Näinhän siinä aina käy – terkkuja Bracista!

Ajattelin, että sitten kun olemme kaksin lomalla, on aikaa vaikka bloggailla. Ja lukea kirjoja! Otin ihan kaksi niitäkin mukaan. Ja monta asua, että kuvaillaan sitten useampi.

No, nyt olemme neljättä päivää Bracissa ja on painettu menemään aamusta iltaan. Perjantaina olimme koko päivän katamaraanireissulla ja eilen nappasimme pyörät hotellilta ja lähdimme polkemaan. Ihan käsiin hajoavat munamankelit, joilla ajattelimme hetken rullailla. Mentiin sitten 15 kilometriä ja koko päivä pörrättiin. Välillä satoi kaatamalla ja oli kunnon ukkonen, hurja jyrinä kävi. Tarvitseeko kertoa, että olimme ainoat hullut, jotka rullailivat menemään siinä kelissä. Saatiin rauhassa pyöräillä!

Näinhän siinä aina käy, emme me osaa olla paikallamme. Huomenna piti lähteä aamulautalla takaisin Splitiin ja kiertää pari kauppaa. En ole ostanut yhtään tuliaista, sillä Bracissa ei ole mitään shoppailtavaa. Lisäksi lupasin etsiä Spilitistä kenkäkauppaa, josta löysin vilkkutennarit lapselle viisi vuotta sitten. No, tiedättekö mitä teimme juuri? Vuokrasimme huomiselle päivälle oman veneen Bracista. Siis sitä pitää ajaakin itse. Siinä meni sitten ne shoppailut, meri vetää puoleensa. Olen ihan superonnellinen katsoessani mereen hyppivää miestä. Vain viisi viikkoa leikkauksesta ja moni juttu edelleen sattuu, mutta pystyy jo kroolaamaan ja nauttimaan kaikesta. Mahtavaa!

On siis hypitty mereen, on syöty yksi elämäni parhaita ruokia (mustekalamuhennos oli nimeltään), on pyöräilty, olen lukenut 100 sivua kirjaa. On nähty Bracin korkein kohta ja nyt lähdemme opastetulle, 16 kilometrin pyöräreissulle. Mutta tämän töhötyksen keskeltä tulin huikkaamaan terkut!

Niin ja tiedättekö mitä on tehty. Nukuttu. Sellaisia tuntimääriä syvää unta ei ole Suunnon kellossa ollut ikinä. Jopa ysiin asti aamulla on onnistuttu nukkumaan ja ajatukset yöelämän katsomisesta vaihdettiin eilen vaahtokylpyyn. Eli tavoitteet täytetty.