Elafonissi on Kreetan upein ranta! Tee retki pinkille rannalle!

Näiltä teksteiltä ja kehoituksilta et voi välttyä, kun Kreetalle matkaat. Elafonissilla on käytävä, se on upea. Mutta me löysimme mielestämme paratiisin ihan muualta, jonne ehdottomasti vinkkaisin menemään.

Kun kolme vuotta sitten lomailimme Kreetalla, meillä oli mukana kolmikuinen vauva. Silloin pysähdyimme autolla Elafonissille, mutta minä olin lähinnä vauvan kanssa piilossa, kun mies ja esikoinen kävivät puljaamassa supermatalassa ja lämpöisessä merivedessä hetken. Meille jäi mieleen, että ranta on kaunis, siellä tykkäävät lapset puljata, sillä matalaa ja lämmintä vettä piisaa ja että siellä tuuli ihan kamalasti. Niin ja siitä pinkistä väristä ei ollut tietoakaan.

Päätimme siis tälläkin lomalla käyttää yhden päivän Elafonissille ajeluun, sillä ajattelimme, että lapset tykkäävät siitä matalasta ja lämpöisestä merivedestä. Vuokra-auto on ihan paras hommaan ja yksi parhaita juttuja miksi sinne kannattaa ajella ovat maisemat. Upeita vuoristomaisemia koko noin tunnin ajelu Geranista Elafonissiin. Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemaa ja maistelemaan ystävällisen miehen oliiviöljyä ja hunajaa. Hän otti meistä kuvia ja höpötti ummet ja lammet. Siitä sitten ostimme matkaankin öljyä, oli superhyvää ja oikeasti edullista. Kannattaa pysähdellä matkalla!

Kun pääsimme Elafonissille, kuului suomea joka puolella. Jälkikäteen huomasin, että maanantai on TUIn retkipäivä sinne. Mmmm. Olisi pitänyt tsekata etukäteen. No, sekaan mahduttiin ja aurinkotuolit tultiin rahastamaan heti. Tuuli oli kova tällakin kertaa ja koska ensimmäinen lomaviikkomme oli vielä vähän viileä (25 astetta), merivesi iholla tuulen kanssa sai oikeasti palelemaan. Lämpöisin oli, kun pötkötti matalassa lämpöisessä merivedessä tai ryntäili paikasta toiseen, kuten meidän perheemme tuntuu tekevän. Maataanko teillä paikallaan? Tytöt rakastivat leikkiä hiekassa ja tutkia simpukoita, pinkistä väristä tuolla rannalla näkyy ehkä pienen pieni häivähdys. Todella kaunis paikka on ja nyt siellä ei heinäkuussa enää palelekaan, upeudesta ei pääse mihinkään. Kävin ostamassa tuoretta appelsiinimehua ja sain todella tylyä palvelua, vessaan sai jonottaa ja suomea puhuttiin joka puolella. Turismi näkyy.

Päivä oli kuitenkin ihana ja hyvillä mielin lähdettiin iltapäivällä kotia kohti. Kuopukselle iski pissahätä vuorenrinteessä, jossa pysähdyttiin Tavernaan. Ehdin ottaa vielä pari kuvaa vuoristomaisemista ja alhaalla juoksevista lukuisista vuohista, kunnes loma muutti sekunteissa suuntaa, päivän kuvat olivat siinä ja minä lähdin pelästyksestä tärisevin käsin ajamaan kohti hotellia. Tiedätte jo tarinan.

Kaksi yötä tapahtumien jälkeen pohdittiin, otetaanko suunnaksi Rethymnon, mutta todettiin, että lapset tykkäävät rantsuelämästä enemmän. Niinpä auton nokka suunnattiin lähellä Hanian kenttää sijaitsevaa Marathin rantaa. Valitsimme paikan, koska se oli sijainniltaan suojaisa ja näytti siltä, että siellä ei tuulisi. Vähän jännäillen ajelin jyrkkiä alamäkiä sinne ja mietin, osaanko sillä pienellä vuokra-autolla ajaa takaisin, mutta hyvin meni.

Perillä meitä odotti hiljainen paratiisi ja rannalla näkyi vain paikallisia. Vesi oli kirkasta, ranta tyhjä ja kaikki todella kaunista. Yllätyimme, kun yritimme ottaa tuolit, ne olivat lukittu ja ainoastaan jahtiklubilaisille (!!). Eipä siinä mitään, sillä elettiin kesäkuun ekaa viikkoa ja hiekka ei ollut vielä polttavan kuumaa, vaan siinä pärjäsi hyvin. Nyt heinäkuun lämmöillä pitäisi varmaan vetäytyä muurin suojaan.

Oli ihanaa. Ei kuulunut kuin kreikan kieltä. Paikalliset pumppasivat ananaksemme täyteen, kun huomasivat käsipuolen miehen. Ei musiikkia, ei kaupustelijoita, vain rauha ja kaunis, todella suojaisa ranta. Ihan paratiisi mielestämme. Sielu lepäsi tuolla. Lapsi ui loputtomiin kurkkien pikkukaloja, toinen rakensi hiekkalinnaa. Kun nälkä tuli, suuntasimme rantaravintolaan, jossa näkyi nyt se turismin puute: meitä kohtaan oltiin valtavan ystävällisiä, hinnat olivat alhaiset ja annokset isoja. Vessan ei ollut jonoa. Istuimme hymyillen rantaravintolassa ja kiittelimme ideasta lähteä tänne, kauas Bamse-bileistä ja hälinästä, kauas turistimassoista (tai ei oikeastaan edes kauas).

Päivä oli yksi parhaita lomallamme, veikkaisin että olemme kaikki sitä mieltä. Ainoa hurja juttu Marathissa on se, että hävittäjäkoneet lensivät aika ajoin harjoituslentoja yllämme ja jylinä oli välillä hurja. Toisaalta näimme ainutlaatuisia lentotemppua siinä rannalla kököttäessämme. Ihan tosi lämmin suositus kyseiselle rannalle, niitä kyllä Kreetalla piisaa!

Vitsi että rakastan rantaelämää. Meri on parasta ikinä, samoin kuin hiekka varpaissa. Sellaisia onnellisia rantahetkiä ja suosituksia, käsipuolena ja ilman. Oletko matkaillut Kreetalla, mikä on suosikkirantasi?