Mitä juoksuun tulee, minä olen lähtenyt ns. täysin soitellen sotaan. Aloin vaan juosta. Hommasin paremmat lenkkarit ja pikku hiljaa, kun tuntui että juoksen enemmänkin kuin sen yhden lenkin, hommasin muun muassa kompressiosukat, juoksuvyön mihin saa kännykän mukaan lenkille sekä juoksutakin. Mutta mitään juoksukouluja en ole koskaan käynyt. Väitän, että jos olisin vain päättänyt tyhjistä alkaa juosta näitä määriä, eli noin 150 kilometriä kuussa, olisi tullut enemmänkin ongelmia kuin nyt vain ajoittain jumittava pakaralihas ja piriformis. Kun aikanani innoistuin bodyattackista ja kävin siellä useamman kerran viikossa, sain penikkani hurjan kipeiksi. Niitä sitten hoitelin ja vaihdoin jumppiinkin juoksukengät, joilla taas oli parempi vetää sen tyylistä jumppaa. Penikatkin ovat siis tottuneet rasitukseen ja hyppyihin, eivätkä ole ikinä vaivanneet (kop kop) tämän reilut kaksi vuotta kestäneen juoksuinnostuksen aikana.

Taustalla oli siis 20 vuoden jumppapirkkous, koripallotreenejä, ratsastusta ja paljon muuta erilaista liikuntaa. Olin paljon kiusannut jumpissa pieniä lihaksia vuosikausia, jonka uskon auttavan juoksemisessa. Minun haasteeni juoksussa oli vaihtaa se lihasteni nopeus ja räjähtävyys, joka esimerkiksi koripallossa kehittyi, pitkänmatkantouhuun. Juoksu tuntui aina hirveältä. Ja suurin syy siihen oli tietenkin vauhti. Lähdin aina liian kovaa liikkeelle ja jossain vaiheessa se seinä tulee vastaan. Vauhdin hidastamisessa ja ylipäätään hahmottamisessa auttoi niin juoksukello kuin miehen seura ja tajusin, että kun aloitan tarpeeksi hiljaa, jaksan juosta vaikka kuinka pitkään. Mutta tällaiselle räjähtäviin lajeihin ja pikajuoksua rakastavalle se oli vaikeaa aluksi!

En siis ole koskaan käynyt mitään juoksukouluja, jossa korjattaisiin askelta tai asentoa. Tai noudattanut mitään juoksuohjelmia! Minä juoksen lähinnä omasta ilosta ja haluan edelleen tehdä paljon muutakin. Siksipä lähdin aika jännittynein mielin Oona Tolppasen ja Mårten Boströmin vetämään juoksukouluun tiistaina. Ajattelin, että jos nyt tulee palaute, etten ”osaa” juosta ollenkaan tai askellus on ihan metsässä, meneekö juoksuinto. Samalla halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja tietää, mitä pitäisi asennossa ja askeleessa korjata.

Tilaisuuden sponssasi LIDL, jonka juoksuvaatemallisto tulee myyntiin maanantaina 25.3. Saimme valita itsellemme muutamasta eri mallista ja värivaihtoehdosta juoksuasut. Mallistoon kuuluu niin juoksuliivit, paitoja, trikoita, sukkia, kenkiä kuin pohjallisia. Minä ihastuin täysillä värikkäisiin trikoisiin ja otin ne sekä turkoosin paidan. Liivit jätin suosiolla väliin, sillä en aio vaihtaa Changen liiveistä mihinkään. Kengät ovat ihan ykkösjuttu juostessa, enkä ole myöskään luopumassa Nikeistäni missään nimessä, mutta sukat! Ostin herjalla Lidlistä pari vuotta sitten juoksusukat, että kokeillaan. Ne ovat käytössä edelleen, niillä on juostu mm. ensimmäinen puolimaratoni ja eivät ole menneet miksikään. Sama syksyllä saamissani vaellussukissa – juoksin niillä talvijuoksut ja hyvät ovat ja välittömästi otin käyttöön tiistaina saamani juoksusukat. Sukissa on todella hyvä hinta-laatusuhde! Vaikka koen huonoa omatuntoa siitä, että ”mainostan” Lidlin vaatteita varsinkin nyt, kun tapetilla on ollut epäeettinen valmistus ja muu, sukat ovat ihan parhaita. Kyllähän hinnat ovat niin pieniä, että ei siitä paljon voi valmistajalle jäädä käteen, toisaalta volyymikin on suuri. Sain syksyllä paksummat Lidlin trikoot, joilla olen nyt juossut ja ulkoillut muutenkin puoli vuotta. Pessyt vähintään kerran viikossa. Niissä ei ole pienintäkään nyppyä tai kulumaa havaittavissa, eli mitään kertakäyttökamaa nämä eivät ole, vaikka hinta antaisi niin olettaa! Se onneksi vähän kompensoi hommaa, uskon juoksevani näillä trikoilla pitkään!

Mutta takaisin siihen juoksukouluun. Suunnistimme siis kohti Espoota ja Esport-liikuntakeskusta, joka sai huokaisemaan ihastuksesta. Valtava halli täynnä erilaisia liikuntalajeja ja 400 metrin sisäjuoksurata. Ihanaa! Hyvä etten pomppinut paikallani, into alkoi nousta heti. Oonan johdalla vedimme erilaisia harjoitteita radalla, joilla mm. avattiin lonkkia. Askelkyykkykävelyä takaperin, lonkankoukistajavenytyksiä, lonkan avauksia. Sumokyykky + lonkanavausliikkeestä tuli lempparini, tunsin kuinka kroppa kiitti että tein kunnon avaukset ja verryttelyt! Sitten hölkkäsimme pari lämmittelykierrosta areenan ympäri ja juttelimme villinä Lenkillä-blogin Elinan kanssa siitä, millä taktiikalla ja kuinka kovaa Peurungan vesiliukumäen voi päästä. Vieressämme juossut valmentaja Mårten ihmetteli mistä oikein puhumme ja kyllä nauratti, kilpailuhenkiset äidit siinä juostessa jakaa vinkkejä kovempiin aikoihin vesiliukumäessä! Arvaatte, kuinka innoissamme ja tosissamme Elinan kanssa vedettiin treenitkin?

Teimme Mårtenin kanssa pyramiditreeniä, eli 200 metriä juoksua kovaa + palautus, sitten 400m ja palautus, 800 metriä+palautus ja niin edelleen. Oli ihanaa pinkoa viimeinen 200 metriä niin kovaa kuin pääsi, välillä omilla lenkeilläni spurttaan kyllä, mutta revin vielä vähän enemmän irti koneesta kun Mårten kannusti ja silmäkulmasta näin, kuinka toinen bloggaajakollega meinaa kiihdyttää ohi. Mikä voitontahti iski, miten mahtavaa oli päästellä täysiä! Tällaisia intervallitreenejä pitäisi aivan ehdottomasti ottaa kerran viikossa mukaan ja kirittää jonkun kanssa kaikki irti, ei siihen yksin pääse. Voi kun miehen rasitusvamma paranisi ja pääsisimme revittämään yhdessä (tosin tulisiko siitä tappelu, sehän nyt on selvä kumpi meidän kilpajuoksun voittaisi).

No juu, kyseessä oli siis jokaisen omaan tahtiin tehtävä intervallitreeni, ei mikään kilpailu. En ymmärrä mistä itselleni tulee aina ihan hullu kilpailuvietti ja täysillä tekemisen himo kaikessa! Olin niin kotonani tässä tapahtumassa ja juostessa, että oikein harmitti kun homma oli ohi.

Entä se palaute? Kun juoksin hiljempaa, tuli palaute, että askeleeni tulee vähän liian kantapainotteisesti alas. Tämä parani itsestään kun juoksin kovempaa, mutta miten saisin siihen kiinnitettyä huomiota hitaammassa vauhdissa…? Vaikeaa oli ajatella, että rullaa askel pidemmälle, äläkä iske kantaa maahan. Lisäksi lähes jokaiselle sanottiin hartioista ja niiden jännittämisestä. Olen itse ihan hurja hartiajännittäjä ihan kaikessa tekemisessä ja vaikka paikallaan seisoessa, stressini määrä näkyy hartioista. Eilen juoksinkin kympin juoksumatolla, josta näki itsensä peilistä ja tasaisesti röyhistin rintaani auki ja laskin hartioita. Se pitäisi muistaa, sillä happi kulkee paremmin. Toinen erikoinen piirre omassa juoksussa on puristaa kädet nyrkkiin. Tiedostan sen pihalla talvella, että jos palelee, laitan kädet nyrkkiin. Mutta nyrkissä ne olivat monessa juoksuvideossakin, varsin hitaammassa vauhdissa! Omituinen homma lisää painetta hartioihin. Niinpä eilen matolla päätin myös noudattaa miehen vinkkiä, että kuvittelee sormien välissä olevan sipsi, joka ei saa murentua. Niitä voi siis pitää kevyesti yhdessä, mutta ei nyrkissä. Pääasiassa askellukseni on onneksi kunnossa ja en saanut murskapalautetta vaan innostuin ja sain ideoita omaan juoksuun ihan hurjana. Oli vaikeaa lopettaa harjoitus, kun puhkuin niin intoa!

Ehdottoman kiva ja hyödyllinen treeni siis oli, kiitos siitä Lidl ja Marsaana! Ja kiitos blogikollegat ja erityisesti Elina! Intoa täynnä puhkuen suuntaan tänään lenkkipolulle, nyt mennään jo sulilla teillä!

Oletko itse testannut Lidlin juoksuvaatteita? Entä käynyt jossain juoksuvalmennuksessa? Kuka tykkää juosta, kommentteja luen mielelläni! Tsemppiä treeneihin!

*kuva 1, 8 ja 9 by Marsaana