”Me ollaan maailman onnellisimpia lapsia” tyttäreni hihkuivat kun kipittivät ympäri Rukan tunturia. Ajoimme suoraan tunturin päälle ihailemaan ja ottamaan kuvia, sillä sääennustus näytti, että loppulomasta tulisi kohtuu sateinen. Ja kyllä kannatti! Olin itsekin aivan sydän sykkyrällä maisemasta, kelistä ja lasten onnesta. He rakensivat kivikasaa (otathan huomioon, että tätä ei saa kansallispuistossa tehdä, mutta laskettelurinnettä möyrytään muutenkin) ja mietin, että meillä kaikilla on todella onnellisia muistoja paikasta talvelta – olihan se upeaa nähdä kesälläkin. Mitä kaikkea kivaa Rukalla ja Kuusamossa voikaan kesällä tehdä? Saimme itse idean lähteä Rukalle viikkoa ennen reissua ja mietimme onko järkeä ajella tuo pitkä matka vain muutamaksi päiväksi – no todellakin oli. Samana päivänä kun palasimme Tampereelle, varasimme samanlaiset muutaman päivän syyslomalle Kuusamoon. Siitä on tullut perheemme happy place.

Pysähdy matkalla Hiljaisen kansan äärellä

Meidän mielestä Kuopion ja Kajaanin kautta kulkeva reitti on paljon mukavampi kuin Oulun reitti ja siitä ajoimme nytkin molempiin suuntiin. Olemme pysähtyneet Suomussalmella olevan teoksen luona tammikuussa -30 keleissä, mutta lapset olivat vähissä vaatteissa autossa emmekä jaksaneet heitä pukea piipahdusta varten. Oli siis lähinnä aikuisten piipahdus. Keväthangilla puolestaan upposin polveani myöten teoksen ”sisään” ja rämmin sieltä pois pitkän aikaa. Nyt +20 kelissä oli ihan paras aika piipahtaa tuolla ja helppoa lasten kanssa, tosin se ainoa mäkärä joka turvotti lapsen silmän umpeen pisti tuolla. Eipä tullut varottua kun vähän vaan piipahdamme. Niittykahvilasta, joka on kesäisin auki, saa nokipannukahvia ja yrttiteetä sekä muurikkalettuja, jotka näyttivät aikamoisen ihanilta! Lisäksi ostin jo siitä menomatkalla pari paikallista tuotetta kotiin tuliaisiksi.

Hiljainen kansa käsittää noin 1000 turvepäistä hahmoa, joita vaatetetaan pari kertaa vuodessa – nyt hahmoilla oli mm. koronasuojia, kuten lapset maskeja kutsuvat.

Mitä Rukalla on auki kesällä?

Hämmästyimme miten moni ravintola esimerkiksi on kesällä kiinni Rukalla – tosin en tiedä onko aina, vai oliko nyt niin, ettei joitain kannattanut avata poikkeusolojen jälkeen. Rukakylän isoin matkamuistomyymälä on avoinna, samoin kuin suosikkimme RUOK burger, josta haimme mökille matkaamme halloumisalaattia, pari burgeria sekä bataattiranskalaisia. Ihanat maut heidän tuotteissaan! Älä missaa paikkaa Rukalla ollessasi!

Minetin jäätelökioski rinteiden alla oli myös ykkönen – mikäs sen ihanampaa kun olet ekaa kertaa jaksanut polkea pitkän mäen kylään asti ja saat herkullisen minttusuklaajäden ylhäällä! Esikoinen oli hyvin onnellinen.

Ja Kuusamon juustot, ne ovat ihan parhaita! Maista!

En jotenkaan ollut tajunnut, että on alennusaika. Rukastoren -40% alennukset houkuttelivat niin, että ostin lumilaudan. Edellinen on vuodelta 1996 ja käytettynä ostettu, oli todellinen once in a lifetime-haksahdus. Kannattaa piipahtaa myymälässä ehdottomasti, jos kaipaa talviurheiluvälineitä!

Rukan kelkkarata – älä jätä väliin!

Kesällä Rukalla on auki kelkkarata, jonne mennään Rukakylästä tuolihissillä. Rata on auki päivittäin kello 10-20 ja nousu sekä lasku kustantaa aikuiselta 11 euroa ja lapselta 7 euroa. Koska olimme ensi kertaa ikinä yötä ihan rinteiden kupeessa, Ruka Ski-Inn majoituksessa, meidän majoitukseemme kuului lippu/yö eli neljästä yöstä saimme siis liput kaikille. Pelkäsimme, että jäävät käyttämättä, sillä kelkka ei ole sateella auki ja se avautuu noin 1-2h sateen jälkeen. Tuntui, että sade taukosi aina hetkeksi, muttei koskaan kokonaan. Sitten tulikin pidempi kuiva pätkä ja suorastaan juoksimme kohti tuolihissiä. Luulin, että kelkka menee hurjaa vauhtia ja jarrutin vähän liikaakin aluksi, joudin kiskomaan itselleni ja kuopukselle reunoista vauhtia kun se hiipui. Älä siis jarruta liikaa!

Niinhän siinä kävi, että kun viimeinen päivä oli todella aurinkoinen ja esikoinen hinkusi, että haluaa laskea yksin kelkalla (eka kerran tulimme kahdella kelkalla, molemmissa kaksi päällä), niin kävimme sitten toisenkin kerran kelkkailemassa. Periaatteessa ikäraja on 8 vuotta, mutta vastuu on laskijalla ja esikoinen ei ole hirveän kaukana 8 vuodesta, niin hissimies päästi hänet. Onni oli suuri, kun sai itse valloittaa kilometrin radan. On se aikamoisen hauska tapa kokea rinne, jota olet laudalla normaalisti tullut alas!

Pyöräile ja patikoi Rukan huipulle

Ehdottomasti kannattaa myös ihan kävellä rinteitä ylös maisemia ihailemaan. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin. Mies puolestaan oli maastopyöräreittien perässä ja kävi pyörällä mm. Valtavaaran huipulla. Näytti aikamoiselta se liejussa pitkospuilla pyöräily, en olisi onnistunut, mutta hän oli onnessaan. Toisena iltana suuntana oli Valkeisenvaara, joka oli profiililtaan kuulemma helpompi.

Perheenä päätimme pyöräillä Kivilammen reitin, josta löytyy myös mäen päältä todella kiva ja uudehko laavu. Siihen tuli pyörällä vain pari kilometriä mökiltä, sen jälkeen parin kilometrin Kivilammen reitti ja sitten takaisin mökille (eli käytännössä pari kilometriä pelkkää ylämäkeä). Ajattelimme, etteivät lapset jaksa ja menimme autolla parkkipaikalle, josta pääsee Kivilammen reitille. Se on suht helppo reitti, tosin 14 tuumaisella pyörällä kivet aika isoja ja kuopus luovuttikin jossain vaiheessa ja meni ns. isin hinaukseen, mutta polki kyllä siinäkin vimmatusti! Laavulla keli oli upea ja paikalla toinen mukava perhe, joiden kanssa juttu luisti – istuimme varmaan tunnin siinä. Ei ollut ruuhkaa. Ja niinhän siinä kävi, että kun olimme takaisin parkkiksella, ei esikoinen suostunut lopettamaan vaan polki takaisin Rukakylään asti, me muut perässä. Miehen piti sitten lähteä erikseen hakemaan se auto metsästä. Aliarvioimme lasten jaksamisen siis!

Porot ja Porokello-sovellus

Me ei nyt sitten varmaan nähdä enää yhtään poroa, sanoin, kun kaksi ensimmäistä matkalla jäi kuvaamatta. Haha, olinpa niin väärässä kuin voi olla! Niitä oli ensinnäkin pitkin Rukaa, rinteessä, Intersportin edessä ja parvekkeemme alla, mutta sen lisäksi emme päässeet yhtään siirtymää autolla ilman, että poroja olisi ollut tiellä. Niitä oli todellakin joka puolella. Ja lapsista se oli yksi reissun parhaista jutuista! Vaikka olemme talvisin käyneet poroja katsomassa ja rekiajelulla, onhan se erilaista nähdä ne luonnossa ja yllättyä aina mistä kaikkialta niitä tuleekaan.

Luin, että vuosittain tapahtuu 3000-5000 porokolaria. Porot eivät onneksi yleensä hyppää puskasta eteen kuten hirvet, vaan möllöttävät rauhassa keskellä tietä tai laiduntavat tien varressa ja näin valoisaan aikaan ne näki aina hyvinkin pitkältä. Vastaantulijat vilkuttivat välillä valojaan ja latasimme puhelimeen Porokello-sovelluksen. Sinne autoilijat voivat merkata missä näkevät poroja ja varoitus on päällä 30 minuutin ajan. Sen kerran kuin kello kalkatti luurissa, ei kyllä enää poroja näkynyt. Ainoa huih-tilanne tuli ajaessamme pois Karhunkierrokselta, pienellä tiellä ei vauhti ollut kova, mutta nurkan takana oli keskellä tietä kolme kunnioitettavan kokoisilla sarvilla varustettua poroa.

Kuusamon suurpetokeskus

Mietin, että kannattaako täällä käydä, mutta lasten into nähdä karhu oli niin suuri, että ajattelin ihan niiden takia mennä. Toisaalta katselin itse 1990-luvulla telkkarista Suloa ja Juuso-karhua ja minusta on ihan käsittämätöntä, että siellä ne kaksi edelleen porhaltavat. Käyvät joskus metsäretkillä ja mitä kaikkea. Karhu voi elää tarhassa jopa 40-vuotiaaksi! Olin siis jotenkin vaikuttunut, että siinä se nyt on, the Juuso, jota katselin uutisissa noin 25 vuotta sitten. Vihdoin tapasin! Juuso on tiettävästi Euroopan suurin karhu ja painaa tyhjällä vatsalla noin 483 kiloa. Ja käy metsäretkillä tarhan pitäjän kanssa. Aika ajatus. Niin kunnioitettavan kokoinen kontio, ettei voinut kuin tuijottaa.

Ja itse asiassa lapset kuuntelivat ihan älyttömän tarkkaan oppaan puheet eläimistä. He selittivät niitä mummille ja ukille palattuamme juurta jaksain. Heitä vähän järkytti se, että emokarhulla oli ollut kolme poikasta, joista yksi kuriton löytyi aamulla tarhasta kuolleena ja on nyt täytettynä kahvilan puolella. Siitä puhuimme ja paljon ja puhumme edelleen! Lisäksi kämmenen kokoisena löytynyt ilves, jolta puuttui toinen silmä ja koirasudet olivat aika ihmeellinen juttu. Sanoisin kierroksen ja käynnin olleen hyvin opettavainen elämys lapsille ja suosittelen lämmöllä! Kuusamon suurpetokeskus on avoinna joka päivä kello 10-17 ja liput maksavat aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 10 euroa. Päivän viimeinen opastettu kierros lähtee kello 16, yksin paikassa ei saa liikkua.

Huh! Mitä vielä kertoisin? Olimme niin innostuneita ja vaikuttuneita ihan kaikesta, että unohdimme täysin sateen. Tai oikeastaan luovimme aika hyvin sen ohi, mennessä Suurpetokeskukseenkin satoi kaatamalla, muttei paikan päällä ollenkaan. Suosittelen ihan älyttömästi (ehkä huomasittekin jo!) Rukaa ja Kuusamoa kesällä lapsiperheen kohteeksi. Syyslomaa odotellessa, toivottavasti maailmantilanne sallii silloinkin kotimaan matkailun.

Olisi ollut vielä hirvittävä läjä kuvia ja hehkutusta luonnon upeudesta, mutta etteköhän tästäkin saa pääkohdat irti. Niin ja pari päivää sitten tein postauksen Karhunkierroksesta lasten kanssa, kurkkaa sekin jos Kuusamoon matkaat!

Kuka on menossa vielä tänä kesänä tai ollut kesäisin? Mitkä ovat omat tärppisi?