Huh, olipahan viikonloppu! Täynnä tohinaa ja pääasiassa ihanaa sellaista, mutta täynnä myös useita tappeluita ja aikamoista vääntöä. Uhma on täällä kovana ja pelkästään ulospääseminen voi kestää ja pitkään!

En ajatellut juurikaan blogia viikonlopun aikana, vaan mennä touhotin perheeni kanssa ja järkkäri lepäsi paikallaan. Päätin kuitenkin tallentaa viikonlopun Huaweini kautta, sillä se on lähes aina taskussa. Kännykkäkamerat pystyvät nykyään uskomattomiin suorituksiin, mutta välillä itseäni ärsyttää ne tuhannet filtterit, joiden kautta kännykuvia meille syötetään. Päätin ottaa nämä kuvat ihan ilman mitään filttereitä, tästä tulkoot tällainen rehellinen arki(viikonloppu)postaus! Kännykkäkamera pystyy moneen, mutta hämärässä liikkuvia tai ylipäätään koko ajan liikkuvia lapsia se ei tallenna, siihen hommaan järkkäri on must. Monet kuvat lapsista kännykällä ovat tärähtäneitä tähän vuodenaikaan. Mutta tervetuloa meidän viikonloppuun mukaan!

Perjantaina valmistelin ruokaa, oli tarkoitus lähteä luistelemaan syömisen jälkeen. Mentiikin ja luistelu sujui hyvin, mutta ruokaa odotellessa eräs neiti oli saanut tussit käsiinsä. Turtles-naama vähän kauhistutti minua, kun ajattelin  seuraavana aamuna olevaa valokuvausta, mutta yritin ajatella, ettei haittaa. Olkoot sitten muisto tästä iästä!

Lauantaiaamuna mietin, jaksanko lenkille. Olin kuitenkin saanut niin ihanan palautteen Instassa myöhään perjantai-iltana, että oli pakko mennä! Palautteessa kiiteltiin Instagrammini liikuntajuttuja ja sitä, että olen ollut inspiraatio liikkumiseen. Nyt palautteen antajalla liikkuu koko perhe yhdessä ja he ovat saaneet liikunnan jokapäiväiseen elämään. Kun julkaisin viestin, niitä alkoi tulla lisää. Tuli ihan huikean hyvä mieli, että olen toiminut liikuntaan innoittajana. Mistäs sitä tietää, ennen kuin joku sanoo ääneen. Kiitos tuhannesti palautteistanne! Jolkottelin siis hymyssä suin kahdeksan kilometriä auringon nousua katsellen. Taivas oli lopussa pinkki ja superkaunis!

Juoksin suihkun kautta kohti seuraavaa kohdetta, eli tyttöjen valokuvausta. Varasin heille syksyllä vuosikuvauksen, jossa otetaan yksi kuva miljöössä joka kuukausi. Tallentuu niin vuodenajat kuin tyttöjen kasvu. Todella kiva idea! Ja yhden kuvauksen hinnaksi jää 20 euroa, siihen kuuluu myös teetetty kuva, eli mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. Ajoimme kuvauspaikalle ja toivon kovasti, että kuopus suostuu yhteistyöhön. Homma alkoi ”en mene kuvaan” sanoilla, mutta saatiin varmasti jotain räpsittyäkin. Olkoot sitten mutruisia tai ei, muisto tästä ajasta!

Kuvausten jälkeen mietimme brunssipaikkaa ja se on kuulkaa yllättävän vaikeaa kello 11. Kaikki paikat olivat aloittelemassa brunssiaan vasta kello 12! Lopulta älysimme Aitoleivän brunssin Keskustorilla, joka alkaa jo aamusta ja suuntasimme sinne. Kävin siellä usein kuopuksen vauvavuonna ja mietin jo vesi kielellä, että heillä on ainakin hyvät irtoteet. Brunssi oli kattava, siinä oli salaatteja, leipiä ja lämpöisiä ruokia ja hinta 19 euroa aikuisilta ihan kohtuullinen, lapsilta veloitettiin 12 euroa, mikä oli mielestäni kohtalaisen paljon moneen muuhun paikkaan verrattuna. Sitten koittikin pettymys: brunssiin kuuluu vain pussitee. Kysyin tähän perusteita, miksi näin on päätetty. Että kahvinjuojat saavat paikan päällä jauhettua kahvia ja teenjuojat pussikuraa? Kun kahvi tulee varmasti kalliimmaksikin kuin tippa irtoteetä. Harmitti. Sain aika tiukan vastauksen siitä, että kyseinen henkilö ei ole tätä hinnoittelua päättänyt ja heillä on hei kaupungin edullisin brunssi (olin juuri maksanut lapsista enemmän kuin missään aiemmin). Ja päälle kommentoitiin, että saat sä nyt tämän kerran sen irtoteen jos haluat.

Irtoteen siis sain ja litkin sitä livemusaa kuunnellessa. Mietin, että se pussiteekin olisi ollut ihan ok, jos palaute olisi otettu vähän ystävällisemmin vastaan. Jäi paha mieli, sillä koin että minulle suututtiin palautteesta ja join teetäni allapäin. Olipahan teevääntö! Mutisin sitä vielä sunnuntainakin miehelle, että jäipä huono maku suuhun.

No, matka jatkui Hoploppiin naapurin pojan kanssa. Lapset viuhtoivat edes takaisin muutaman tunnin, josta siirryttiin kaverille nyyttäreihin ja discoilemaan. Olipahan aikamoinen päivä! Oma moka, kun puhuttiin kaveriperheiden kanssa Hoplopista ja discosta, sanoin molemmille äideille, että lauantaina meillä ei ole mitään. Vasta perjantaina iski hätä, että olen sopinut kaksi menoa päällekkäin ja koska en halunnut ”pettää” ketään, vedettiin ne sitten peräkkäin. Hyvin tytöt jaksoivat!

Sunnuntaina ajelimme kohti Himosta ja pääsimme perille vasta puolenpäivän jälkeen. Lähtö oli yhtä säätöä ja huutoa ja tappelua, tuli hirveä kriisi, kun kuopus heitti palasiksi siskon Tähkäpää-pikkulegot ja niitä sitten keräilin, isänsä illalla kaivoi imurista joitain osia. Huoh. Mutta perillä kuopuskin oli yllättävän innostunut laskemisesta ja innostui pujottelurinteestä, törmäsi yhteen pujottelutuubiin, mutta se tuntui olevan vain hauskaa. Siellä sitten hali tötteröä. Esikoinen halusi isoihin ja minäkin sain ekaa kertaa tänä talvena laudan kinttuihin. Niin se vain palvelee, 1990-luvun lautani, joka ostettiin Iso-Syötteen vuokraamosta muistaakseni vuonna 1996. Huh! 22 vuotta vanha kaveri. Jopa nukutin kuopuksen kärryihin puoleksi tunniksi ja laskin lastenrinnettä, sillä siitä näki alhaalla olevat kärryt koko ajan. Multitasking. Lennosta heitin vielä eri kamat päälle ja suihkin viisi kilometriä hiihtoladulla, Himoksen latu oli todella hyvässä kunnossa ja ihan tyhjä ihmisistä! Ihana pieni suksipätkä!

Rynnistin vielä kotona ennen nukkumaanmenoa kauppaan miehen jäädessä kaivamaan Tähkäpään osia imurista. Kaverin fb-kuvasta inspiroituneena ostin muun muassa tyrnejä. Hän oli postannut kuvan puurosta, jossa oli mm. parapähkinöitä, rahkaa, puolukkaa, tyrniä ja mustikkaa ja minä mietin, että siinäpä setti, jota kuiva ihoni kaipaa! Syön puuron aina mansikoiden kanssa, mutta maanantai alkoi nyt tällä kaverin inspiroimalla tyrnipläjäyksellä! Oli muuten todella hyvää, rahkan jätin jotta rauta imeytyisi paremmin, mutten arvannut miten hyvältä tyrni ja puolukka maistuvat puurossa. Oli muuten ärsyttävää olla sunnuntai-iltana kaupassa, loppu oli monet kalat, parsakaali, sipulit ja vein muuten pakastealtaan vikat tyrnitkin.

Eilen illalla oli vähän jyrän alle jäänyt olo, mutta hyvin se tasaantui yöllä. Luin juuri artikkelin, jossa korostettiin olemisen merkitystä. Että pitäisi olla vain, aivotkin tykkäisivät siitä. Tiedän, ettei päiviä tarvitse tunkea täyteen tekemistä, mutta kertokaa miten lasten kanssa ”vain ollaan”? He tarvitsevat ulkoilua, ruokaa, pukemisapua, vessa-apua ja jotain koko ajan, yleensä myös öisin. Ja jos haluaa itse vielä harrastaa päälle… On se aikamoista sykkimistä!

Mutta hyvillä mielin viikonlopusta. On kivaa tallentaa elämää edes luurilla, kun ei aina kameran kanssa ehdi tai voi. Ja hyvillä mielin liikunnasta ja ulkoilusta, se on kyllä ehkä parasta mitä perheen kanssa voi tehdä. Vaikka eilen mutisin, onko laskettelussa mitään järkeä, se on niin kallista ja samalla vaarallistakin, tulee siinä oltua kyllä koko päivä pihalla!

Mitä pidit tällaisesta ”arki”postauksesta? Mitä omaan viikonloppuusi kuului? Iloista alkanutta viikkoa!