On ilmoja pidellyt – mitä oikeasti kuuluu?

Huh, että on ollut kelejä! Niin hyvässä kuin pahassa. Näittekö Instakuvani (@optimismiakatja) torstaiaamulta? 22 asteen pakkasessa pysäytin auton ja juoksin ottamaan pari kuvaa luurilla, maisema oli niin huikean kaunis. Pari minuuttia luuri kädessä ilman hanskoja ja sormiin sattui hirveästi. Oli kirpsakka keli! Muutamia tunteja myöhemmin pakkasta oli 10 astetta vähemmän.

Pääasiassa olen nauttinut kelistä, lumesta ja siitä, että on kunnon talvi. Olen kolmessa päivässä muun muassa hiihtänyt 35 kilometriä (what?!), kun en ole hiihtänyt 17 vuoteen. Olen ihaillut aurinkoa ja juossut sekä hiihtänyt lumessa. Laskenut pulkkamäkeä. Paras talvi iäisyyksiin!

marksandspencer+esprit vuokatti+snow marksandspencer+flower

Mutta on se tuonut haasteitakin. Kerhoulkoilut jäävät väliin noilla pakkasilla. Kuopuksen iho paleltuu tai posket. Hain apteekista purkillisen rasvaa lisää atooppiselle pienen iholle. Ja omat sormet ovat jatkuvan käsienpesun, pyllypyykin yms. siivouksen myötä ”palasina”. Olen joulukuusta asti kärsinyt halkeilevista sormenpäistä, mutta tämän pakkasjakson myötä halki on viisi sormea. Ne vuotavat verta, estävät kirjoittamasta koneella (kirjoitan väärillä sormilla), vältän siivoamista, pesin tukan pikkurilleillä ja niin edespäin. Sattuu! Karitevoita olen laittanut, nukkunut hanskat kädessä ja ties mitä.

No, pikkujuttuja, mutta yllättävän haastava vaiva lasten kanssa ollessa. Lisäksi olemme olleet muutenkin vähän haastavassa tilanteessa, joten jaksaminen on ollut välillä tiukalla. Mutta. Loppuviikkoa kohden helpotti taas ja maaliskuu näyttää hurjan kivalta. Kiireiseltä, yritän pitää langat jotenkin järkevästi käsissä ja muistaa sanoa myös ei, mutta paljon kivaa on tiedossa, kerron lisää ensi viikolla.

Sellainen tämä talvi on kyllä ollut, että tuntuu täydeltä vääryydeltä mennä sisätiloihin. Välillä on pakko, mutta lähinnä sitä huitelee luistelun, hiihdon, rinteiden, pulkkamäen ja muun kivan välillä. En muista tällaista runsaudenpulaa olleen!

Niin, siis mitä oikeasti kuuluu. Sitä, että molemmat tytöt olivat useamman päivän ilman päiväunia – se näkyy blogissa ja muussa elämässä. En ole kahteen viikkoon laittanut tukkaa tai meikannut kunnolla. Asukuvia ei ole otettu Vuokatin jälkeen. Tänään meinasin yrittää! Ja, osaltaan se on ajanpuutetta, osaltaan sitä, että jos saan valita tunnin koneen ääressä tai tunnin metsässä hiihtäen, valitsen sen metsän. Tällä hetkellä ulkoilu, talvi ja luonto ovat menneet täysin mennessään.

marksandspencer+boomerang marksandspencer+mango marksandspencer+denim
paita MARKS&SPENCER/ neule BOOMERANG/ takki ESPRIT/ farkut MANGO/ kengät MUSTANG/ korvikset SNÖ OF SWEDEN

Tiedättekö mitä muuta? Sanoin pari päivää sitten, että viisi vuotta siihen meni, mutta nyt likat nukkuvat täydet yöt! Mies siihen totesi, että tai sitten sinä – hän oli käynyt yöllä tyttöjen luona. En ehtinyt edes herätä. Minä, unettomuudesta edelleen ajoittain kärsivä en herännyt ensimmäisenä huuteluihin. Kiitän tästä oikeasti sitä hiihtoa, siellä ei musiikki pauhaa, pakkanen nipistelee poskia, tuuli suhisee puissa. Olen nukkunut hurjan sikeästi luonnossa liikkumisen myötä!

Nautin siis, kiireinen olen ja haluan tietää, millä ihmeellä nuo sormet saa millään parantumaan? Pakko alkaa olla hanskat kädessä päivät? Ihanaa viikonloppua kaikille, oletteko paljon pihalla?