Luukku nro 2 arvontoineen, ehkä oma lempparini!

Hyvää toista adventtisunnuntaita! Täältä tulisi seuraava joulukalenteriluukku ja arvonta, joka on ehkä lempparini näistä seteistä. Kuten tiedätte varmasti, ovat juureni vahvasti Jyväskylässä ja sieltä tulee tämäkin päivitys. Tämä luukku sisältääkin jyväskyläläisten yrittäjien tuotteita.

Vaikka olimme asuneet useita vuosia Tampereella naimisiin mennessämme, oli jotenkin itsestäänselvyys, että palaamme kotiin pitämään häämme. Mummilat ovat Jyväskylässä isomummoa myöden ja paikkakunnalla on iso merkitys elämässäni. Olemmehan Jyväskylän Lyseossa miehenkin kanssa tutustuneet 20 vuotta sitten! Joten oli selvää, että toivoisin saavani joulukalenteriin jyväskyläläisten yrittäjien tuotteita.

Vuonna 2014 astuin ensi kertaa sisään jyväskyläläisen ihastuttavan Teeleidin ovesta ja olin myyty. On ollut suuri ilo tutustua Anneen ja nähdä hänen tuotteidensa ja teehuoneensa menestys. Teeleidiltä saa täydellisesti haudutettua teetä, ystävällistä palvelua ja ihanaa tunnelmaa. Taas ovat omatkin varastot päivitetty viikonlopun jäljiltä! Annella on mieletön palo siihen mitä hän tekee ja Teeleidistä löytää jokainen varmasti oman makunsa. Joululomalla aion taas tehdä muutakin kuin juosta hakemaan varaston täytettä, istun alas ja tilaan pannullisen teetä, kuten viime vuonnakin aatonaattona. Olen maailman iloisin siitä, että moni on sanonut löytäneensä Teeleidin kauttani ja Anne sanoi vuosi sitten, että olen ollut heidän suurin somevaikuttajansa. Ihan puhtaasti ilosta ja rakkaudesta teehen olen paikkaa suositellut ja rakkaus teehen on Annea ja minua yhdistänyt.

Toinen ihastuttava sekä kestävien arvojen puolesta puhuva yritys Jyväskylässä on Alpa, joka tekee erilaisia villatuotteita alpakan villasta. Ihania juttuja heillä, meillä on miehen kanssa heidän piponsa, minulla mekko ja miehellä neuletakki! Alpa on nuorten yrittäjien yritys, johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Pipot ovat tehty baby alpakan villasta, joka on vielä hieman alpakkaa pehmeämpää!

Näiden kahden upean yrityksen tuotteita löytyy siis luukusta numero 2. Siinä on Teeleidin neljä eri teetä, teepannu, jonka sisällä on haudutin, kaksi mukia sekä päässäni oleva Alpan villapipo. Teeleidin teekaupungin paketitkin ovat aivan upeita, puhumattakaan siitä mitä paketin sisältö on. Paketissa on kaksi maustettua mustaa teetä (toinen joulutee, oi joi!), vihreä maustettu tee, sekä monelle harvinaisempi puerh tee, joka on maustettu mansikalla. Teepannu kuppeineen on upea punakultainen setti, jota on mahdollisuus säilyttää päällekkäin, kurkkaa täältä tarkemmin! Mieletön setti kylmään ja pimeään vuodenaikaan ja joulunodotukseen, ihan óma lempparini!

Olet mukana arvonnassa kun huikkaat kommentteihin oletko teenjuoja ja mikä on lemppariteesi? Voit osallistua joko blogissa JA/TAI Instagrammissa. Jos osallistut molemmissa, saat TUPLA-ARVAN. Jos vain toisessa kanavassa, olet mukana yhdellä arvalla. Instassa pääset mukaan seuraamalla tiliäni @optimismiakatja ja tägäämällä arvontaan ystäväsi. Arvonta on auki 12.12.2019 klo 18 asti.  ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Onnea matkaan ja ihania teehetkiä! 

Itsenäisyyttä uikkareista kiitollisuuteen

Miten itsenäisyyspäivä näyttäytyy sinulle? Liittyykö siihen ehdottomasti jokin perinne? Katsotko Linnan juhlia, käyt katsomassa ilotulituksia, käytkö haudalla tai katsot Tuntemattoman sotilaan?

Minä en edes muista, mitä teimme itsenäisyyspäivänä ennen lapsia. Tai mitä silloin tehtiin kun olin lapsi? Ainakin vähän Linnan pukuloistoa vilkuiltiin, mutta mitään todella tiukkaa perinnettä en muista päivään jääneen. Yhdessäolo siihen liittyi vahvasti, kun kaikilla oli vapaapäivä. Yhden täysin merkityksettömän asian muistan, enkä ole siitäkään varma, oliko vuosi 1999 vai 2000. Väittäisin että jälkimmäinen. Minulla oli Suomen historian uusintakoe päivämäärällä 7.12. lukiossa, eli koko itsenäisyyspäivä olisi pitänyt päntätä historiaa. No, kaverit olivat vapaalla ja perhe oli kotona ja telkkarista tuli ohjelmia koko ajan… Ei se kovin vahvasti mennyt. Olin kokeessa vähän ulalla (sain lopulta kasin sentään) ja kysymykseen mitä Suomen historian kannalta merkittävää tapahtui eräänä vuonna en keksinyt muuta vastausta kuin että isäni syntyi. Siitä sain 0 pistettä, höh. Mutta kuulkaa, virheistä oppii, en ole sen koommin unohtanut vuotta jona Suomi liittyi YK:hon, siitä olisi ne pisteetkin ropisseet.

Thaimaassa asuessa kokoonnuttiin itsenäisyyspäivän illalla suomalaisen pitämään ravintolaan illalliselle. Suomeen palattuaemme olimme useampana vuotena joulutorireissulla muun muassa Prahassa ja Wienissä. Sillä seurauksella, että vanhempani innostuivat joulutorireissuista ja meillä ei ole ollut enää senkään puolesta mahdollista lähteä kaksin itsenäisyyspäivänä reissuun. Joten useamman vuoden sitten leivoimme pipareita ja mies kasasi piparitalon lasten kanssa. Olin ihan huolissani viime vuonna miten perinteen käy, kun mies oli töissä, mutta illalla töiden jälkeen piparitalo nousi korkeuksiinsa.

Olemme luoneet lapsillemme selkeästi perinteen, sillä pari päivää sitten esikoinen kysyi, tehdäänkö taas itsenäisyyspäivänä piparitalo. Hymyilytti, olin iloinen, että hänellä on joku perinne päivässä. Samalla jouduin sen rikkomaan – koska mies oli taas itsenäisyyspäivän töissä ja tällä kertaa vanhempienkin joulureissu ei ollut itsenäisyyspäivänä, suuntasimme junalla kolmistaan mummilaan. Vanhempani ovat vuosikausia kuuluneet kuusiklubiin (tämä kuulostaa niin hassulta), jossa saa valita joulukuusen itsenäisyyspäivänä ennen ns. normimyyntiä. Monta vuotta pikkuveljeni on yksin käynyt valitsemassa kuusen kauheat paineet niskassaan, mutta tänä vuonna mentiinkin porukalla valitsemaan jouluksi kuusi! Se toki haetaan vasta sitten aatonaattona olohuoneeseen. Lopussa olevasta kuvasta näette kuopuksen mielipiteet kuusiklubista (oikeasti oli vaan todella väsynyt jännitettyään junalla menemistä).

Näin ne perinteet vaihtelevat historian kokeesta Prahan jouluun ja piparitaloon. Torstaina aloitettiin itsenäisyyden juhlinta mielestäni ehkä suomalaisimmalla tavalla ikinä – saunalla ja talviuinnilla. Vesi oli +1 astetta ja lapsi oli tehnyt minulle matkaan Suomen lipun. Mahtava fiilis! Perjantaiaamuna hypättiin kolmisin junaan ja kyllä kannatti, katsokaa mitkä luomukset äitini oli loihtinut yhdessä isäni kanssa! Ihanaa! Kelpasi käydä salilla, saunassa ja herkutella Linnan juhlia katsoessa. Juhlallisin setti aikoihin!

Tärkeää mielestäni tällaisena erityisenä päivänä on muistaa, että vaikka vettä sataa ja sää on mustista mustin, on Suomen itsenäisyys silti aika erityinen asia. Me luimme yhtenä päivänä Tatun ja Patun Suomea, jossa käytiin läpi sitä, että Suomi oli aikanaan Ruotsin sekä Venäjän alla. Lapseni kysyi, onko tämä totta vai satua? Niinpä. Puhutaan kuitenkin suhteellisen lyhyestä ajasta ja silti niin pitkästä, ettei sitä lapset voi käsittää, tuskin itsekään. Me olemme saaneet kasvaa ja asua turvallisessa maassa, jossa parasta on luonto ja puhdas ilma. Mutta isovanhempamme vielä muistavat sodan jäljet ja mummoni on niitä, jotka ovat joutuneet kotinsa Karjalaan jättämään. Hengissä on siis vielä lähisukulainen, joka on monesti kertonut siitä, millaista suurperheen oli lähteä sotaa pakoon ja samalla omat lapseni, jotka pitävät asiaa satuna. Linnan juhlia katsoessa lapseni ihmetteli, voiko sodasta selvitä pois ilman että on puujalkaa. Voi, mutta monelle ei jäänyt mahdollisuutta korjata sitä jalkaakaan.

Minun Suomeni on kaunis ja minä täynnä kiitollisuutta. Olen iloinen kasvattaessani lapsiani juuri tässä maassa. Miten vietit itsenäisyyspäivää? Mukavaa viikonloppua!

Ketään ei voi miellyttää ja kenellekään ei ole tarpeeksi hyvä

”Instastoriesit ovat nykyään todella tärkeitä” (somen asiantuntija)
”Aina sä avaudut jostain aiheesta siellä somessa” (mies)
”Sulla on tosi kiva some, ihanaa kun kerrot myös elämän nurjista puolista” (seuraaja)
”Moni työnantaja katsoo Instastooreja, kannattaa miettiä mitä siellä jakaa” (yrittäjäkollega)
”Se ja se oli katsonut Katjan Instasta että se tekee näin ja noin” (kiertäviä puheita tuttujen kautta)
”Teillä ollaankin jo terveitä katoin Instasta” (äiti)
”Kyllä nämä sun sanomiset voi ihan hyvin tulkita väärin” (kaveri, kun avauduin siitä, että joku oli luullut minun sanovan stoorien puolella omien lapseni olevan lihavia ja olin ihan järkyttynyt, että joku voi edes ajatella minusta niin)

Vaihdoin eilen ajatuksia yrittäjäkollegan kanssa IGn puolella ja lainasin häneltä otsikon lausahduksen. Siinä oli niin osuvasti sanottu se fiilis, joka minulla on ollut pidempään. Keskustelimme siitä, millaisia rooleja ihmisillä on ja mikä kelpaa kenellekin. Edelleen esimerkiksi bloggaajassa on jollain tavalla negatiivinen tai nolo sävy. Ihmiset, jotka ovat freelance-toimittajia tai valokuvaajia haluavat olla ehdottomasti juuri sitä, eivätkä tituleerata itseään bloggaajaksi, vaikka sellaisia olisivatkin.

Olen itse taas vetänyt pari päivää happea IGsta ja tiukimmasta somettelusta tutkiskellen ajatusmaailmaani ja sitä, miksi tunnen itseni koko ajan niin epäonnistuneeksi. Eilen 10 kilometrin lenkillä liukastellessa tuli mieleen, että ehkä sen olon tekee se, että olen ihan sairaan tavallinen ja keskinkertainen kaikessa. Mutta yrittäjyys vaatisi sen, että olisin superhyvä siinä mitä teen, osaisin myydä itseäni, verkostoitua paremmin ja kaupata osaamistani vähän joka kulmassa. Minä olen ihan ylpeästi bloggaajakin, olen ylpeä tästä pienestä hengentuotteestani, mutta tuntuu, että tätäkin tekelettä pitäisi vähän ravistella ja keksiä jotain uutta. Mitä ihmettä keksiä tästä tavallistakin tavallisemmasta elämästä? Edelleen blogini luetuimmat jutut ovat kirjoitukseni hometalotaistostamme sekä miehen käden murtuminen Kreetalla. En nyt varsinaisesti toivo epäonnea, jotta olisin kiinnostava!

En myöskään osaa vetää mitään rooleja. Olen tasan oma hölmö minäni ja mennä touhotan ja yleensä jälkikäteen mietin, että ai saamari, siinäkin tilanteessa olisi ollut fiksua antaa käyntikortti ja sanoa näin ja näin. Tämä raatorehellinen minäni sitten paiskaa myös sinne Instaan suodattamatonta materiaalia ja saa toiset seuraajat keskustelemaan ja ne läheisimmät häpeämään juttujani. Että mitä se nyt taas höyryää. Pitäisi muistaa että juttuja voi katsoa kuka vaan ja olla sielläkin edustava ja järkevä ja… Kaikkea siltä väliltä.

Ehkä ahdistus kumpuaa myös siitä, että yritän epätoivoisesti miellyttää kaikkia tahoja, muttei sellainen vaan ole mahdollista. Se on uuvuttavaa, yrittää miettiä niin monelta kannalta mitä uskallan ja saan tehdä, mitä minun pitää tehdä ja miten asiat kuuluisi sanoa, ettei tulisi väärinymmärretyksi. Koska todennäköisesti ikuisesti ärsytän kuitenkin joitakin ja ikuisesti joku ymmärtää väärin.

Kun olen viikon paininut somen ulkopuolisissa duuneissa, olen monesti kaivannut jotain, kenen kanssa jakaa ajatuksia tai saada perspektiiviä asioihin. Siksi olikin todella kivaa keskustella eilen edes hetki IGn puolella vähän samanmoisessa tilanteessa pyörivän ihmisen kanssa. On usein vaikeaa nähdä itsessään hyvää tai antaa itselleen anteeksi. Pitäisi hyppiä roolista toiseen jatkuvasti, olla somessa kiinnostava ja antaa jotain itsestään, samalla muistaa ne asiakkaat joille juuri kaikki muu on tärkeää paitsi some, olla äiti, vaimo, tytär ja ties mitä. Lopulta kun yritän kaikkia rooleja täysillä, tuntuu että epäonnistunut kaikessa, mitä teen. Etten kelpaa kenellekään eikä työni kelpaa mihinkään. Sitten kun selaat somea, se oikein huutaa miten kaikki muut menestyvät ja saavat upeita töitä. Edelleen peräänkuulutan välillä sitä itsemyötätuntoa, se ominaisuus taitaa olla ihan hukassa minusta. Eilen katselin videon Sanna Marinista ja mietin, miksen itse voi olla noin suoraselkäinen menestyjä. Mistä hän saakin kaiken rohkeutensa ja suoraselkäisyytensä? Minulla sanat takertuvat monesti kurkkuun sellaisessa tilanteessa ja vasta tuntia myöhemmin keksin, miten tilanteessa olisi täytynyt argumentoida.

En usko, että somemaailma ja viestintäala ovat ainoita, missä tuntuu haasteelliselta hypätä roolista toiseen, mutta tässä on jotenkin vielä erityisesti tapetilla kaikkine puutteineen ja mokineen. Olen kirjoittanut asiatekstiä koko viikon, mutta kun hyppään somen puolelle, pitäisi olla nokkela, hauska, vitsikäs ja mitä vielä. Mokailu on mielenkiintoisempaa kuin onnistuminen.

Olisi hyvä päästä vähän tuulettamaan ideoitaan johonkin ideariiheen. Ehkä paras tuuletus ja jonkinasteinen herääminen synkkyydestäni tapahtuikin eilen. Oli helpompi hengittää kun oli hetken irrallaan somesta, eikä tarvinnut pelätä suututtavansa tai ärsyttävänsä jotain tahoa, kun oli hiljaa. Se oli vapauttava fiilis. Samalla vähän yksinäinen fiilis, kun naputtaa koko päivän konetta yksinään, eikä puhu kenellekään sanaakaan. Some on myös ystävä.


paita POMP DE LUX/ mekko KAPP AHL/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTEBS (second hand)/ korvikset LINDEX

Mutta illalla 6-vuotiaani pyysi päästä äidin kanssa kaksin koulun joulumyyjäisiin. Ja me lähdettiin. Käveltiin käsi kädessä ja hämmästyin, paljonko hän kertoi eskarista ja sen rutiineista. Yritän joka päivä kysellä, mutta vastaus on silloin ”äh en mä jaksa kertoa”. Nyt puhetta tuli loputtomiin kun sisko oli omassa harrastuksessaan, kävelimme vielä eilen lumisilla kaduilla ja joulumyyjäisissä tunsin hassua juurtumisen tunnetta. Että minäkin haluan ensi vuonna leipoa myyjäisiin ja tulla myymään, eskariäideillä ei vielä ollut mahdollisuutta siihen. Koin sellaista ihmeellistä asioiden pysyvyyttä ja lapseni pyyteetöntä iloa, kun hän kiitti minua kivasta illasta. Siinä parissa tunnissa oli taas kaikki, mikä elämässä on tärkeää. Ei tarvinnut olla hauska, nokkela, somessa, erikoinen, kiinnostava – hän rakasti minua juuri sellaisena kuin olin, tarvitsi vain olla ja kuunnella.

Aamulla kun heräsin, huutelin lastani luokseni ja halasin ja kiitin, että minulla oli todella kivaa illalla ja hän on ihana tyttö ”joo joo äiti, mulla on kiire leikkimään”. Lumous oli särkynyt, mutta illan lämpö sydämessä kantaa minua pitkään eteenpäin ja auttaa jaksamisessa. Miten tärkeää oli saada vain olla oma itsensä ja kiinni hetkessä.

Tunnetko sinä jatkuvaa riittämättömyyttä? Onko itsesi helppo yrittäjänä verkostoitua ja vaihtaa roolista toiseen?

P.S. Joulukalenterin ekan luukun palkinto lähti Instan puolella Heinille, arpoja kertyi yhteensä lähes 400 kappaletta! Pysykäähän kuulolla, ensi sunnuntaille tulossa ihana paketti!

Postauksen kuvat Marina/Dioriina