10 kuukautta on oikeastaan superlyhyt aika. Ja sitten kun pysähdyin katsomaan lasteni kuvia, tajusin, että pikkulapsiajassa 10 kk on kuin valovuosi.
Olemme siis olleet koko vuoden Viikarin vuosi-kuvauksissa, jossa on otettu kerran kuussa ulkona kuvat lapsista. Joulukuun kuviksi valitsin studiokuvat ja lisäksi vuoden aikana on otettu setin ulkopuolelta synttärikuvat. Toukokuussa lapset kuvattiin äidin kanssa, marraskuussa isän. Itse asiassa meillä on vielä ottamatta marraskuun kuvat, ne ovat suunnitteilla tällä viikolla. Sitten on koko vuosi kasassa.
Olin jo edellisenäkin vuonna harkinnut kuvausta, sitten mietin uskallanko sitoutua. Missä olemme vuoden ajan, kun kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai? Mietin, että nyt toteutan homman, ei kai me nyt niin monena päivänä olla poissa. Tiedättekö mikä oli totuus? Pääsimme VIITENÄ kertana tuona ns. oikeana kuvauspäivänä. Oikeasti. 5/12 oli saldomme. Oli reissuja, oli kesällä polttareita, nyt syksyllä Himos, aina jotain. Oikean kuvauspäivän lisäksi järjestettiin aina yksi korvaava, joihin onneksi pääsimme ihan kohtuullisesti. Huhtikuussa heitin vitsillä, että koska olemme Saaran kanssa yhtä aikaa Kuusamossa, otetaan kuvat siellä. Hän ottikin yllätyksekseni kopin hommasta ja saimme ihan maailman kivoimman muiston Rukan viikosta, kun kuvasimme siellä tunturin päällä huhtikuun auringon lämmittäessä. Mahtavaa!
Ylipäätään on sanottava, että Saara ja hänen kanssaan kuvia ottanut Roosa sekä loppuvuodesta myös Dilan ovat kaikki joustaneet todella hienosti aikataulujen suhteen. On hävettänyt monta kertaa olla ns. hankala asiakas, joka ei taaskaan pääse, mutta niin vain hommat on saatu purkkiin aina. Ja joulukorttikuvat ovat vuoden setistä ainoat, jotka jouduin siirtämään kipeän lapsen vuoksi! Nyt kun katsoimme eilen kasassa olevia kuvia, esikoinen tuumasi, että voi kun Saara kuvaisi meitä vielä ensikin vuonna. Olin todella iloinen, että hän jo nyt arvosti sitä muistoa, mikä meille kaikille kuvista on jäänyt. Minäkin toivon, että oltaisiin jatkettu vielä ensi vuosi, mutta näillä näkymin olemme Saaran kanssa muulla tavoin yhteyksissä. Nuo naiset ovat seisseet tunteja kaatosateessa kuvaamassa, liukastelleet mutaan ja ottaneet hienosti huomioon asiakkaiden toiveita esimerkiksi kuvauspaikkojen suhteen. Vuoden aikana on kuvattu muun muassa Kaupissa, Nekalassa, Tallipihalla, Keskustorilla ja Arboretumissa.
Mitä on siis tapahtunut 10 kuukauden aikana? Tammikuun ekoista kuvista marraskuussa otettuihin joulukuviin on ehtinyt kulua 10 kuukautta. Niin lyhyt ja samalla niin pitkä aika. Tuossa ajassa molempien lasteni sellainen pikkulapsen pyöreys on alkanut kadota kasvoilta ja uusimmissa kuvissa minua katsovat jo ihmeellisen isot tytöt. Niin kovaa vauhtia kasvavat, että sydäntä kuristaa. Pienemmästä, joka meinasi murjottaa parit ensimmäiset kuvat ja jota lahjoin tikkarein on tullut ihan velho kameran edessä. Hän on ihan superluonnollinen malli nykyään! Olemme saaneet pysyvän muiston, josta olisi ihana teettää esimerkiksi joulumuistamisia. Olemme saaneet muiston vuodesta, kun ensimmäiset hampaat irtosivat, kun siskoksista tuli ihan maailman parhaat ystävät toisilleen. Se heidän välinen ilo ja syvä rakkaus välittyy vuoden kaikista kuvista, varsinkin mitä pidemmälle vuotta mennään. Lapset ovat ihastuneet tosi kivaan Saara-tätiin ja ikävöivät välillä häntä. Minä voin sanoa saaneeni 10 kuukauden aikana Saarasta uuden ystävän. Millä sydämellä naiset ovat heittäytyneet tähän hommaan ja miettineet ihania kuvaussettejä vuoden varrelle. Heinäkuun teekutsut jäivät harmittamaan (emme siis silloinkaan päässeet oikeana päivnä paikalle ja korvaavana ei ollut teesettiä), mutta mitä noita harmittelemaan. Ihan mieletön vuosi kuvista nähtävissä.
Ihan mielettömän iloinen, että lähdimme tähän vuoteen mukaan. Vielä tällä viikolla sinetöidään vuosi ottamalla marraskuun kuvat ja kuvat tytöistä isän kanssa. Odotan jo nyt innolla lopputulosta. Olen mielettömän ylpeä ja onnellinen saadessani olla heidän äiti ja nämä kuvat konkretisoivat minulle, kuinka nopeaa heidän kasvunsa on. Kiitos Saara (+kumppanit), kun ikuistitte heidät minulle kameran edessä juuri sellaisena kuin ovat, omina hersyvinä luonteinaan. Tulee ikävä näitä kuvauksia.
Tuli ihan itku. Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Oletko itse käynyt säännöllisesti kuvaamassa lapsiasi kuvaajalla?
Kaikki kuvat Saara/ Studio Mimi & Nöde