Parhaassa iässä

Ei ei, en minä, älkää vain niin käsittäkö. Tai toisaalta, olemmeko parhaassa iässä? Jokaisessa iässä on puolensa, mutta kyllä minua hymyilytti, kun aloitettiin miehen synttäreitä lauantaina puhumalla kaiken maailman vaivoista. Enää ei voi urheilla enää kunnon lihashuoltoa, venyttelyä ja ehkä fysioterapeuttia ja sen olivat huomanneet kaikki. Hui, miten meidän näin kävi!

Ei siinä, hyvä ikä tämä on. Itse ainakin nautin nykyään arjesta paljon enemmän kuin nuorempana, ehkä kiittäisin siitä lapsia. Toisaalta taas olen useampaan otteeseen ihan helisemässä – eilen 3 vee meinasi jäädä pyörän alle rynnätessään alle ilman että kuunteli huutoani. Hän oli hyvin lähellä pudottaa suuren, Thaimaasta tuomamme taulun kaakelilattialle. Tai Thaikuista on tuotu vain kuva, taulu kehystetty Suomessa. Vetäisin nopeasti omat vaatteet pois nurkan takana kun olimme menossa suihkuun ja tadam – alaston 3vee oli kivunnut sohvan selkänojan päälle sekunteissa ja heilutti suurta taulua alas. Kun kauhuissani kielsin, hän juoksi karkuun ja pamautti suihkun lasioven niin kovaa kiinni, että olin varma sen helisevän lattialle pieninä paloina. Huh!

Mutta tämä kuulunee asiaan. Silti uskaltaisin sanoa, että lapseni alkavat olla yhdessä ihan parhaasta iästä. Mietin pitkään uskallanko sanoa tätä ääneen, mutta sanon. Se talven kestänyt huutoprosessi alkaa olla ohi. Toki raivareita tulee ja menee, mutta ihan kaikesta ei tarvitse vääntää niin hirveästi kuin koko talven. Alkaako suurin uhma vähän laantua? Samalla lapseni ovat niin isoja, että hoitavat vessareissunsa pitkälti yksin, osaavat aamulla pukea ja syödä itse (jos sille päälle pienempi sattuu). Ei enää vaippatyyppejä. Samalla kuitenkin niin pieniä, että kaipaavat syliä, kävelevät julkisesti äidin kanssa käsi kädessä ja halaavat ja pussaavat. 6-vuotias tosin alkaa vähän jo kaipailla ”liikaa” kaveria, eli ihan aina ei äiti kelpaa. Silti koen, että nyt he alkavat olla aika mielettömässä iässä.

Eilen puuhastin heidän kanssaan ihan pieniä arkisia juttuja. Teimme lumiukon, leivoimme sämpylöitä. Ylpeänä katsoin, kun tytöt tekivät sämpylät itse, minulle jäi taikinan teko ja paistaminen. Siinä pienempi selitti suu vaahdossa, että tekee taikinasta surffaavia kissoja, joita sitten katseli uunissa. Ei heillä kuulemma hätä ollut, olivat kissat vaan tyytyväisiä lämmöstä. Ihana mielikuvitus!

Mietin myös lauantaina tyttöjä yökylään viedessä, että hurjaa miten reippaita heistä tuli ja jo sen ikäisiä, että pienempikin paineli yökylään taakseen katsomatta muualle kuin mummilaan. Ei tihrustanut itkua, vaan oli onnellinen, että sai mennä niin kuin isotkin tytöt yökylään. Tosin seuraavien päivien sylitankkaus on ollut tiukkaa, mutta sekin kuulunee asiaan.


paita LINDEX/ hame ja arskat H&M/ takki NOISY MAY/ kengät ADIDAS/ rannekoru OXXO/ korvikset MAANANTAIMALLI

Oli ihana fiilis jättää innoissaan olevat lapset kaverille hoitoon ja napata nämä kuvat ennen juhlia. Minä siis juoksin lenkkiä lauantaina t-paidassa välillä, kun tuli niin kuuma ja sama kuvien kanssa, ei palellut yhtään. Ja sitten muutama päivä myöhemmin hytisin kerroksista huolimatta viimassa ja juoksin silmät sekä suu täynnä räntää. On se kiva että Suomessa on neljä vuodenaikaa, mutta välillä on kyllä epäselvää mitä eletään, hih! Ilma on ainakin puhdistunut sateiden myötä, kyllä se hiekkakuorrutus ja pöly nenässäkin on aika ällöä. Nautitaan siis raikkaammasta ilmasta!

Milloin sinusta on paras ikä? Ollut itselläsi tai lapsilla? Vai osaatko nauttia kaikista vaiheista täysillä?