Mitä lahjaksi opettajalle tai muille juhlijoille? Kurkkaa Valkoinen Puu!

Nyt en malttanut olla kertomatta teille lahjaideaa, jonka itse asiassa itse bongasin somesta tällä viikolla. Tungen nyt siis kaksi postausta samalle päivälle, jos joku sattuu tällä hetkellä pähkäämään vimmatusti lahjaa opettajalle tai muulle viikonlopun juhlijalle. Pakkohan ei ole opettajiakaan millään muistaa, mutta minusta se on ihana tapa, joku pieni kiva juttu. Varsinkin, jos heidän kanssaan ei enää jatketa, niin kuin eskarimme tapauksessa ainakin käy.

Mitä lahjaksi opelle kouluun tai päiväkotiin?

Se teettää aina päänvaivaa. Varsinkin päiväkodissa, jos porukkaa vaihtuu ja on paljon sijaisia tms., olen aina ollut vähän pihalla siitä, kenelle kaikille viedä ja mitä. Sainkin Instagrammissa eilen paljon ideoita tähän liittyen: päiväkotiin on viety muun muassa yhdessä kerättyä herkkukoria, jossa on ollut kesän lämpöisille päiville opettajille vichyä ja muuta kivaa. Myös kannatusta sai saippuakuplat, joista on päiväkodin lapsille yhteistä iloa. Eniten innostuin, kun sain viestin joltain päiväkodin opettajalta – hän oli saanut jätskilahjakortin ja tykännyt paljon. No vien sellaisia! Olen suhtautunut lahjakortteihin vähän kaksijakoisesti, sillä hyvin pienelläkin summalla saattaa keksiä kivan jutun (tai osaa tehdä vaikka itse), mutta lahjakortista näkee aina sen summan. Jouluna vein korealaisia kasvonaamioita, joita ostin laivareissulta. Vitsi että pähkäsin sitäkin, eihän kukaan ota loukkauksena vaan ymmärtää, että ovat joulun hemmotteluhetkiä varten.

Yritin muuten etsiä tänään jätskilahjakortteja, mutta kioskista sanottiin, ettei myydä. Minetti kuulemma myy. Täytyykö vielä siis yrittää uudelleen!

Uutuskahvila Valkoinen Puu Keskustorilla

Valkoinen Puu on yrittäjäpariskunnan, Kirsin ja Markin luoma kahvila. Ensimmäinen kahvila on avannut Kauhajoelle vuonna 2011, seuraavana Seinäjoelle vuonna 2016 ja nyt on Tampereen vuoro. Lukekaa Kirsin ja Markin tarinaa täältä, sehän on kuin sadusta!

Kun vähän tyhjäpäisenä selasin Instagrammia alkuviikosta ja siellä Valkoinen Puu mainosti, että hommaa vaikka lahjakortti lahjaksi, he avaavat pian, lahjaidea opeille loksahti. No siinä! Olin aiemmin lukenut hehkutusta Valkoisen Puun tuotteista somesta, erityisesti niistä kakuista. Janica kehui niitä omassa Instagrammissaan kovasti! Lisäksi Valkoisesta Puusta saa ensi viikosta lähtien lounasta ja muun muassa suolaista piirakkaa ja salaatteja. Eskariopet saavat siis lahjakortit sinne, näin tuetaan yritystä ja uutta kahvilaa Tampereella ja tarjonta on kohtuu laaja, saavat opet sitten käyttää sen miten tykkäävät. Minähän olen esimerkiksi tunnettu teenlitkijä, mutten kestä Clipperin teetä, joita monesti ihmiset tuovat lahjaksi. Näin on helpompi antaa opettajien valita mieleistä, vaikka se summa siinä näkyykin, mitä vähän itse karsastan.

Entä ne Valkoisen Puun kakut?

Otin kotiin palan Britaa ja palan valkosuklaa-vadelma-oreojuustokakkua. Jälkimmäisestä tapeltiin. Katseltiin miehen kanssa hetki ihan hämmentyneinä lapsia, jotka suuttuivat toisilleen kun palat oli tarkoitus jakaa. On niin hyvää, onpa ihanaa! Ei niitä siis selkeästi ole turhaan kehuttu. Oreo-pohja oli mainio ja juustokakku jotenkin jytympää kuin Suomessa yleensä saamani, ehkä siellä maistui myös se amerikkalainen kosketus taustalla!

Ja hei ensi viikon ruokalista näytti todella hyvältä. Keitot kuulostivat täydellisiltä. Pakko päästä testamaan niitä pian! Ihastuin myös teekuppien kokoon – aivan täydellisen suuret!

Mutta sitä ennen, kertokaahan ideoitanne opettajien lahjoista? Laitan korvan taakse jatkoa ajatellen!

Valkoinen Puu
Aleksis Kiven katu 24

Patyka, tuo luonnonkosmetiikan mersu

Olen kosmetiikan käyttäjänä aikamoinen sekakäyttäjä, jolla on monta purtiloa yhtä aikaa auki ja vähän vuodenajasta, päivän touhuista ja ihon kireyden mukaan miksailen seerumit ja rasvat kasvoille. Joskus luin, että ihon täytyy tottua siihen käyttääkö luonnonkosmetiikkaa vai ns. normaalia kosmetiikkaa, mutta minulla menevät iloisesti sekaisin ja iho vain tykkää. Sama meikeissä ja sama kylppärin puolella, vaikka itse asiassa saippuat ja shampoot ovat pääasiassa kaikki jo luonnonkosmetiikkaa, pääosin lastenkin takia. Muistatteko tämän postaukseni Laveran shampoista? Pohja alkaa näkyä purkeissa ja esikoiseni on rakastanut niin tuotteen tuoksua ja tuntua ja minä sitä, millaiseksi se jättää hiukset, että aivan varmasti ostan uudet putelit näitä!

Mikä on Patyka?

Patyka on pariisilainen luonnonkosmetiikan luksusmerkki, siis oikea luonnonkosmetiikan mersu. Oikeasti. Testaa, niin varmasti tiedät mistä puhun. Patykaa myy esimerkiksi Jolie, ja kaikista tuotteista mitä olen merkiltä testannut, olen tykännyt. Niissä ei ole tunkkaista tuoksua, joka vaivaa joitakin luonnonkosmetiikan tuotteita, ne imeytyvät hyvin ja ovat muutenkin hyvin ylellisen tuntuisia. Illalla laitoin kasvoille mikstuuran PH Formulan Hydra-seerumia sekä Patykan kasvovoidetta ja aamulla kasvot olivat pehmeät ja hyvin kosteutetun oloiset. Aamulla laitoin muutaman tipan puolestaan Patykan seerumia, joka imeytyy hetkessä ja on näin minusta hyvä kiireisiin aamuihin ja kosteuttaa tehokkaasti.

Patyka Hydra-Boodster Serum – kosteuttava hyaluronihapposeerumi

Tämä tuote on ollut nyt kolmisen kuukautta kaapissani ja olen käyttänyt sitä pääasiassa aamuisin. Kosteuttaa hyvin meikin alla! Seerumin luvataan myös kirkastavan ihoa, mutta tuntuu että tätä olen aina vähän onneton arvioimaan. Sen tiedän, että kun kiire on, tätä muutama tippa, imeytyy ja kosteuttaa ja meikkivoiteen voi heitellä päälle. Valmis!

Seerumin pohjana on mineraalirikasta vettä Mont Blancin jäätiköltä sekä valkohytykkä-sienen uutetta. Seerumin luvataan sopivan kaikille ihotyypeille, ainakin oma pintakuiva iho on tykännyt kovasti! Olen ihan hulluna seerumeihin, joka aamu ja ilta täytyy kasvoille laittaa jonkin merkin seerumi ja niitä kuluu ehkä eniten kaapistani. Hyaluronihapposeerumit ovat olleet vuosia vakkarituotteita, ne tuntuvat toimivan parhaiten.

Patyka Hydra-soothing moisturizer – kosteuttava kasvovoide

Jos inhoat sellaista paksua ja tahmaista tunnetta, mitkä jotkut kasvovoiteet tai rasvat jättävät, tämä on tuote sinulle. Tiedättekö, kun ei viitsi päätä laittaa tyynyyn kun tuntuu, että kasvoilla on paksu kerros tököttiä joka ei imeydy. Patykan kasvovoide on ihanan kevyt ja imeytyy hetkessä. Tuoksumaailmaltaan se on samanlainen kuin seerumi. Tuote on tarkoitettu normaalille iholle, mutta ainakin nyt kun ei ole kuiva talvikausi, riittää hyvin myös kuivemmalle iholle mikä itsellänikin on. Bisabolol, jota tuotteessa on, rauhoittaa ihoa ja näin se sopii herkällekin iholle.

Sen lisäksi, että tuotteet ovat mahtavia niin liputan myös pakkausten puolesta. Eivätkö ole tyylikkään eleettömiä? Todellakin luonnonkosmetiikan luksusmerkki!

Onko tuttu merkki tai tuotteet itsellesi? Ja hei, nyt kun kirsikankukista päästiin, alan riehua muiden kukkakuvien kanssa. Toukokuun loppu on niiiiiin ihanaa aikaa! <3 Aurinkoista torstaita!

*tuotteet saatu

Tulvien aikaan – mikä vuodenaika nyt on?

Sain joitakin päiviä sitten viestin Instagrammissa, jossa kiiteltiin ideaa Teeleidin kuukausittaisesta lähetyksestä ja todettiin, että se olisi kiva lahja esimerkiksi opettajalle, kun heidän muistamisensa on kohta edessä. Heräsin tuon viestin myötä itsekin ajatukseen – no niinpä on, kouluthan (ja sen myötä eskari) loppuvat kahden päivän kuluttua! Olen elänyt jossain elokuussa, kun hommat alkoivat kuin alusta pyöriä pari viikkoa sitten. Ei mutta nyt onkin toukokuu! Ja toiset puhuvat lomasta! Minusta tuntuu, että olin kevään vähän kuin toinen jalka lomalla koko ajan lasten ollessa kotona. Nyt kun palasivat hoitoon, olen päässyt taas kaikkiin hommiin paremmin kiinni. Mikä, alkaako nyt kesäloma jollain? Eikö olekaan elokuu? Käsi ylös, kenellä on mennyt vähän vuodekierto sekaisin?

Kun pandemia alkoi

Tiedätte, että kun pandemia alkoi, olimme Kuusamossa ja olin odottanut todella paljon taas sitä rauhaisaa perheen yhdessä tekemistä. Sitähän sitä monesti perhelomilta odotetaan, ettei kukaan höösää töitä eikä harrastuksiin ole kiire, vaan ollaan vaan. Syödään kaikki ateriat yhdessä, saunotaan iltaisin ja nautitaan loputtomasti ulkoilusta. Eipä arvattu siellä, että edessä olisi kuukausia yhdessäoloa – emme ole tuon viikon jälkeen käyneet vielä muissa kaupungeissa (no kahdesti kyllä metsäretkellä), eikä meillä käy edelleenkään kaverit sisällä tai meidän lapset muilla. Tästä keväästä jää paljon hyvääkin käteen, kyllä yhteinen aika on ollut todella erityistä ja arvokasta.

Paluu harrastuksiin pandemian jälkeen

No tämäkin sitten! Harrastuksethan alkavat perinteisesti syksyllä. Mutta nyt käykin niin, että ensi viikolla starttaa uudelleen kevään tauolla ollut esikoisen parkour ja kuopuksen temppukerho. Koska ne ovat kevään korvaavia kertoja ja olimme jo ajatelleet, että maksu meni ja sille ei voi mitään, voi olla, että auringon paistaessa ei tule lähdettyä sisäharrastuksiin. Mutta ei oteta niistä paineita, mennään jos siltä tuntuu. Jotenkin kaikessa on kevään myötä ihmeellisesti rennompi ote. Uskon, että kevät on jotenkin muuttanut itseäni. On ollut aikaa miettiä. Ensi viikolla alkaa myös urheilukoulu ja oli todella kiva, että sen ikähaitari on 4-7 vuotta. Sain siis tytöt samaan ryhmään, kentällä jaetaan lapsia vain ikäryhmittäin pienempiin ryhmiin. Aika paljon mielekkäämpää viedä molemmat yhtä aikaa johonkin kesäharrastukseen! Sen sijaan uimaleiri, johon olimme kesäkuulle ilmoittautuneet ei toteudu, sillä uimahallia ei saanut kuulemma käyttää leiriin vaikka se muuten aukeaakin. Hammashoitolasta on tullut soittoja ja molemmille lapsille ajat, kaikki on vähän kuin… elokuussa!

Mitä tehdä kesällä korona-aikaan? Uskaltaako mennä mummilaan?

Tämä asia onkin meillä ihan täysin auki. Olen tehnyt yhden pienen varauksen Ähtäriin heinäkuulle, mutta kesäkuu menee vielä hoito/työhommissa, kotona harrastuksissa. Suurin kysymys on ollut mummila. Olemme olleet Jyväskylässä todella usein ja lapset ovat olleet siellä keskenäänkin. Tänä vuonna sellaisia kertoja, että olisimme olleet koko perhe mummilassa ja isovanhemmat vielä kotona, on pyöreät 0. Tammikuussa tytöt olivat Jyväskylässä muutaman päivän kaksin, maaliskuussa yövyimme tyhjässä mummilassa yhden yön matkalla Kuusamoon ja vanhempani olivat mm. helmikuussa Tampereella meillä yötä. Mutta koskaan, lukuun ottamatta ulkomailla asuttuja vuosia ei ole mennyt viittä kuukautta, ettemme olisi olleet porukalla vanhemmillani. Ei ole tullut pakattua kenenkään vaatteita maaliskuun 12.päivän jälkeen. Se on outoa, kun yleensä reissaamme aika paljonkin.

Milloin uskaltaa mennä? Niin, siinäpä se. Emme ole avanneet piiriämme kuin eskarin ja tarhan myötä, mutta sehän on jo valtava määrä kontakteja se. Vanhempani ovat sanoneet, että saa tulla, jossain vaiheessa ns. riski on vain otettava. En sitten tiedä millainen riski se on, vanhempani eivät ole riskiryhmää, me tönötämme miehen kanssa suht tiiviisti kotona ja on puhuttu, etteivät lapset niin rajusti tautia levittäisi. Silti mietityttää mennäkö, mutta yllättävän rauhallinen tilanne on ollut ainakin vielä!

Tulvat ja myöhästynyt kesä

Meillä alkaa omenapuu työntää ensimmäisiä kukkiaan nyt esiin. Parina edellisenä vuotena kukat ovat jo poissa tähän aikaan. Ensimmäistä kertaa ikinä palellutin myös kesäkukkani, yleensä tuo samainen lajike on kestänyt äitienpäivän jälkeen ulkona. Kevät on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Eilen oli ihana lämmin päivä, joka tuntui saavan kaikki sekaisin. Esikoinen rallatteli menemään sano KOO, sano EE jne. SE ON KESÄ! Niin on, nyt se tuntuu vihdoin olevan täällä. Pohjoisessa sulaa valtavat lumimassat (sitä lunta oli todella paljon!) ja odotellaan tulvia. Toivottavasti menee mahdollisimman pienillä vahingoilla ohi!

Mitä minä odotan kesältä? En oikeasti osaa sanoa, koska en oikein ymmärrä mikä vuodenaika nyt on. Perheaikaa, terveyttä ja lämpöä. Niitä iloisia hetkiä, joita näissä kuvissakin on. Kuvissa, joissa oli minusta ihana tunnelma, mutten ole uskaltanut julkaista ennen kuin on varma, etten rohkaise ketään matkustamaan keväthangille. Nyt ei ole enää hankia ja tähän sekavaan mikä maa mikä valuutta mikä vuodenaika-oloon sopivat ihan väärän ajan kuvatkin, vai mitä? :D

Miten siellä? Tuntuuko ihan toukokuun lopulta vai oletteko yhtä pihalla kuin minä? Onko siellä valmistujaisjuhlia tiedossa viikonloppuna, miten meinasitte viettää näin poikkeusaikana?

P.S. Kiitos ihanista kommenteista liittyen Teeleidin arvontaan! Vähänkö niistä tuli hyvä mieli, paikka on monelle tuttu ja tärkeä! Anne on tehnyt upeaa työtä luotsatessaan Teeleidiä. Arpaonni potkaisi Olgaa blogin puolella, olen laittanut sinulle sähköpostia! Kiitos kun osallistuitte ja jaoitte mietteitänne!