Bongasin Tiian blogista haasteen, jossa kerrotaan missä asioissa juuri sinä olet huono. Surkea, onneton, et osaa yhtään! No ei, tarkoitus on kertoa asioita pilke silmäkulmassa ja mietin, että kuinkakohan monelle tämä on helpompaa kuin itsensä kehuminen? Vähättelyn taito taitaa olla monilla suomalaisilla verissä. Itselleni tuli ainakin runsaudenpula – mitkä asiat nostaisin tapetille? Kysyin apua mieheltä, lupasin etten suutu vastauksesta, muttei hän lopulta virkannut mitään. Näihin asioihin lopulta päädyin, löydätkö yhtäläisyyksiä itsesi kanssa tai tuliko uusia puolia minusta esiin?

1. Käsityöt
Inhosin jo ala-asteella käsitöitä. Tai ihan mielelläni sitä lapasta kudoin, mutta kiristin liikaa ja se ei mahtunut kenenkään käteen. Masensi, en osaa. Ompelukoneen käyttö oli kivempaa ja yläasteella surruutin innoissani farkkuhaalareita kasaan. Kauheat tuli, käytin kerran. Muuttaessamme Tampereelle lyhensin kirpparilta löydetyt verhot äidin ompelukoneella. Tuli ihan vinot. Vaikka mittasin kaikki ja laitoin nuppineuloilla ja mitä lie! Myös askarteluhommat puistattavat ja lapset rakastavat askarrella. Onneksi saavat tehdä paljon kerhoissa ja nyt päikyssä, koska minä en tykkää. En ikinä askartelisi joulukortteja itse. Hääkarkit tulitikkurasioista päätin askarrella ja ostin 100 askia. Menin kotiin, tein yhden ja nauroin ja itkin: hirveä homma ja hirveä lopputulos! Meillä on edelleenkin niitä häätulitikkuja (häistä 13 vuotta). Mies totesi, että olisiko kannattanut ostaa ensiksi pari askia ja kokeilla. Mmmm. Mummi parsii meillä niin miehen kuin lasten vaatteet ja pienensi vauhdilla mekkoani pari viikkoa sitten ennen häihin lähtöä. Isomummo tehtailee villasukkia. Tässä asiassa pitäisi kyllä tsempata!

2. Ehdottomuus
Minä teen tai en tee. Edelliseen liittyen, ostan 100 askia tai en osta ollenkaan. En jaksa istua moottoripyörän kyydissä vaan väännän väkisin oman kortin. Käyn miehen kanssa kaksi kertaa juoksulenkillä ja päätän, että juoksen puolimaratonin. Minä siis teen täysillä tai en tee ollenkaan. Joskus olisi ihan hyvä tehdä jotain siltä väliltä. Ehkä. Ainakin teen täysillä kaikki asiat mihin ryhdyn!

3. Aamut
No, lasten suusta se totuus tulee. ”Isin kanssa katsotaan paljon useammin Ryhmä hauta” ”Isin voi aamuisin herättää”. Vaikken yleensä viikonloppuisin nuku kuin sen tunnin pidempään (muut nousevat yleensä klo 7, minä klo 8), on se lapsille iso juttu. Arkisin nousen seiskalta, mutta olen ensimmäiset puoli tuntia vähän sumussa. Verensokerin ollessa alhaalla ennen aamiaista minulle ei kannata puhua. Kun aamupala, joka on minulle päivän tärkein ateria on syöty, muutun huomattavasti kivemmaksi ihmiseksi. Lasten myötä on ollut vaikeaa aloittaa päivänsä täysillä, sillä ne alkavat usein aikamoisella metelillä ja mitään rauhallisia heräämisiä ei tapahdu. Hauskaa muuten sinänsä, että muistan lapsuudessani aina herättäneeni isäni puuronkeittoon ja ”varoin” äitiä aamuisin. Se on verissä. Edelleen ukki nousee puuronkeittoon mummilassa ja on aamuvirkumpi. En ole ikinä ymmärtänyt, että jotkut eivät syö aamupalaa! Minulla hajoaisi pää! Sen sijaan päivällisen voisin skipata täysin, ahdan suurimman osan ruoasta aamupäivällä.

4. Geometrinen hahmottaminen
Olin matikassa mielestäni ihan kohtalaisen hyvä, tosin lyhyttä vaan luin. Sain esimerkiksi todennäköisyyslaskennasta arvosanaksi 10, mutta geometrian kurssista napsahti numeroksi 6. Järkytyin. Olin mielestäni ymmärtänyt tehtävät, mutta olin hahmottanut esimerkiksi pyramidit väärin ja laskenut näin väärillä kaavoilla. Suutuin niin, että kävin kurssin neljäntenä lukiovuonna uudelleen ja korotin arvosanan kutosesta kymppiin. Kun sain matematiikan preliminääristä arvosanaksi viisi, suutuin. Olin taas maalaisjärjellä ajatellut liikaa ja miettinyt, ettei esimerkiksi puu ole kartio vaan lieriö ja laskenut väärillä kaavoilla. Suututti. Mies preppasi minua kirjoituksiin ja sanoi, että se on ihan sama minkälainen puu mielestäsi on, jos siinä lukee, että se on kartio, laske kartion kaavoilla äläkä mieti enempää (sitä paitsi puu on tosiaan kartio). Menin suunnilleen paniikkiin, kun ensimmäinen tehtävä oli ”puusta on leikattu tukki ja se on lieriö”… APUA! Sain lopulta kirjoituksista arvosanaksi E:n, huh. Sama pätee fysiikkaan, mies ymmärtää fyysikan lakeja, tietää nopeuksista, materiaaleista, kiehumispisteistä ja ties mistä. Minä sitten korjaan niitä oikeinkirjoitusjuttuja. Vähän nauratti, kun lapseni ojensi terveyskeskuksessa jotain naista ”mutta kuule, aurinko on tähti, ISI on kertonut”. Täti oli siis sanonut, että kuopuksemme varmaan luuli tuota aurinkokuviota tähdeksi. Hän osaa jo paremmin monet luonnonlait kuin äitinsä.

5. Häviäminen
Nyt olen jo petrannut tässä, mutta en ole antanut itselleni monesti saumaa epäonnistua eli hävitä. Olin yläasteella ikäryhmäni nopein juoksija. Liikunnaopettaja oli tuloksistani niin innoissaan, että testasi kaikkia tapoja millä saada minut juoksemaan lyhyt matka kovemmin. Juoksin kentällä paljain jaloin, se kuulemma auttaa kovempiin suorituksiin. Hän haki poikien ryhmästä vapaaehtoisia juoksemaan kanssani, sillä kovempaa juoksevat pojat kirittäisivät minut vielä parempaan suoritukseen. Muistan, kun kasiluokan poika suuttui, kun tosiaan juoksin kovempaa. No, tuli koulun kisat. Liikunnanopettaja pyysi minua osallistumaan pikajuoksuun. En uskaltanut. Jos en onnistukaan? Mitä jos häviän? En olekaan nopein? Hän kävi vielä kaksi kertaa etsimässä minua eri päivinä käytäviltä, pyysi ja maanitteli, mutta sanoin tiukasti ei. Kisapäivänä harmitti istua katsomossa ja miettiä, että olisin ehkä pärjännyt. Ja mitä sitten, jos olisin ollut vasta toinen tai kolmas?

mekko PURA FINLAND/ kengät MINNA PARIKKA/ korvikset POOLA KATARYNA/ neule ESPRIT

Asukuvat on otettu sumuisena sunnuntaiaamuna, kun silmät olivat vielä vähän ristissä ja halusin taustaksi heppoja laitumella. Sellaista Suomi-henkeä, sillä mekko, kengät ja korvikset ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Heppa tulikin sitten lopulta viereen tutkimaan puuhiani ja oli ihanaa haistaa hevosen tuoksu usvaisessa aamussa, vielä juuri ja juuri pärjäsi paljain säärin!

Missä sinä olet huono? Löysitkö yhtymäkohtia?