En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.
Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!
Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.
Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!
Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!
Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.
Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!
Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?