Arvontalaulun aika!

Terveisiä mummilasta! Onpahan viikko mennyt äkkiä ja lapsille on kertynyt aivan hervoton määrä ulkoilutunteja erilaisilla komboilla kavereiden, vanhempien ja isovanhempien kanssa. Hiihtoa, laskettelua ja lautailua sekä saunaa joka ilta, eikö se kuulosta ihan hiihtolomalta! Ennen Jyväskylän reissumme olivat aikamoisia ryntäilyjä kylästä toiseen, mutta nyt tilanne tietenkin toinen. Isomummoa on tavattu reissuillamme hänen pihallaan ja anoppi tuli eilen juttelemaan laskettelurinteen alle. Ystäviä ei olla Jyväskylässä tavattu aikoihin eikä käyty missään sisällä. Se rauhoittaa näitä reissuja aika paljon ja toisaalta nyt kun mies töissä, hyvä senkin kannalta.

Helmikuu pakettiin

Helmikuu on takanapäin ja sehän oli aivan mieletön kuukausi talvikelien kannalta. Tuli ennätysmäärä rinnetunteja, luistelua ja hiihtoa. Nuorin hylkäsi helmikuun lopulla lastenrinteet ja siirtyi kanssamme ankkuri- sekä tuolihissiin ja isoihin mäkiin. Kehitys kehittyi, kun kelin puolesta oli mahdollisuus mennä usein.

Helmikuun luetuin ja ehkä kivoin tehdä oli tämä postaus, jossa kerroin Tampereen loma-aktiviteeteista. Toivottavasti siitä oli apua teille! Maaliskuu on alkanut samalla tavalla kuin viime vuonna, ihmeellisen epävarmoissa tunnelmissa, epäuskoisissa ja harmillisissa. Töitä on alkanut peruuntua kuten vuosi sitten, edelleen jännitän miten käy lasten kaverisynttäreiden (siirtyivät vuosi sitten toukokuulle lopulta) ja entä mitä tapahtuu meidän talvilomalle?

Helmikuussa älysin jättää myös minua paljon kuormittaneen, mutta erittäin alipalkatun työn. Siinä piti olla saatavilla joka ikisenä arkipäivänä vuodessa ja etenkin kesällä tai jouluna se alkoi rassata. Kun palkka oli vielä minimaalisen pieni, jätin homman ja huomasin, että vaikutti fiilikseen todella paljon näin maaliskuun alussa. Se oli hyvä päätös, vaikka tietenkin pelottaa jättää mitään töitä.

Saaren Taika sekä The Body Shop arvontapalkinnossa

Ja sitten! Neljä asua saatu ulos helmikuussa! Koko viikko on ollut nytkin mielessä kuvata asua, mutta kalsareissa, hiihto- tai lautailukamoissa menty. Ja juoksukamoissa. Tätä tämä elämä herkästi on. On niin kiva asu mielessä, että vielä sen kuvaamme!

Mutta helmikuun neljästä asusta luulisi ainakin olevan helppo tehdä valinta! Siis kerro minulle, mitä sinulle kuuluu nyt tilanteen keskellä (ei pakko tietenkään! <3) ja mikä on suosikkiasusi helmikuulta. Kommentillasi osallistut alla olevan paketin arvontaan, jossa on The Body Shopin hellävarainen meikinpoistoaine, ripsirväri sekä kahvikuorinta ja Saaren Taian karitevoi sekä saippuateline.

Jätä siis kommenttikenttään viestisi ja olet mukana arvonnassa, joka on auki 10.3.21 klo 12 asti. Yhden arvan saat kommentilla blogissa ja arvonta on auki myös IG:n puolella (@optimismia_katja), joten tuplaa mahdollisuutesi ja osallistu myös siellä!

Kaikkea hyvää maaliskuuhunne vaikeasta tilanteesta huolimatta ja onnea arvontaan!

Sain hymyni takaisin!

Kaupallinen yhteistyö Terveystalon kanssa

No mitä kuuluu?” kysyy iloisesti hammaslääkäri Anne-Maaria Lehtonen. Olen ihan hämilläni, viimeisen vuoden eristäytyneisyyden jälkeen tuntuu ihan hassulta, kun joku kysyy kuulumisia. ”Ihan hyvää kiitos”, kakistelen vastauksen, jonka jälkeen Lehtonen jatkaa ”no mitä suuhun kuuluu?”. Tästä osaan jo vastata paremmin. Ilmoitan, että muuten hyvää, mutta toisessa etuhampaassani oleva muovipinnoite, joka on ollut siitä lähtien kun olin 8-vuotias on alkanut lohkeilla. Keltainen se on ollut jo pitkään, muovin reunat värjäytyvät muun muassa teestä herkästi. Katsotaan sekin tarkkaan lupaa Anne-Maaria ja minä käyn istumaan hammaslääkärin tuoliin.

Oma hammashistoriani – oikomista, purentavirhettä, vaikeita viisaudenhampaita…

Olen käynyt ihan hirveästi hammaslääkärissä lapsuudessa sekä nuoruudessa. Jo alakoululaisena huomattiin, että hampaani ovat V-kirjaimen muodossa, kun U-kirjain olisi ideaalimpi ja purentaan vaikutettiin suulakikiskolla. Se ei auttanut tarpeeksi, joten samalla kun yläaste alkoi, minä sain ylä- ja alahampaisiin kiinteät raudat eli niin sanotut telaketjut. Itkin katkerasti, vieläkö 13-vuotiaanakin niitä saa? Mutta jälkikäteen olen kiitellyt ja kovasti, että hoidettiin. Rautoja pitää kiristää suht usein ja välillä ne irtosivat, joten kävin kuukausittain hammashoidossa.

Kun raudoista pääsi eroon, tuli vielä suulakikisko kaveriksi, sellainen, joka otetaan pois syödessä. Mikä fiilis oli, kun lukioon pääsi sitten jo ihan omin hampain! Yliopistoaikana minulta leikattiin kaikki viisurit ulos, ne olivat kasvaneet poikittain ja ylhäällä pukkasivat ulos ns. posken puolelta, joten päädyttiin leikkaamaan kaksi kerrallaan. Lehtonen kysyikin tuolissa ollessani, muistanko mikä viisaudenhampaideni tilanne on. ”Joo muistan, kaikki poistettu, kaksi vikaa 20.4.2005”. Sain yllättyneen reaktion aikaiseksi hammaslääkärissä. Minä ja outo päivämäärämuistini…

YTHS:lla teetettiin myös narskuttelua varten purentakisko, eli kaikkea on tullut hammaslääkärissä koettua. En ole suuremmasta hammaslääkärikammosta ehtinyt ehkä sen takia ikinä kärsiä, kun jossain vaiheessa tuntui, että olen siellä alvariinsa.

Sitten onkin tullut taukoa hammaslääkärissä käynnistä. Olen useasti ostanut itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskiven poiston suuhygienistillä, on helppo muistaa aina synttäreiden aikaan käydä poistossa ja samalla pitää hammaskivi poissa ja sen myötä mm. ientulehdukset tai muut suun tulehdukset. Sitähän sanotaan, että koko terveyteen vaikuttaa oleellisesti se, missä kunnossa suu on!

Terveystalon hammaslääkäri ja korona-aika

Historiasta takaisin nykypäivään ja siihen, kun istuin ihastuttavan Anne-Maarian tuolissa ja mietin, että jos yhtään hammaslääkärikammoa on, hän saa sen katoamaan. Miten mieletön tyyppi! Pandemian vuoksi suu piti purskuttaa aluksi bakteereja tuhoavalla aineella ja sekä lääkäri että hoitaja olivat varustautuneet maskein sekä visiirein. Oli turvallinen olo. Hammaslääkärissä suositeltiin maskin käyttöä ja sieltä sai uuden maskin poistuessaan.

Missään vaiheessa ei ollut ruuhkaa paikalla ja kaikilla asiakkailla näytti olevan maski. Terveystalon hammaslääkäriin mennään Tampereella sisään Pellavatehtaankadulta läheltä Koskipuistoa, itse luulin aluksi, että olen menossa sinne Rautatieasemalle tarkastukseen, mutta hammaslääkäri löytyykin eri osoitteesta. Ensimmäisellä käyntikerralla tuli täyttää muutama lomake aluksi, eli ei kannata mennä ihan minuutilleen paikalle jos kyseessä on ensimmäinen käynti.

Hammaslääkäri kävi hampaani tarkkaan läpi kuituvalon kanssa, katseli onko reikiä, vetäytymiä tai muuta. Pari kertaa kuulin sanan eroosiota takahampaistani, mutta se lienee normaalia jo tässä iässä. Reikiä tai reiänalkuja ei ollut, sain suosituksen käydä taas hammaskiven poistossa ja muuten kehuja terveistä hienoista hampaista. Hammaskivi kannattaa poistaa säännöllisesti, sillä hampaan pinnalle tai ientaskuun kertynyt hammaskivi on suosiollinen kasvualusta bakteereille. Bakteerit aiheuttavat iensairauksia ja voivat levitä veren mukana myös muualle kehoon. Täältä voi lukea lisää hammaskivestä.

Hymyni palauttaminen parissa minuutissa

Sitten keskityttiin siihen etuhampaaseen, mistä tulikin mielenkiintoinen juttu. Siihen on laitettu muovipinnoite 30 vuotta sitten ihan hammaslääkärin aloitteesta, koska rautahampaani kasvoi eteen vähän ns. puolikkaana. Alaosa oli ohuempi. Lääkäri halusi sen korjata ja korjasi pinnoittamalla ja hampaastani tuli vähän pulleampi. En minä sitä lapsena ajatellut ja totuin jo pulleaan etuhampaaseen. Nyt viime aikoina on ollut inhottavaa hymyillä, koska etuhammas on selkeästi keltaisempi kuin muut hampaat muovin tummuessa. Lehtonen sanoikin, että hän suosittelee keraamisia pinnoitteita, mutta niitä kannattaa tehdä kaksi, jotta etuhampaat olisivat saman sävyiset.

Mitäs jos hioisin tätä pinnoitetta, tätähän on ihan hirveästi, hammas on ihan pullea!” sanoi hammaslääkäri tutkiessaan etuhammastani. Käy, vastasin ja sitten hiottiin.  Pari minuuttia hiomista ja sain luvan kurkata peiliin. Henkäisin ihastuksesta – siellä näkyi kaksi valkoista etuhammasta, ei keltaista, kieli ei tuntenut sitä lohjennutta kohtaa enää ja hammas ei ollut enää sellainen pullea ja rivistöstä pomppaava. Olin varautunut isoon remonttiin sen kanssa ja parin minuutin hiominen toi minulle kuin uuden hampaan ja hymyn takaisin.

Kiitin vuolaasti ja lähdin hymyillen ulos. Mieskin hämmästyi kotona muutosta, eli se oli nähtävissä. Ja niin pienellä vaivalla! Wau! 30 vuotta mukana ollut erilainen hammas muuttui ihan tavalliseksi. Arvatkaa harmittaako, etten ottanut kunnolla ennen-kuvaa niin näkisitte eron, en tiennyt että muutosta saadaan tällä käynnillä aikaiseksi!

Kiitos kaunis Anne-Maaria hymyni palauttamisesta, tulen ilolla taas uudelleen näyttämään suutani luoksesi!

Muistatko itse käydä säännöllisesti hammaslääkärissä? Onko muilla tällaisia oikomishistorioita takana? Täältä saa varattua ajan Terveystalolle hammaslääkäriin tai suuhygienistille. Täältä voi lukea lisää erilaisista hammaspuolen tietopaketeista.

Hymyntäyteistä keskiviikkoa kaikille!

Hämmentävä viikonloppu

Iloista maaliskuuta kaikille! Se alkaakin aika keväisissä ja aurinkoisissa merkeissä, mutta ainakin vielä Tampereella onnistui hiihto, vaikka lorina ympärillä käykin jo vauhdikkaana. Meidän neitomme aloittivat loman leikkitreffeillä naapurissa ja koska maaliskuu on ehkä yksi suurimmista synttärikuukausista, on iltapäivällä luokkakaverin pienet synttärijuhlatkin luvassa. Miten ihanaa oli herätä kikattavien lapsen leikkimiseen, kyllä he taitavat nauttia lomasta täysillä!

Viikonloppu kun ”unohdin” koronan

Eihän se oikeasti ikinä unohdu vaan jyllää takaraivossa, mutta viikonlopussa oli paljon hetkiä, kun keskityin elämään enkä murehtimaan maailman menoa ja harmillisia uutisia. Mitä kaikkea viikonloppuna tapahtuikaan?

  • Perjantaina tuli valitettava tieto, että hiihtomaraton jolle tähtäsin alkuvuoden on peruttu. Harmitti tosi paljon monestakin syystä.
  • Lähdin ihan kiukuissani perheeni kanssa laskemaan Pohjois-Himokseen, joka on yleensä tyhjempi kuin Länsi. Halusimme testata onnistuuko tuolihissi kuopukselta jo. Rinteet olivat todella tyhjät vaikka pelkäsimme ruuhkaa ja tuolihissi meni erittäin hyvin lapselta, samoin kuin punaiset rinteet tulivat helposti alas.
  • Tuolihissi sulkikin yllättäen jo kello 17, joten vaihtoehdoksi jäi ankkuri. Mietimme miten selviämme siitä, kun kuopus on niin lyhyt, ettei aikuisen kanssa laudalla meno oikein onnistu. Tytöt menivät sitten kaksin. Miten ammattimaisesti he osasivatkaan homman ja me tulimme isänsä kanssa perästä hissillä. Ihan huikeaa!
  • Yhtäkkiä alkoi kaatosade. Vettä tuli tosissaan, olimme monesti ainoat ihmiset rinteessä, mutta sehän ei haitannut mitään. Vaihdettiin autolla välillä kuivat hanskat ja nautittiin tyhjästä mäestä. Onneksi emme olleet katsoneet ennustuksia!

  • Lauantaina olimme kylässä 5 tuntia ystävillä (koronaturvallisuutta ajateltu kyllä, en avaa tätä enempää julkisesti) ja miten mahtavaa se oli! Olemme olleet viimeksi kylässä jossain muualla kuin vanhemmillani elokuussa. Emme ole nähneet lainkaan ystäviä puoleen vuoteen, joten teki ihan hullun hyvää!
  • Esikoinen on kysellyt jo eskarista alkaen korviksia ja sanoin joskus, että olisiko 8 vuotta hyvä ikä. Tuumasta toimeen yks kaks ja lauantaina haimme hänelle korvikset. Voi miten ison näköinen hänestä tuli!
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja juttelin kuopuksen kanssa. Näytti aivan siltä, kun häneltä puuttuisi hammas. Toden totta, niin puuttuikin! Hän kertoi, että illalla oli kivi suussa, hän sylkäisi sen ulos, piilotti tyynyn alle ja alkoi nukkua. Ja tyynyn alta löytyikin pikkuinen hammas. Hih! Emme olleet huomanneet edes heilumista ja isosiskolta lähti eka hammas melkein kaksi vuotta vanhempana, joten yllätyimme kovin. Se oli todella suuri juttu hänelle!

Ikävät koronauutiset sunnuntaille

Toki se ahdisti, kun sunnuntaina luit otsikosta, että Himoksella ja Tampereella on voinut altistua, ainoat paikat missä olen ollut. Himoksen altistus oli jo muutama päivä ennen reissuamme ja Tampereen ravintoloissa en ole käynyt, missä altistumisia on tullut. Mutta illalla ahdisti kovasti tuo otsikko. Olin jotenkin pari päivää niin iloisissa jutuissa kiinni ja hengittäminen oli helpompaa, että säikäytti. Tosin, minusta on ihan ihmeellistä että voidaan edes sanoa altistuksen olleen rinteessä. Ihmisethän ovat kaukana toisistaan ja rinteitä todella monta. Toki oloaan on hyvä tarkkailla ihan jokaisen.


paita MARIMEKKO (second hand)/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTENS (seond hand)/ villatakki VILA/ korvikset IHAN PIHKASSA

Mutta olipa hämmentävän tavallinen ja samalla supererikoinen ja erityinen viikonloppu! Ja milloin olisi päässyt Mansessa hiihtämään +7 keleillä, olihan sekin nyt aika erityistä!

Tästä polkaistaan siis maaliskuu hyvillä mielin ja samalla pienoisessa jännityksessä tulevasta käyntiin, kuvissa on löytöni Mielan Preloved-osastolta! Ja huomaatteko, pääsen muuttumaan takaisin vaaleaksi pikku hiljaa, rautatankkaus alkaa näkymään hiuksissa. Ihan mahtavaa!

Miten oma viikonloppusi sujui? Moni varmasti lomailee tällä viikolla, miten teillä? Millaisia suunnitelmia maaliskuulle?

P.S. Kuvissa takana näkyvä Villa Lullan on juuri avattu Air bnb-majoitusta varten. Sitä pitää ihana Outi ja lämmin suositus, jos etsit majoitusta Mansesta! Maarit oli ensimmäinen vieras ja sitä testasi, täältä voi lukea.