Kesäseikkailu Urjalassa – valjakkoajoa Taikayöntiellä, Lasikylä, kartano ja paljon muuta!

Kaupallinen yhteistyö Visit Urjala

Jyske varstojen nyt alla orsien
yössä kertoo meille kutsun sen
Tartu varstaan vaan ja tule Urjalaan,
vie ne juosten huimalaan

Tämän kappaleen, Urjalan Taikayön, esitti Martti Innanen Urjalan kunnan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1968 ja se on edelleen monelle se juttu, joka mieleen nousee Urjalasta. Tuo pieni pirkanmaalainen kunta, josta löytyy muun muassa Taikayöntie on monelle aika tuntematon paikka. Urjalan väkiluku on alle 5000 asukasta, mutta monelle mökkiläiselle se on tuttuakin tutumpi paikka, Urjala nimittäin tuplaa asukkaansa kesäisin. Minä ehdin käydä Urjalassa usein kylässä, sillä kälyni asui siellä vuosia, mutta tajusin, ettemme tutustuneet itse kuntaan ollenkaan. Kun pyysin matkaseurakseni Urjalaan toista kälyäni, hän sanoi, että voi lähteä, mutta kysyi myös mitä siellä Urjalassa oikein on? Hämmästyimme todella, miten paljon tekemistä Urjalasta löytyy ja miten paljon historiaa se kätkee sisäänsä. Kun ohjastin hevosta Taikayöntiellä kesäillassa, ajattelin päätyneeni Suomi-leffaan. Mikä idylli! Ei todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen elämyksiä. Tulkaa meidän matkaamme kesäseikkailulle Urjalaan, vannon, että postauksen lopussa olet hämmästynyt mitä kaikkea paikasta löytyykään!

Nuutajärven kylä ja Nuutajärven kartano isäntänsä Saulin kanssa

Navigaattorin avulla ohjasimme auton ensimmäisenä kohti Nuutäjärven kartanoa. Kartano sijaitsee vastapäätä lasikylää ihastuttavan koivukujan päässä ja sen portailla odotti kartanon nykyinen omistaja Sauli Siekkinen. Hän johdatti meidät kartanon historiaan, joka alkaa jo 1500-luvulta. Nykyinen päärakennus on puolestaan peräisin vuodelta 1822. Sauli on ostanut kartanon kymmenen vuotta takaperin ja tekee siellä ison porukan kanssa valtavaa kunnostustyötä. Ensi vuonna vietetään 200-vuotisjuhlia ja päärakennuksen pitäisi muun muassa olla ulkopuolelta siihen mennessä kunnostettu.

Kartanoa vuokrataan erilaisiin juhliin, kuten häihin. Täytyy nostaa hattua Saulille, kartano oli ollut tyhjillään vuosikymmeniä ennen kuin hän osti sen ja kunnostukseen on laitettu valtavasti paukkuja. Hauskana yksityiskohtana työn alla on upea puutarhasuunnitelma ja puutarhurina toimii entinen Ruotsin kuninkaallisten puutarhuri!

Näimme kierroksella kartanossa metsästysharrastuksesta kertovat muistot ja kuusi vierashuonetta – aikanaan vieraat viipyivät viikkoja matkustuksen ollessa hieman hitaampaa kuin nykyään. Vaikka rakennus oli ollut tyhjillään kauan, paikoillaan olivat niin hammasharjat kuin vaatteet kaapissa. Sauli esitteli meille lappua, joka löytyi rasiasta. Siihen kartanon rouva on laittanut ylös lapsensa kuumelukemia, lopulta lapsi menehtyi nelivuotiaana keuhkokuumeeseen. Aika on jotenkin pysähtynyt tässä paikassa. Opastettuja kierroksia on avointen ovien päivään, esimerkiksi Pentinkulmien päivillä.

Nuutajärven luontotorni ja Urjalan hiljaisuus

Kartanon mailta pystyy jatkamaan matkaa kohti Nuutajärveä, jonka länsipäässä sijaitsee pari vuotta sitten rakennettu luontotorni. Torni on syntynyt ahkeran kyläyhteisön voimilla ja on ehdottomasti kävelyretken arvoinen paikka. Ihana kaislikko suhisi ympärillä ja hiljaisuus kietoi otteeseensa, kun hipsimme kaksin kohti tornia. Paikkaan pääsee myös autolla, mutta meille jäi vähän epäselväksi mihin auto kuuluu jättää, niinpä parkkeerasimme kartanon pihaan ja kävelimme siitä tornille.

Tornista voi nähdä muun muassa liejukanan, joka havaittiin ensi kertaa rakentamisen aikaan. Arvoimme näimmekö kyseisen linnun kauempana, kiikarit olisivat olleet erittäin hyvä olla matkassa!

Nuutajärven lasikylä

Kartanosta alle kilometrin päässä sijaitsee puolestaan Nuutajärven lasikylä, joka hämmästytti todella. Siis Urjalassa on tällainen paikka! Lasinpuhallusta voi opiskella Urjalan lisäksi vain Ikaalisissa sekä Iittalassa. Opastettu kierros oli aika ehdoton ja oppaamme Marja-Leena Salo tunsi paikan kuin omat taskunsa. Lasikylästä löytyy koollaan yllättänyt Iittalan myymälä, iso lasten leikkipaikka, designpuoteja täynnä käsitöitä, asusteita ja matkamuistoja (kuriositeettina, löysin myynnistä myös Teeleidin teetä!) sekä taiteiljat ateljeineen. Tehdäänpä paikassa chilituotteitakin! Taiteilijoiden tilojen takaa löytyy vielä Designmuseo, entinen olutpanimo, sillä työläisten palkkaan kuului aikanaan 5 litraa olutta päivässä (vahvuus toki oli pienempi kuin nykyisessä keskioluessa).

1700-luvun lopussa kartanonherra Jacob Wilhelm De Pont perusti Nuutajärvelle lasitehtaan ja 1900-luvulla sen taiteelliseksi johtajaksi nimettiin Kaj Franck pian suunnittelijaksi Oiva Toikka. Tiesittekö, että nämä suurnimet ovat vaikuttaneet juuri Urjalassa? Minulle tuli täysin yllätyksenä. Jopa suhteellisen kuuluisa herra Stockmann on työskennellyt täällä! Lauantaina oli avointen ovien päivä ja niitä järjestetään kerran kuussa, suosittelen lämpimästi osallistumaan! Päivämäärät näet tästä linkistä.

Hotelli Tyyne ja ravintola Sylvi

Lasikylästä löytyy myös ravintola Sylvi, joka hämmästytti meidät sekin. Paahdettu kukkakaali sekä savulohisalaatti oli valmistettu ensiluokkaisista raaka-aineista ja olivat todella maukkaita. Mene tänne ehdottomasti lounaalle! Myös aamiainen, joka sekin tarjoiltiin Sylvissä oli herkullista ja paikka huokuu historiaa. Sitä kannattaa myös kysellä yksityistilaisuuksiin, lauantai-iltana paikalla oli porukka katselemassa screeniltä Suomen jalkapallopeliä ja syömässä herkullista menua, katselin heidän listaansa seuraavana aamuna.

Entä sitten suloinen Tyyne? Siinä on kyllä kaunein kylähotelli, jota olen hetkeen nähnyt! Sylvin yläpuolella, entisistä toimistotiloista löytyy kahdeksan huonetta, joista päätyhuoneet ovat hieman muita suurempia. Tyyne on kunnostettu vuosina 2018-19 ja sängyt olivat yhdet parhaimmista hotellisängyistä! Paikka on sisustettu todella viehättävästi, pinkki keinutuoli ja räsymatot veivät sydämen. Pinkit verhot värjäsivät huoneen aamuauringossa suloisen vaaleanpunaiseksi. Yöllä ei kuulunut pihaustakaan mistään. Tänne hyviä unia varten! Nykyiset omistajat, lasimuotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo ovat sisustaneet hotellin suurella lämmöllä. Anun käsialaahan on muun muassa Sukat makkaralla-mallisto, jonka moni varmasti tuntee!

Hessi-talli: valjakkoajoa, vikellystä ja laavuelämyksiä

Lauantai-iltana pääsimme tallille, jonka ansiosta aloin sunnuntaina taas houkutella, voisivatko tyttöni alkaa ratsastamaan ja sitä myöden voisin elvyttää heppaharrastukseni. Asuin tallilla oman hevosen myötä aikoinani ja pelkästään se tuoksu hurmasi! Meitä vastassa Hessi-tallilla oli upea energiapakkaus Heidi, joka tarjoili herkulliset tervetulojuomat ennen astumista sisälle maneesiin, missä odotti Ismo.

Hän oli upean uljas ja kaunis hevonen, joka vei sydämen välittömästi. Meidän tarkoituksenamme oli valjakkoajo ja minä pääsin ohjaksiin. Harjoittelin ensi maneesissa jalan Ismon perässä, seuraavaksi laitoimme kärryt Ismon perään ja hyppäsimme kyytiin. Heidi oli vieressäni turvana, kälyni uskaltautui myös kyytiini, vaikka en ole kyllä ikinä valjakkoa ajanut. Heidin ääni oli Ismolle tuttu ja Ismo aika turvallinen pakkaus, joten pärjäsimme hyvin.

Se hetki, kun menimme Suomi-idyllissä pitkin peltoja ja Taikayöntietä oli huikea! Olisin viihtynyt näissä maisemissa kyllä vaikka koko viikonlopun. Kävimme Urjalan kotiseutumuseon pihassa, joka oli myös valtavan idyllinen paikka. Kun olimme kiittäneet Ismoa kyydeistä, oli edessä teetä ja kakkua! Siis kyllä, meille oli tehty upea kakku, joita voi nauttia laavulla sään salliessa.

Hessi-tallilla järjestetään valjakkokisoja ja laavulla voi jopa yöpyä. Kannattaa olla yhteyksissä, jos haluaa esimerkiksi elämyksiä polttariporukalle – täältä niitä varmasti löytyy! Tilat ovat upeat ja maisema vailla vertaa ja Heidi niin innovatiivisen oloinen tyyppi, että kysy mitä vaan, hän varmasti kehittää porukallenne sopivan elämyksen! Vuodesta 1997 pystyssä ollut talli tarjoaa vaikka mitä, kannattaa kurkata nettisivut!

Upouusi Se Paikallinen

Illalliselle suuntasimme Se Paikalliseen, joka oli viikkoa vanha ravintola ihan Urjalan keskustassa. Listalla oli hamppareita, pizzoja sekä salaatteja ja mahdollisimman paljon lähituotteita listalla. Jälkkärikeksit ja patongit tehdään paikan päällä ja lista oli yllättävänkin laaja. Vähän arvoin vegehampparin sekä pähkinäisen kanasalaatin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Itse tehty vinegretti salaatissa oli täydellinen, olin tyytyväinen valintaani. Käly nappasi loput isosta kasvispizzasta matkaansa, sillä Tyynestä löytyi muun muassa iso jääkaappi omien eväiden säilytykseen.

Kun mopo lähti sopivasti käsistä – upea Pölkinvuoren kasvimaailma

Sunnuntaina suuntasimme Pölkinvuoren kasvimaailmaan, jonka kälyni nosti suosikkikohteekseen. Kilometrin matka isolta tietä, idyllistä mökkitietä kohti metsää ja humps! Mitä sieltä tulikaan vastaan. Hämmästyimme todella. Suuri kasvimaailma kunnostettuine lampineen ja pari vuotta vanhan kahvilarakennuksen kera avautui eteemme. Että tällainen tuli metsässä vastaan!

Lähdimme uteliaina tutustumaan paikkaan. Veli-Pekka Weckman joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2012 ja sai päähänpiston istuttaa kukkia sedältään saamalle palstalle. Siitä se ajatus sitten lähti. Alue on valtava, kukkasipuleita on reilusti yli 100 000 istutettuna. On kota, puutarhapenkkejä, näköalapaikka, kahvila ja taimimyymälä, paikasta voi ostaa todella monenlaisia taimia ja puita matkaansa. Olipa tarjolla saksetkin raparpereiden kohdalla ja yksi varsi kustansi 50 senttiä – en voinut vastustaa ja muutama varsi lähti matkaan. Paikassa voi kyllä rauhoittua täydellisesti!

Tapasimme itse omistajankin, joka tietenkin möyri kontillaan tekemässä istutuksia. Aikaa varmasti saa paikkaan käytettyä loputtomiin, mutta on kyllä upea koko perheen kohde. Paikka on avoinna joka päivä kello 10-18 ja maksu on vapaaehtoinen. Tämä elämys täytyy kokea, älä jätä väliin tai poikkea jos ajat vaikka Urjalan ohitse!

Urjalan makeistukku – helppo piipahtaa

Urjalan makeistukku minulle olikin tuttu, siellä on tullut pysähdyttyä matkalla Turkuun. Paikka on helposti ison tien varressa ja auki joka päivä kello 9-18. Myös nettikauppa löytyy!

Makeistukussa on tietenkin valtava määrä makeisia, mutta myös vaikka mitä muuta kuten sipsejä, limuja ja jopa rautalisiä löytyi. Vähän jäi mietityttämään erikoisuus halloumin makuiset sipsit, olisi ehkä pitänyt ostaa testiin.

Ostimme karkit matkaan tuliaisiksi ja pyöritimme pihalla ollutta onnenpyörää, jossa ei tällä kertaa lykästänyt. Suut makeina kotimatkalle silti, veikkaan, että makeistukusta löytyy karkit ihan jokaisen makuun, niin valtava valikoima on! Löytyipä täydellinen setti omaankin makuun, puoli kiloa suklaata, salmiakkia ja lakuja. Juuri ne lempparini!

Kotimatkalle suuntasimme vähän pää pyörällä, olimme nähneet niin valtavasti ja paljon jäi vielä kokemattakin. Ja näin lähellä kotoa, paikassa, jossa olen usein kyläillyt mutten tunne kuntaa näköjään ollenkaan. Nyt jo paremmin! Kälykin totesi, että jos joku kysyy mitä siellä Urjalassa on, niin nyt hän osaa vastata jo aika kattavasti.

Ja tiedättekö mitä? Vuonna 2008 vieraanamme oli vaihtaripariskunta Ranskasta. Näytimme heille vaikka mitä Suomi-kohteita ja yhden yön saunoimme sekä uimme Urjalassa. Hekin sen totesivat tuolloin ”best part was Yrzala!”. Muistui yhtäkkiä mieleeni tätä kirjoittaessani.

Mene ja ylläty, läheltä löytyy valtavasti aarteita! Ovatko Urjalan paikat sinulle tuttuja?

Edullista kesätekemistä Tampereella vol.2!

Kesä eikä mitään tekemistä? Muistatteko postaukseni kolmen vuoden takaa, jossa vinkkasin edullisista kesäpuuhista Tampereella? Tuo lista pitää edelleen paikkansa vinkkeineen, kaikki ovat erittäin toimivia juttuja. Mutta! Haluan vinkata teille yhden todella edullisen kesätekemisen, joka muutti tavallisen arki-illan lomaillaksi. Meillä ei ole mökkiä tai venettä ja veneily on jäänyt todella nollakertoihin kesäisin. Viime kesänä taidettiin kerran lainata naapurin venettä ja käydä soutelemassa, mutta hänkin on jo myynyt kyseisen paatin.

Riihiniemen uimaranta Kaukajärvellä ja venevuokra

Kaukajärvellä sijaitseva uimaranta Riihiniemi on kokenut tänä kesänä oikean kasvojen kohotuksen. Ennenkin löytyi liukumäki veteen, leikkipaikka ja jätskikiska, mutta nyt paikan päältä saa ihan ruokaakin! Ruokakoju on avattu rannalle ja jos eväät jäivät matkasta ei huolta – kiska palvelee.

Olemme vuokranneet SUP-lautoja rannalla aiemminkin, hinta on hyvin edullinen 8 euroa/tunti, mutta venettä emme ole koskaan vuokranneet. Kun ekaluokkalaisille jaettiin mato-onkia ilmaiseksi Motonetissä, kävimme sellaisen heti noutamassa. Näitä voi muuten noutaa vielä ensi sunnuntaihin asti! Huomaa, että jaossa on vain vapa, siima ja koho pitää hommata lisäksi.

Kun onki oli saatu, pitihän sitä päästä testaamaan. Niinpä menimme Riihiniemen rantaan ja vuokrasimme veneen, vuokra on 4 euroa/tunti ja koko viikonlopuksi, siis yön yli lainaankin veneen saa 30 eurolla. Mielettömän edullinen vuokra, pelastusliivit saa matkaan myös ja palvelu oli erittäin ystävällistä!

Ja mikä onni, kun tunnin kuluessa loppuun alkoi vapa nykiä ja sieltä tuli ensimmäinen oma kala, ahven. Oli kuulkaa iso juttu viedä se kotiin ja paistaa pannulla. Pää vietiin vielä kissojen ruoaksi. Maistui erityisen hyvältä tämä ahven!

Suosittelen siis lämpimästi käyttämään hyväksi tätä venevuokraa, niin edullinen se on! Ja käykää ekaluokan lopettaneet hakemassa onki, vielä ehtii! Aurinkoista perjantaita!

Akuutti – intensiiviset telkkarikuvauspäivät

No niin, ehtii taas avata läppärin parin hektisen kuvauspäivän jälkeen. Vitsi että olikin antoisaa ja mielenkiintoista! Oli muistaakseni huhtikuu, kun sain sähköpostia, tulisinko mukaan Akuutti-ohjelmaan. Kuten tiedätte, minä nyt yleensä sanon aina kaikkeen joo, varsinkin sellaiseen, mitä en ole ennen kokenut. Soittelimme toimittajan kanssa ja hän haastatteli minua nähdäkseen, olenko sopiva ohjelmaan. Hän kyllä osasi valita ihan todella oikeat sanat, en ikinä unohda kun sanoi puhelimessa keväällä ”jotkut saattavat kirjoittaa timanttisesti, mutta eivät sitten ole välttämättä kovin puheliaita, mutta sinä olet”. Siis kirjoittaa timanttisesti? Leijuin kuulkaa koko päivän. Kun lause tuli toimittajan suusta, se lämmitti jotenkin erityisesti. Sovimme kuvaukset kesäkuun alkuun ja voi kuulkaa miten kaukaiselta se tuntui. Viikonloppuna aloin ymmärtää, että kuvauspäivät ovat edessä, meillä ihan kamala sotku, mutta ei kai se haittaa, kun kuvaukset ovat ulkosalla.

Korona-aika ja ulkokuvaus

Koska säädökset olivat vielä suht tiukkoja, sovimme kuvauslokaatioita ulos. Katselin kauhuissani tiistain ennustusta, sinne luvattiin useampaan hetkeen isoja ukkoskuuroja. Miten pärjäämme? Mutta kaikki meni hyvin, yksi isompi, noin 20 minuuttia kestänyt ukkoskuuro tuli illalla ja rakeitakin vihmoi, muuten paistoi aurinko. Kuuronkin jälkeen sää ei jäänyt pilviseksi, vaan aurinko ja lämpö palasivat ja ilta oli todella nätti. Jatkoimme seuraavana aamuna kuvauksia ihanassa kesän lämmössä. Kävi tuuri!

Ihmettelin, ettei homma jännittänyt yhtään. Minua kuvattiin videokameroin, järkkärillä, go prolla, dronella ja juoksin, kävelin, juttelin useamman haastattelun läpi ja kaikki tuntui todella luonnolliselta. Tosin tiistaina huomasin, ettei meinannut uni tulla. Olin todella väsynyt, mutta pää jäi jotenkin ylikierroksille kaikesta uudesta. Kyllähän sitä joutuu tsemppaamaan koko päivän, miettimään ilmeitään ja sanojaan ja lopulta on vaikeaa ns. vaan rentoutua.

Syksyllä telkkarissa – Yle Akuutti

Syksyllä sitten lopputulos telkkarissa. Se on muuten ihan uskomatonta nähdä, millainen määrä työtä on yhden puolen tunnin jakson takana! Minunkin kanssa tehtiin pari päivää, eikä jakson sisältö todellakaan siihen jäänyt. On leikkaajalla aikamoinen duuni edessä! Kun helle kiilsi naamalla ja ukkoskuuro oli latistanut tukan, olin hieman kauhuissani illalla kuuden aikaan, kun aloimme ottaa aivan lähikuvia kasvoista. Näitä en kyllä halua itse ehkä nähdä! No, itsehän sitä on pahin kriitikko. Oli kuitenkin todella luontevaa tehdä, kun ammattilaiset ohjaavat ja miettivät valot ja kulmat ja itse vain teet ja puhut ja kävelet minne käsketään.

Sanoin eilen miehelle, että minun tuli vähän ikävä tätä kolmen hengen poppoota. Olen luonnostani puhelias ja sosiaalinen ihminen ja uusien ihmisten tapaaminen on ollut vuoden ajan aivan nollissa. Olin niin innoissani ihmisille juttelusta, että puhuin suuni kuivaksi niin kameran edessä kuin sen ulkopuolella. Todella mukava tiimi, jotka tuntuivat kuin kavereilta, eli tekeminen oli todella luonnollista. He kiittivät lähtiessään eilen, että olin luonnollinen puhuja ja esiintyjä ja kanssani oli mukava tehdä töitä. Minusta tuntui samalla, kun olin väsynyt äärettömän virkistävältä – olin ollut kaksi päivää ihmisten seurassa, muualla kuin kotona, jutellut, syönyt lounaan ulkona ja tehnyt töitä muuten kuin yksin. Oli siis ihan superkivaa!

Jännä nähdä, mitkä lauseeni on leikattu mukaan syksyn ohjelmaan, jaksoni tulee ulos suunnilleen lokakuussa. Vinkkailen teille sitten asiasta, kun tarkempi päivämäärä on tiedossa. Kyllä kaikkeen kannattaa lähteä mukaan, oli niin erilainen ja virkistävä alkuviikko, joka päättyi siihen, että sain kuvaajalta kyydin keskustaan ja menin juosten kohti koronarokotusta. Aikataulut monesti venyvät. Mutta sekin on hoidettu, eka rokote!


mekko ZARA/ kengät CONVERSE/ lasit SHADE SHARES/ rannekoru & korvikset KAPPAHL

Oletko ollut mukana telkkarikuvauksissa? Tästä on jotenkin ihan vaikeaa ns. laskeutua kirjoitusrauhaan, kun olin niin kivaa olla fyysisesti aktiivinen ja tekemässä jotain uutta! Ja siis ihmiset, nähdä ihmisiä! On se vaan jotain aivan parasta!

P.S. Arvontavoittaja toukokuun asuäänestyksessä on Eeva (laitoin sinulle sähköpostia) ja suosikkiasunne toukokuussa oli numero 4, tosin se voitti vain yhdellä äänellä seuraavaksi tulleen kolmosen!