Aarre löytyi! Metsäkansan Ainola ja turvesaunan autuus

Kaupallinen yhteistyö Aino-klinikka/Valkeakosken terveyskylpylä

En millään haluaisi lähteä täältä pois” jutteli kuopus eilen, kun söimme lounasta Valkeakosken kupeessa sijaitsevassa Metsäkansan Ainolassa, eli Valkeakosken terveyskylpylässä. Olimme aivan nirvanassa neljän tunnin jälkeen ja saimme vielä ihanan lounaan päälle. Kyllä Suomi on täynnä ihmeellisiä paikkoja, tuli taas todettua! Olimme käyneet infrapunasaunassa, treenanneet tärinälaitteella, uineet suolavedessä, istuneet telttasaunassa turpeella itsemme peittäen ja lopulta kylmäaltaan kautta päädyimme lepäämään ja nauttimaan teetä. Mistä ihmeessä tästä kaikessa oli kysymys ja miksi suosittelen lämpimästi teitäkin kokeilemaan elämystä?

Aino-klinikka – lääketiedettä sekä CAM-oppeja

Leena Larva, joka on Aino-klinikan takana, on naistentautien erikoislääkäri ja tarjoaa myös ihan lääkäripalveluja. Lisäksi hän on erikoistunut urheilulääketieteeseen ja kehittänyt pikkuhiljaa SUOMAA-saunaansa juuri siltä pohjalta, että se palauttaisi urheilusta ja ehkäisisi vammoja. Mutta siitä on tullut paljon muutakin!

Noin puolen tunnin ajomatkan päästä Tampereelta, Metsäkansan kylässä on viehättävä talo, jonka sisältä löytyy muun muassa majoitusta kahdeksalle hengelle. Tämän elämyksen voi siis nauttia useamman kerran ja yöpyä välissä. Sauna on myös esteetön, eli sinne pääsee niin sisäkautta portaita kuin suoraan ulkokautta. Talon pihalla on 140 cm syvä uima-allas sekä telttasauna ja muut tilat löytyvät sisältä.

Juttelimme Leenan kanssa ennen elämystä ja nautimme marjoilla maustettua vettä. Vettä tulisi kulumaan pitkissä saunajaksoissa, jotka saavat kehon lymfakierron heräämään. Nesteet lähtevät liikkeelle ja joka välissä sekä ennen ja jälkeen on tärkeää juoda vettä. Mutta pelkkä vesi ei riitä, pitää pitää huolta myös suoloista. Joka kohdassa olikin tarjolla Himalajan suolaa, josta voi laittaa kiteen kielen alle ja ennen elämystä nautimme popcorneja. Helppo suolan lähde, jolle harva on allerginen, kertoi Leena.

Puhuimme ihmisestä kokonaisuutena ja siitä, miten meidän täytyy olla koko ajan nykyään läsnä. Keskittyä katsomaan jotain, sen sijaan, että katselisimme horisonttiin. Miten tärkeää olisi katsoa kaukaisuuteen ja ns. pilvien taa maaten selällään ulkona. Olin jo tässä vaiheessa varma, että tämä on minun, väsähtäneen ja stressaavan ihmisen paikka. Mutta viihtyisivätkö lapset?

Terveyskylpylä askel askeleelta

Nautittuamme marjaveden siirryimme alakertaan, jossa meille näytettiin tilat. Olimme perhesaunassa, eli muita ei ollut paikalla. Homma aloitettiin infrapunasaunasta, joka on periaatteessa kahden hengen sauna, mutta sai sinne neljäkin sylikkäin sovussa istuuduttua. Päähämme laitoimme kankaat, jos esimerkiksi turvetta ei halua hiuksiin, sen voi laittaa päähänsä. Paikassa oli lainauimapukuja, saippuat ja muut, jos halutessaan ei halua sotkea omaa uikkaria turpeeseen. Tosin lasten kokoja ei ollut, mutta hyvin turve irtosi heidän uikkareistaan!

Sitten kokeilimme tärinälaitetta, joka täryyttää paikallaan ja saa lihakset treenaamaan. Leena opasti meitä löytämään siinä oikeat asennot. Lapset menivät takaisin infrapunaan, heitä ei täryyttäminen innostanut, eikä sen vaikutuksia lapsissa ole niin tutkittukaan.

Sitten se paras osio, uima-allas! Ainakin lasten mielestä. Altaan vesi on suolaista ja allas 140 cm syvä, eli oikein hyvä jumppa-allas! Altaan reunalla onkin virtuaalisesti tarjolla vesijumppaa, jota minä kokeilin lasten molskiessa. Eivätähän he olisi tulleet pois altaasta, vesi oli juuri sopivan lämpöistäkin, mutta me miehen kanssa halusimme jo telttasaunaan.

Teltassa oli ihanan mieto ja kostea lämpö. Meidän mukanamme joka vaiheessa oli saunottajana toimiva Marjo ja hän oli oikeaa luksusta! Saunassa oli pehmeitä petejä ja vähän korkeampia istumapaikkoja. Marjo heitteli löylyä ja opasti meitä sekä tarjoili välillä vichyä, pillimehua ja suolakiteitä. Ah. Sitten se turve! Sotkimme itsemme jääkaappikylmällä turpeella, joka mm. vähentää kiputiloja, parantaa aineenvaihduntaa, puhdistaa ja vielä mitä! Turve oli ihan sitä itseään, se oli vain hienonnettu todella sileäksi. Kuopus huokaili onnessaan telttasaunassa ja turpeessa, hän rakasti sen levitystä iholle! Noin 20 minuuttia annoimme tervan vaikuttaa ja sitten pesulle.

Pesulla sai jättää lainauikkarit lattialle ja omatkin penkille. Siitä Marjo ne myöhemmin poimi ja pakkasi meille muovipussiin. Mikä palvelu! Sitä ennen hän opasti meidät käymään 6-asteisessa avantoaltaassa, jonka jälkeen ei lämmitelty, vaan kietaistiin talon tarjoama aamutakki päälle. Petiin pötkölleen, peitto päälle, musaa, linssisipsejä ja vettä sekä piparminttu-lakuteetä. Olimme aivan autuaassa tilassa. On tärkeää levätä 20 minuuttia saunotuksen jälkeen lymfakierron tasaamiseksi. Tytöt huokailivat ihastuksesta, Marjo siivosi tavaramme ja minä mietiskelin, että en ole tunteihin murehtinut mitään. Täydellinen rentoutuminen. Ilmeisesti tällaista ihanaa elämystä ei tapahtu Suomessa, sillä lapset sanoivat Marjolle ”thank you” hänen tuodessaan meille teetä. Turhaan pelkäsin, etteivät viihtyisi!

Elämyksen kruunasi puhdas ruoka

Puettuamme menimme takaisin yläkertaan, jossa Leena oli tehnyt meille viherpuuroa. Te tiedätte, miten rakastan tällaisia vihermömmöjä, joten olin innoissani. Sekoituksessa oli pinaattia, salaattia, inkivääriä, omenaa, selleriä ja hapankaalia. Ainakin. Vähän hyviä bakteereja hapankaalista suolenmutkaan sanoi Leena ja paastoamista sekä hapankaalia suosinut mieheni nyökytteli. Päällä vielä tyrnejä, vuonankaalia sekä pienen pieni ripaus turvetta. Sitä voi pieninä määrinä käyttää elintarvikkeenakin.

Pääruoaksi saimme ihanaa lohikeittoa ja ruisleipiä. Ihmettelin miten hyvältä voi ruisleipä maistua, päälle Leena oli poiminut pikkutomaatteja viereisessä olevasta ruukusta. Aivan täydellistä!

Mahat täysinä kiitimme ja ajelimme kotiin. Matkalla sanoin miehelle, että minua alkoi väsyttää aika tavalla. Mies totesi kotona, että taitaa mennä päiväunille (ei tapahdu ikinä!) ja nukahti tunniksi niin sikeään uneen, ettei tiennyt herätessään missä on. Lapset sentään jaksoivat painaa leikkimään, minä pysyin juuri ja juuri hereillä. Mutta! Olen kärsinyt koko kesän unettomuudesta ja nukuin kokemuksen jälkeen yhden parhaista öistäni. Olimme koko porukka aivan syvärentoutuneita ja pökerryksissä. Ihana fiilis!

Tämä terveyskylpylä on ollut vähän ns. piilossa, mutta aion ehdottomasti mennä uudelleen hakemaan sen olotilan ja yöunet, jotka nyt sain! Ja tämä olisi ihana elämys esimerkiksi synttärilahjaksi! Elämys toimii erittäin hyvin pienille ryhmille ja tosiaan majoitustakin on saatavilla, jos saavut kauempaa. Ruoka ei automaattisesti kuulu saunaelämykseen, snacksit ja vedet kyllä. Niin ja jos asut lähellä, saa altaaseen ostaa rajattoman vesijumppakortin 39 euroa/kuukausi hinnalla. Monia vaihtoehtoja hyvinvointiin löytyy, kannattaa tutkia täältä vaihtoehtoja tai ottaa suoraan yhteyttä ja kysellä!

Homma toimii myös talvisin, sisäsaunakin löytyy, allas on avoinna suunnilleen syyskuun loppuun.

Kiitos Leena ja Marjo, tulemme varmasti uudelleen! Oli jotenkin ihanaa kokea tämä perheenä, tunsin todella suurta yhteenkuuluvutta saunomisen jälkeen lepäillessä!

Tunteikkaita ja vauhdikkaita kesähetkiä takana.

Täällä ollaan! Siis kun ei ole lähes viikkoon postannut mitään, tulee olo, että täytyy huudella olevansa vielä täällä. Siis somessa. No toki sen tiesitte, jotka seuraatte minua Instagrammissa, siellä tulee oltua suht aktiivinen vaikka blogin päivitys jäisi välillä vähemmälle.

Missä sitä ollaan luuhattu! Oikealla Jyväskylän lomalla. Mummi ja ukki kyllä passasivat niin, että koin asiasta vähän huonoa omatuntoa. Tekivät ruokaa ja hoitivat tyttöjä, kun me olimme pari päivää Suomipopeilla. Illat venyivät grillatessa, saunoessa ja Unoa pelatessa. Kun maanantaina sain päähäni lähteä lapsuusmaisemiin pyöräretkelle miehen kanssa, niin mummi jo usutti, että menkää menkää, hän hoitaa lapset nukkumaan. Siis iso iso kiitos vanhemmilleni! Niin ja pikkuveljelle, joka suppaili kuopuksen kanssa kun me olimme Gr8wake-vesipuistossa wibit radalla esikoisen kanssa. Aika hauskaa hommaa oli!

Tunteikas Hartolan retki

Poppien lisäksi näimme Jyväskylässä sukulaisia ja niitä oli tarkoitus ”nähdä” myös kotimatkalla. Puhuin paljon Hartolasta miehelle lukiessani Elina Backmanin kirjaa Kun kuningas kuolee. Hymyilytti, kun tietyistä paikoista tuli täysin mieleen appiukkoni mieheni kertomusten perusteella. Olemme käyneet appiukon haudalla Hartolassa viimeksi pari vuotta sitten, mutta emme koskaan lasten kanssa. Tuo kirja innoitti siihen, että päätimme ajella Jyväskylästä kotiin Hartolan kautta ja näyttää lapsille isän lapsuudenkodin, toisen ukin haudan, lapsuuden koulut ja muut.

Ajelimme siis Hartolaan ja pääsimme vierailemaan miehen lapsuudenkodissa. Kiersimme paikkoja ja tytöt näkivät isänsä monta kertaa mainitseman Tarzan-puun. Minä olen jopa yöpynyt tuossa lapsuudenkodissa 10 vuotta sitten, kun se oli majoituskäytössä, eli katselin vähän heidän perässään touhuja.

Hautausmaalla esikoiseni kosketti hautakiveä ja mietti, ettei koskaan sitten päässyt lähemmäs toista ukkiaan. Minäkään en ole koskaan appiukkoani tavannut. Tarinoita kuulemme hänestä vieläkin paljon. Piti nieleskellä liikutusta, oli hyvä retki käydä noissa maisemissa.

Pyörähdys kotona

Eilen ajattelin postata heti aamusta jotain, mutta vielä mitä! Purin reissukamoja ja pesin pyykkiä, poimin vattuja (muutamasta hassusta puskasta tulee valtavasti) ja pelästyin puolikuoliaaksi harakkaa. Se kirjaimellisesti putosi viereeni vattupuskan eteen ja pomppi vieressäni. Sitä sitten ihmettelimme, näytti olevan ehjät siivet, mutta lentoon se ei kunnolla päässyt. Pomppi aidanraosta pois pihaltamme ja kurkimme perään, olisiko pitänyt tehdä jotain? Oliko sillä hätä vai poikanen? Ei kai enää voi olla lentokyvyttömiä harakanpoikasia, voiko?

Vaikka eilen paleli hirveästi, niin pari viileämpää päivää tuli tarpeeseen. Siivosin vihdoin tyttöjen vaatekaapit ja sain myytyä yli 60 lastenvaatetta eilen, se on aina helpottavaa kun homma on tehty. Imuroiminen tuntuu fiksummalta viileässä kuin +30 kelissä ja nyt on koti taas siivottu, puolestani voi keli lämmetä taas. Hah! Ja nukkuminen on muuten helpompaa kun ei ole niin kuuma, vaikka meilläkin ilmalämpöpumput apuna.


mekko, hiuspanta ja aurinkolasit H&M/ kengät Converse/ korvikset MAANANTAIMALLI

Näin se viikko on vain heilahtanut ilman blogipäivitystä. Mutta ehkä tuota ei kukaan näin kesäloma-aikaan edes huomaa!

Mitä siellä on puuhailtu, nautitko viileämmästä kelistä? Onko moni lähtenyt testaamaan kotimaan matkailuvinkkejä, mitä keräsin kesän ajan Pirkanmaalla?

Satavuotiaan kyydissä – Tarjanteen höyryissä

Luin jokin aika sitten Tarjanne-risteilystä Maapalloilija-blogista. Toki hyvin tiesin, että Hopealinjat järjestävät risteilyitä Tarjanteelle, mutten koskaan ollut ottanut selvää, mihin hintaan ja milloin. Miten sinne pääsee. Lukuisat kerrat olen ottanut kuviakin Mustalahdessa seisovasta Tarjanteesta, mutta tuo yli satavuotias, maailman vanhin alkuperäisellä reitillään oleva höyrylaiva on kokonaan kokematta. Aloin sepustamaan asiaa miehelle, että eihän me voida asua 20 vuotta Tampereella kokematta Tarjanne-risteilyä! Miksi emme ole koskaan olleet? Mies innostui välittömästi ja alkoi selvittää, kuinka laivan kyytiin pääsee.

Tarjanne ja Runoilijan tie Tampereelta Virroille

Tampereen Mustalahdesta pääsee hyppäämään kyytiin ja matkaamaan Tarjanteen kyydissä Virroille. Koko matka kestää 8 tuntia ja lopulta on bussikyyti Virroilta takas Tampereelle. Toki kyytiin voi tulla matkalta tai toiseen suuntaan. Tarjanne kulkee kesällä keskiviikkoisin ja perjantaisin Tampereelta lähtien.

Me pähkäilimme, kuinka pääsisimme laivan kyytiin, sillä 8 tuntia on varmasti lapsille liian pitkä. Lopulta ratkaisimme asian näin: ajoimme autolla Ruovedelle, jätimme auton sinne satamaan ja hyppäsimme lauantaipäivänä Virroilta Tampereelle kulkevan Tarjanteen kyytiin. Ruovedeltä Tampereelle matka kesti nelisen tuntia. Seuraavana päivänä mies polki 80 kilometriä pyörällä Ruovedelle hakemaan auton takaisin. Oli muuten oma ehdotuksensa tehdä näin ja tuo matka oli lapsille juuri sopiva! Tuo väli maksoi aikuisilta 42 euroa ja lapsilta 21 euroa.

Tarjanne yllätti

Ensinnäkin yllätti, miten valtavan perinteinen laiva tosiaan on. Pääsimme käymään konehuoneessa, jonne kapteeni lähetti viestejään ja konemies hoiteli homma noin 70-80 asteen lämmössä. Hurjan kuuma paikka! Ylipäätään Tarjanne oli yllättävän lämmin sisätiloiltaan helteisenä päivänä, viilein paikka taisi lopulta olla ylemmän kannen ravintola.

Keskikerroksessa on baari, jossa on pientä syötävää ja juotavaa tarjolla koko matkan ajan. Yläkerrassa on a la carte-ravintola, jonne suositellaan varaamaan ruoka etukäteen, sillä kaikkea ei ole aina saatavilla. Laivan kokki tekee hommia hurjassa kuumuudessa ja pienissä tiloissa, perinteistä ruokaa lähiseudun antimista. Mies ja lapset tykkäsivät kovin annoksistaan, perunamuussista ja muikuista sekä kalakeitosta, jossa oli erittäin maukas liemi. Itse valitsin salaatin, jossa oli mansikoita, kohtalaisen mustaksi mennyttä juustoa ja parsaa. Se ei ollut niin vakuuttava, kala-annokset veivät selkeästi pidemmän korren!

Tarjanteella oli myös lapsille paljon värityskuvia ja -kyniä, lisäksi he saivat ohjata laivaa hattu päässä hetken ja kunniakirjatkin lähtivät matkaan. Eli oli lapsia ajateltu!

Upea perinteinen reitti ja Muroleen kanava

Tarjanne aiheutti lähtiessään paljon kuhinaa Ruovedenkin laiturissa, kun se pilli viheltäen lähti matkaan. Upea kimmeltävä Näsijärvi avautui edessämme ja välillä vedimme henkeä, kun livuimme niin kapean tuntuisin kohtiin. Mutta ei hätää, hyvin se niistäkin meni kapteenin Sami Salmen varmalla otteella. Muroleen kanavaan saapuessa väkeä olikin paljon ja moni hyppäsi kyytiin pyöränsä kanssa Muroleesta. Kuulimme monenlaisia pyöräilykokemuksia reitin varrelta ja laivan etukansi suorastaan täyttyi pyöristä. Kannattaa muistaa tämäkin vaihtoehto, tulla osaksi matkaa kyytiin ja pyöräillä toinen suunta!

Kun lähestyimme Tamperetta, lapset ihastelivat Särkänniemeä kovin. Ei sitä tästä suunnasta Näsijärveltä ole yleensä katseltu! Wau he sanoivat! Kyllä tämä ehdottomasti oli historiallinen asia, joka kannatti kokea. Olemme monesti lukeneet siitä, kuinka Tarjanne oli auttamassa ihmisiä Kuru-laivan upotessa myrskyssä, mutta nyt saimme astua tuo laivan kyytiinkin. Alakerrassa on muuten hyttejä majoittumiseen, jos sellaisen haluaa kokeilla. Ilmeisen suosittuja tosin ovat olleet!

Upea Ruoveden satama

Kun mies sanoi, että ajellaan Ruovedelle ja kertoi, että siellä on satamaravintola, odotin jotain pientä kuppilaa ja yhtä laituria. Leukani loksahti todella Ruovedelle saavuttaessa. Satamahan oli valtava! Oli uimaranta ja upea hyppytorni, iso ravintola terasseineen, todella hyvät ruoat, leikkipaikka, toinen ravintola ja live-esiintyjiä ja paljon ihmisiä, veneitä ja kuhinaa. Käsitykseni Ruovedestä muuttui täysin ja ruoka oli oikeasti todella hyvää! Hauskaa, että kampaajani jutteli jonkun suositelleen hänelle Ruoveden satamaravintolaa ja yhdyin välittömästi kehuihin. Kyllä on hyvä! Mene Ruovedelle, minä haluan uudelleen sinne!

Tarjanne oli upea pala historiaa, sen reitti kaunis ja Ruovesikin yllätti tosissaan. Kannatti tehdä tämä reissu! Sen voi toteuttaa eri tavoin ja pienemmissä paloissa tai rykäistä koko reitin – kannattaa tutkia verkosta erilaisia reittivaihtoehtoja ja kokea tämä!

Kuinka moni on käynyt Tarjanteella? Mitä pidit?