Hyvä italialainen hakusessa? Tsekkaa uusi Il Posto!

*söimme ja joimme veloituksetta

Myönnetään heti alkuun, etten ole mikään vuosisadan pizza-asiantuntija. Kyllähän hyvän pizzan tunnistaa kun sellaista syö, mutta sitten siihen liittyy niin monta makukysymystäkin. Pitääkö pizzan reunojen olla rapeita vai pehmeitä? Itse tykkään pehmeämmistä versioista ja sellaista sainkin maistaa uudessa, HERVANTAAN avatussa Il Posto-ravintolassa. Oli täysi yllätys, että toukokuussa Insinöörinkadulle, ihan Hervannan keskustaan ja lähelle ratikkatyömaita on perustettu uusi Trattoria, josta saa laadukasta pizzaa. Kun kutsu kävi ja ravintoloitsija Yusef Alush kutsui meidät syömään, mehän menimme. Hän toimi itse kokkina lähes 500-asteisen pizzauunin vieressä, jossa paistaminen vie vain 45 sekuntia! Kylmänä heinäkuisena iltana uuni lämmitti myös ihanasti tyylikkäästi sisustettua, joskin tosiaan hieman viileää ravintolaa.

Pizzoissa käytetään samoja jauhoja kuin napolilaisissakin pizzoissa ja taikina tehdään alusta asti itse. Se on hyvää. Ilahduttavin pizzapohjasta tehty ylläri löytyi vuohenjuustosalaatin reunalta. Pohjasta oli tehty ”leivänpala”, jonka keskellä oli juustoa ja valkosipulin paloja. Palat oli käytetty uunissa, ne olivat lämpimiä ja juusto sulanut. Ihan sairaan hyviä!

Il Poston lista koostuu pääasiassa pizzoissa, lisäksi on pari alkuruoat sekä muutama salaatti ja pasta. Päädyimme tilaamaan pizzaa sekä yhden salaatin, joka oli mielestäni todella hyvä salaattigenressä! Alkuun antipasto Miston, jossa oli niin hyvää Provolone-juustoa, että tytöt ihastuivat kovasti. Lisäksi savustettu miekkakala hävisi lasten suihin vauhdilla, todella hyvää! Sen sijaan toinen alkuruoka tomaateista ja mozzareilloista oli perinteinen, mutta ehkä vähän tylsä.

Pizzoista valitsimme Parman, Margheritan sekä vegaanisen pizzan erikoislistalta. Parmankinkkua sisältänyt Parma nousi muun porukan suosikiksi, minä ihastuin vegaaniseen pizzaan, jossa oli munakoisopyrettä eikä se ollut niin valtavan tuhti. Siinä oli ihanasti vihreää ja muun muassa granaattiomenansiemeniä, hyvää! Tosin parin suupalan jälkeen tajusin, että listassa lukeneet saksanpähkinät uupuivat annoksesta ja ne tuotiin erillisessä kipossa. Pizzat olivat maltillisen kokoisia ja saimme hyvin muutaman pizzan tuhottua. Maut olivat freesejä ja reuna pehmeää ja ihan superherkkua itse tehdyn chiliöljyn kanssa. Vitsi siinä öljyssä maistui mm.valkosipuli, nam!

Rouheasti sisustettu ja tyylikäs trattoria on aika oiva lisä Hervannan ravintolatarjontaan. Ruoat olivat maukkaita ja uskallan ehdottomasti suositella paikkaa pizzan ystäville! Lounaskin on tarjolla arkisin! Tarjoilu ehkä vähän junnasi, emmekä mm. ikinä saaneet alkupalojen kanssa pyytämiämme lisälautasia, eikä mitään suositeltu listalta tms. Siinä puolessa vielä selkeästi alkukankeutta. Jäi myös mietityttämään, löytääkö ravintola asiakaskuntaansa ratikkatyömaan keskeltä hieman kalliimmilla (mutta toki laadukkaammilla) pizzoilla, kuin peruspizzeriat tarjoavat. Toivottavasti, oli suositeltava paikka! Tytöt kehuivat ruokia kovasti ja erityisesti ihastuivat kalaan!

Oletko ehtinyt testaamaan? Minkälainen on lempparipizzasi? Kiitos kaunis kutsusta!

Isoja liikutuksen kyyneleitä

Heräsin tänään todennäköisesti viimeistä kertaa mummolasta. Montakohan yötä olen viettänyt tuossa kerrostaloasunnossa Helsingissä? Olen viettänyt niin lapsuuden jouluja, kuin yöpynyt omien lasteni kanssa siellä. Nyt viime aikoina olen ollut hyvin useasti pääkaupunkiseudulla ja yöpynyt yksin mummoni luona. Olen arvostanut kovasti noita iltoja, kun olemme ehtineet kahden kesken jutella. Miettinyt monesti, montako näitä yökyliä vielä on, kuinka pitkälle yli 90-vuotias rautarouva jaksaa.

Voimat ovat sen verran ehtyneet, että mummo muuttaa palveluasuntoon. Helpottunein, mutta tietysti hyvin haikein mielin asuttuaan 65 vuotta samassa asunnossa. Miettikää mikä aika. Hän on saattanut naapureita niin hautaan kuin uusiin koteihin. Todistanut monen ystävänsä lähdön ja jäänyt, ollen talossa pisimpään elänyt tyyppi. Jopa lehtihaastattelu hänestä haluttiin tämän vuoksi viime vuonna tehdä, mutta ei suostunut siihen. Tietenkään. Hän pitää matalaa profiilia.

Yli 10 vuotta on kulunut ukkini poismenosta, mutta hänkin on jotenkin läsnä tuossa asunnossa. Kun katselee kuvia ja tuolia missä hän istui lähes aina. Hänkin on jotenkin paikalla tuossa asunnossa.

Nukuimme viime yön (puolikkaan) miehen kanssa kaksin mummolla. Milloin mahdoin viedä hänet ekaa kertaa tuonne mummolaani? En enää muista. Monia kertoja hänkin on siellä vieraillut. Oli vaikeaa mennä nukkumaan, kun päässä takoi ajatus, että mummolaa ei enää ole jatkossa. Toki nyt puhutaan materiasta, sillä onneksi mummo vielä on ja toivotaan, että jaksaa vielä pitkään! Mutta elämässäni pisimpään muuttumattomana ollut asia häviää. Olen nieleskellyt ankarasti samalla mummoa tsempaten, ei ole helppo muutos hällekään.


toppi VERO MODA/ housut SOYA CONCEPT/ kengät MIGATO (Kreetalta)/ korvikset MINE GUNGÖR ART (saatu blogin kautta)

Liikutusta lisäsi vielä se, että olemme ensimmäistä kertaa ikinä erossa lapsista kuusi yötä. Olin siis koko matkan Jyväskylästä Helsinkiin jo pala kurkussa. Kuulin lähtiessämme lasten äänet leikkipuistosta ja kyyneleet nousivat silmiin. Sanoin, että käydään vielä kerran sanomassa heippa, mutta mies kieltäytyi ja kurvasi kohti moottoritietä. Sanoi, että parempi lapsillekin etten mene puistoon nyyhkimään uusia heippoja. Oli varmaankin oikeassa.

Matkalla pysähdyimme miehen isän haudalla, miMIssä tulee käytyä hyvin harvoin. Liikuttava hetki sekin. Sydän sykkyrällä meni siis eilisilta.

Kun luette tätä, minä olen juuri laskeutunut Kroatiaan miehen kanssa kaksin. Huh miten jännää. Ja huh mikä lennon lähtöaika, kello 5 lähtevä lento jätti sen vikan yön mummolassa aika tyngäksi!

Liikututko itse helposti? Onko sinulla vielä isovanhempia elämässäsi?

Vihreä tee on parempaa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.

Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!

Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.

Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!

Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.

Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!

Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?