Minua on viime aikoina vaivannut unohdukset. En ikinä koskaan unohtele, joten on ihan kamalaa, että viikon sisään on unohtunut niin lompakko kuin kännykkä kotiin. Olen nähnyt painajaista kadonneesta kirjaston DVDsta, jota en edes muista lainanneeni. Olimme lainanneet ja panneet auton hansikaslokeroon, sieltä löytyi. Oli mukana Vuokatissa 2kk sitten, ollut siis sen 2kk hansikaslokerossa. Miten sellaisesta voi nähdä painajaista, että hukkaa kirjaston DVDn! Siinä kyllä korostuu joku kiltin tytön syndrooma, minulle ei vaan käy näin. No, sekin homma hoitui.
Olen myös ihmetellyt, miksi lähetetään niin paljon muistutuskutsuja, eivätkö ihmiset ihan oikeasti muista mihin tilaisuuksiin ovat ilmoittautuneet? Tai näe niitä kalenterista? Kunnes sain muistustuskutsun keskiviikon tilaisuudesta tiistaina. Olin ihan itse ilmoittautunut, kiireessä, enkä laittanut kalenteriin. Siinä sitten ihmettelin, etten kyllä pääse lähtemään, mutta pääsinkin. Siltä istumalta soittelin lapsenvahdeille, sain pariksi tunniksi yhden tutun. Onnistui kohtuuhintaiset junaliput ja mies sanoi että homma ok.
Mietin, mistä tämä unohtelu johtuu ja totesin, että aivot rullaavat niin montaa metatyötä, etteivät varmasti ole päässeet rauhoittumaan hetkeen. Maaliskuu oli tosiaan hektinen. Vaikka asiat olisivat kivoja, olen miettinyt silti viime aikoina paljon. Ystävänpäivänä lähtivät synttärikutsut matkaan, sen jälkeen mietin tyttöjen asut, käytiin synttärikuvissa, sovin Juhlaprinsessan kanssa ohjelmasta, sovin kakuntekijän kanssa useamman sähköpostin verran leivonnaisista, mietin tarjoiluja, vastasin todella moneen synttärilahjatoive-kyselyyn, hommasin ilmapalloja, ostin synttäriteemalla astioita jajaja. Siinä sivussa kävin useamman kerran Helsingissä, piipahdettiin Tukholmassa, treenasin, pyöritin arkea, kävimme monilla lastensynttäreillä eli mietin muidenkin lahjoja, hommasin kerhoihin allergisillekin sopivia keksejä synttärijuhlintaan ja muuta metatyötä. Hommasin koristeita virpomisoksiin ja tein ne vauhdilla synttäreiden jälkeen. Lisäksi olen ollut edelleen normaalia enemmän lasten kanssa yksin (siis meidän normaalia) ja kuopus on kunnostautunut valvomisessa maaliskuun ajan. Ei ihme, että pää ei enää ota vastaan ja unohtelee.
Lisäksi stressasin, että mitä jos lapset tulevat kipeäksi. Mitäs järkeä siinä sitten on? Kun synttäripäivä koitti, tunsin, kuinka rentouduin. Kaikki vaikuttivat terveiltä, tarjoilut olivat valmiina, odotin itse vieraita kovin, sillä paikalle saapui ystäväperheitä niin Jyväskylästä, Tampereelta kuin Helsingistä. Nautin lopulta itse kovasti päivästä, mikä ei ole niin sanottua emännän roolissa. Tällä kertaa ehdin jotenkin todella hyvin jutella monen kanssa Juhlaprinsessan pyörittäessä lastenohjelmaa. Kaksivuotiaskin oli niin iso, että äitini kävi kyselemässä, olenko nähnyt häntä hetkeen. En ollut, mutta eipä tuo ulos pääse. Hänkään ei tarvinnut enää apua. Päivä oli todella ihana ja kaiken vaivan arvoinen.
Tiedättekö, miksi valitsin synttäriasukseni tämän? Nauratti ihan tunnustaa. Minulla ei ollut yksiäkään ehjiä sukkahousuja, joten hameet putosivat laskuista. Naurattaa vielä enemmän, kun sanoin tämän ääneen. Olisihan nuo voinut ostaa Prismasta samalla kuin muutkin, mutta kun… Unohtui.
paita POMP DE LUX/ housut KAPPAHL/ kengät H&M/ takki VILA/ korvikset CORUU (saatu)
Nyt toivottavasti kohti parempia unia ja rauhallisempaa huhtikuuta! Olin eilen sellaisessa tilaisuudessa, etten ole varmaan paremmassa ollut. Näittekö Instagrammista? Palaan asiaan vielä, huh kun oli ihanaa!
Meillä ei mitään suunnitelmia pääsiäisellekään ei ole, olen yhden brunssin varannut ja siinä se. Tosin, heti juhlien jälkeen on ainakin yhdellä vieraalla jo todettu influenssa ja useammalla epäily, että mitenköhän sen kanssa vielä käy. Toivotaan parasta ja paranemista sairastuneille!
Meneekö oma pääsi sekaisin niin sanotusta metatyöstä? Rauhallista kiirastorstaita jokaiselle!
P.S. Facebookissa sain kyselyä siitä, mistä saisi voimia arkeen. Ehkä en ole paras tuohon vastaaja, mutta listaan kuitenkin omat voimajuttuni piakkoin, kiitos ideasta!