Mitä tapahtui viikonloppuna? Entä 17 vuotta sitten?

Nyt löi kyllä otsikon kanssa tyhjää, kun tekee mieli höhkätä vähän kaikesta! Viikonloppuna oli hyvin kahtiajakautunut olo – yhtä lailla pidin kiinni jokaisesta lumenmurusesta, hiihdin parikymmentä kilometriä ja olimme Sappeessa laskemassa. Voin henkisesti heti paremmin, kun sai olla ulkona ja laskettelukeskuksessa oli kuin talvi olisi tullut takaisin. Toisaalta kaupungissa ollessa oli jo aikamoinen kevätolo ja teki mieli vetää keväinen hame päälle. Kumpi tässä nyt onkaan, kevät vai talvi? Olisin niin pitänyt talvesta vielä hetken pidempään kiinni!

Viikonlopun brunssille menin hameessa ja ihastuttavaa ihastuttavammassa hiuspannassa, joka lähti mukaani Miela Showroomilta. Olen pitkään miettinyt tuon Valkaman pannan hankkimista, mutta epäillyt osaisinko sitä käyttää. Nyt kun hiustenkasvatusprojekti on inhottavassa vaiheessa ajattelin, että tuo panta voisi olla apu ja oikeassa olin, sehän on ihan loistava! En ymmärrä miksen ole hommannut tällaista aiemmin, sillä se pelastaa pipon alla lätistyneen tukan, ylikasvaneen tukan ja laittamattoman tukan. En ikinä ehdi lasten kanssa ollessa tehdä hiuksille mitään ja kärsin jotenkin tosi paljon tukastani, se on ohut ja laittamaton aina. Asukuvissakin murheenkryynini on ollut tukka – sain ihan älyttömästi itsevarmuutta pannalla, kun en miettinyt miten hirveältä tukka näyttää. Kuulostaako ihan älyttömältä? Lisäksi sain laittaudutta ennätysajassa ladulta brunssikuntoon, kun hiustenlaiton korjasi panta päässä. Ihastuin ihan hirveästi, varmasti vähän mielipiteet jakava panta, mutta voi olla että hengailen tänä keväänä tämä päässä ja paljon! Tunsin itseni kauniiksi se päässä, enkä muista milloin olisi ollut sellainen olo. Se oli kuulkaa aika hyvä fiilis! Huomasin muuten, että minulla on enää hyvin harvoin asua, missä ei olisi jokin osa kotimaista. Mahtavaa sekin!

Viikonloppuna tapahtui myös jotain, mistä ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksensa myöhemmin. Oli ihanaa olla kohtuu aikatauluton viikonloppu perheen kesken pitkästä, pitkästä aikaa. Laski stressitasoja ja paljon!

Mutta mitä tapahtui 17 vuotta sitten? Silloin oli kahden parikymppisen nuoren kihlapäivä. Ei tullut mieleenkään pitää mitään kihlajaisia, vaan kävimme kaksin syömässä ja säästin muun muassa kuitin tuosta ruokailusta ja talletin sen valokuva-albumiin. Täytyy sanoa, ettei siitä kuitista enää oikein mitään selvää saa, kurkkasin joitakin viikkoja sitten. Alkaa olla valkoinen lappu. Mutta siellä se on, muistuttamassa tuosta jännästä päivästä, kun Tamperekin oli meille vielä niin uusi kaupunki, ettemme oikein tienneet missä siellä söisi. Kun lähdimme ruokailun jälkeen kotiin bussilla ja kävin matkalla ostamassa uusia sukkia. Ja siinä se sitten oli. Elämä oli jotenkin niin ihanan vaatimatonta nuorena, olin jotenkin hirveän pienestä tyytyväinen.


paita VERO MODA/ hame LINDEX/ kengät DR.MARTENS/ rannekoru OXXO/ takki ESPRIT/ panta VALKAMA/ korvikset POOLA KATARYNA

Tänä aamuna sain 17-vuotiskihlapäivän kunniaksi aamun uintitreenireissulla haettuja tuoreita sämpylöitä. Olin hyvin onnellinen niistäkin, rakastan tuoretta leipää ja on arjen pienet välittämisen hetket ovat ehkä parhaita. Tuo kuvissa näkyvä rannekoru on muuten sekin miehen ostama lahja, sopii näihin kuviin. Nyt lähden natustamaan tuoreita sämpylöitä lasteni kanssa ja innolla uuteen viikkoon panta päässä. Viikonlopussa oli paljon asioita, mistä olla kiitollinen ja oli ihanaa pitää siitä talvestakin vielä kiinni!

Mitä sinä teit viikonloppuna? Lomaillaanko teillä nyt hiihtoloman merkeissä? Mukavaa helmikuun vikaa viikkoa!