Hulluna Hankoon – no oltiinko? Vastasiko odotuksia?

Miksi kaikki menevät tänä kesänä Hankoon, kysyttiin minulta Instagrammissa. En osannut tähän vastata muuta, kuin että tänä kesänä mennään pitkin Suomea, enpä ole ikinä nähnyt Ruka-kuviakaan kesältä somessa näin paljon! Hanko on ollut minun haavelistallani vuosikausia. Olen haaveillut viipottavani siellä valkoisessa mekossa jopolla, suppailevani parisuppilaudalla ja nukkuvani valkoisissa lakanoissa. Olen ihastellut kuvia Hangon pehmeästä hiekasta ja kuvitellut tanssivani Coco Barissa illan lämmössä.

Kun varasimme kesäkuussa Hangon reissun, oli tietenkin täysi arvoitus millainen keli olisi heinäkuun loppupuolella. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäisenä iltana vielä aurinko paistoi, mutta oli kesän ennätystuuli ja muut päivät olivat aika pilvisiä ja kylmiä. Tuntuu siltä, että osa Hangon idyllistä jäi kokematta, kun ei kyennyt menemään uimaan ja rantaelämä jäi täysin välistä. Toisaalta ei satanut päivisin, eli pystyimme kyllä tehokkaasti tutkimaan kaupunkia ja kun ei tullut jäätyä rannalle makaamaan, olimme sitten enemmän liikenteessä ja saimme aika hyvän kuvan kaupungista pienessä hetkessä. Ja koska ajat ovat mitä ovat, oli lopulta aika helpotus, että huonolla kelillä ja arkena missään ei ollut ketään. Ei tarvinnut paljon turvavälejä miettiä! Eli oli sillä kelillä kyllä puolensakin!

Hangon monet kasvot

Hanko näyttäytyy somekuvissa ja mainoskuvissa paljon niinä upeina valkoisina hiekkarantoina ja rantabaareina. Mutta minusta oli yllättävänkin mielenkiintoista kävellä Hangon keskustaan ja nähdä sen puisto rehevöityineellä lammella, keskustan pienkerrostalot joiden seinään oli töhritty tai vanhahko koulurakennus. Hanko on varmaan aika eri paikka talvella! Jopoilimme ympäri Hankoa ja päädyimme toisen puolen satamaan, jossa oli ihastuttava ravintola På Krogen. Niin hiljaista ja tyhjät tiet! Hangon plussia on sen pienehkö koko, kahdessa yössä Jopo allaan saa kyllä tutkittua ja paljon!

Hangon rannat

Hangossa on 130 kilometriä rantaa, mikä on varmasti yksi syy miksi ns. kaikki menevät sinne. Jäimme haaveilemaan päiväretkestä rannalle lasten kanssa, mutta nyt näyttää siltä, että jää kelien puolesta ensi kesään. Bellevue, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä majoituksestamme Villa Solgårdenista on kai yksi kuuluisimmista. Tosin Plagen oli minusta myös aivan ihastuttava, siinä on rantabaari, By Pia’sin aurinkotuolit ja keinut, Asenteen suppailupaikka (Asenne tuli tutuksi Thaimaassa, joten laitoimme vanhat hupparit päälle ja suuntasimme merelle pariskuntalaudalla). Vaikka tuulee lujaa, esimerkiksi Plagen jäi suhteellisen suojaisaksi paikaksi. Hiekka on pehmeää, simpukoita tuli kerättyä lapsille aarteeksi ja tunnelma oli leppoisa, kun rannalla sai olla lähes keskenään. Nautimme ensimmäisen illan lämmöstä täysillä! Plagenista löytyy myös merikaruselli, joka täytyy päästä näyttämään lapsille!

Seuraavana päivänä oli hirveä tuuli ja +16 mittarissa, mutta kun olimme päättäneet suppailla, niin sehän tehtiin. Asenteen pisteeltä lainasimme tuplalaudan tunniksi – wau miten iso lauta! Sehän meni miljoonaa, kannattaa kokeilla! Suppailimme kalliopoukamaan, istuimme kuuntelemassa musiikkia ja tuijotimme ympärillemme – joka puolella oli tyhjää. Kun lähdimme takaisin ajattelin ottaa laudan päältä kuvan – vielä mitä! Valtava tuulenpuuska alkoi painaa meitä hetkessä avomerelle ja oli ihan hurjaa huomata, kuinka nopeasti tuuli painaa lautaa. Siinä ei auttanut kuin heittää kamera kassiin ja meloimme molemmat aika kovaa, jotta lauta kääntyi rantaan. Kahden voimin se kyllä liitää veden päällä, roiskeet kastelivat minut edessä ja nauratti. En olisi ikinä lähtenyt tuollaisella kelillä suppailemaan, mutta once in Hanko, olihan se koettava. Eikä kaduta, oli elämys ja todella kivaa puuhata miehen kanssa kaksin.

Vikana päivänä jopoilimme Tulliniemen rantaan, josta lähtee kolmen kilometrin luontopolku Suomen eteläisimpään kärkeen. Tuuli oli huima ja lämpötila suht viileä, istuimme hetken katselemassa surffareita, joita ilmeisesti tuolla rannalla yleensäkin riittää.

Hangon satamat ja ravintolat

Suurin osa Hangon ravintoloista löytyy Itäsatamasta, jossa kävimme syömässä puoliksi kuuluisan Skifferin lankun, eli ohutpohjaisen pizzan ja ihastelimme puitteita Coco Beach Clubilla. Kuvani Instagrammissa sieltä sai hirveästi ihasteluja eikä ihme – puitteet olivat kuin ulkomailla! Ja saimme sielläkin olla aika keskenämme hyisenä arki-iltana. Tänä kesänä avattu Beach Club on kuin Välimereltä ja koska By Pia’s on siinäkin mukana, on nurkassa heidän myymälänsä. Näin kuvia kun täällä tanssittiin helteellä bikineissä, voi harmi kun se jäi kokematta! Ensi kesänä uusiksi!

Lisäksi söimme tapakset Bravaksessa ensimmäisenä iltana, eikä muuta kuin hyvää sanottavaa tuosta paikasta. Ihania!

Jopoilimme viimeisenä vierailupäivänämme Hangonkylän satamaan, josta löytyy kalaravintola På Kroken. Saaristolaisbuffet oli juuri katettu ja olisi kustantanut 34 euroa, mutta meidän majapaikkamme aamiainen oli niin runsas, ettei ollut vielä nälkä. Maistelimme alkupalarapuja ja olivat hirveän hyviä, uskon että buffakin olisi ollut loistava!

Sen verran hintavia ravintolat ovat ja hyinen keli, että loput ruoat grillailimme majoituksemme terassilla. Toimi!

Nähtävyydet

Ykkösjuttuhan ovat ne rannat. Lisäksi Vesitornissa kannattaa ehdottomasti käydä. Nousu maksaa 2 euroa (maksetaan ylhäällä) ja hissimatka ylös kestää 50 sekuntia (kellotin, hissikammo). Upeat näkymät ja koska kävimme siellä viimeisenä, hahmotti hyvin, missä kaikkialla olimme pyöräilleet ja käyneet. Kiva lopetus! Vieressä olevassa kirkossa kävin myös katsomassa sisätunnelmat. Ja ihan Vesitornin läheltä löysin ihastuttavan lelukaupan! Missä on enää rehellisiä lelukauppoja? Kävi tuliais-hups lapsille.

Satamat kannattaa myös tutkia rantojen lisäksi. Ostosteltavaa riittää varsinkin Itäsatamassa, mutta tällä reissulla skippasimme lähes täysin kaupat, seuralaistani kiinnosti enemmän rannoilla historian tutkiminen kuin By Pia’sin mekot. Ymmärrän. Hangon Casinon takana on kesäkauppa Tian veranta, josta ostimme kotiin tiskiainetta ja mummille tuliaisen. Todella suloinen kauppa ja mikä putiikin pitäjä, lämmin suositus!

Pitsihuviloista otin kuvia, mutta niissä olevia kahviloita emme testanneet. Ovat ne kyllä kauniita!

Hangon historia ja Rakkauden polku

Koska ollaan Suomen eteläkärjessä on selvä, että Hangossa on piisannut erilaisia maihinnousuja, joita on torjuttu eteläkärjestä käsin. Koska Hanko on niin etelässä ja työntyy pitkälle Itämereen, sinne on ollut mahdollista tulla talvella meriteitse, kun muut paikat ovat jo olleet jäässä. Kylpyläkaupunkina Hanko on toiminut 1800-luvulta asti.

Kävimme kävelemässä pitkin rantakallioita ja aluksi ajattelin mieheni olevan hassu, kun ei voi kävellä tietä pitkin, mutta sitten ymmärsin hienouden. Miten sieltä hahmotti kaupungin ihan eri tavalla, näki rannikkotykkien asemapaikan Puistovuorella, upean luonnon muovaamaan hiidenkirnun ja sain kävellä ihan kaikessa rauhassa kaksin.

Plagenista lähtee myös Rakkauden polku, joka on rakennettu 1800-luvun loppupuolella kylpylävieraille. Siellä näkee valtavasti saaristolaismaisemaa, upeana kimmeltävää merta ja historiaa. Suosittelen lämpimästi, reitti on noin 1,5 kilometriä pitkä, eli menee lastenkin kanssa!

Tulipa ikävä toimistolla istuvaa miestä, kun rustasin tämän! Oli meillä kivaa. Hanko on kooltaan ja sopukoiltaan kyllä ihan täydellinen lomakohde kahdenkeskiselle pienelle reissulle, eikä siellä tule ns. paineita juosta nähtävyydestä toiseen, kun nähtävää ei loputtomasti ole. Voi vain pussailla kallionkolossa rauhassa!

Siis ehdottomasti vastasi odotuksiamme kooltaan, kauneudeltaan ja hiekkarannoiltaan. Se, että Hangossa paistaa aina ei pitänyt paikkaansa, kuvasinkin vimmatusti ekana päivänä kun saimme vielä aurinkoa. Mutta ihanaa oli!

P.S. Kotimatkalla yritimme käydä Tammisaaressa kehutulla YLP:n pizzalla. Paikka aukesi klo 16 ja kello 15.55 jonossa oli noin 50 ihmistä. Siis se jäi niin kaivelemaan, oletko käynyt? Ajoissa kannattaa ovella olla!

Challenge accepted

Ajattelin, etten sotke lusikkaani tähän asiaan sen enempää, kuin että kerroin Instastooreissa, miksen lähtenyt mukaan haasteeseen. Olen viimeisen kahden päivän aikana saanut kahdeksan viestiä siitä, että Instagrammissa pyörii haaste, jossa täytyy postata mustavalkoinen kuva itsestään ja laittaa alle teksti challenge accepted. Sillä tuetaan naisia ja sitä, että olemme vahvoja ja uskomattomia. Mukaan pitäisi viestistä riippuen haastaa 20-50 naista. Minulla on ollut haasteesta hyvin kahtiajakoinen fiilis ja oli olo, että ajatuksiaan siitä pitäisi avata. Tai ehkä ei pitäisi, haluaisin. Näitä sanoja on hyvin vaikeaa valita ja aiheesta pelottaa aina kirjoittaa, joten toivon, että saatte kiinni tästäkin vähästä. Astun tässä todella epämukavuusalueelle.

Challenge accepted – haaste sai alkunsa Turkista Pinar Gültekinin murhasta

Turkissa surmataan keskimäärin joka päivä nainen, omassa kodissaan. Pinar Gultekinin murha tuli ilmi, kun hän oli ollut kadoksissa muutamia päiviä ja poikaystävä myönsi tappaneensa hänet. Meksikossa kuolee noin yhdeksän naista päivässä ja koronan tiukentamien liikkumisrajoitusten myötä Perussa arvioidaan kadonneen 900 naista, joiden katoamista ei edes tutkita. Turkki harkitsee eroamista Istanbulin sopimuksesta eli Euroopan neuvoston yleissopimuksesta, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä lähisuhdeväkivaltaa. Naiset ovat Turkissa osoittaneet mieltään kadulla viimeisimmän surman myötä ja Instagrammissa alkoi haaste, jossa kuvan alle piti kirjoittaa challenge accepted. Turkkilaiset naiset lähettivät toisilleen yksityisviestillä tietoa siitä uhasta, että kuka vain voi olla seuraava uhri ja haasteen jakaa itsestään mustavalkoinen kuva. Jossain vaiheessa haaste on muuttunut sellaiseksi, että kehutaan ympärillä olevia naisia, ystäviä, vieraita naisia ja kyse on naisten voimaantumisesta. Siinä ei minusta ole mitään pahaa, mutta sille voisi olla aika erikseen. Tärkeä sanoma haasteen alkuperästä jäi hyvin monelta kuulematta.

Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa naisille

Minä en missään nimessä halunnut syyllistää ketään, joka postasi mustavalkokuvan tietämättä haasteen alkuperää. Se aiheutti hämmennystä, kun monelle selvisi mistä haaste on lähtenyt. Mm. Maria Veitola lisäsi kuvan alle tiedon haasteen alkuperästä. Jotkut poistivat kuvan, toiset olivat sitä mieltä, että voimaannuttamiskampanja on ihan eri asia kuin tämä alkuperäinen Challenge accepted-kampanja. Minä katselin yksityisviestejä missä minut haastettiin mukaan ja mietin, mitä sanoisin. Moni sanoi jo asian niin selkeästi feedissään. Muun muassa Instagrammissa @puhumuru ja @oimutsimutsi selittivät hyvin, mistä haasteessa on kyse.

Mutta se, mitä itse opin haasteesta, oli Suomen turvattomuus. Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa. Se pysäytti. Miten paljon ympärillämme tapahtuu kodin seinien sisällä, eikä tämä poikkeuskevät ole varmasti auttanut asiaa yhtään. Päinvastoin.

Henkiset arvet

Miksi en itse osannut pukea ajatuksiani sanoiksi tai miksi en halunnut lähteä mihinkään voimaannuttamisideaan oli se, että kannan aikamoisia henkisiä arpia varmasti lopun elämääni sisälläni. Sen asian kanssa on hyvin, hyvin yksin. En puhunut kenellekään asioista ennen nykyistä aviomiestäni ja hänellekin puhuminen on hyvin vaikeaa. Julkisesti en puhunut mistään ennen kuin viisitoista vuotta oli kulunut. 3,5 vuotta elämässäni pyöri hyvin vaikea ja haastava ihmissuhde, jonka haastavuudesta syytin pääasiassa itseäni. Ja koska paljon hyviäkin hetkiä oli, en osannut irrottautua. Olin lisäksi hyvin nuori. En halunnut puhua, koska en ollut samanlaisessa vankilassa kuin moni on, kotona ilman pääsyä pois. Eihän henkinen lynttääminen, alistaminen tai uhkailu ole mitään väkivaltaa. Identiteettini oli 19-vuotiaana täysin haussa ja vei vuosia, että uskalsin lähteä yksin mihinkään, ilman että siitä olisi seuraamuksia. Mieheni ei ymmärtänyt yhtään, miksi en menisi tyttöporukalla opiskelijabileisiin ja minä en ymmärtänyt ollenkaan, että saisin mennä johonkin yksin. Minä olen tällainen kokemusteni vuoksi, vähän rikki aina, mutta vahvempi kuin aiemmin ja päässyt eteenpäin. Tuli eräs tapahtuma, jonka myötä heräsin siihen, ettei näin voi jatkua, tässä käy vielä huonosti. Pääsin irti, mutta moni ei pääse.

Koska asia on kipeä ja tulee varmasti aina olemaan, haasteen alkuperä kosketti niin, etten osannut vain huolettomasti postata mustavalkokuvaa. Se häpeä on syvällä. Miksi antaa asioiden tapahtuma, onko tämä ihan vain oma syyni, en kyllä ikinä kerro kenellekään. Voi kun voisin auttaa edes yhtä naista hädässä. Sinänsä siis kampanja toimi, kun se sai taas pyörittelemään asioita päässään ja samalla on hyvin avuton olo sen suhteen, mitä voi tehdä.

Olen kirjoittanut asiasta pari vähän ”epämääräistä” tekstiä, aihe on vähän liian vaikea. Niitä voit lukea täältä, täältä ja täältä.

Voimia ja rohkeutta sinulle, joka ehkä luet tämän ja olet vaikeassa tilanteessa. Muista että on olemassa esimerkiksi Naisten Linja, josta hakea apua.

P.S. Tiedostan, etteivät kuvat liity aiheeseen, mutta koin niissä olevan jonkinlaista toiveikkuutta.

Villa Solgården – täydellinen majoitus Hangossa parisuhdelomalle

Mitä sinulle tulee mieleen, kun ajattelet Hankoa? Ne valkoiset pukukopit rannalla, pehmeä hiekka ja majoitus, jossa on idyllisen valkoista, hieman jalkojen alla nariseva lankkulattia ja hiljaisuus? Sellainen oli oma mielikuvani ja katsottuani kuvia Villa Solgårdenista Instagrammissa (on muuten aika ykköspaikka nykyään, kun bongailee hotelleja tai ravintoloita), päätin, että tuonne haluan. En edes kysellyt mieheltä mielipidettä, sanoin että tämä on ihana ja varasin meille kaksi yötä heinäkuulle. Ei ollut montaa kohtaa mistä valita, paikka ei ole suuren suuri ja kotimaan matkailu on huipussaan tänä vuonna. Villa Solgården tarjoaa vain kesämajoitusta ja siellä olikin suht viileää sateisella heinäkuun kelillä. Mutta millainen se oli, mitä pidimme?

Villa Solgården – only for adults

Ikäraja paikkaan on 12+ vuotta vanhempien kanssa ja sen kyllä huomasi, lähinnä aikuisia tuntui olevan liikenteessä. Astuessamme sisälle henkäisin ihastuksesta – ne valkoiset narisevat lankkulattiat paljaan jalat alla saivat rakastumaan paikkaan välittömästi (kengät täytyy riisua pääovelle). Paikassa ei ollut ketään juuri saapuessamme sisäänkirjautumisen aikaan kello 15. Kirjauduimme sisään ja saimme huoneen päärakennuksen alakerrasta, viimeisen käytävän perällä. Päärakennuksessa on 13 huonetta, joista 4 alhaalla ja 9 ylhäällä. Siellä käytävän päässä oli erikseen lasitettu kuisti, josta oli myös käynti sisälle – tuntui, että saimme vähän kuin oman lisähuoneen ja sisäänkäynnin!

Huone oli yksinkertaisen kauniisti sisustettu, valo tulvi ikkunoista sisälle ja joka puolelta näkyi puutarhaa. Hiljaisuus oli käsin kosketeltava. Ihanaa!

Aamiainen ja puutarha Villa Solgårdenissa

Paikassa on myös iso puutarha ja grilli, jonka mieheni heti spottasi. Ekana iltana söimme Hangon satamassa tapaksia ja totesimme, että jokainen ravintola on suht hinnoissaan ja emme kaipaa yöelämää. Valitettavan kylmäkin oli. Soitto Villa Solgårdenin omistajalle ja kysymys ”saahan sitä grilliä käyttää?”. Saa. Siispä kävelimme keskustan K-Supermarketiin (aivan valtava!) ja ostimme kaikkea valmista/helppoa grillattavaa. Astiat lainasimme aamiaishuoneesta. Kuistin ovi oli suht paksu, eli testasimme käytävällä, etteivät äänet kuulu sinne. Tosin olimme niin aikaisin illalla grillailemassa, että muut Villan asukkaat tuntuivat vielä olevan jossain menoissaan. Toisena iltana vettä tuli taivaan täydeltä, eikä tämä ratkaisu harmittanut yhtään. Ihan parasta! Kukaan ei kylmillä sadekeleillä istunut puutarhassa, eli saimme grillin helposti omaan käyttöön.

Aamiainen oli kuin omista toiveista tehty: oli croissantteja, saaristolaisleipää, vihersmoothieta, appelsiinimehua, haudutettua teetä, INKIVÄÄRISHOTTEJA (rakastan niitä!), kananmunaa, leikkelettä ja todella hyvää mustikkatuorepuuroa. Oli täydellinen rauha ja kaunis näkymä ikkunoista. Ihanaa.

Jopovuokraus Villa Solgårdenissa

Olimme ajatelleet vuokrata Jopot, se kun on the juttu Hangossa. Villassa on 10 Jopoa (asukkaita mahtuu 32) eli voi olla, että niitä ole tarjolla. Alkujaan ajatuksemme oli, että tokana päivänä jopoillaan aamusta asti, mutta eipä ollutkaan pyöriä tarjolla. Niitä saa pitää lähtöpäivänään kello 15 asti, eli saimme vasta iltapäivällä ne käyttöömme. Tämä kannattaa ottaa huomioon päivää suunnitellessan, voi siis olla, että saat Jopon vuokratttua klo 15-15 väliseksi vuorokaudeksi. Hintaa sille tuli 15 euroa/kpl.

Otimme sitten iltapäivästä Jopot ja pidimme niitä lähtöpäivänä sinne kello 15 asti, huone oli luovutettu ja poljimme 10 kilometriä pitkin Hankoa. Oli hyvä tapa kartoittaa paikkaa laajemmin, vaikka olen viimeksi lapsena käyttänyt jalkajarruja ja käteni haroivat automaattisesti välillä jarruja. Mutta tyhjillä kaduilla tämä ei ollut onneksi ongelma ja tasaista, hyvin tasaista on!

Villa Solgårdenin miinus

Yksi tylsä kohta oli, josta nyt pääsee ylitse, mutta joka voi vaikuttaa mukavuuteen – vessa ja suihkut ovat käytävällä. Alakerrassa niitä jakaa 4 huonetta, eli meillä oli vielä parempi tilanne, yläkerrassa 9 huonetta jakaa yhden vessan ja kaksi suihkua. Ne ovat saman oven takana, mutta suihkuissa on erikseen ovi ja lukko, mutta toiset sulkivat suihkuun mennessään myös vessan. Siellä pari kertaa hypin paikallani odottaessa pääsyä vessaan. Suihkuja oli kaksi, eli pääsimme yhtä aikaa ja joudutimme sillä tavalla hommaa, mutta erityisesti aamulla kun ihmiset halusivat käydä suihkussa sai hetken odotella. Suihku sen sijaan oli ihana, valoa tulvi sinnekin, kaikki oli uudenaikaista, paikassa oli Bedheadin shampoot ja hoitoaineet ja kaikki oli supersiistiä. Ihan kaikki huoneista kylppäriin ja yleisiin tiloihin oli täydellisen siistiä.

Me siis tykkäsimme kaiken kaikkiaan todella paljon, vaikka hetkellisesti harmitti, ettemme tienneet Jopojen vuokra-aikaa tai vessaan piti jonotella. Pikkujuttuja silti ja paikan kauneus, hiljaisuus, hyvä aamiainen ja idyllisyys hurmasivat kyllä totaalisesti. Täydellinen parisuhdelomalle!

Onko tuttu majoitus itsellesi? Missä olet majoittunut Hangossa?