Viikonloppuna vietettiin lapsuuden parhaan ystäväni häitä Haikossa. Otin muuten ennätysvähän kuvia ja mitään esimerkiksi Instaan, kun ei muillakaan juuri puhelin esillä ollut. Hauskaa miten se vaikuttaa! No, asukuvat tietysti piti käydä räpsimässä ennen vihkimistä.
Olen odottanut tätä päivää lähes vuoden, sillä synttäreilläni viime syksynä ystävä kertoi hääpaikasta ja -päivästä. Sieltä se sitten lopulta tuli eteen, aurinkoisena ja kauniina kesäpäivänä. Olin vielä perjantai-iltana sitä mieltä, että laitan lyhyen mekon, saman mikä oli veljen häissä viime vuonna tai toisen, mikä on vähän liian pieni. Kokeillessani niitä perjantai-iltana, totesin, että ei innosta ja miettiessäni Haikon kartanon vaaleansinistä seinää mieleen juolahti vaaleansininen maksini, joka on ihan unelmakevyt ja mukava päällä ja ratkaisi mietinnän laitanko vai enkö sukkahousuja. Kun kysyin vielä Instassa mielipiteitänne, yhtä ääntä vaille kaikki menivät maksille. Mahtavaa! Homma ratkaistu! Se oli vähän löpsö rinnan kohdalta, mutta tyttöjä katsomaan tulleet vanhempani saapuivat lauantaina ajoissa ja äiti ompeli ennen lähtöämme mekkoa pienemmäksi. Sanoi perjantai-iltana miehelle, että reilu peli, toinen tulee lastenvahdiksi ja joutuu vielä ompeluhommiin, johon mies sanoi ”mutta hei, se on sun äiti”. Niin, kiitin äitiäni mielessäni ja mietin samalla, että tekisin mitä vain omien tyttärien eteen (täytyy varmaan alkaa opetella sitä ompeluakin).
Oli miten oli, hääpäivään siis. Luottokampaajani Siru laittoi hiukseni ja ehdotti, että hommaisin luonnonkukkia hiuksiin, ne ovat olleet tämän kesän hitti. Kävin siis ainoassa kukkakaupassa, joka oli keskustassa auki aamukasilta lauantaina, Hämeenkadun Puketissa. Olen aina pettynyt siellä palveluun, eikä tämä kerta yllättänyt. Kysyessäni, voisiko niihin neilikoihin pujottaa rautalangan, kampaajan mukaan niin yleensä tehdään kun pyytää kukkia tukkaan, tuo nainen tiskin takana vastasi ”en minä ole mikään floristi, en tiedä” ja lykkäsi kukat pussiin. Uuh. Onneksi Siru sai ne pinneillä kiinnitettyä ja tykkäsin kampauksesta ihan superpaljon.
Suuntasimme häihin kohti Porvoota ja Haikon kartanoa ja mietin sinne saapuessa, miltä morsiamen vanhemmat ja veli näyttävät nykyään ja tuntevatko he minut vielä. Lapsuudessa nähtiin päivittäin, mutta edellisestä treffauskerrasta taitaa olla 20 vuotta. Lompiessamme ottamaan asukuvia näin morsiamen äidin, joka tuli avosylin halaamaan minua. No, siihen loppui mietintä tunnistaako. Itketti jo silloin.
mekko VILA/ korvikset H&M/ rannekoru BY PIA’S/ kengät Thaimaasta
Vihkiminen pihalla meren rannalla oli kaunis ja pari näytti hirmuisen rakastuneelta. Oli aivan ihanaa, ettei tarvinnut siirtyä mihinkään, vaan sai laittaa auton parkkiin, vihkiminen oli ulkona ja juhlat Villa Haikossa, juhlatilassa meren rannalla. Henkilökunta Haikossa oli todella skarppia, ruoat olivat ihan loistavat ja kakku todella hyvä. Suosittelen lämpimästi kyllä häiden pitopaikaksi, kaikki oli todella vimpan päälle.
Istuimme häissä ala-asteen ystävän ja hänen miehensä vieressä, jotka kyläilivät luonamme Thaimaassa vuonna 2008. En ollut nähnyt heitä siis 10 vuoteen, muttemme olleet hetkeäkään hiljaa. Puhuttavaa riitti loputtomiin ja mielenkiintoisen kulman kaikkeen toi se, että he asuvat ulkomailla, me olemme asuneet ulkomailla ja toinen vieressä istunut pariskunta oli ulkomaalainen. Puhuttiin siis englantia ja veroasioita ja liikenneasioita ja aika juoksi!
Häissä oli ihana, rauhallinen ja rakastunut tunnelma. Morsiamen isä mainitsi puheessaan kaksi samaa asiaa lapsuudestamme kuin oma isäni puheessaan 13 vuotta sitten ja minä itkin. Kun itse hääpari puhui toisilleen vuorotellen ja vieraille, itkin niin, että huomasin vasta jälkeenpäin kyyneleiden pudonneen polttarikansioon. Voi hyvänen aika. Oli hirveän liikuttavaa nähdä ala-asteen ystäviä, morsiamen perhettä ja miettiä lapsuuttamme, liikutuin koko tilanteesta jo häiden alkaessa. Tajusin yks kaks, miten hirveä ikävä minulla on lapsuutta ja aikaa Jyväskylässä, en vaan voinut estää kyyneleitä tulemasta.
Liian pian ilta oli ohi. Jään kovasti kaipaamaan noita vanhoja ystäviä, joiden kanssa tulee ihan älyttömän harvoin nähtyä. Kyllä häät ovat ihan mielettömän ihania tapahtumia!
Oletko itse ollut Haikossa häissä? Mitä tykkäät maksista? Rakkaudentäyteistä torstaita!