True Crime- tyylisuunta on itselleni aivan uusi ja vieras genre kirjoissa, mutta kun kuulin kuukausi sitten ilmestyneestä Michelle McNamaran kirjasta Katoan yön pimeyteen kiinnostuin heti. Kirja kertoo 1970-1980 luvulla Kaliforniassa riehuneesta miehestä, joka teki kymmenen raakaa murhaa ja yli 50 raiskausta – ja onnistui aina pakenemaan poliiselta ja katoamaan yön pimeyteen.
Vuosian myöhemmin toimittaja Michelle McNamara alkoi tutkia Golden State Killeriksi nimittämäänsä tappajaa. Hän oli innostunut rikoksista jo vuonna 1984 ollessaan 14-vuotias – myöhemmin hän perusti muun muassa True Crime Diary-blogin. Kirjaa varten hän kahlasi valtavan määrän arkistoja, haastatteli omaisia ja etsiviä ja tutki joka ikisen johtolangan.
Vaikka rakastan raakoja tai kierojakin psykologisia rikosdekkareita, oli ihan eri asia alkaa lukemaan tapahtumista, jotka ovat oikeasti tapahtuneet. Siitä omaisten tuskasta, joka on edelleen olemassa ja siitä kauhusta, jota lapsi koki kun hänen kotonansa käytiin äidin kimppuun. Suoraan sanottuna alussa ahdistuin, vaikka kirjassa ei millään tapaa mässäillä tuskalla tai murhilla, vaan kerrotaan ne enemminkin faktoina. En uskaltanut ottaa kirjaa mukaan, kun yövyin yksin jossain – sen verran karmealta tuntui, että tapahtumat ovat oikeasti totta. Kirja valaisee sitä valtavaa vuosien työtä jota etsivät ovat tehneet, johtolankoja joita on löydetty ja turhautumista, kun asiat eivät johda mihinkään.
Vielä todellisemmaksi kirjan tekee siellä olevat valokuvat, kartat ja omaisten kommentit. Michellen mies Patton Oswalt on myös kirjoittanut kirjaan jälkisanat, sillä yksi kirjan ahdistavista piirteistä on, että kirjailija kuoli nukkuessaan kirjan ollessa vielä kesken. Hän oli lopussa ahdistunut ja hänen kehostaan löytyi jäämiä muun muassa ahdistuslääkkeistä. Mikä sai hänet silti vimmaisesti jatkamaan tutkimuksia ja perehtymään hirveisiin rikoksiin muun perheen nukkuessa?
True crime-genre on kuulemma kovassa nousussa tällä hetkellä, näin luin pari viikkoa sitten Me Naisten artikkelista. Ja nimen omaan naiset kuluttavat genreä paljon miehiä enemmän. Hämmentävää! Mikä niissä kiehtoo? Kirja Katoan yön pimeyteen on ollut myös kansainvälinen myyntimenestys ja siitä on tekeillä HBO:n dokumenttisarja. Ymmärrän, kirja oli suoraan kuin dokumentti, siitä varmasti saa mielenkiintoisen sarjan.
Lopulta syyllinen, Joseph D’Angelo vangittiin viime vuonna. 72-vuotias mies oli vuosikymmeniä asunut yhteisössä, kylvänyt kauhua ja paennut etsiviä. Osaltaan Michellen kirja auttoi saamaan syyllisen kiinni, sillä kirja sai tapaukselle julkisuutta. Jotkut etsivät ovat sanoneet kirjalla olleen suurempikin merkitys jutun ratkaisemisessa.
On kamalaa mitä keskuudessamme tapahtuu. Totuus on tarinaa julmempaa. Tämä kirja meinasi alussa tunkeutua niin uniini, että meinasin jättää kesken. Sitten halusin tietää, miten tutkimuksissa käy. Silti itselleni jäi fiilis, ettei true crime-genre ole ehkä omaa mielikuvitustani varten tehty, huih!
Oletko itse tutustunut genreen? Katoan yön pimeyteen voisi jatkaa nyt uuteen kotiin seuraavan uteliaan käsiin, joten huikkaa tähän postaukseen, jos olet kiinnostunut uutuuskirjasta! Arvon sen eteenpäin ensi keskiviikkona 13.11.2019 klo 18. Joko kirja on tuttu?
*kirja saatu