Parhaat vinkit Ahvenanmaalle lasten kanssa

* pressimatka Visit Åland & Tallink Silja

Kylläpä tuntui ihmeelliseltä olla taas laivalla, kun matkasimme kohti Ahvenanmaata Silja Linen Galaxy-laivalla. Oli muumidiscoa, karkkibingoa ja kaikkea perinteistä laivaohjelmaa. Oli upea kimmeltävä meri, kun viitisen tuntia matkasimme kohti saaristoa. Ja suklaamoussea, sitä laivan suklaamoussea pitkästä aikaa!

Tiesitkö muuten, että Ahvenanmaahan kuuluu 6700 saarta ja matkat eivät ole pitkiä siellä liikkuessa. Ahvenanmaalta poistuivat juuri myös kaikki suositukset maskeista turvaväleihin, eli tilanne pandemian osalta on siellä hyvä. Tällä hetkellä Silja Line vie Turusta Maarianhaminaan aamuisin Galaxylla ja iltaisin Baltic Princessillä. Myös päiväristeilyjä saaristoon on ja torstaina starttaavat Silja Serenaden päivä Maarianhaminassa-risteilyt, eli laivalla ollaan kaksi yötä ja maissa ehtii viettää noin 8 tunnin päivän. Mitä kaikkea Ahvenanmaalla kannattaa sitten puuhastaa?

Laivahostelli Bore

Seikkailumme alkoi yöpymisellä laivahostelli Boressa, joka on ennen seilannut Välimerelläkin. Tuo vanha höyrylaiva on muutettu nyt hostelliksi. Yötä ollaan hyteissä, sauna löytyy täältäkin samoin kuin pieni ravintola, jossa muuten on lounasta, eli voi käydä testaamassakin senkin Turun reissulla. Kapeat käytävät johdattivat meriseikkailuun jo rannassa ja aamiainen oli todella loistava ja kattava. Bore on valittu viime vuonna vuoden hostelliksi!

Kuvankaunis Eckerö ja Käringsund resort

Ahvenanmaalla siirryimme Maarianhaminasta kohti Eckeröä noin 40 kilometrin matkan oppaanamme Visit Ålandin Sanna Könönen-Wahlstedt. Puhetta oli ollut Käringsundin mökkikylästä, mutta paikka löi ällikällä! Miten upeita mökkejä, joissa oli keittiö, kaksi makuuhuonetta, kylppäri ja vielä ulkopuolella oma sauna ja ulkosuihku! Mereen pystyi kipittämään omalta terassilta ja paikassa olisi viihtynyt varmasti viikonkin, aktiviteettaja oli niin valtavasti!

Me testasimme polkuveneitä, maastopyöriä, minigolfia ja polkuautoja. Käringsundissa on myynnissä 19 euron arvoinen aktiviteettiranneke, jolla saa hyvin testailtua eri lajeja. Siihen sisältyy esimerkiksi suppailu puoleksi tunniksi, kajakki, kanootti, polkuauto, beach volley ja… Lista on pitkä, kurkkaa täältä lisää! Lapet saivat myös lahjaksi isot hiekkalelusetit, joita piti heti testata. Käringsundissa on myös hiekkakakun SM-kisat tulossa! Täällä voi äänestää hiekkakakkusuosikkiaan!

Paikassa on myös ravintola, josta saa muun muassa banaania sisältävää pizzaa, kannattaa testata! Rannassa on myös rantasauna ja paljut. Ihana rauha paikassa, todella harmitti lähteä!

Ahvenanmaan metsästys- ja kalastusmuseo

Samassa lahdessa, aivan kävelymatkan päässä aukeaa ihastuttava merikorttelimaisema, jossa on kuvattu Saariston lapset. Siellä voi kiivetä laivaan, syödä kauniilla terassilla ja vierailla metsästys- sekä kalastusmuseossa. Museossa on paljon lapsillekin tutkittavaa ja kuopukseni etsi aivan tosissaan näyttelyyn piilotettuja oravia. Niitä pitäisi kuulemma olla 7 ja vain 6 löytyi, mutta lapsi oli innoissaan pienestä palkinnosta jonka sai. Isommat lapset täyttivät puolestaan tietovisaa sillä aikaa. Museossa oli mielenkiintoista tutkia mm. hylkeiden metsästystä, joka oli ennen oli yleisempää, nykyään luvanvaraista.

Riistasafarin komea Ceasar ja nypitty strutsi

Heti museon vierestä pääsee hyppäämään safarijunan kyytiin! Sinne voi tulla varauksetta, juna lähtee viidesti päivässä kesäaikaan. Täältä löydät tarkemmin hinnat ja lähtöajat. Olihan se aikamoinen näky, kun juna oli hetken ajellut metsässä ja sieltä rynnisti iso lauma saksanhirviä aamuaterialle. Porukan kuningasta, 11-vuotiasta Ceasaria saimme odottaa hetken, mutta lopulta hänkin ilmestyi.

Safarilla tapaat villisikoja, strutseja ja laamoja, joita saa syöttää kädestä. Oli aika jännää lapsista! Strutsin ulkomuotoa ihmettelimme, kun siltä puuttui niin paljon höyheniä. Kuulemma siksi, että häneen rakastunut naarasstrutsi ne nyppii osoittaakseen, että tämä kaveri on varattu! Myynnissä on myös strutsinmunia, sillä poikasia niistä ei liian viileässä ilmassa tule ja ne myydään tyhjänä tai täytenä, täyden hinta on 45 euroa.

Eteläinen Eckerö ja Degersand

Lounaalle siirryimme Degersandiin, jossa on mahdollisuus majoittua niin mökeissä kuin teltoissa. Alueen ranta on yksi Ahvenanmaa upeimmista ja tällä viikolla toimintansa aloitti upouusi rantabaari. Upeat näkymät kerta kaikkiaan! Degersandin ravintolan ruoka on kuulemma jo klassikko ja oli muuten älyttömän hyvää – saimme villilohta, gotlantilaisia perunoita sekä kasviksia. Täällä kannattaa ainakin uida ja syödä! Paikassa on myös ihastuttava leikkipaikka ulkona lapsille ja kuopuksemme keräsi valtavan määrän simpukoita matkaansa ja innostui rannalla niistä.

Smart Park – varaa tänne aikaa!

Sitten siirryimmekin Smart Parkiin, joka hämmästytti koollaan. Alue on valtava ja lapset olisivat viihtyneet koko päivän paikassa! Oli hiekkaleluja, liukumäkeä, valtava linnoitusalue tunneleineen ja vesipyssyineen. Isommat lapset kävivät pelaamassa lasersotaa (ikäraja 7 vuotta) ja pienemmät kikattivat liukumäissä. Itse innostuin trampoliineista ja ohjasin sähköavusteista laivaa niin, että kyydissä olleita lapsia jännitti. Vitsi, ei ollut kyllä helppoa ollenkaan, lapset osasivat suunnilleen paremmin. Paikassa saa siis aikaa kulumaan hyvällä säällä ja mahdollisuuksia on hyvin esimerkiksi omien eväiden syömiseen ja paikassa on myös kahvila. Meni aika suosikiksi lapsilla tämä kohde!

Saimme kahvilasta raparperipiirakkaa ja sitä maailman parasta omppumehua välipalaksi – tiesitkö, että 70 % Suomen omenoista kasvatetaan Ahvenanmaalla? Se mehu on mieletöntä!

Palokuntamuseo

Helposti käytävä palokuntamuseo on myös hauska paikka lapsille, sillä siellä sai kiivetä autojen kyytiin, joista yksi oli ollut mukana Normandian maihinnousussakin. Pääsymaksu on vain muutaman euron, eli matalan kynnyksen paikka piipahtaa ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Tai niinhän itse ajattelin, että lapsista on hauskinta, mutta taisi isänsä olla eniten innoissaan…

Maarianhamina ja Park Ålandia-hotelli

Maarianhaminan keskustasta löytyy remontoitu ja siistikuntoinen hotelli, jossa perhehuoneessa oli kivasti eroteltu lasten nukkumatila alkovin vievällä ovella. Hotellista on helppo kävellä mihin vain keskustassa ja aamuisin ovat saunat ja uima-allas auki klo 8 alkaen. Olimme heti kärppinä uimassa ja saunassa aamukasilta, tietenkin ja menimme vasta sitten aamiaiselle, joka sekin oli hyvä ja monipuolinen!

Ångbåtsbryggan ravintola ja minigolf

Kävelymatkan päässä hotellissa aivan rannan tuntumassa on ravintola Ångbåtsbryggan, jonka yhteydessä on todella kiva minigolf-rata. Söimme illalliseksi hamppareita ja menimme vielä pelaamaan pari kierrosta minigolfia. Jälkkärit olivat muuten todella hyvät täällä! Paikasta myös ihan kävelymatkan päässä on muun muassa Lilla Holmenin alue, jossa olimme viimeksi käydessämme Ahvenanmaalla. Tuon muutaman vuoden takaisen postauksen vinkkeineen voit lukea täältä!

Bagarstugan, Strandbaren ihastuttava ranta-alue

Ei ole Ahvenanmaan reissua ilman pannaria vai mitä! Ahvenanmaan pannari on paksu ja siinä maistuu kardemumma. En jaksanut omaani, mutta esikoinen viimeisteli palani erittäin mielellään! Yhden parhaimmista löytää keskustasta Bagarstuganista kivan miljöön kera. Sieltä löytyy myös vaikka mitä muuta herkkua, eli on aivan kakkuihmisen taivas. Pannarit mahassa jatkoimme matkaa kaupunkijunalla, joka on muuten ilmainen kyyti Maarianhaminassa! Kannattaa piipahtaa upouudessa Strandbarenissa, jonka aurinkotuolit eivät maksa mitään (toki ostosta toivottiin baarista). Vaikutti ihastuttavalta!

Pommern-laiva – Maarianhaminan klassikko

Kun viimeksi olimme Ahvenanmaalla, Pommern-laiva oli jonkun kunnostuksen alla ja jäi katsomatta. Joten nyt pääsimme tutkimaan sen tarkasti! Mukaamme saimme kuulokkeet ja audiovisuaalisen opastuksen. Kysyin, kumman otan, lasten vai aikuisten version ja kun henkilökunta sanoi lasten version olevan hauskempi, sillä mentiin! Kiersimme 11 pistettä sitten laivarotta Rubyn kanssa. Hänellä oli salaisuuksia, joita muu miehistö ei tiedäkään ja Ruby supatti ne korviimme. 5-vuotiaskin jaksoi kierroksen todella hyvin ja aikuinenkin tykkäsi lasten versiosta. Pommern on seilannut maailman merillä ja aina Australiassa asti, oli vaikuttavaa miettiä miten siellä on miehistö elänyt ja kahlannut vedessä. Huih, ei olisi itsestäni ikinä tuollaiseen, samalla mies sanoi, että haluaisin ylittää Atlantin purjehtien. En lähde mukaan, iik!

Kannattaa testata! Pommernia vastapäätä oli vielä myynnissä ihania matkamuistoja, meinasin jäädä aivan jumiin sinne. Kävelymatkan päässä odottikin sitten Baltic Princess ja kotimatka, jolla söimme Grill it-ravintolassa ja osallistuimme tietovisaan.

Aivan huippuja juttuja ja jäi tunne, että pitäisi päästä vielä uudestaan ja viettämään pidempiä aikoja esimerkiksi Smart Parkissa. Ahvenanmaa on upea ja tarjoaa rauhaa, kauniita maisemia, hyvää ruokaa ja samalla kuitenkin kivoja aktiviteetteja. Perheemme rakastui viimeksi ja nyt rakkaus syveni. Lämmöllä suosittelen testaamaan tämän kotimaan helmen!

Oliko tuttuja juttuja itsellesi vinkeissä vai tuliko uutta? Onko Ahvenanmaan reissua suunnitteilla?

Kesän parhaat lukuvinkit!

Lukeminen kesän lämmössä aurinkotuolissa, riippukeinussa, rannalla tai mökkilaiturilla… Onko mitään ihanampaa vapaapäivänä? Minä ainakin viihtyisin aamusta iltaan kirja kädessä jos se olisi mahdollista, nyt lukeminen on suht pätkittäistä. Mutta aina silti niin ihanaa kun sitä ehtii tehdä! Tänä vuonna sain päähäni listata ensi kertaa lukemiani kirjoja. Tuntuu, että niitä kertyy paljon, mutta loppujen lopuksi lukeminen on aika hidasta, kun ei kerralla kerry paljoa. Mutta väliäkö määrällä, nautinto parasta! Halusin listata kirjoja senkin vuoksi, että usein kun kysytään lukusuosituksia, ei mieleen nouse mitään. Kirjojen nimet saattavat muun muassa häipyä päästä, vaikka juonen muistaisi.

Muillekin lukutoukille tässä siis vinkkejä puutarhakeinuun luettavaksi tai otsalampun kanssa teltassa tutkittavaksi!

Lukuvinkkejä kesälle

Tess Gerritsen: Hahmot yössä

Ihanan mukaansatempaava, hieman yliluonnollinen kirja, joka jännitti alussa niin, että sanoin miehelle, etten uskalla lukea tätä pimeässä auta! Gerritseniltä olen tottunut lukemaan suht raakojakin trillereitä, mutta tämä oli erilainen. Tarina naisesta, joka lähti rauhoittumaan maaseudulle ja kokikin kaikkea outoa vuokraamassaan talossa.

Lisa Jewell: Löysin sinut & Sitten hän oli poissa & Joka askel jonka otat

Luin kaikki kolme Jewelliä parissa päivässä ja uusin on ollut varauksessa pitkään. Mikä näissä kiehtoo? Tarinat ovat todella kiehtovia ja ratkaisu on vain pakko tietää, samalla tarina ovat vähän ylilyöntejä, eli eivät ne voisi tosielämässä tapahtua, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Minua Englannissa asuneena kiehtoo myös todella paljon näiden kirjojen kuvailemat paikat ja maisemat Englannissa. Tarina alkaa aina niin vauhdilla ja kiehtovasti, että olet koukussa 30 sivun jälkeen. Täydellistä kesälukemista!

Nina Lykke: Ei ei ja vielä kerran ei

Tarina naisesta, joka on ollut pitkässä liitossa koko ikänsä ja yhtäkkiä elämä menee uusiksi miehen suhteen vuoksi. Ihanan ns. kiukkuinen kasvutarina, kun nainen alkaa pitää puoliaan ja käy läpi elämäänsä. Toisaalta itketti, toisaalta nauratti. Nopeasti ahmin tämäkin kirjan.

Jo Nesbo: Valtakunta

Harry Holet Nesbolta ovat aivan huippuja mielestäni ja Valtakunta oli varauksessa minulla pitkään. Odotukset olivat suuret Valtakunnan suhteen, mutta oli minusta hieman liian paksu ja pitkäveteinen ja meni vähän ns. yli uskottavuuden suhteen. Mutta Nesbot ovat pakko lukea, eli tässä on kyllä hyvää kahlattavaa rannalle!

Trevor Noah: Laitoin lapsi

Hulvaton kirja! Ja todellakin tositarina! Trevor Noahin elämä on aivan uskomaton ja samalla täyttä totta. Kirja opettaa todella paljon rotuerottelusta ja historiasta olematta sekuntiakaan pitkäveteinen. Trevorin lapsuus ei ole ollut helpoimmasta päästä ja hänen elämäntarinansa on uskomaton. Tämä oli myös ahmittava ja kirjan ainoa miinus oli, että se ns. loppui kesken! Haluan kuulla lisää!

Johanna Valkama: Katariinanpyörä

Nokialaisen Johannan teos aloittaa uuden sarjan. Paljon historiaa Pohjanmaalta ja kuvia kotimaasta. Nuori leski on pääosassa uudessa sarjassa. En juurikaan lue historiallisia kirjoja, tämä oli kivan erilainen lukulautasellani!

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys

Mielettömästi somessa muun muassa Stella Harasekin toimesta hehkutettu kirja oli pakko lukea. Täytyy sanoa, että luin sitä vähän monttu auki. Oli hyvin hämmentävä. Kirja yhdisteli nykyaikaa sekä erilaisia mytologioita ja meni välillä aikamoisiin yliluonnollisuuksiin. Huhhei! En lopussa tiennyt tykkäsinkö vaiko enkö, oli niin erikoinen, mutta ainakaan en ole koskaan lukenut mitään tämän tyylistä!

Owens: Suon villi laulu

Valtavan hehkutettu ja ylistetty kirja. Kirjassa on pienen tytön kasvutarina, joka satuttaa ja ihastutta yhtä aikaa. Pääosassa on kirjan alussa noin 6-vuotias tyttö, joka selviytyy yksinään suolla, mikä ei tuntunut itselleni kovin uskottavalta. Mutta luonnon kuvaus oli valtavan upeaa ja kyllähän sitä haluaa tietää, kuinka tytön kasvutarina etenee ja kaiken taustalla on vielä murhatutkimus.

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Ihana kirja! Siis niin kunnon brittiläistä tekoa ettei totta! Rakastin maisemaa, jossa kirjassa seikkailtiin – englantilaisia pubeja, ruokakauppoja ja muita. Samalla kirjassa käytiin läpi raskasta kasvutarinaa ja väläyteltiin muistoja menneisyydestä. Minä rakastin tätä kirjaa, jotenkin todella suloinen!

Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Elina Backmanin esikoisteos sijoittuu pitkälti Hartolaan, joka kiehtoi minua jo valtavasti. Mieheni on sieltä kotoisin ja löysinpä löyhän linkin suoraan edesmenneeseen appiukkooni kirjasta, joka oli pakko kuvata ja lähettää miehen siskollekin. Murhia, historiaa, rakkautta, kasvutarinoita – tämä kirja oli myös ”en voi laskea käsistä”-sarjaa, en tiedä vaikuttiko Hartola omaan suhtautumiseeni oleellisesti. Ehkä ei, sillä on tätä moni muukin kehunut. Ihanan täysillä ajankuvassa kiinni oleva teos, joka tuntui todella uskottavalta!

Äänikirjat

Tuomas Nyholm: Samu Haber – Forever Yours

Minähän en kuuntele äänikirjoja, mutta tänä vuonna niitä on mennyt jo kohta kolme. Ennätys! Ihastuin aivan täysillä Haberin elämäkertaan. Kuuntele, ehdottomasti kuuntele jos voit, Samu lukee sen itse. Kirjoitin teoksesta ihan oman postauksen.

Kati Lepistö & Leeni Peltonen: Silmäräpäys

Törmäsin johonkin haastatteluun Kati Lepistöstä ja oli pakko alkaa kuunnella äänikirjaa hänen elämästään. Se on todellakin kirjoitettu osaltaan silmänräpäyksin. Kati oli lupaava nuori malli, joka sai 19-vuotiaana aivohalvauksen. Kohtaus hoidettiin väärin ja se vei Katin ikuisesti muun muassa puhekyvyttömäksi ja pyörätuoliin. Uskomaton tarina, jossa on välillä aikamoista ns. turhautumista ja kiukuttelua kuvattu hyvinkin realistisesti. Kuvittele itsesi parikymppisenä tilanteeseen, jossa tajuat kaiken muttei mikään raaja tai puhekyky toimi – turhautuminen on varmasti valtavaa. Opetti arvostamaan omaa elämää ja kunnioittamaan Katia. Mieletön sissi!

Max Seeckin tuotanto

Jännä homma, yritin lukea vanhinta Max Seeckiä, koska isäni suositteli näitä. Ei lähtenyt ja jätin kesken. Sen sijaan en ole nähnyt mieheni lukevan niin intensiivesti aikoihin kuin nyt, hän on lukenut neljä Seeckin teosta vauhdilla ja uusin on varauksessa. Sanoinkin hänelle, että ihanaa nähdä sinut lukemassa noin tiiviisti. Mies sanoi, ettei ole löytänyt hyvää luettavaa, mutta nämä lähtivät! Täytyy yrittää ehkä uudelleen itsekin, kun toinen on niin koukuttunut!

Kesken:

Foley, Lucy: Jahti

Yksi miehen joululahjan osa, vielä kesken, mutta vaikuttaa erittäin koukuttavalta. Varasin jo kirjastosta seuraavan teoksen!

Äänikirja Nova Ling: Kun kukaan ei näe eikä kuule

Lenkeillä äänikirjana kuuntelemani teos. Todella ahdistava kertomus parisuhdeväkivallasta, mutta palan halusta kuulla, miten teos päättyy. Käyhän perheen hyvin? Tämä on mielestäni saatavana vain äänikirjana. Todella huono lukija, mikä häiritsee vähän mielestäni kuuntelua. Mutta tämäkin tositarina vie mukanaan.

Kuka muu rakastaa kirjoja? Heitä minulle vinkkisi, olen monesti laittanut heti varaukseen vinkkaamanne kirjat!

Kesäseikkailu Urjalassa – valjakkoajoa Taikayöntiellä, Lasikylä, kartano ja paljon muuta!

Kaupallinen yhteistyö Visit Urjala

Jyske varstojen nyt alla orsien
yössä kertoo meille kutsun sen
Tartu varstaan vaan ja tule Urjalaan,
vie ne juosten huimalaan

Tämän kappaleen, Urjalan Taikayön, esitti Martti Innanen Urjalan kunnan 100-vuotisjuhlissa vuonna 1968 ja se on edelleen monelle se juttu, joka mieleen nousee Urjalasta. Tuo pieni pirkanmaalainen kunta, josta löytyy muun muassa Taikayöntie on monelle aika tuntematon paikka. Urjalan väkiluku on alle 5000 asukasta, mutta monelle mökkiläiselle se on tuttuakin tutumpi paikka, Urjala nimittäin tuplaa asukkaansa kesäisin. Minä ehdin käydä Urjalassa usein kylässä, sillä kälyni asui siellä vuosia, mutta tajusin, ettemme tutustuneet itse kuntaan ollenkaan. Kun pyysin matkaseurakseni Urjalaan toista kälyäni, hän sanoi, että voi lähteä, mutta kysyi myös mitä siellä Urjalassa oikein on? Hämmästyimme todella, miten paljon tekemistä Urjalasta löytyy ja miten paljon historiaa se kätkee sisäänsä. Kun ohjastin hevosta Taikayöntiellä kesäillassa, ajattelin päätyneeni Suomi-leffaan. Mikä idylli! Ei todellakaan tarvitse matkustaa kauas löytääkseen elämyksiä. Tulkaa meidän matkaamme kesäseikkailulle Urjalaan, vannon, että postauksen lopussa olet hämmästynyt mitä kaikkea paikasta löytyykään!

Nuutajärven kylä ja Nuutajärven kartano isäntänsä Saulin kanssa

Navigaattorin avulla ohjasimme auton ensimmäisenä kohti Nuutäjärven kartanoa. Kartano sijaitsee vastapäätä lasikylää ihastuttavan koivukujan päässä ja sen portailla odotti kartanon nykyinen omistaja Sauli Siekkinen. Hän johdatti meidät kartanon historiaan, joka alkaa jo 1500-luvulta. Nykyinen päärakennus on puolestaan peräisin vuodelta 1822. Sauli on ostanut kartanon kymmenen vuotta takaperin ja tekee siellä ison porukan kanssa valtavaa kunnostustyötä. Ensi vuonna vietetään 200-vuotisjuhlia ja päärakennuksen pitäisi muun muassa olla ulkopuolelta siihen mennessä kunnostettu.

Kartanoa vuokrataan erilaisiin juhliin, kuten häihin. Täytyy nostaa hattua Saulille, kartano oli ollut tyhjillään vuosikymmeniä ennen kuin hän osti sen ja kunnostukseen on laitettu valtavasti paukkuja. Hauskana yksityiskohtana työn alla on upea puutarhasuunnitelma ja puutarhurina toimii entinen Ruotsin kuninkaallisten puutarhuri!

Näimme kierroksella kartanossa metsästysharrastuksesta kertovat muistot ja kuusi vierashuonetta – aikanaan vieraat viipyivät viikkoja matkustuksen ollessa hieman hitaampaa kuin nykyään. Vaikka rakennus oli ollut tyhjillään kauan, paikoillaan olivat niin hammasharjat kuin vaatteet kaapissa. Sauli esitteli meille lappua, joka löytyi rasiasta. Siihen kartanon rouva on laittanut ylös lapsensa kuumelukemia, lopulta lapsi menehtyi nelivuotiaana keuhkokuumeeseen. Aika on jotenkin pysähtynyt tässä paikassa. Opastettuja kierroksia on avointen ovien päivään, esimerkiksi Pentinkulmien päivillä.

Nuutajärven luontotorni ja Urjalan hiljaisuus

Kartanon mailta pystyy jatkamaan matkaa kohti Nuutajärveä, jonka länsipäässä sijaitsee pari vuotta sitten rakennettu luontotorni. Torni on syntynyt ahkeran kyläyhteisön voimilla ja on ehdottomasti kävelyretken arvoinen paikka. Ihana kaislikko suhisi ympärillä ja hiljaisuus kietoi otteeseensa, kun hipsimme kaksin kohti tornia. Paikkaan pääsee myös autolla, mutta meille jäi vähän epäselväksi mihin auto kuuluu jättää, niinpä parkkeerasimme kartanon pihaan ja kävelimme siitä tornille.

Tornista voi nähdä muun muassa liejukanan, joka havaittiin ensi kertaa rakentamisen aikaan. Arvoimme näimmekö kyseisen linnun kauempana, kiikarit olisivat olleet erittäin hyvä olla matkassa!

Nuutajärven lasikylä

Kartanosta alle kilometrin päässä sijaitsee puolestaan Nuutajärven lasikylä, joka hämmästytti todella. Siis Urjalassa on tällainen paikka! Lasinpuhallusta voi opiskella Urjalan lisäksi vain Ikaalisissa sekä Iittalassa. Opastettu kierros oli aika ehdoton ja oppaamme Marja-Leena Salo tunsi paikan kuin omat taskunsa. Lasikylästä löytyy koollaan yllättänyt Iittalan myymälä, iso lasten leikkipaikka, designpuoteja täynnä käsitöitä, asusteita ja matkamuistoja (kuriositeettina, löysin myynnistä myös Teeleidin teetä!) sekä taiteiljat ateljeineen. Tehdäänpä paikassa chilituotteitakin! Taiteilijoiden tilojen takaa löytyy vielä Designmuseo, entinen olutpanimo, sillä työläisten palkkaan kuului aikanaan 5 litraa olutta päivässä (vahvuus toki oli pienempi kuin nykyisessä keskioluessa).

1700-luvun lopussa kartanonherra Jacob Wilhelm De Pont perusti Nuutajärvelle lasitehtaan ja 1900-luvulla sen taiteelliseksi johtajaksi nimettiin Kaj Franck pian suunnittelijaksi Oiva Toikka. Tiesittekö, että nämä suurnimet ovat vaikuttaneet juuri Urjalassa? Minulle tuli täysin yllätyksenä. Jopa suhteellisen kuuluisa herra Stockmann on työskennellyt täällä! Lauantaina oli avointen ovien päivä ja niitä järjestetään kerran kuussa, suosittelen lämpimästi osallistumaan! Päivämäärät näet tästä linkistä.

Hotelli Tyyne ja ravintola Sylvi

Lasikylästä löytyy myös ravintola Sylvi, joka hämmästytti meidät sekin. Paahdettu kukkakaali sekä savulohisalaatti oli valmistettu ensiluokkaisista raaka-aineista ja olivat todella maukkaita. Mene tänne ehdottomasti lounaalle! Myös aamiainen, joka sekin tarjoiltiin Sylvissä oli herkullista ja paikka huokuu historiaa. Sitä kannattaa myös kysellä yksityistilaisuuksiin, lauantai-iltana paikalla oli porukka katselemassa screeniltä Suomen jalkapallopeliä ja syömässä herkullista menua, katselin heidän listaansa seuraavana aamuna.

Entä sitten suloinen Tyyne? Siinä on kyllä kaunein kylähotelli, jota olen hetkeen nähnyt! Sylvin yläpuolella, entisistä toimistotiloista löytyy kahdeksan huonetta, joista päätyhuoneet ovat hieman muita suurempia. Tyyne on kunnostettu vuosina 2018-19 ja sängyt olivat yhdet parhaimmista hotellisängyistä! Paikka on sisustettu todella viehättävästi, pinkki keinutuoli ja räsymatot veivät sydämen. Pinkit verhot värjäsivät huoneen aamuauringossa suloisen vaaleanpunaiseksi. Yöllä ei kuulunut pihaustakaan mistään. Tänne hyviä unia varten! Nykyiset omistajat, lasimuotoilija Anu Penttinen ja kauppias Mari Korpikaivo ovat sisustaneet hotellin suurella lämmöllä. Anun käsialaahan on muun muassa Sukat makkaralla-mallisto, jonka moni varmasti tuntee!

Hessi-talli: valjakkoajoa, vikellystä ja laavuelämyksiä

Lauantai-iltana pääsimme tallille, jonka ansiosta aloin sunnuntaina taas houkutella, voisivatko tyttöni alkaa ratsastamaan ja sitä myöden voisin elvyttää heppaharrastukseni. Asuin tallilla oman hevosen myötä aikoinani ja pelkästään se tuoksu hurmasi! Meitä vastassa Hessi-tallilla oli upea energiapakkaus Heidi, joka tarjoili herkulliset tervetulojuomat ennen astumista sisälle maneesiin, missä odotti Ismo.

Hän oli upean uljas ja kaunis hevonen, joka vei sydämen välittömästi. Meidän tarkoituksenamme oli valjakkoajo ja minä pääsin ohjaksiin. Harjoittelin ensi maneesissa jalan Ismon perässä, seuraavaksi laitoimme kärryt Ismon perään ja hyppäsimme kyytiin. Heidi oli vieressäni turvana, kälyni uskaltautui myös kyytiini, vaikka en ole kyllä ikinä valjakkoa ajanut. Heidin ääni oli Ismolle tuttu ja Ismo aika turvallinen pakkaus, joten pärjäsimme hyvin.

Se hetki, kun menimme Suomi-idyllissä pitkin peltoja ja Taikayöntietä oli huikea! Olisin viihtynyt näissä maisemissa kyllä vaikka koko viikonlopun. Kävimme Urjalan kotiseutumuseon pihassa, joka oli myös valtavan idyllinen paikka. Kun olimme kiittäneet Ismoa kyydeistä, oli edessä teetä ja kakkua! Siis kyllä, meille oli tehty upea kakku, joita voi nauttia laavulla sään salliessa.

Hessi-tallilla järjestetään valjakkokisoja ja laavulla voi jopa yöpyä. Kannattaa olla yhteyksissä, jos haluaa esimerkiksi elämyksiä polttariporukalle – täältä niitä varmasti löytyy! Tilat ovat upeat ja maisema vailla vertaa ja Heidi niin innovatiivisen oloinen tyyppi, että kysy mitä vaan, hän varmasti kehittää porukallenne sopivan elämyksen! Vuodesta 1997 pystyssä ollut talli tarjoaa vaikka mitä, kannattaa kurkata nettisivut!

Upouusi Se Paikallinen

Illalliselle suuntasimme Se Paikalliseen, joka oli viikkoa vanha ravintola ihan Urjalan keskustassa. Listalla oli hamppareita, pizzoja sekä salaatteja ja mahdollisimman paljon lähituotteita listalla. Jälkkärikeksit ja patongit tehdään paikan päällä ja lista oli yllättävänkin laaja. Vähän arvoin vegehampparin sekä pähkinäisen kanasalaatin välillä ja päädyin jälkimmäiseen. Itse tehty vinegretti salaatissa oli täydellinen, olin tyytyväinen valintaani. Käly nappasi loput isosta kasvispizzasta matkaansa, sillä Tyynestä löytyi muun muassa iso jääkaappi omien eväiden säilytykseen.

Kun mopo lähti sopivasti käsistä – upea Pölkinvuoren kasvimaailma

Sunnuntaina suuntasimme Pölkinvuoren kasvimaailmaan, jonka kälyni nosti suosikkikohteekseen. Kilometrin matka isolta tietä, idyllistä mökkitietä kohti metsää ja humps! Mitä sieltä tulikaan vastaan. Hämmästyimme todella. Suuri kasvimaailma kunnostettuine lampineen ja pari vuotta vanhan kahvilarakennuksen kera avautui eteemme. Että tällainen tuli metsässä vastaan!

Lähdimme uteliaina tutustumaan paikkaan. Veli-Pekka Weckman joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2012 ja sai päähänpiston istuttaa kukkia sedältään saamalle palstalle. Siitä se ajatus sitten lähti. Alue on valtava, kukkasipuleita on reilusti yli 100 000 istutettuna. On kota, puutarhapenkkejä, näköalapaikka, kahvila ja taimimyymälä, paikasta voi ostaa todella monenlaisia taimia ja puita matkaansa. Olipa tarjolla saksetkin raparpereiden kohdalla ja yksi varsi kustansi 50 senttiä – en voinut vastustaa ja muutama varsi lähti matkaan. Paikassa voi kyllä rauhoittua täydellisesti!

Tapasimme itse omistajankin, joka tietenkin möyri kontillaan tekemässä istutuksia. Aikaa varmasti saa paikkaan käytettyä loputtomiin, mutta on kyllä upea koko perheen kohde. Paikka on avoinna joka päivä kello 10-18 ja maksu on vapaaehtoinen. Tämä elämys täytyy kokea, älä jätä väliin tai poikkea jos ajat vaikka Urjalan ohitse!

Urjalan makeistukku – helppo piipahtaa

Urjalan makeistukku minulle olikin tuttu, siellä on tullut pysähdyttyä matkalla Turkuun. Paikka on helposti ison tien varressa ja auki joka päivä kello 9-18. Myös nettikauppa löytyy!

Makeistukussa on tietenkin valtava määrä makeisia, mutta myös vaikka mitä muuta kuten sipsejä, limuja ja jopa rautalisiä löytyi. Vähän jäi mietityttämään erikoisuus halloumin makuiset sipsit, olisi ehkä pitänyt ostaa testiin.

Ostimme karkit matkaan tuliaisiksi ja pyöritimme pihalla ollutta onnenpyörää, jossa ei tällä kertaa lykästänyt. Suut makeina kotimatkalle silti, veikkaan, että makeistukusta löytyy karkit ihan jokaisen makuun, niin valtava valikoima on! Löytyipä täydellinen setti omaankin makuun, puoli kiloa suklaata, salmiakkia ja lakuja. Juuri ne lempparini!

Kotimatkalle suuntasimme vähän pää pyörällä, olimme nähneet niin valtavasti ja paljon jäi vielä kokemattakin. Ja näin lähellä kotoa, paikassa, jossa olen usein kyläillyt mutten tunne kuntaa näköjään ollenkaan. Nyt jo paremmin! Kälykin totesi, että jos joku kysyy mitä siellä Urjalassa on, niin nyt hän osaa vastata jo aika kattavasti.

Ja tiedättekö mitä? Vuonna 2008 vieraanamme oli vaihtaripariskunta Ranskasta. Näytimme heille vaikka mitä Suomi-kohteita ja yhden yön saunoimme sekä uimme Urjalassa. Hekin sen totesivat tuolloin ”best part was Yrzala!”. Muistui yhtäkkiä mieleeni tätä kirjoittaessani.

Mene ja ylläty, läheltä löytyy valtavasti aarteita! Ovatko Urjalan paikat sinulle tuttuja?