Miksi ajaa Kuusamoon asti lomalle?

*kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oyn kanssa

Tuleekohan siitä mitään, ajattelimme, kun katselimme reilun 700 kilometrin ajomatkaa Tampereelta Kuusamoon. Olemme parina aiempana vuonna lomailleet Vuokatin Katinkullassa juurikin siedettävän ajomatkan takia, mutta nyt päätimme yrittää Kuusamoon asti. Pätkäisimme matkaa molemmissa päissä olemalla yön mummilassa Jyväskylässä, sitten painettiin hyvin vähillä pysäyksillä perille asti. Mietimme, mitä sellaista saamme Kuusamosta, mitä ei ole Vuokatissa, kun sielläkin on riittänyt hiihtolatua, kylpylää ja laskettelurinteitä. Olen itse lomaillut Kuusamon Tropiikissa vuonna 1992 ja useamman kerran siinä lähellä eli Iso-Syötteellä 1990-luvulla. Silti edellisistä näin pohjoisen visiiteistä oli kulunut lähes 20 vuotta, sama aika oli miehellä edellisestä reissusta Kuusamoon.

Matka meni yllättävän hyvin, 5-vuotias oli jo ihan huikeaa matkaseuraa, 2-vuotiaalla meinasivat viimeiset 100 kilometriä olla tuskaa. Jo Oulun jälkeen meille valkeni, miksi kannatti ajaa näin ylös asti. Vaikka Kuusamo ei ole virallisesti Lapissa, ihan rajoilla ollaan ja maisemat alkoivat muuttua huikean kauniiksi. Huokailimme, räpsin kuvia liikkuvasta autosta ja saavuimme poronhoitoalueelle. Sekin jo jotain, mitä ei alempana näe, jopa Rukan rinteissä oli poroaitaus!

Hetki, jolloin ajoimme Kuusamon tropiikin eteen oli maaginen. Se pimeys, joka ympäröi meidät oli niin erilaista kuin etelässä ja tuli paljon aiemmin. Kylpylähotellin edessä vaihtoivat väriä upeat jääpatsaat ja lumi narisi kenkien alla, pakkasta oli saapumis- ja lähtöpäivänä 30 astetta, siinä välissä hyvä viikko! Mikä mäihä!

Asetuimme Petäjänlahden villoihin ja purimme saman tien ulkovaatteet naulakkoon, lasten vaatteet kaappiin ja aloimme tehdä ruokaa. Se näissä Holiday clubin villoissa on plussaa, että voi olla vähän kuin kotonaan. Meillä oli mukana esimerkiksi omat aamutakit ja teepannu, mutta kodin tuntua toivat samanlaiset astiat kuin kotona ja takkatuli oli tytöistä ihan ehdoton! He olivat onnellisia omasta huoneestaan, jonne saimme pienelle lastensängyn. Ruokaa odotellessa lapset katselivat kirjastosta lainattuja DVD-levyjä, sillä soitinkin villasta löytyi. Saunan jälkeen juostiin nakuna 27 asteen pakkasessa hangessa ja vedettiin aamutakit päälle. Aamuisin pieni iso ilo oli vedenkeitin, jossa oli säädettävä lämpötila. Oikeasti tiedätte teenjuojat, miten raivostuttavaa on juoda 100 asteista teetä, minä arvostin tätä kovasti!

Olemme aika ulkoilmaperhe, joten tarkoitus oli olla pihalla niin paljon kuin mahdollista. Olimme kuitenkin ajatelleet, että jos pakkanen on liian kova, tekemistä löytyy yllin kyllin. Villat ovat ihan kylpylän vieressä, joten kävelymatkan päässä on uintimahdollisuus ja samassa yhteydessä esimerkiksi Angry Birds land. Lapset hinkuivat sinne, aikuiset halusivat olla pihalla, joten ratkaisimme lopulta tämän niin, että palkkasimme MLL:n kautta ihanan lastenhoitajan, joka vei lapset riehumaan sisäleikkipuistoon, kun me hiihdimme kaksin 12 kilometrin lenkin. Win-win tilanne!

Kun mittari näytti yhtenä aamuna -27 astetta, päätimme viettää päivää kylpylässä. Pienet viihtyisivät siellä loputtomiin, niin vesileikeissä kuin liukumäessä. Me taistelimme miehen kanssa keskenämme parempaa aikaa vesiliukumäestä ja minä vein lopulta voiton 9 sekunnin ajallani. Että voivat aikuiset aina kilpailla tosissaan! Kylpylän puolelta löytyy höyrysauna, tavallinen sauna ja muun muassa kylmäallas, johon 5-vuotias sukelsi. Apua sitä kiljuntaa, kun pomppasi ylös ja huusi päänsä olevan jäässä! Äkkiä saunaan! Pukutilat olivat varmasti kohtalaisen uudet ja hyvin siistit, vanhoista puista tehdyt penkit ihastuttivat meitä siellä. Kun tulimme ulos kylpylästä, oli lapsilla kiljuva nälkä, joten suoraan kylpylän yläpuolella oleva ravintola Mango ja sen lounasbuffet oli pelastus!

Kylpylän nurkilla on myös rantasauna, joka näytti vastikään rakennetulta. Todella siisti ja iso sauna, joka oli yhteissauna, eli siellä oltiin uikkareissa. Tämä oli todella kiva juttu, että sai olla perheenä rantasaunassa, meidän lisäksemme paikalla oli kaksi muuta ihmistä tuolla hetkellä. Mattoa pitkin pääsi kipittämään avantoon, josta kiitosta, että oli valaistu ja paikalla oli koko ajan ulkopuolinen vahtimassa menoa. Jäi kyllä vähän puolitiehen oma avantoreissu, mutta tässä on joka tapauksessa sellainen elämys, jota suosittelen lämpimästi Kuusamon lomailijoille!

Entä ne ulkoaktiviteetit sitten? Lähes vastapäätä kylpylää lähtee latuja, joita hiihtelin kirjaimellisesti yksin. Oli ilmeisesti hiljainen viikko ja lisäksi ehkä kova pakkanen tyhjensi latuja. Hiihdin viiden kilometrin Petäjälammen latua, josta 3 kilometriä on valaistu aina iltayhdeksään asti. Todella hyväkuntoinen latu, joka kiersi kauniissa maisemissa lähellä asutustamme. Sen jälkeen oli ihanaa mennä saunaan mökille ja maistella Kuusamon juustolan leipäjuustoa ja tyrnihilloa. Lämmin suositus! Juustola on lähes kylpylän pihassa, vain kivenheiton päässä on myymälä, josta saa herkkujuustoja matkaansa.

Lisäksi voi kokeilla esimerkiksi lumikenkäilyä. Lumikengät saa vuokrata kylpylähotellin aulasta ja ohjattujakin reissuja lähtee, jos ei halua omatoimisesti lähteä. Lähdimme vähän vitsillä kyselemään, onko lumikenkiä koossa 25. Yllätyksemme oli ja niin tarvoimme kaikki neljä ohjatulla reissulla. Taapero uuvahti kohtalaisen pian, lumikenkäily on aika raskasta ja lisäksi häntä nipisteli pakkanen liikaa, mutta esikoinen tarpoi sinnikkäästi koko tunnin lenkin. Siellä me sitten taapersimme hollantilaisten kanssa upeita maisemia ihaillen. Olin hyvin ylpeä tyttärestäni ja hän onnellinen, kun lumikenkäilyn jälkeen sai vaahtokarkkikaakaon O’Learysissa ja pääsi uimaan!

Myös läskipyöriä voi vuokrata heti kylpylän aulasta ja lähteä polkemaan tai vuokrata Rukalta, kuten me teimme. Nyt kun urat ovat tamppautuneet, sekin on varmasti helpompaa kuin meidän reissumme, jolloin meinasimme upota tykkylumeen! Rukalta löytyi aika huima pulkkamäki, joten teimme myös niin, että nappasimme hotellin edestä pulkkia lainaan, hyppäsimme oven edestä monta kertaa päivässä menevään ski bussiin ja suuntasimme ihan vain pulkka- ja syömisreissulle Rukalle. Viimeinen bussi takaisin lähti kello 19.15 ja se olikin väsyneille matkaajille sopiva aika palata.

Lisäksi pihalla vietettiin aikaa muun muassa rinteessä, hiihtokoulussa ja poroajelulla, mutta säästetään ne toisiin postauksiin. Pelkästään kylpylän ympäristössä voi tehdä monta juttua ja on uskomattoman tunnelmallista istua takkatulen ääressä oman mökin rauhassa.

Niin, kannattaako ajaa Kuusamoon asti lomalle? Ehdottomasti, se on ihan oma maailmansa. Tekeminen ei lopu ja paikka on kuin tehty perhelomailulle, joka käänteessä on otettu lapsetkin huomioon. Nyt kun etelässä sataa vettä, kävin jo vähän pala kurkussa läpi näitä lumikuvia. Tahtoo takaisin! Ja hei, ehkä pääseekin, sillä ihastuimme niin, että varasimme uuden loman huhtikuulle. Toivotaan, että lumi pysyy sinne asti! Niin ja että ajomatka sujuu yhtä hyvin kuin tällä lomalla!

Onko sinulla kokemuksia Kuusamon tropiikista? Oletko itse matkalla pohjoiseen hiihtolomalle tai keväämmällä?

Ihanan helppo ja maukas tomaattikeitto!

MIten voi maistua tomaattimurska hyvältä? Ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta kun tomaattimurskaan lisätään pari herkullista juttua, on kasassa täydellinen talvipäivän soppa. Proteiinit lisätään nyhtökaurasta ja saadaan maailman helpoin, suht edullinen sekä älyttömän hyvä tomaattikeitto. Lämmittää täydellisesti talvipäivänä, on edullinen ja valmistus kestää 10 minuuttia. Eikö kuulosta hyvältä?

Bongasin ohjeen tammikuussa Me Naiset-lehdestä, jossa pyydettiin julkkiksilta yksinkertaisia arkireseptejä. Tämä resepti on Minna Kaupin ja päätin testata sen heti. Syöjinä oli mieheni ja äitini ja molemmat tykkäsivät kovasti, kuten itsekin. Ihmettelin, miten voi saada näin yksinkertaisesti ja helpolla hyvää ja toivon, että tekin tykkäätte! Laitan esille alkuperäisen reseptin, mutta eilen tein enemmän soppaa niin, että laitoin 3 purkkia tomaattimurskaa, joista yksi valkosipulimurskaa ja 2 purkkia kookosmaitoa. Herkkua, simppeliä herkkua.

TOMAATTIKEITTO NYHTÖKAURALLA

500g tomaattimurskaa
400 g chilillä maustettua tomaattimurskaa
400 ml kookosmaitoa
1 rkl hunajaa
1 tl suolaa

1 sipuli
öljyä
1 pkt tomaatilla maustettua nyhtökauraa

1. Kaada kattilaan tomaattimurska ja kookosmaito. Kiehauta. Mausta hunajalla ja suolalla. Ohenna tarvittaessa vedellä.
2. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna pannulla öljy, kuullota sipuleita 5 minuuttia. Lisää nyhtökaura ja paista se rapeaksi.
3. Tarjoile nyhtökaura keiton päällä.

Myönnän, ettei tomaattikeitto kuulosta minusta kovin hyvältä. Hunaja ja kookosmaito taittavat todella tomaatin kipakkuuden ja chili tuo siihen pienen potkun. Paahdettu nyhtökaura tuo niin kaivatut proteiinit kuin ihanan maun keittoon. Älyttömän helppo ja hyvä keitto, lämmin suositus ja lämmin kiitos Minna Kaupille ideasta!

Meneekö testiin? Ja niin, ketkä olivat Minnan miestä katsomassa Hartwall Areenalla? Olipa loistava setti! 

Ystävyydestä

Tänään se sitten on, ystävänpäivä. Ajattelin laittaa teille sekä fbhen että Instaan ystävänpäiväarvonnat sen kunniaksi, käykäähän osallistumassa!

Ystävyys on ollut minulle aina vähän haasteellinen juttu. Olen sitä monesti vähän avannutkin, mutten ehkä osannut selittää fiiliksiäni järkevästi. Tai sitä, miksi ystävyys on vaikeaa. Minä olen sellainen pulputtaja, että yleensä saatan helpolla tutustua ihmisiin. Olen hirveän iloinen jokaisesta kaverista, jota on jäänyt perhekerhosta, muskarista ja vaikka naapurustosta. On todella paljon tällä hetkellä ihmisiä, kehen pidän yhteyksiä ja keitä en tuntenut ennen lapsia! Kyllähän elämäntilannekin yhdistää. Yritän muistaa kysellä kuulumisia, mutta välillä sekin jää.

Niin mikä siinä ystävyydessä sitten on vaikeaa? No se ystävyys. Se kaveripuoli onnistuu, mutta ystävyys on hankalampaa. Jossain vaiheessa ystävyyttä saattaa tulla konflikteja, missä olen ihan älyttömän huono. Kun ollaan paljon tekemisissä tai hyviä kavereita, voi tulla riitoja. Minulle riidat ovat aina kauhistus, käperryn itseeni ja epävarmuteeni ja jään loputtomiin pohtimaan, mitä tein niin väärin, että ystävä suuttui. Tällä olen monesti mokannut ystävyyssuhteet, en pääse yli konfliktista ja alan niin pelätä tekemisiäni ja sanomisiani, että ystävyydestä ei tule enää mitään. Joskus tulee, joskus se jää sitten siihen.

Siksi olen hirveän monesti jättänyt tietoisesti ystävyyden sille tasolle, ettemme ala tappelemaan. Tiedätte. Jutellaan, vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä ja voidaan jopa olla eri mieltä. Olen hirveän onnellinen jokaisesta kaverista tai ystävästä, ketä elämässä on, mutten uskalla monesti viedä ystävyyttä ns. pitkälle. Pelkään että mokaan, pelkään ettei tuo ihminen tykkääkään minusta. Oma epävarmuus tekee ystävyyksistä välillä vaikeaa.

Minä en juuri järjestä tyttöjen iltoja tai muuta vastaavaa. Jos jotain teen, teen pääasiassa äidin tai miehen kanssa. Tai yksin. Tai sitten tehdään perheinä. Mietinkin toissapäivänä ollessani Helsingissä lounaalla kuopuksen kummitädin kanssa, että olen hänestä hirveän onnellinen. Olemme tutustuneet ala-asteikäisinä ja hän on ihan varmasti nähnyt ison määrän huonoja hetkiäni, mutta on säilynyt ystävänä. Samaa mietin yöpyessäni mummollani – hän on toki mummoni, mutta voi että me otimme yhteen 20 vuotta sitten. Mummosta ovat särmät pehmenneet ja minusta uho laantunut ja voisin sanoa 92-vuotiaan mummoni olevan ystävä. Hän oli ostanut minua varten Stockalta irtoteetä, kun tulin yökylään. Sanoi kävelyn olevan jo vähän haastavaa, mutta täytyyhän tuoretta teetä olla. Siinäpä vasta ystävän (ja isoäidin) ajatus.

Myös kälyni ovat ihan huipputyyppejä. Perhe ei tässä tapauksessa ole pahin vaan paras. Koska olen siskoton, olen kälyjeni myötä saanut elämääni ihan uusia ulottuvuuksia, ottanut heitä kaverikseni. Ihanaa, kun molemmat veljet ovat löytäneet niin kivat puolisot! Ja äitini on ystäväni, jonka kanssa on tehty monta reissua ja otettu monta kertaa yhteen. Hänen kanssaan se ei ahdista, äiti ei häviä vaikka riitoja tulisi.

Myös naapurimme ovat ihan huippuja. Yritimme hakea lasta naapurista syömään, mutta ei häntä luovutettu, vaan katettiin siellä jo lautasta pöytään. Toinen naapuri lainasi autoaan Helsingin reissulle, jotta saimme enemmän lapsia kyytiin, kuin mitä omaamme olisi mahtunut.

Ja ne lasten kautta löytyneet ystävät. Hekin ovat ihania!

Ystävyyttä on niin monenlaista. Ystävyys muuttuu elämän varrella. Toiset pysyvät, toiset ystävyydet hiipuvat. Ruuhkavuosia viedään kaikilla ja välillä tuntuu, ettei päiviin mahdu millään muuta kuin lapset, omat treenit ja ruokahuolto. Saatikka työt! Tiedättekö muuten miksi nämä kuvat sopivat niin hyvin ystävänpäiväteemaan? Olimme kuukausi sitten kun kuvat otettiin (!!) palkanneet lastenvahdin lauantai-illaksi muutamaksi tunniksi. Jotta pääsisimme kaksin kaveripariskunnalle syömään. Emme ole olleet molemmat kavereilla syömässä ilman lapsia vuosiin. Tuntui oudolta. Ja ilta oli joskin liian lyhyt, aivan täydellinen! Kaunis koti, hyvää ruokaa ja sai jutella rauhassa. Siellä sekin ystävyys on säilynyt, vaikka kiirettä pitää ja usein ei nähdä. Olin älyttömän iloinen tästä kutsusta ja älyttömän iloinen, että se lopulta järjestyi. Tämä tammikuinen lauantai-ilta kun sovittiin lokakuussa ja ajattelin, että näinköhän se toteutuu. Jes!


neule LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ hame KAPPAHL/ takki ESPRIT/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät DR.MARTENS

Tällä hetkellä ystävyys vaatii vähän vaivaa. Monesti näen kaveriäitejä lasten kanssa päivisin, mutta illanvietot ja muut vaativat järjestelyjä. Joskus jopa kyläänlähtö tuntuu liian raskaalta uhmaavan pukijan kanssa. Lopputulos palkitsee aina, tiedän, mutta aina ei jaksa. Siksi ystävät jäävät helposti tässä elämäntilanteessa vähemmälle. Mutta jokaista ajattelen tänäänkin lämmöllä ja olen iloinen, että olette elämässämme! Kiitos kun jaksatte vähän vaikeaakin ystävää!

Ja kiitos teillekin, virtuaaliystävät! Olette myös muodostuneet hyvin tärkeiksi. Iloista ystävänpäivää jokaiselle!

P.S. Blogissani on käynnissä lukijatutkimus, johon vastaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron K-ryhmän lahjakorttia. Olisin hyvin kiitollinen, jos jaksatte käydä vastaamassa siihen!