Siis voitteko kuvitella, että tänään on tasan neljä viikkoa tuosta hetkestä, kun parkkeerasimme auton tavernan eteen Kreetalla ja sen terassilla mies kompastui? En tiedä miltä potilaasta tuntuu, mutta minusta aika on lentänyt. Se viisi päivää, jonka elimme epäuskossa ja jännityksessä Kreetalla odottaen lentääkö mies yksin kotiin vaihtui onnistuneeseen leikkaukseen ja parantelun aloittamiseen.
Suomessa muuten opimme senkin, mitä nuo rautatangot ovat. Sillä. Mummoni sanoi, että edesmennyt ukkini meinasi jo 1990-luvulla lentää tuollaisiin tankoihin (!). Ja kun asiasta keskusteltiin Suomessa, se valkeni meillekin – sellaisia rautatangon pätkiä tosiaan jätetään moniinkin paikkoihin töröttämään, koska silloin paikka on vielä rakennustyömaata ja työt kesken. Näin kierretään joku loppuvero mikä lie. Argh.
Vahinko kuitenkin kävi ja oli vain keskityttävä parantumiseen. Potilas itse on ottanut kohtalonsa vastaan todella sinnikkäästi. Tiedän, että häntä syö kovasti niin se, ettei reissussa voinut hypätä mereen kuin se, että kaikki kesän treenit ja urheilukisat jäivät väliin. Mutta samalla olemme paljon puhuneet sitä, että vasen käsi on ehkä neljästä raajasta paras vaihtoehto katkaista ja onneksi ei sattunut päähän. Tai lapsiin, joiden oleminen olisi haastavaa.
Asiat, joita stressasin kotona hoituivat helposti. Näppärä mies ajoi nurtsin ohittamalla vain turvakytkimen, jota muuten pitäisi painaa toisella kädellä. Juhannuksena hoidettiin lippu salkoon yhdessä. Paljuun pääsi uiskentelemaan käsi pystyssä. Särkän laitteisiinkin pääsi ja se yksi päiväkotipäivä, kun itse olin Helsingissä hoitui myös yksikätisenä. Vain pientä suihkuapua yms. hän on tarvinnut. Itse reippaus. Hän jopa kantoi lasta harteillaan ja minä mennä kipitin perässä ja hermoilin, ettei lapsi potkaise käteen tai jotain.
Viime maanantaina kipsi irrotettiin ja käsi kuvattiin. Paraneminen oli mennyt hyvin, haava oli siisti ja ummessa ja kipsiä ei tarvitse enää käyttää. Hyvä niin, sillä vain kolmessa viikossa lihakset olivat menneet löysäksi ja käsi oli superjäykkä. Loin uskoa mieheen, että päivä päivältä se on parempi, milli kerrallaan. Hän itse sanoi, että nyt kun kipsi ei ole suojana, oli käsi aluksi paljon kipeämpi. Mutta jo ensimmäisen vuorokauden aikana oli nähtävissä, että käsi taipuu enemmän! Viime viikolla oli ensimmäinen fysioterapia ja kielto koviin liikkeisiin, kuten punnerruksiin on nyt ainakin 3 kk päällä. Tosin fyssari oli sitä mieltä, että tiukalla jumpalla aikaa saa lyhennettyä.
Juhannuksena aloimme keskustelemaan myös siitä, että olisiko meillä mahdollisuus ottaa revanssi ja miehen päästä sinne mereenkin, kun suurin osa Kreetasta meni ”ohi”. Kun isovanhemmat näyttivät vihreää valoa, googletimme päivätolkulla lentoja ja majoituksia. Päädyimme varaamaan reissun Kroatiaan kaksin ja tiedättekö, lähtö on ensi viikolla. Tämä kesä on ollut suunnitelmallisuuden puolesta ihan nollat. Mutta mitäpä siitä!
Ja arvaatteko mitä muuta? Meillä on ollut kotona jotenkin seesteisempi tunnelma murtuneen käden myötä. Niin hölmöltä tuntuu sanoa näin, mutta niin se on ollut. Käsi on vapauttanut aikaa, kun emme treenaa peräkkäin. Minä olen iltaisin valinnut läppärin sijasta miehen kainalon ja telkkarisarjan. Hän on ollut yllättäen rauhallisempi kuin aavistinkaan ja iloinnut jokaisesta hetkestä, kun käsi tuntuu paremmalta. Minä olen arvostanut häntä ja terveyttä enemmän kuin ennen reissua. Kuten kirjoitin jo aiemmin, ihmistä pitää näköjään vähän kopauttaa, että tajuaa arvostaa enemmän asioita, joita alkaa pitää liian itsestäänselvyytenä. Ja sitten taas toisaalta, viikonloppuna mies hyppäsi jo järveen tönkkökäsineen, perjantaina hän kävi ekaa kertaa aikoihin salilla! Wau! En olisi ikinä uskonut, että kolme viikkoa leikkauksen jälkeen hän ui, käy salilla ja… näyttää suht normaalikätiseltä. Käsihän siis taipuu ns. taskuasentoon ja käsi taskussa hän näyttää vain tavalliselta tyypiltä. Jopa unohdan, mitä hänelle tapahtui niin lyhyt aika sitten, kunnes näen 10 cm pitkän haavan kädessä. Mutta kovaa on menty eteenpäin!
toppi ONLY/ shortsit, korvikset&kengät H&M/ aurinkolasit LE SPECS
Erittäin kiitollinen siitä, että parantuminen on mennyt suunnitelmien mukaan. Toivottavasti lopputulema on hyvä. Ja säästytään oksennustaudeilta yms., että päästään ensi viikolla hyppämään mereen! Kyllä terveydestään saa olla kiitollinen. Ja jokaisesta eletystä päivästä.
Miten oma heinäkuusi on alkanut?