Uusia oppeja Rukalla

*hiihtokoulu saatu veloituksetta

Laskukelit ja hiihtokelit ne vaan jatkuvat etelässäkin ja allekirjoittanut on ollut siitä enemmän kuin hyvillään! Viikonloppuna laskimme Sappeessa, jossa kävikin kova kuhina, mutta palataan vielä viikolle viisi, kun olimme Kuusamossa ja Rukalla laskemassa. Hassua sinänsä, että itse olen noussut laskettelusuksille 1990-luvun alussa ensi kertaa Rukalla, olimme yksityisopetuksessa koko perhe, sillä se oli ensi kerta myös vanhemmilleni. En ole sen koommin käynyt Rukalla, eli kevyt 25 vuoden tauko! Maisemat ja vaihtoehdot rinteissä ovat huikeita, samoin kuin vuokraamon koko, valikoima ja ammattitaito. Rukalla on laskukausi jatkunut monesti kesäkuulle saakka, eli vielä pääsee rinteisiin!

Esikoinen kävi viime vuonna Vuokatissa Wernerin hiihtokoulun, joka oli alkeiskurssi. Sen jälkeen hän on laskenut hyvin ja innoissaan, mutta mietimme, että lisää vinkkejä ja esimerkiksi varmuus tuolihissiin olisi kivaa saada. Wernerin jatkokurssi tuntui parhammailta vaihtoehdolta, mutta hiihtokoulut olivatkin tauolla vielä viikolla 5, sen verran hiljainen aika oli! Kuopuksen kanssa olimme myös miettineet järkevintä vaihtoehtoa opetukseen. Hiihtokoulujen alaikäraja on 3 vuotta ja hän on jo viime talvena ollut rinteessä ja lähtee rohkeasti muidenkin aikuisten matkaan, joten ajattelimme kysyä, jos ottaisivat tunnille hieman ”alaikäisen” taaperonkin.

Sovimme siis hiihtokoulun kanssa yksityisopetuksesta. Lähdettiin puolesta tunnista ja sovittiin, että jatketaan siitä riippuen lasten jaksamisesta. Hiihtokoulun tapaamispaikka on Vuosselin puolella Family Parkin edessä ja sinne suuntasimme vuokraamon kautta, pienimmällä kun ei ole vielä omia kamoja. Hissiliput pitää myös hommata erikseen ja tässä sekoilimme nyt kunnolla – Family Parkissa treenannut pieni ei olisi tarvinnut lippua joka meille myytiin, sen sijaan isompiin rinteisiin suoraan lähtenyt 5-vuotias olisi tarvinnut isojen rinteiden lipun, hänelle oli vain Family Park-lippu. Olkaa siis tarkkoja ja kyselkää, kun lippuja ostatte!

Rosa& Rudolf Family Park on aivan ihana alue, jossa on hyvin hitaasti liikkuvia mattohissejä, sisätila makkaranpaistoon ja eväiden syöntiin, on tubing-aluetta ja erilaisia laskupaikkoja. Suosittelen testaamaan perheen pienimpien kanssa! Tapasimme sen edessä lasten hiihto-opettajat, Ellan ja Jussin. He olivat oikein iloisuutta ja energiaa pursuava kaksikko ja aika pian Jussi lähti esikoisen kanssa kohti isoja rinteitä ja Ella sai vähän maanitella kuopusta matkaansa, mutta hänkin lähti sitten kohti rinteitä.

Näinhän siinä kävi, että vaikka kuinka yritin kurkkia, meni esikoisen ensimmäinen kerta tuolihississä minulta ohi. Hyvin oli kuulemma mennyt ja hiihtokoulussa hetkessä saatu varmuus näkyi, hän jatkoi sen jälkeen reippaasti isänsä kanssa tuolihissillä isoihin rinteisiin ja lupasi opettaa myös isälleen, miten siinä mennään! Kuopus jumppasi mattohissillä Ellan kanssa ja näytti puhuvan ummet ja lammet mennessään.

Miksi sitten hiihtokoulu, eikä pelkästään vanhempien kanssa treenausta? Syitä on monia. Tiedätte, että lapset saattavat olla täysin erilaisia vieraampien aikuisten kanssa. Se kiukku unohtuu ja keskitytään oppimaan ja kuuntelemaan ohjeita ihan eri tavalla, kuin äidin ja isän kanssa. Arvatkaa miksi käytän tyttöjä synttäri- yms. kuvissa ammattikuvaajalla? Toki ammattitaidonkin takia, mutta myös sen takia, että heistä saa kaksin kuvaajan kanssa ihan eri ilmeet esiin kuin vanhempien kanssa.

Lisäksi me miehen kanssa olemme lautalaskijoita ja suksivinkkejä on vaikeaa antaa. Oma 14 vuoden laskutauko teki sen, että esikoinen alkaa olla jo varmempi ja menee hurjempiin rinteisiin kuin mihin minä uskallan, joten saa sitten treenata ammattilaisen kanssa. Huomasimme kuinka hetkessä taidot kehittyivät, kun hän oli viime vuonna kaksi päivää hiihtokoulussa, joten luotan täysillä näihin alan ammattilaisiin.

Mitä sitten opimme? Esikoinen sai varmuuden isompiin rinteisiin ja tuolihissiin. Lisäksi he treenasivat eri tavoin painon pitämistä edessä. Lapsilla se kuulemma jää helposti takapainotteiseksi ja esimerkiksi laskeminen yksi sauva käsissä, kädet suorana edessä auttaa korjaamaan painoa eteen. Kuopuksen kohdalla Ella sanoi, että motoriikka ei anna periksi vielä näin pienten esim. kääntää suksia auraan, se on sitten ensi vuoden juttuja. Ja yllättäen kuopus haluaa ensisijaisesti laudan ja viihtyy sen päällä, ehkä hänestä tuleekin lautalaskija! Olimme myös miettineet, kannattaisiko pienen kanssa hommata valjaat, eli hän laskisi sitten edellä ja pysyisi ns. hanskassa. Tähän Ella sanoi, että jättäkää hommaamatta. Lapsi oppii roikkumaan valjaissa ja paino menee taakse, laskuasennosta tulee väärä ja sitten luotetaan liikaa siihen, että kyllä vanhemmat jarruttavat. Tämäkin oli hyvä kuulla, ei ole sitten tullut hankittua niitä valjaita!

Tytöt heittivät opettajille ylävitoset oppien jälkeen ja me kiitimme, tunnissakin ehtii oppimaan ja testaamaan montaa juttua. Ehkä ensi kerralla kuopukselle sitten lautakoulua, kun on siitä niin innostunut! Esikoinen pääsi nauttimaan isänsä kanssa isommista rinteistä, kun me siirryimme jo pulkkatiimiin. Rudolf seikkailureitin varrella rinteessä on nähtävissä niin poroja kuin huskyja ja siellä loimusi valmiiksi tehdyt tulet, joissa isä ja tytär paahtoivat vaahtokarkkia. Aika luksusta! Voi että odotan, että päästään sinne kaikki neljä, vielä täytyi minun jäädä vetämään tubing-mäkeä (eipä siinä, oli ihan hullun hauskaa sekin!).

Kiitos Ruka, Ella, Jussi ja hiihtokoulun tiimi! Jos lumitilanne sallii, tulemme huhtikuussa takaisin kuluttamaan erityisesti niitä rinteitä!

Onko itselläsi kokemusta hiihtokouluista?