Duracellin voimaannuttava viikko

Ihanaa, lumista ja aurinkoista maanantaita täältä Mansesta! Olen hieman fiiliksissäni viikonlopusta ja koko viime viikosta. Kävelimme käsi kädessä aamulla eskariin esikoiseni kanssa ja hän kyseli, milloin pääsisi uudelleen tuollaiseen viikonloppuun. Järjestetäänkö niitä joka viikko? Anteeksi että jatkan jo toisessa postauksessa tätä hehkutustani, mutta oli niin mieletön tunne, että hän viihtyi superhyvin, oli onnellinen ja kun lähdimme ajamaan illalla mummilasta kohti kotia, tuli lohduton itku siitä, että nyt viikonloppu on ohi. Ihan mahtavaa, että hänelle jäi niin vahva, iloinen ja pysyvä muisto. Sinne paineli eskariin Laajavuori-pipo päässä!

Mietiskelin itsekin, miksi tänä aamuna oli niin onnellinen, joskin samalla vähän stressaantunut olo. Se johtui ihan varmasti kaiken kaikkiaan mahtavan onnistuneesta viikosta ja ennen kaikkea hyvistä yöunista. Koska perjantaina lapsi nukahti hotellissa 21.30, olin minäkin perään aika pian unessa ja nukuin vailla kuopuksen herätyksiä järjettömän sikeästi. Eilen tajusin taas miten tärkeää uni on ja kun mies kysyi, riittikö vain puolikas jakso Blacklistia sanoin että joo, kävelin ylös ja olin unessa 22.30. Pitäisi nyt tsempata tässä, illat venyvät meillä liikaa. Lapsen ilo, hyvät unet ja monenlainen puuha sekä suuri ulkoilun määrä tekivät sen, että heräsin ihan Hangon keksinä tänään. Ja minä olen muuten aika aamuäreä tyyppi.

Mutta jonkin sortin ennätysviikon tein. Vai mitä sanotte, siihen mahtui:

  • 3 juoksulenkkiä
  • 1 jumppa
  • yksi hyvin hektinen Helsinki-päivä
  • kolme eri laskettelukeskusta ja rinteessä oloa
  • viikonloppu Jyväskylässä
  • trampoliiniparkissa riehumista
  • kaksi eri kylpylää ja niissä polskimista
  • keilausta
  • lasten viemistä harrastuksiin, reitti jonka mies aina hoitaa ja minä meinasin sekoilla
  • pressitilaisuus Tampereella
  • ja tietenkin ne työt, monen monet markkinointisähköpostit, kirjanpitäjän kanssa pidempi säätö, junassa tehty starttirahan jatkohakemus ja… Yrittäjän perussäätö

Tästä huolimatta en koe oloani yhtään väsyneeksi, vaan hyvin onnelliseksi ja voimaantuneeksi. Rakastan puuhata, rakastan olla ulkona ja rakastan lastani niin että halkean. Ei, en ole ottanut mitään teetä kummempaa onnellisuuspilleriä tänä aamuna. Lisäksi koko kodin valaiseva valo ja se LUMI tekee ihan hirveästi. Voi miten paljon tammikuun vesisade ja pimeys söikään voimia, nyt sen vasta ymmärtää!


mekko PAPU STORIES/ huivi & pipo SILVERJUNGLE/ sukkikset MARY A JALAVA/ korvikset INGA CECILIA/ kengät DR.MARTENS

Nämä kuvat ovat myös taitavan Mimi & Nöde Photographyn Dilanin käsialaa. Olin todella iloinen, että sain asuun yhdistettyä neljä eri kotimaista merkkiä. Uskotteko, että ostin nuo sukkahousut odottaessani esikoista? Siis kyllä, yli 7 vuotta sitten ja konepesussa ovat aina käyneet. Miten ne voivat edelleen olla hyvässä kunnossa, niissä on kyllä laatu kohdillaan!

Oliko sinulla onnistunut viikko ja viikonloppu? Millä mielin kohti helmikuuta?