8 eri vuoden helmikuu – mikä on muuttunut tyylissä ja blogissa?

Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee vain miten sitä sanotaan? Omat silmäni olisivat jo menneet monesti puhki, sillä olen ihan uskomaton vanhoissa muistossa pyörijä. Ja miten niistä muistoista kuluu särmät pois ajan kanssa ja sitä muistaa vain hyvät asiat! Nyt kun olen tehnyt kuvakirjaa viime vuoden kuvista, olen aivan hämilläni katsonut, että tuotakin ihanaa teimme. Ei kuvissa näy ne valvotut yöt, lukuisat lukuisat oksennustaudit ja muut, vaan niissä näkyy ihania hetkiä ja onnellisia ihmisiä.

Olen joskus tehnyt tällaisen muisteluretken blogivuosista, sillä niistä näkee miten älyttömästi blogi on kehittynyt, itse on muuttunut, tyyli on muuttunut ja… Silmäpussit tulleet, hah! Tuntuu ihan hullulta, että perustin blogin 29-vuotiaana. Tuntuu, että siitä kun olen ollut alle 30 on pieni iäisyys.

Päätinkin siis napata teille yhden asukuvan jokaisen blogivuoden helmikuulta. Lähetän kasan suklaata sille, joka muistaa nämä kaikki! Miten tyylini on muuttunut ja pukisinko näitä asukokonaisuuksia enää ylle? Pahoitteluni alkupään kuvista, ne ovat pieniä ja huonoja, mutta saanette selvän.

Helmikuu 2012

Päätön minä ja peilikuvat. Nappasin aina töiden jälkeen kuvan peilin kautta ja läksin sitten koiran kanssa lenkille. Ainoa kuva, missä voin sanoa myös lapseton minä, huih! Mekko on Espritin ja mennyt jo kirppiksellä eteenpäin, voisin kyllä periaatteessa sen pukeakin. Boleroa en laittaisi enää ikinä, tuohon aikaan pidin vielä paljonkin. Never say never sitä paitsi.

Helmikuu 2013

Olin ottanut pääni mukaan kuviin. Pokkarin itselaukaisemilla eivät näköjään ihan jalat mahtuneet mukaan. Olin viimeisilläni raskaana ja syljeskelin kattoon hermokivun kanssa kun en pystynyt kävelemään, oli tosi yksinäistä aikaa. Jännitin kovasti tulevaa ja puin näköjään joskus vaatteetkin päälle. En panisi enää yläosaa, violetit farkut voisinkin laittaa, nuo mammamalliset ovat tosin päässeet kirppiksellä eteenpäin. Tukka oli näköjään ärsyttävässä kasvatusvaiheessa niin kuin nytkin!

Helmikuu 2014

Blogi oli tauolla, me evakkokodissa, valvoimme hirveästi ja… Tämä kuva on siis huhtikuulta 2014, kun sain päähänpiston jatkaa bloggausta. Jos saa ääneen sanoa, näytän käsittämättömän hyvältä verrattuna siihen, että ravasin lääkärissä, sain unilääkkeitä, itkin paljon yksin kotona, en meinannut jaksaa aamuisin lähteä ulos ja… Olimme tuossa vaiheessa talon korjauksen loppuvaiheessa, muistan kun aurinko alkoi paistamaan ja näin, että ehkä sittenkin selvisimme vauvavuodesta talokeisseineen. 1,5kk tämän kuvan jälkeen palasimme kotiin. Pukisin kyllä tämäkin setin _ehkä_ edelleen päälle, farkut ovat liian isot ja myyty, Desigualin paita löytyy edelleen. Jostain syystä värit ovat vähentyneet iän myötä!

Helmikuu 2015

Ensimmäinen blogitalvi, kun joku muu otti minusta kuvia kuin itselaukaiseva! Kävin Helsinki Design Schoolissa muotitoimittajaopinnot ja muistan hyvin tämän lauantaipäivän, kun opiskelijakollegani, bloggaaja hänkin, otti kuvat Espalla lounastauolla. Silloin pidin vielä laukkua kuvassa, mutta myöhemmin olen antanut olla, mitä niitä kahta merkitöntä laukkua raahaamaan kuviin. Voisin pukea Nanson mekon edelleen, en ehkä laittaisi asuun enää tuota Desigulian huivia. Vähemmän on enemmän, se ajatus on tullut iän mukana.

Helmikuu 2016

Valitsin tämän kuvan, sillä se nostettiin Indiedaysin banneriin pyörimään. Te ehkä tiedätte, miten vaikeaa sinne ainakin silloin oli päästä pienempien pyörimään. ”Katso viimeisillään raskaana olevan Katjan upea mammatyyli” sanottiin bannerissa. Minä itse jouduin kuvien julkaisun jälkeen sairaalaan makaamaan, kun kuopus meinasi tulla ennenaikaisesti. Itkin huolesta ja hämmenyksestä silmiä päästä ja sydän muljusi kortisonipiikkien takia ja nauratti, että pääsin nyt sitten tuohon etusivulle keekoilemaan. Kävijäluvut olivat kyllä huimat! Niin ja mustan mekon farkkuliivin kanssa voisin edelleen laittaa, kengät myin, kun huomasin yks kaks, että hirveän paljon tennareita eteisessä. Mekkokin on mennyt eteenpäin, mammamekko, mutta farkkuliivi on ja pysyy ja on lemppareitani, oli muodissa tai ei! Kuvat otettiin matkalla Disney on Iceen, joka jäi viimeiseksi raskauden reissukseni, sen jälkeen käskettiin pysyä lähellä sairaalaa.

Helmikuu 2017

Valitsin tämän kuvan, koska aloin sen myötä epäillä hiustenkasvatusprojektiani. Nuohan näyttävät hyviltä! Muutenkin hiukseni voivat aiemmin jotenkin todella hyvin, anemiako ne vei? Bomber löytyy kaapista, farkut ovat edelleen yhdet lemppareista ja näkyneet edelleen monissa kuvissa! Kuva on otettu Särkän edessä, olimme matkalla hiihtoloman ritarijuhlaan.

Helmikuu 2018

Ihmeellisen hyvinvoivan näköinen tyyppi Vuokatissa. Kaikki vaatteet löytyvät kaapista, kaikki voisin pukea. Mietin, että helmikuussa olo alkoi jo olla huono rajun anemian takia, ei se kyllä tässä kuvassa näy mitenkään? Olin lomamoodissa ja onnellinen!

Helmikuu 2019

Viime aikoina olen ollut jotenkin tosi epäonnistunut asukuvissa. Syytän ylikasvanutta tukkaani, huonoa valoa ja ties mitä. Näissä kuvissa oli hyvä olla, kun piilouduin pipoon ja arskoihin. Tästä nyt sitten huomaa, miten rajusti ne värit ovatkin vähentyneet vuosien myötä, apua! Blogin nimi tulee värikkäiden vaatteiden perustajan lausahduksesta, nyt täytyisi väritsempata!

Sellaisia! On sitä monet tyylit tallentuneet tänne, voi kauhistus kun nyt jälkikäteen ajattelee. En koe, että olisin ikinä ollut tyylikäs ja välillä kaipaan sellaista klassista pukeutumista. Oma tyylini on aina ollut sellainen, että haluan ilmaista sillä persoonaani ja tunnetiloja – tyylikästä tai ei. Hauska näitä on silti muistella! Ja kyllähän näissä näkyy sekin, että on tullut oltua pienten kanssa kotona – se rajoittaa aika paljon omaan pukeutumiseen käytettävää aikaa, korkoen paksuutta, vaaleita kankaita ja ties mitä!

Mikä vuosi on lempparisi? Iloista pakkasperjantaita!