Päivän surullisin uutinen

26.10.2019
12

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?

Tallinna-päivä osa kaksi: erityisvinkkejä lapsiperheille!

25.10.2019
Vastaa

Pressimatka Tallinnaan, kutsujina Storytold sekä Your Brand Up Studio

Huomenta Tallinna! Tallinna-päivä numero kaksi starttasi vaahtokylvyllä ja teellä huoneessa. Sen jälkeen suunnistin aamiaiselle, joka olikin hotellissamme varsin kattava ja leikkinurkkaus iso, mutta esimerkiksi lautasia oli haasteellista löytää. Kiersin kaikki lastenpöydätkin löytääkseni jogurttikipon ja lopulta sain sen eteeni kun oli jo lähdön hetki – ei siis aamupalakuvia.

Mutta voi mikä suloisuus olikaan päivän ensimmäinen kohde, JOIK! Virossa on jo pitkään ollut luonnonkosmetiikka selkeästi isommassa roolissa kuin Suomessa ja olen vieraillut aiemminkin siellä kahdella eri luonnonkosmetiikkatehtaalla. Nyt ajoimme vajaa puolisen tuntia Tallinnan ulkopuolelle, jossa odotti ihastuttava sitruunankeltainen talo, joka pitää sisällä JOIKin tehtaanmyymälän sekä tehtaan. Tuolla myymälässä voi kuka vain mennä käymään, se on auki arkisin kello 9-17.

Perillä meitä odotti ihan mielettömän ihanat värikkäät tuolit ja herkkuja ja niitä maistellessa saimme kuulla JOIKista lisää. Se on ensimmäinen virolainen merkki, joka saanut Ecocert Cosmos-luonnonkosmetiikkasertifikaatin. Kävimme tehtaalla ja näimme, miten saippuat, rasvat ja kynttilät valmistuvat. JOIK tekee kynttilänsä soijavahaan, joten ne eivät juuri tuoksu itsessään ja näin ollen niihin lisätty tuoksu pääsee esille. Opin myös, että kynttilää ei saisi puhaltaa sammuksiin, jotta se ei savuta, vaan kärki pitäisi esimerkiksi dipata sulaan osaan niin että tuli sammuu. Lasipurkissa olevaa kynttilää pitäisi ekalla kerralla polttaa myös vähintään tunti, että se lähtee oikein palamaan. Mukaani lähti muun muassa omenaglögin tuoksuinen kynttilä, joka on palanut ahkerasti!

JOIKilla on myös luonnonkosmetiikkajoulukalentereita, jotka on jaettu kahteen osaan heidän kahden tuotesarjan mukaan. Toinen on JOIK Organic ja toinen JOIK Home & Spa. Kalenterissa ei ole numeroita, vaan sieltä voi ottaa tuotteen kun siltä tuntuu – aika ihana ajatus sekin! Suomeen on saatavilla vain toista puolikasta sarjasta ja netistä saa tilattua JOIKin tuotteita Suomeen, lisäksi niitä myy House of Organics.

Ihanan JOIK-vierailun jälkeen siirryimme takaisin kohti keskustaa, jossa on valtava T1, eli Mall of Tallinn. Siihen pääsee eteen esimerkiksi bussilla ja raitiovaunulla, numero 4 pysähtyy ostoskeskuksen edessä. Sen katolla sijaitsee Skywheel, eli ns. suljettu maailmanpyörä, joka on ainoa Euroopassa katolle sijoitettu skywheel! Koska se on rakennuksen katolla, se nostaa 120 metriä merenpinnan yläpuolelle nauttimaan maisemista! Sisäänpääsy on 10 euroa, mikä ei mielestäni ole kovin paha. Aulassa, josta liput ostetaan on myös baari ja kyytiin voi mennä vaikka samppanjalasi kädessä. Kun skywheel aukesi, siellä oli kuulemma tehty aika monta kosintaa heti! Kuinka ihanaa. Ja tunnustan tähän perään, että ahtaanpaikankammoni tuollaisille suljetuille kopeille on niin kova, että tyydyin ihailemaan maisemia vain katolta. Huhtikuussa avattu Skywheel on tavoittanut 40 000 kävijää kuukausittain – siihen nähden hämmästyttävää, ettei syyslomaviikolla ollut lainkaan jonoa! Tarjolla on muuten myös VIP-kierros – neljälle hengelle tarkoitettu kierros kestää normaalia pidempään eli 30 minuuttia ja siihen kuuluu pullo samppanjaa.

Kerrosta alempana on Skypark, joka on valtava sisäleikkipuisto lapsille. Pääsymaksu koko päiväksi on vain 10 euroa, sillä hinnalla ei kyllä Suomessa pääse mihinkään sisäleikkipuistoon! Täytyisi tulla testaamaan lasten kanssa. Ja kun vielä tiputtaa kerroksen alaspäin, löytyy ravintola Helk, jossa söimme lounaan. Leukani loksahtivat, kun näin sen leikkipaikan – täällä kyllä lapset viihtyisivät ja pitkään! Tosin saatoin kuvitella, mikä meteli ihan omistani lähtisi isossa, kohtalaisen keskelle ravintolaa sijoitetussa leikkipaikassa. Saisi varmasti syödä rauhassa, lapset viihtyisivät tuolla! Helken lista oli yllättävä, pöytään kannettiin muun muassa kokonaista kalaa, kanaa, ankkaa ja simpukoita, eli vahvat ranskalaisvivahteet. Pelkäsin etten selviä omasta simpukka-annoksestani, mutta chilillä ja juustolla kuorrutetut simpukat olivat todella hyviä ja maukkaita. Yllätyin positivisesti!

Vielä yksi kerros alaspäin ja saat ehkä kauneimman jälkkärin mitä olla voi. Pavlova-kahvila tekee nimensä mukaisesti Pavlovaa. Kahviloita on Tallinnassa kaksi, joista toinen ostoskeskuksessa. Minä kurvasin lelukaupan kautta muiden mennessä kohti jälkkäriä, sillä en koskaan pysty syömään jälkkäriä. Ajattelin silti kuvan napata, mutta vietin liian kauan kaupassa, parhaat kuvat jäivät ottamatta. Muut kehuivat tätä vuolaasti, joten makean ystävä, älä missaa!

Ostoskeskuksesta siirryimme taas Noblesserin alueelle, josta on tulossa ihan selkeä Tallinnan place to be. Sieltä löytyy Shishin lisäksi muun muassa Pohjala-oluen panimoravintola, jossa on 24 paikallista olutta hanassa maisteltavana. Lisäksi sinne on juuri avattu taidekeskus Kai ja samasta rakennuksesta löytyy Leibin porukan uusi ravintola Lore bistro. On muuten varmasti täynnä tämä paikka jatkossa! Tapasimme siis vähän sattumalta uudellen sommelier Kristjan Peäsken, joka kertoi, että 30% pöydistä pidetään vapaana walk in-asiakkaille, loput saa varata. Oli huipun oloinen paikka, sinne ensi kerralla! Ja samaan rakennukseen avatuu marraskuussa myös japanilainen ravintola, joten aika vauhdilla kasvaa tuo osa Tallinnaa!

Meidän hektinen Tallinnan reissu oli tältä erää ohi ja suuntasimme kohti terminaalia ja laivaa. On muuten aika luksusta, että on oma hytti laivalla mihin jättää tavarat ja Viking Linen buffakin on minusta tosi hyvä, ihastelin sitä jo Pärnun reissulla. Hyvillä mielin mahat täynnä siis suuntasimme kaikki kotiin. Jäin haaveilemaan reissusta Tallinnaan esimerkiksi miehen kanssa, jolloin voisi testata Lore bistron ja majoittua esimerkiksi Estonishing stayn asunnossa ja ihastella joulutoria!

Aina jää jotain tutkimatta! Oliko tässä tuttuja juttuja, uusia vinkkejä?

Täydellinen Tallinna-päivä vaikka syys- tai joululoman ohjelmaksi

24.10.2019
8

Pressimatka Tallinnaan, kutsujina Storytold sekä Your Brand Up Studio

Kyllä kuulkaa eilen harmitti, kun olin hammashoitajalla. Suu täynnä välineitä oli mahdotonta puhua ja kuuntelin avuttomana, kun hoitaja selitti että haluaisi Tallinnaan, mutta sinne kannattanee mennä keväällä tai kesällä. Ei ei ei! Sama kuin syyskuisen Pärnun kanssa, on lokakuinen Tallinna aivan mahtava. Ja joka puolella on aina niin paljon helpompaa liikkua verrattuna kesän massoihin! Myös joulutori kannattaa katsastaa, se aukeaa vuonna ennätysaikaisin, jo 15.11. Siellä käynnin ympärille saa rakennettua kivan lomapäivän tai useamminkin, annan teille nyt parissa eri postauksessa vinkkejä. Oli niin hyviä kohteita ja valmiiksi ns. pureskeltuja päiviä, että näistä kannattaa napata vinkkejä!

Me olimme miehen kanssa kolme vuotta sitten yhden yön Tallinnan reissulla kaksin ja söimme silloin ravintola Leibissä. Ihastuin hyvään ja mutkattomaan ruokaan tuolloin sekä näpsäkkään, mutta rentoon menoon ja oli kiva päästä kurkkaamaan sinne uudelleen. Oliko paikka niin kiva kuin muistin?

Aloitimmekin Tallinnan reissumme sillä, että söimme Leibissä, jonka takana on kaksi rautaista ammattilaista – Janno Lepik eli pääkokki sekä Kristjan Peäske, sommelier. Ravintolan nimi Leib tarkoittaa virolaista tummaa leipää, joka onkin tarjolla joka aterialla. Muistan, että pyysimme kolme vuotta sittenkin leipää lisää, se on mahtavan hyvää! Ruoka tulee paikallisilta viljelijöiltä sekä kalastajilta ja ruoan kylkeen on valittu juomat tarkasti. Oli ilahduttavaa saada alkumaljaksi kuohuviinin sijaan paikallista siideriä, joka oli Hopster panimon Pärnussa tekemää. Iso plussa paikallisuudesta!

Leivä seurana nautimme alkupaloja, jotka olivat aivan ihania ja mutkattomia. Leipä, jonka päällä oli punajuuritartaria oli järjettömän hyvää, tilaa sitä jos menet Leibiin! Pääruokana söimme valinnan mukaan kuhaa, kasvisannoksen tai pihvin. Kuulin porukan kehuvan kuhaa vuolaasti ja itsekin ihastuin linssejä ja lehtikaalta sisältäneeseen pääruokaani. Niin simppeliä mutta niin hyvää. Ja hei, Leibiin kannattaa varsinkin viikonloppuisin tehdä varaus, muistan kolmen vuoden takaa, että paikka oli ihan täynnä ja olisi jäänyt käymättä ilman varausta! Lokakuussa voimat Leibin takana perustivat toisenkin ravintolan Tallinnaan joka on ihan must kohde, mutta kerron siitä seuraavassa Tallinnan postauksessani.

Mahat täynnä meidät vietiin noin 1,5 kilometriä keskustasta olevalle Noblessnerin alueelle osoitteeseen Peetri 3, jonne on viime aikona auennut kaikkea ravintolasta taidemuseoon. Sieltä löytyy myös Shishi, mieletön joulukoristekauppa. Mietin jo ulkopuolella, onko tämän jouluhöperön vaarallista astua sisään. Kuulemma outletikin sieltä löytyy. Astuin sisään ja olin aivan pyörryksissä. Muiden kiertäessä koko kaupan seisoin katosta roikkuvien joulukuusten alla, lauloin joululauluja ja tuijotin, puut kiersivät ympyrää ja joka kierroksella bongasin uuden koristeen. Siis auttakaa! Yks kaks kuului huuto, että Katja lähdetään. Olin vielä lähes ovella! Ja Shishillä on noin 6000 joulukoristetta valikoimissaan. Tuli paniikki ja kipittelin kauppaa ympäri, lopulta matkaan lähti kaksi karkkikoristetta. Shishi avaa tänä syksynä yhteistyössä Vepsäläisen kanssa Helsinkiin pop upin, mutta muuten näitä ei Suomesta saa – käy siis ajan kanssa Tallinnassa tutkimassa!

Sitten siirryimmekin hotellille, jossa vietimme Tallinnan yömme. Park inn by Radisson Meriton Conference & Spa-hotelli on täydellinen aktiivisuustyypin majoituskohde, sillä sieltä löytyi kylpylän lisäksi todella iso kuntosali sekä Les Millsin jumppia, jotka kuuluvat hintaan, jos majoitut hotellissa. Jumppatilat näyttivät siistiltä ja lähtöpäivänämme jumppia näytti olevan kuusi erilaista, ensimmäinen yhdeksältä aamulla. Voisin niin kuvitella aloittavani aamun jumpalla perheen polskiessa altaassa! Tällä kertaa ei menty lisenssitunneille vaan koettiin jotain ihan ainutlaatuista, jonka voit buukata esimerkiksi pikkujouluihin. Nimittäin tonic-joogaa hotellin jumppasalissa. Kyllä, luit oikein. Ei gin & tonic-joogaa vaan pelkkää tonicia, vedettiin puolen tunnin joogasessiot lasipullo kädessä tai jalkojen välissä. But why olin valinnut niin liukkaat trikoot, siinä sisäreidet täristen puristin pulloa, ajattelin että maailman nolointa jos eturvissä rikon lasipullon!

Mutta mikä on tarina tässä hommassa? Yksi inspiroivimpia naisia hetkeen, Maarit Pöör kertoi elämäntarinastaan. Kuinka hän oli opiskellut Suomessa muotisuunnittelua, opettanut sitä pitkään Suomessa ja nyt hän tislaa giniä ja tekee tonicia Saarenmaalla. Mutta mitä kävi? Jonkinlainen johdatus osui. Maarit oli kävelyllä Lahhentaggenin kylässä kolme vuotta sitten, katseli vanhoja tislaamoja ja päätti, että hän kunnostaa ne alkaa tehdä niin giniä kuin tonicia. Sinnikäs nainen keitteli kuukausia erilaisia juomia päästäkseen täydelliseen makuun, kuivattaa edelleenkin metsässä auringon voimalla katajanmarjat ja suhtautuu upealla intohimolla tekemiseensä. Se varmasti näkyy, sillä lopputulos, Lahhentaggen tonic on valittu mm. Viron parhaaksi alkoholittomaksi juomaksi. Meidän joogapulloissa oli makuna kuusi ja tuo kyseinen kuusi oli Saarenmaalta torilta käsivoimin pilkottu vanha joulukuusi. Wau! Minäkin tykkäsin, sillä yleensä tonicit ovat hyvin kitkeriä, mutta tämä on ihan erilainen. Maistoimme joogan jälkeen myös ginin kanssa tonicia. Ihan mieletön elämys ja inspiraatio, kannattaa maistaa Viron reissulla näitä tuotteita! Joogasta kiitos Kerli Adoville. Mentiin vähän hihitellen kokeilemaan joku joogaliike, mutta vielä mitä, Kerli pisti meidät tosissaan töihin!

Joogan jälkeen siirryttiin illalliselle Radisson Blu Sky hotelliin ja sen 24.kerrokseen, jossa sijaitsee Lounge 24. Varmasti Tallinnan parhaita näköaloja tuolla ja upea terassikin löytyy, jonne näkyy muun muassa ilotulitukset uutena vuotena. Upea paikka vaikka lounaalle tai drinksuille Tallinna-päivän aikana! Söimme illallisen maisemaa ihaillen ja suuntasimme kävellen takaisin omalle hotellille, mikä oli todella kiva veto. Oli upeaa kävellä Vapauden aukion poikki ja katsella Tallinnan iltavalaistusta.

Sitten sai köllähtää hotellin pehmeisiin lakanoihin ja alkaa odotella seuraavaa päivää ja sen seikkailuja. Ja jaettavaa todellakin riittää myös seuraavasta päivästä! Arvaatte miksi jaoin kahteen postaukseen, mutta napatkaa näistä vinkkejä seuraavalle Tallinnan reissulle! Vai oliko moni asia jo tuttua kauraa? Ainakin Shishi sai IGn viestini laulamaan, veikkaan että sinne saattaa pari suomalaista saapua ennen joulua.

Onko Tallinnan reissua suunnitteilla?

Reissussa mukana olivat Tuula’s life/Tuula,  Aitoa arkiruokaa / Alexander,  Mieskin / Juri, Kristallinkirkaasti / Krista,  Tallinna24.ee/ Thea,  Naiselo45+/Sini,  Kahvakuulakainalossa / Marietta,
YourBrandUpStudio / Evelin,  Viestintätoimisto Commia / Mia,  Iloinen kulkuri/ Johanna