Pitkästä aikaa paha kosmetiikkaihastus!

”Minähän nuorrun näillä silmissä!” huokaili äitini levittäessään kasvoilleen Beauty Gardenin päivänkakkarasilmänympärysvoidetta (mikä sanahirviö, apua!) sekä porkkanarasvaa. Käsiin lisättiin vielä kehäkukkavoidetta. Kyllä, tämä ranskalainen luonnonkosmetiikka on juuri niin ihanaa kuin miltä se kuulostaakin ja olen täysin myyty kuukauden käytön myötä. Usein jään jumittamaan samoihin tuttuihin merkkeihin ja pelkään vaihtaa sekä testata, mutta tämä oli ihastusta ensi hetkestä.

Tuotteet saivat kannatukseni monesta syystä: luomukosmetiikka on aina minusta hyvä vaihtoehto. Tämän merkin yrtit ja muut tuotteet viljellään omassa Auriacin puutarhassa. Tuotteet pakataan puhtaasti ja ekologisesti – kuinka kauniita nuo puiset pakkaukset ovatkaan? Ja mikäli satoa ei saada, ei tuotteita tule – aika hurja ajatus bisnekselle, mutta ihailtava ajatus luonnon kannalta!

Nyt kun ekat pakkaset tulivat, minun korppunaamani kuivui niin, että tuntui etten pysty puhumaan. Päivänkakkaraseerumi onkin kehitetty pääasiassa silmänympärykselle sekä kuiville alueille, mutta minä olen lätkinyt sitä koko naamaan. Eikä enää kiristä! Rakenne on hauskan rosoinen, eikä perinteinen seerumitippamainen. Kun sitä ottaa käsiin ja lämmittää, se sulaa ja muuttuu öljymäiseksi. On hyvin hoitava, eli jos sitä laittaa kasvoille, saa kyllä rasvatahroja tyynyliinaan, mutta ei haittaa – niin hyvin ihoni on voinut! Päivänkakkaraseerumi sisältää auringonkukkaöljyä, karitevoita, mehiläisvahaa sekä 20% päivänkakkaraa. Päivänkakkaralla sanotaan olevan napakoittava vaikutus iholle!

Päälle olen vielä yöksi laittanut monesti porkkanavoidetta, joka sisältää runsaasti ihon kosteuspitoisuutta parantavia vitamiineja. Erityisesti herkälle, ärtyneelle ja couperoottiselle iholle sopiva porkkanavoide rauhoittaa ihoa ja sen punakkuutta sekä pehmentää ja kosteuttaa kuivaa ihoa. Eli siis täydellinen omalle ohuelle, kuivalle, couperosaan vetävälle iholleni. Äidilläni on ihan samanmoinen iho, joten ihastuimme kerta heitolla molemmat!

Aamuisin olen laittanut meikin alle kehäkukkavoidetta, joka sopii niin kasvoille kuin vartalolle. Se imeytyy hetkessä ja on ollut ihan loistava meikin alle vaikkei sitä siihen kai kukaan suosittele! Samalla rasvalla voi rasvata lasten kuivuvat kädet ja jalat, huomasin reissussa miten ihanaa oli, että saatoin käyttää lapsiin samaa tuotetta.

Kasvojeni iho on voinut alkutalven todella hyvin ja näyttänyt mielestäni hehkuvammalta, joten näiden tuotteiden käyttö jatkuu, onneksi ovat hyvin riittoisia. Suomessa joitakin tuotteita myy Ruohonjuuri, House of Organicsista saa myös tilattua.

Viisi vuotta sitten perustettu ranskalainen merkki on saanut hetkessä nimeä laadukkuudestaan ja luonnonmukaisuudestaan, enkä ihmettele. Harva tuote on sopinut omalle keski-ikäistyvälle iholleni meikin alle ja samalla pienille lapsille. Tämä on ollut aiemmin täysin vieras merkki itselleni ja nyt niin totaali-ihastuminen, etten voinut olla hehkuttamatta teille!

Kenelle nämä ovat tuttuja tuotteita? Mitä olet kokeillut, mitä tykännyt?

*tuotteet saatu Why not PR viestintätoimistolta

Skandinaavista harmoniaa ja sisustuseksperttejä

*yhteistyössä Isku

Myönnetään, en ole mikään sisustajanainen. On ollut maailman parhaita päätöksiä turvautua ammattilaisiin, kun pakon edessä kotimme meni uusiksi. En tiedä muistatteko, että Ihastus Designin Noora teki isot suunnitelmat kotiimme kun se piti aikanaan purkaa ja olen mielessäni kiittänyt Nooraa sata ja yksi miljoonaa tsiljoonaa kertaa ratkaisuista, joihin en olisi itse pystynyt. En olisi älynnyt että kapea käytävä on vallan hyvä väli laittaa pesukoneet ja kodinhoitotaso, en olisi älynnyt valita kylppärin lattiaan laattaa, joka oli oikeasti tarkoitettu koristelaataksi. Tuo karhea laattaa on ollut pienten lasten kanssa pelastus ja he eivät ole liukastelleet kertaakaan kylpyhuoneessa. Myös sen nurkkaan seinällä erotettu vessanpönttö on niin pelastus, kun pienillä tulee saunassa pissahätä. Kaikki toimii niin hyvin!

Aina koti ei toki mene pintoja ja kaikkea myöten uusiksi, mutta yhdenkin huoneen uusiksi sisustaminen piristää ilmettä hurjasti. Olen tuijottanut kulunutta sohvaamme ja kesäisiä tyynyjä siinä vähän voimattomana. Haluan uuden sohvan, haluan jotkut syksyiset tai jouluiset tyynyt (ja kun kirjoitin tämän, pälkähti päähäni että minulla on varastossa sellaiset, täytyy vaan jaksaa vaihtaa!) mutta aikaa ja rahaa ei nyt ole ollut sisustamiseen. Kodissani täytyy ehdottomasti näkyä värit ja persoona, mutta ehkä juuri siksi, että oma koti on välillä sellainen ns. tavarakasa ja väripommi, on rauhoittavaa käydä tutustumassa koteihin, joissa on vaaleampi, harmoninen sisustus.

Viime viikolla Isku ystäväni kanssa järjesti Pirkkalan Pereessä sisustusillan, jossa Iskun tavaroilla oli stailattu Välke-kerrostalon kaksio. Upealla paikalla luonnon ja veden läheisyydessä sijaitseva talo oli varustettu suurilla parvekkeilla ja heti ikkunan takana ei tuijottanut naapuri. Koska en päässyt illalla paikalle, järjesti ystäväni ja Iskun Tampereen sisustussuunnittelija Jenni Hantula minulle pääsyn paikalle jo päivällä.

Jenni tarjoaa siis Iskulla sisustussuunnittelua, haluaa sitten toteuttaa isompia tai pienempiä kokonaisuuksia kodissaan. Hänelle voi kertoa budjetin, speksit (onko lemmikkieläimiä, pieniä lapsia tms.) ja mitä erityisesti kaipaa. Jenni tekee sitten suunnitelmaa ja tarjoaa Iskulta erilaisia tuotteita pakettiin. Kuulostaa ihanalta eikö?

Pereessä sijaitsevan kaksion Jenni oli sisustanut maanläheisesti inspiroituen lähellä olevasta luonnosta. Skandinaavinen ja rauhallinen tyyli näytti ihanalta ja juuri siltä, mitä ei omassa kodissa näe, joten oli rauhoittavaa katsella ympärilleen siellä. Ihanan iso parveke rottinkituoleilla, kynttilät, pörrömatot ja kauniit maljakot loivat kivaa tunnelmaa asuntoon. Kalustetalo Seppäsen ja Pohjanmaan kalusteen huonekalut olivat nähtävissä ja muutenkin kotimaisuus korostui kivasti.

Asunnossa oli sekä Annon että Adora Helsingin mattoja, jotka nekin löytyvät molemmat Iskun valikoimista. Lundian lamppuun ihastuin kovin, sillä jonkun lukulampun haluaisin meidänkin olohuoneeseen. Pelkäsin pitkään ettei sellainen kestä taaperoita, mutta nyt se ehkä jo pärjäisi meillä! Tanskalaista tunnelmaa ja hyggeilyä kohteeseen toivat Nokialta löytyvän MyKotosan tuotteet. Itse ihastuin tuohon kauniiseen harmaaseen ruokapöydällä olevaan maljakkoon kovasti!

Meillähän on ollut muun muassa Iskun keittiö, johon olin kovin tyytyväinen, keittiöpuolta heillä ei enää ole. Lisäksi meiltä löytyy Pohjanmaan kalusteen ruokapöytä, joka on palvellut järjettömän hyvin. Kyllä laadukkaat kalusteet kestävät aikaa ja lapsiperhettä todella mainiosti!

Millainen on oma sisustustyylisi, tällainen skandinaavisen hillitty vai väri-iloittelu niin kuin meillä? Oletko käyttänyt koskaan sisustussuunnittelijan palveluja? Mitä tykkäsit tästä asunnosta, eikö ole aika kutsuva?

Syksyn loputtomat sairastelufiilikset

Kyllähän se on fakta, että pienet lapset sairastelevat. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja niin kauan kun kyseessä ei ole vakavat taudit, saa olla onnellinen.

Meillä on tehty tänä syksynä sairasteluennätys. Luulin, että 8 korvatulehdusta samana vuonna on iso juttu tai että toissavuonna, kun helmikuu oli vuoden ainoa kuukausi kun meillä EI oksennettu oli jo joku ennätys. Mutta arki onkin näyttänyt ihan uudet kasvonsa, nyt kun molempien pitäisi olla töissä, sairastelu on loputonta ja tukiverkkoja ei ole. Arki on ollut koko syksyn jotenkin stressaava ja sekava palapeli ja suurimpana stressinä on välillä tietenkin ollut se, mikä lapsia vaivaa. Selittämätön kuume oli lääkärin uusin tyhjentävä diagnoosi.

Liekö syynä se, että meillä on ensimmäinen syksy, kun esikoinen on hoidossa viitenä päivänä viikossa eskarin myötä? Olemmeko aiemmin kotona vältelleet paremmin pöpöjä? Toisaalta on meilä paljon sairastettukin.

Tämän syksyn putki alkoi jo elokuun vikoina päivinä, kun esikoiselle nousi kova kuume ja veljeni häät menivät hänen osaltaan aika plörinäksi. Se kuume otti ja kestikin sitten 10 päivää ja oli jo alkava keuhkokuume, joka talttui lääkekuurilla. Lääkärissä kävin neljästi, kun en uskonut siihen, että homma pitäisi vain kotona sairastaa ja lapsen olo paheni koko ajan.

Syyskuun loppu menikin helpommalla, lokakuussa iski ensiksi esikoiseen parvorokko (tämä oli onneksi helppo tauti eikä lapsikaan siitä ollut kovin pahoillaan). Sitten alkoi kuopus kuumeilla, oikeastaan ilman mitään muita oireita. Pienellä nuhalla, kovalla kuumeella mentiin viisi päivää. Hän ehti olla yhden päivän päiväkodissa, kun esikoinen kaatui sohvalle 39 asteen kuumeessa. Kun hänen olonsa ei neljäntenä päivänä yhtään lähtenyt helpottamaan, olimme taas lääkärissä. Tuloksena korvatulehdus ja lääkekuuri. Kun lauantaina esikoinen söi viimeistä päivää lääkekuuria, alkoi kuopus täristä ja kuume nousi. Vain 10 päivää edellisen jälkeen.

Eniten minua tällä kertaa huolestutti juuri tuo kova yli 39 asteen kuume, joka tuli ilman muita oireita. Siksi kävimme aika pian lääkärissä, joka ei löytänyt vikaa. Passitti verikokeisiin ja kun löydöksenä oli bakteeritulehdukseen viittavien arvojen nousu (leukosyytit, crp yms), ilman että missään on ns. vikaa laitettiin seurantaan ja seuraavana päivänä takaisin lääkäriin. Olen istunut viimeisen kolmen päivän aikana 8 tuntia lääkäreissä jonottamassa. Diagnoosi on nyt selittämätön kuume. Vaikka influenssan ei pitäisi nostaa bakteeriarvoja, ei sekään vielä ole poissuljettu. Pelkään nyt siis, että minä ja mies kaadumme vielä influenssan kourissa johonkin, toivottavasti ei ole sitä! Olemme aina rokottaneet koko perheen tautia vastaan ja nyt olen odotellut, että meille tulee terve pätkä, jotta päästään ottamaan rokotukset, mutta ehkä tässä on nyt järkevämpää käydä yksi kerrallaan rokottamassa ne, jotka ovat terveitä.

Päivä kerrallaan on siis eletty pitkään, enkä ole uskaltanut ostaa valmiiksi junalippuja Helsinkiin tai muutakaan. Eilen lapseni nukkuessa sylissäni tulikuumana aloin jo itkeä pelosta, mikä tämä selittämätön kuume on. Kuinka paljon toivoisin hänen olevan terve, kuinka voimaton sitä on vanhempana tautien edessä. Lääkärilaskumme viime päiviltä labrojen kanssa on satoja satoja euroja, mutta koska (onneksi) on vakuutukset, on menty yksityiselle sen takia, ettei tarvitsisi jonottaa. Kävimme myös Taysin lastenpäivystyksessä ja täytyy kehua erinomaista palvelua, mutta saihan siellä lähes kolme tuntia odotella. Sairaanhoitajana ollut Mika sanoi potilasta tutkiessaan, että ”hän on aika ihana, ette ole varmaan eri mieltä”. Mitä tyyppejä siellä työtä tekeekään! Juu ei olla!

Särkylääke, pinkit pyjamat, pystyssä oleva tukka, kuumemittari ja loputtomat piirretyt ovat olleet meidän viime kuukauden juttu. Olen itsekin katsonut kaksi kertaa Tianaa, Pienen merenneidon, Leijonakuninkaan, ties mitä mutta hei! Katsottiin myös Paddington 2 ja se oli ihan hulvattoman hyvä! Suosittelenpa siis tähän perään, upposi täysillä myös eri ikäisiin lapsiin ja itse hihitin monta kertaa.

Nyt siis toivon sormet ristissä, että kuopus lähtisi paranemaan, eikä kyseessä olisi esimerkiksi influenssa. On niin raastavaa kun pieni itkee huonoa oloa eikä välineitä auttaa enää oikein ole. Voin vain hatarasti kuvitella, millaista on perheissä joissa sairastetaan vakavasti, sillä nämä perussairaudetkin järjestävät arjen, yöt ja työt uusiksi.

Lämpöisiä ajatuksia kaikille sairastaville, nyt taidetaan mennä jo aikamoista huippua syksyn sairasteluissa!