksi, eli harjoittelua voi jatkaa kurssin ulkopuolella iltaisin) ja opettajana toiminut Oskari esitteli itsensä lapsille. Sitten mentiin! Niin! Sitten mentiin! Minä hermoilin, että miten yksi opettaja pärjää kun kolme lasta menee eri suuntiin rinteessä, mutta tuntui tietävän mitä tekee. Todellakin.
Kurssi aloitettiin opettelemalla laittamaan sukset jalkaan. Harjoiteltiin tasaisella hiihtämistä laskettelusuksilla. Mentiin reippaasti mattohissiin. Tultiin alas. Joka ikisessä käänteessä, minkä minä ehdin kuulemaan, Oskari kannusti, kehui ja heitti ylävitosia. Odotti ja oli kärsivällinen. Tästä minä olin todella ilahtunut, oli turvallinen olo päästää lapsi hänen kanssaan mäkeen.
Kunnes sitten! He lähtivätkin hyvin pian isompaan rinteeseen. Sompahissillä, jossa kaikki menevät tietenkin yksin. Minä mietiskelin alhaalla, että miten tuo pakka hoidetaan, kun yksi kaatuu hississä, yksi on ylhäällä ja niin edelleen. Näköjään hyvin. Kiltisti aina ylhäällä ollut odotti, kaatunut nousi ja Oskari opasti ja odotti. Hämmästyin, miten sinnikkäitä ja reippaita 4-5-vuotiaat lapset ovatkaan ja tsemppaavat varmasti vielä eri tavalla vieraassa seurassa. En uskonut, että tuo isin kanssa monesti viikko sitten rinteessä kaatunut tyttö oli sama, kuin se, joka meni sompahissillä yksinään ylös ja laski kaatumatta ison mäen alas.
Siinä vaiheessa, kun lapsella oli aika paljon vauhtia alas tullessaan ja rinne täynnä aikuisempia hiihtokoululaisia ajattelin, että laitan silmät kiinni. Alkoi niin jännittää, miten hän ja miten opettaja hallitsee homman. Turha oli pelko, kaikki meni hyvin. Into oli valtava ja lapsi tuli pois tunnilta ilmoittaen ”tänään laskettiin vihreää ja sinistä rinnettä, huomenna meen punaseen”. OIKEASTI?
Seuraavana päivänä selvisi, että ei punaiseen, sillä opettajalla ei riittäisi kädet auttaa esimerkiksi tuolihississä montaa pientä. Mutta kahden päivän laskemisen jälkeen hän sanoi, että lapsilla olisi kyllä jo hyvin siihen taidot. Kahden päivän kurssin (2 x 100 minuuttia) jälkeen lapsesta oli kuoriutunut jo aika taitava laskija, enkä usko, että olisimme häntä osanneet itse näin opettaa.
Kurssilta odotimme lapselle konkreettisia vinkkejä ja niitä tuli. He vähän leikin varjolla laskivat seuraa johtajaa-tyylillä, menivät sompahissiin, johon itse en olisi osannut vielä lasta laittaa ja keräsivät tötsiä rinteestä mutkitellen. Laskivat jopa takaperin (!), harjoittelivat kaatumista ja rinnesääntöjä. Saivat matkaansa hauskan Wernerin rinnepassin, johon kirjoitettiin mitä on opittu. Kurssin jälkeen lapsi viuhtoi menemään mäessä ja suuntasi hyppyriinkin. Kehitys oli niin valtava lyhyessä ajassa, että en voinut kuin hämmästellä.
Sen lisäksi, että opettaja osaa antaa hyviä vinkkejä, lapset rohkaistuvat hiihtokoulussa ihan eri tavalla ja tekevät itse. Nousevat itse ja hiihtävät itse, siinä missä vanhemman seurassa voisivat jäädä makaamaan ja odottaa, että nostetaan. Parin päivän kurssi nosti laskuintoa ja kohotti lapsen itsetuntoa laskijana selkeästi.
Kurssilaisen omat sanat olivat ”kannatti mennä, kaikki oli kivaa, minusta tulee isona laskettelija ja uimari, Werneri-pupua emme kyllä nähneet”. NIin ja erityiskiitos upeassa kunnossa oleville vuokraamon kamoille sekä rinteille!
Tästä on hyvä jatkaa lasku-uraa ja esikoisen laskettelukoulu innosti meitä muitakin sellaisiin suorituksiin, että niistä täytynee kirjoittaa oma postauksensa!
*hiihtokoulu yhteistyössä Vuokatin hiihtokoulun kanssa