Käsi ylös, kuka menee vähän sekaisin, kun tiet alkavat olla sulia ja saa tassuttaa tennareilla? Aurinko lämmittää selkään ja tennari ei kastu, eikä tarvitse liukastella. Voiko sitä tunnetta olla rakastamatta? Myös lenkkari lentää juostessa kuivalla asfaltilla paremmin, kyllä se lumi ja lipsuminen vaan vie jollain tapaa energiaa ja voimia!
Kööpenhaminassa sai tästä ihanan ensimaun viikko sitten, kun sulat tiet olivat vastassa ja aurinko lämmitti mielettömästi. Teki mieli hypähdellä kaduilla ja sanoin varmaan parikymmentä kertaa, kuinka kevät tuoksui kaduilla. Ainoa miinus oli valtavan kova tuuli, joka meni väkisin välillä todella luihin ja ytimiin.
Lauantaina teimme 15 kilometrin ohjatun pyöräkierroksen, joka kesti 3,5 tuntia. Siis kertoo siitä, paljonko pysähtelimme ja meille kerrottiin hurja määrä juttuja Tanskasta ja Kööpenhaminasta. Ajattelin jossain vaiheessa, etten ”selviä” kierroksesta, sillä tuuli oli niin kova ja kesto pitkä, mutta sitten taas aurinko lämmitti ja tuli lämpöisempi paikka. Kaiken kaikkiaan todella antoisa kierros ja ehdottomasti suositeltava, kerron vielä lisää siitä myöhemmin! En ollut eläessäni käynyt esimerkiksi vapaakaupunki Christianiassa ja kyllä vähän leuka loksahti siellä pyöräillessä!
Mutta. Siihen voimaväriin. Tänä keväänä keltaista on näkynyt paljon, olen bongaillut niin keltaisia takkeja kuin lastenvaunuja. Se on mielettömän voimaannuttava väri ainakin minulle ja siinä, missä valo ja lämpö tuovat virtaa, niin tuo kyllä keltainen värikin. Selkeästi tämä väri vetää katseita puoleensa, sillä olen saanut takista niin livenä kuin esimerkiksi Facebookissa ja Instagrammissa kommentteja. Paras oli ehkä miehen kommentti, kun lähdimme kävelemään kohti pyöräkierroksen starttipaikkaa lauantaiaamuna. Suora lainaus tulee tässä ”näytät oikein pätevältä turistilta”. Tyrskähtelin kävellessäni ja kiitin kohteliaisuudesta, olikohan se kohteliaisuus?
Toinen kohteliaisuus tuli retken vetäjältä. Haahusin letkan vikana, koska niin oli helpointa tulla rauhassa ja pysähtyä välillä kuvaamaan ja polkea taas muut kiinni, mieluummin kuin saada letka niskaansa. Yhdessä vaiheessa käännyimme u-käännöksen, eli 15 hengen letkassa osa polki jo vastaan, kun minä viimeisenä menin vielä eri suuntaan ja ylitin samalla autotietä. Vetäjä huuteli minulle tien yli ”it’s good you have a yellow jacket!”. Hämmentyneenä mietiskelin, onko se hyvä a) jotta en jää auton alle kun ylitin juuri tietä, olinko jotenkin epävarman näköinen vai b) koska tulin aina jossain sata metriä jäljessä, hän bongaisi olenko enää mukana. Arvoitukseksi jäi. Ehkä en ollutkaan niin pätevän näköinen turisti?
farkut By PIA’S/ paita NOSH ORGANICS/ tennarit CONVERSE/ aurinkolasit LE SPECS (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)/ takki HOUSE OF BRANDON (samanlainen täällä, mainoslinkki)
Pitäisi kyllä ehdottomasti enemmän pukeutua voimakkaisiin väreihin, kyllä ne ovat tennareiden kanssa yksi ilon pilkahdus keväässä! Asukuvat oli tarkoitus ottaa ennen pyöräilyä, mutta kävelymatkaan menikin puolisen tuntia ja emme ehtineet. Joten kuvissa tukka on sellainen, kun voi kuvitella monen tunnin tuulisen ulkoilun ja pyöräilykypärän pidon jälkeen. Huulipunatkin jäivät hotelille ja enimmät tuulen valuttamat ripsarit sentään pyyhin ennen kuvia. Kuvat luikimme ottamaan yhteen kulmaan, josta Bike Miken kierros meidät vei. Kyllä, pyöräilin samalla kuikuillen kivoja (ja vähätuulisia) kuvauspaikkoja. Huomasitteko muuten, että vein suomijuttuja Tanskaan, asussahan on Suomessa tehty paita ja korvikset sekä suomalaisen merkin farkut? Näistä olen aina iloinen, kun asuissa näkyy kotimaisuutta!
Minulla muuten meni ihan pasmat sekaisin tätä tekstiä kirjoittaessa, kun aloin samalla katsella uutuussarjaa Ensi vuonna tähän aikaan. Kuka katsoi? Meni ihan itkuksi ainakin oma katsominen, olipa tarinoita!
Mitä sinä pidät keltaisesta takista? Oletko itse pyöräillyt Kööpenhaminassa? Aurinkoista ja pirteää alkavaa viikonloppua!