Käsi ylös, onko siellä ketään, ketä nämä karmeat kelit eivät harmittaisi? Meillä on mennyt aikaa sairastellessa, itseltäni lähti ääni, yksi alkoi oksentaa ja näin ollen tytöille tuli viikon tauko päiväkodista. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ole ollut juuri omaa aikaa milloin tarttua näihin blogijuttuihin. Nyt kun pääsimme taas poppoolla pihalle ja olisin itse pitkästä aikaa juoksukunnossa, ei voi kuvitellakaan juoksevansa tuolla jäätiköllä! Lapset kaatuilivat koko ajan ja kun sinnikkäästi menimme luistelemaan, tuuli niin että meinasivat lentää sen myötä. Voi itku. Tuuli oli mukana myös näissä asukuvissa, joissa tukka meinasi lähteä päästä ja siksi käsi on tukassa lähes joka kuvassa. Olen niin asunut tässä Uhanan meduusa-paidassa, heillä on kyllä maailman kauneimmat collarit!

No, onneksi nämä nyt eivät ole elämän isoimpia juttuja ja ajattelin tulla kertomaan teille kuinka kohtasimme junassa sunnuntaina naisen. Tuo nainen oli minusta upean tyylikkäästi ja epäsuomalaisesti pukeutunut ja päätin sitten kommentoida sen hänelle. Mies usein ihmettelee, kun tulen junista ja busseista täynnä tarinoita, mutta näin kävi tälläkin kertaa. Tuosta kommentistani lähti tunnin kestänyt keskustelu, jossa kävimme läpi sitä, mikä elämässä ja työelämässä on tärkeää. Kuinka hänkin tekee nyt töitä, joissa on oikeasti kivaa. Kuulimme koskettavan kertomuksen siitä, kun nainen oli perheineen ollut tsunamissa. Sen kuunteleminen oli hyvin koskettavaa ja hän kuvaili veden liikettä niin, että näin silmissäni ne kauhut ja hotellista ulos paiskautuneet ammeet ja vessanpöntöt.

Tunnistin naisessa hirveästi samoja luonteenpiirteitä kuin itsessäni ja kun hän heitti pari kommenttia miehensä luonteesta naureskelimme oman mieheni kanssa molemmat. Kuulosti nimittäin erittäin tutulta! Levottoman ja fiilispohjalta elävän naisen kanssa pitää selkeästi olla rauhallinen ja järkevä kanssaeläjä. Vaihdoimme fiiliksiä siitä, miten matkoilla tulee aina tehtyä kaikkea ja nähtyä paikkoja, koska miehemme jaksavat ottaa selvää ja kartoittaa vaihtoehtoja etukäteen. Itse on vain sellainen huuhaa-heittäytyjä. Ylitin itseni viime vuonna, kun tein Köpiksen reissulle kolme pöytävarausta!

paita UHANA DESIGN/ farkut BY PIA’S/ kengät SO WHAT/ takki HALTI (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)

No mutta. Tuo nainen oli hirvittävän inspiroiva. Isoäiti jo, mutta nuori sellainen. Täynnä tarmoa, energiaa, kuplivaa iloa ja ennen kaikkea elämäniloa. Hän eli täysillä ja teki sitä, mitä rakasti. Inspiroiduin hurjasti tuosta naisesta junassa ja olin vähän pahoillani, kun hän jäi puolivälissä matkaamme pois junasta ja juttu katkesi. Hänen naurunsa jäi soimaan korviini ja tyylinsä ilahdutti. Kyllä kuulkaa kannattaa höpöttää vieraille ihmisille, siitä voi voimaantua ihan tosissaan ja saada eväitä omaan ajatteluun. Suosittelen! Kerran kun juttelin junassa vierustoverin kanssa, kuulin hurjat tarinat kuinka hänet oli pahoinpidelty Berliinissä ja mihin kaikkeen se oli johtanut. Mutta se onkin jo toinen tarina, nyt vain suosittelen, että jutelkaa vieraille ihmisille, ihan missä vain!

P.S. Tammikuun asuäänestys päättyi ja palkinto lähti Pirkolle! Voittaja-asuksi valitsitte puolestaan asun numero 3, joka löytyy tästä postauksesta. Kiitos kaikille osallistuneille!