Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.
Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.
Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.
Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.
Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.
Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.
Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.
Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.
Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.
Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!
Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3