Itse asiassa tämä päivitys tulee olemaan luonteeltaan iloinen, mutta asiaa anemiasta se tulee sisältämään. Muistatteko, kun kirjoitin tuosta vahingossa löytyneestä sairaudesta toukokuussa? Toukokuussa alkoi taistelu anemiaa vastaan ja minua peloteltiin muun muassa sillä, että rautavarastot täyttyvät vuosia, nestemäinen rauta ei riitä niitä nostamaan ja jos harrastaa kestävyysliikuntaa, se on jarruna myös paranemiselle tai hidastaa sitä. Tällä viikolla kävin verikokeissa vajaan kolme kuukauden rautatankkauksen jälkeen selvittelemässä tilannetta. Mikä tilanteeni on nyt ja mikä tähän kaikkeen johti?
SYYT
Olen aina ollut anemiaan taipuvainen ja hemoglobiini keikkunut hätinä 120 rajalla. Teininä se putosi runsaiden kuukautisten myötä jopa arvoon 90, mutta tasoittui aikuisiällä. Raskausaikoina tankkasin rautaa, mutta kovin alas arvot eivät koskaan menneet. Osasyynä tähän taipuvaisuuteen varmasti myös punaisen lihan puute ruokavaliossa.
Toinen syy, minkä opin vasta nyt, on rakkauteni juustoja, teetä ja maitotuotteita kohtaan. Rakastan proteiinivanukkaita ja syön usein rahkaa tai jogurttia ja juon paljon teetä. Nämä kaikki aineet ovat valitettavasti myös niitä, jotka estävät raudan imeytymisen. Jos siis syöt parsakaalia ja persiljaa lounaalla, jotka sisältävät hyvin rautaa, älä kippaa jälkkäriksi teetä. Tästä tavasta oli vaikeaa muuten luopua!
Myös kestävyysliikunta lisää altistusta anemialle. Keskusteltuani aiheesta törmäsin moneen, joka juoksee paljon ja veriarvot eivät pysy kohdillaan. Liikkumisen kautta keho tarvitsee enemmän happea ja sen kuljettamiseen rautaa. Pitkä liikunta, iso rautatarve. Myös kova hikoilu vähentää rautaa elimistöstä.
Raskaudet. Koska hemoglobiini putosi raskauksissa, voi olla, että olen ollut aneeminen kuopuksen odotuksesta lähtien. Sen koommin minulta ei ole mitattu hemoglobiinia, ferritiiniarvoja eli varastorautaa EI IKINÄ 35-vuotisen elämäni aikana. Se kertoo taas enemmän väsymyksestä ja muusta, eli voit olla aneeminen vaikka hemoglobiini olisi hyvä.
OIREET
Huonokuntoiset hiukset, väsymys, liian korkeat sykkeet juostessa, huono palautuminen, hengästyminen välillä kotona portaissa, pyörrytys, hirveän huonokuntoiset kynnet, pessimistisyys, paniikin tuntemukset, epäsäännölliset kuukautiset JA EHKÄ SUURIMPANA: unettomuus ja huono nukkuminen.
Koko tämä oirelitania kävisi yhtä hyvin oireiksi masennukseen tai vaikka kilpirauhasongelmiin, raudanpuutosta käsitellään usein masennuksena. Minulle on lääkärissä tarjottu niin masennuslääkettä kuin erilaisia unilääkkeitä neljä vuotta sitten, kun itkin unettomuuttani. Kukaan ei ikinä ole kysynyt raudanpuuttesta. Olen ollut vuosia hyvin epätoivoinen unettomuuteni kanssa, kunnes tänä kesänä olen pääsääntöisesti nukkunut kuin tukki. En ole välillä edes herännyt lasten huuteluihin miehen jo noustessa. En olekaan hullu ja masentunut, vaan anemian takia olin myös uneton. Tätä aion toitottaa kaikille huonosti nukkujille! Tarkistuta rautavarastosi!
paita VILA/ hame PIAZZA ITALIA/ kengät Kyprokselta
KORJAAMINEN
Yritin niitä rautatabletteja käyttää sillä tuloksella, että paino nousi viikossa 5 kiloa, kun elimistö teki täysstopin. Tuntui että räjähdän, maha oli järkyttävän kipeä. Yritin seuraavia tabletteja, sama ongelma (toiset muuten reagoivat täysripulilla, kyllä olemme yksilöitä!). Siksipä siirryin markkinoiden vahvimpaan rautamehuun, Ferronoliin. Otan sitä 20 ml aamuin illoin, aamulla tyhjään mahaan, illalla niin, että kaikesta syömisestä olisi vähintään 2 tuntia aikaa. Luin, että jos tuote sopii hyvin ja imetytyy, ”laimealla” mehulla voi olla paremmat tulokset saavutettavissa kuin tableteilla, joita kipeä elimistö ei pysty käyttämään hyväkseen. Tableteissa on periaatteessa kolme kertaa enemmän rautaa, mutta pointti on siinä, mikä määrästä imeytyy.
En ole skipannut kolmessa kuukaudessa yhtään päivää rautakuurista, rautamehupullo kulkee kaikkialla mukana. Otan raudan aamuisin tyhjään mahaan ja yritän pitää vähintään tunnin tauon ennen kuin syön. En syö aamuisin jogurttia, vaan puuroa ja jotain c-vitamiinipitoista kuten marjoja. Teet juon myöhemmin, en juo aterioiden kanssa teetä (paitsi jos aamupala tulee n.1,5h heräämisen jälkeen, sitten juon teetä puuron kanssa jo). Olen ahminut marjoja, parsakaalia, punajuurta, persiljaa, pinaattia, kaikkea mahdollista mistä olen uskonut saavani rautaa. Olen syönyt enemmän kanaa kuin normaalisti, en hirveästi tykkää kanasta, mutta olen valinnut sitä nyt ruokavaliooni. Kalkkunaa myös, se on hyvä raudanlähde.
Diagnoosin jälkeen juoksin 11km HCR:sta eli pisimmän lenkkini sillä hetkellä ja muutenkin tiputin juoksukilometrejä. Nyt olen taas juossut sellaiset 150km/kk, mutta ekan kuukauden juoksin maksimissaan 5-6km kerrallaan. Kuukauden jälkeen juoksin ekan kympin taas. Myös Kyproksen reissu auttoi, siellä kuumassa tehnytkään mieli niin rehkiä. Kyproksella oli myös helppo syödä oikein, joka päivä oli tarjolla hedelmiä, pinaattia, punajuurta ja muita hyviä juttuja, samalla kippasin rautamehua aamuin illoin.
Nyt lähes 3kk on kulunut ja meinasin lentää persiilleni kun kuulin tulokset. Olen kuullut, että rautavarastojen täyttymiseen menee vuosia, mehu ei riitä ja normaalin ferritiiniarvon pitäisi olla vähintään 30, mieluusti paljon enemmän. Minun lähtöarvoni toukokuussa olivat hemoglobiini 102 ja ferritiini 3. Lisäraudan ja ruokatsemppausten jälkeen, huolimatta siitä että olen koko ajan urheillut arvoni ovat nyt hemoglobiini 127 ja ferritiini 34. Kun kuulin tuon lukeman 34, kiljaisin puhelimeen MITÄ, olin niin hämmästynyt! Noin rajustiko se on tullut ylös pelkällä mehulla?
Minä en siis ole enää virallisilla mittareilla aneeminen. Tämä asia on saanut hymyilemään siitä asti, kun tulokset kuulin. Rautakuuri jatkuu yhä ja ferritiini saisi nousta vaikka sataan, mutta suunta on todellakin oikea. Sykkeet ovat lenkeillä pudonneet n.10 pykälää, vauhdit samalla koventuneet, unet parantuneet ja kynnet kasvaneet. Olen oikeasti mielestäni parempi äiti, sillä pinna ei ole niin kireällä ja jaksan paremmin. Jaksan vain kaikkea paremmin.
Koska luettelemani oireet ovat hirveän yleisiä ja unettomuudesta voi kärsiä monista syistä, halusin kertoa oman tarinani. Valitettavan monelle tämä homma on tuttua, sen olen mm. Instagrammissa saamistani viesteistä todennut. Toivottavasti tämä antaa sinulle pontta tutkia omat arvosi ja toivoa siitä, että voi ne arvot mehullakin nousta!
Postauksen kuviksi valikoin Kyproksen vikan illan kuvat, sillä olo oli tuolla hetkellä niin onnellinen ja kiitollinen. Niin kuin tällakin viikolla. Joka päivä, kun jaksaa paremmin.
Onko anemia itsellesi tuttu? Tai oirekuvaukset? Hyvinvointia viikonloppuusi!