19 vuotta sitten – uusi elämä vieraassa kaupungissa

Väkisin se nousee aina mieleen syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Aika 19 vuotta sitten. Kun saavuin suureen ja vähän pelottavaankin kaupunkiin, josta en tuntenut ketään tai jossa ei ollut suuria suunnitelmia tiedossa. Päätin vian lähteä Tampereelle, sillä halusin pitää kiinni miehestä, jonka kanssa olin viettänyt kesän yhdessä. Ja täällä ollaan edelleen ja meillä on kaksi manselaista tytärtä – paremmin ei olisi ehkä voinut käydä, mutta ei alku helppoa ollut!

Syyskuu 2001 ja muutto Tampereelle

Kävin itse lukion 3,5 vuodessa, joten näihin aikoihin vietiin vikoja yo-kirjoituksia. Perjantaina oli vuorossa matemaatikankirjoitukset ja se oli sitten siinä. Vähän haikein fiiliksin kävelin pitkin lukion käytävää ja törmäsin ranskan opettajaan, joka kysyi mitä meinaan tulevaisuudessa tehdä. Sattumoisin tuo opettaja oli myös miehen ryhmänvalvoja ja totesin hänelle, että muutan huomenna Tampereelle ryhmässäsi olleen miehen luokse. Muistan opettajan ilmeen, hän oikein hätkähti ”enpä tiennyt että olette yhdessä, onnea matkaan vaan”. Mietiskelin siinä, olikohan järkevä ratkaisu, mutta nyt en enää peru.

Vanhempani taisivat pitää ratkaisua myös vähän erikoisena tai ehkä se tuli heillekin yllätyksenä, että parin kuukauden seurustelun jälkeen häipyisin Manseen. Äiti totesi, että jätä nyt joku osoite, sen kirjoitin lapulle ja sitten mentiin. Kohti Hervannan kaksiota, jota olimme käyneet kesän mittaan vähän maalailemassa ja siivoamassa.

Yksin Tampereella, vailla töitä ja ystäviä

Mies tuli Tampereelle opiskelupaikan perässä, mutta minä hyppäsin aika tyhjän päälle. Aloitin kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa ja kirjoitin vimmatusti työhakemuksia. Minulla ei ollut edes sähköpostia, muistan kuinka kirjoitin tylsyyksissäni kirjeitä kavereille, muun muassa kuopuksen kummitädille. Kirjeitä! Kuinka antiikkiselta se tuntuukaan nyt! Miehen ollessa opinnoissa minulla oli aika yksinäisiä ja pitkiä päiviä ja menin muun muassa Nälkäpäivän kerääjäksi keskustaan, jotta olisi tekemistä. Kävelin vähän hädissäni Hämeenkadulla, en tuntenut kaupunkia ollenkaan ja pelkäsin eksyväni. Kaikki oli niin suurta. Hirveän vahvasti se tunne on edelleen mielessä. Mietin, että haluan kotiin, mitä minä täällä teen. Aamulla kysyin mieheltä, juoko hän aamuisin kahvia vai mitä? En tuntenut edes häntä kovin hyvin. Kävin lenkillä Hervannan metsissä ja kerran eksyinkin ja lenkkini kesti aika monta tuntia lopulta. Kun olimme viikonlopun Jyväskylässä, en olisi halunnut lähteä takaisin Tampereelle, mutta ylpeyteni ei antanut periksi sanoa että haluan takaisin kotiin.

Elämä kantaa – löytyi töitä, opiskelupaikka ja ystäviä

Olin ehtinyt olla Tampereella kolmisen viikkoa, kun työpaikka aukesi. Pääsin vääntämään hamppareita ja olinkin tuossa työpaikassa lopulta neljä vuotta. Siellä oli ihan todella ihania ihmisiä, joista tuli ystäviä kenen kanssa käytiin Apulannan keikoilla, urheilemassa ja illanvietoissa. Muistan hyvin, kun yksi työkaveri pyysi hakemaan hänelle rievän kun kävin ravintolan vieressä olleessa kaupassa. Mikä se on kysyin. Arinarievä, legendaarinen tamperelainen leipä, etkö tiedä? No en todellakaan. Mutta opin päivä päivältä lisää manselaisuutta.

Opiskelin avoimessa yliopistossa, kävin töissä ja keväällä aloin lukea pääsykokeisiin. Syksyllä 2002 minulla olikin jo ystäviä, työpaikka ja opiskelupaikka yliopistossa. Muutimme vuoden jälkeen pois Hervannasta ja viihdyin keskusta-asunnossamme älyttömän hyvin. Työmatka lyheni, yliopistolle oli helppo kulkea ja kävellen sekä pyörällä pääsi joka paikkaan. Mieskin alkoi jo tuntua tutulta ja en enää kaivannut tauotta takaisin Jyväskylään. Aloin löytää paikkaani Tampereella.

Vaikka muutostani on jo 19 vuotta, en unohda sitä hukassa olemisen tunnetta. Se tulee aina mieleen syyskuun lopussa. Äitini totesi joskus, että arvasi minun olevan niin itsepäinen, että kun kerran lähden, en varmasti palaa takaisin. Näin kävi, vaikka äiti kyllä sanoi, että aina saa tulla takaisin. Tampereesta on tullut tuttuakin tutumpi paikka, lapseni ovat juurtuneet tänne ja puhuvat manselaisittain. En osaa enää ajatella, että vaihtaisimme kaupunkia, vaikka ikävöin kyllä usein perheenjäseniä Jyväskylässä ja Helsingissä. Elämä kantoi kun siihen vain luotti, vaikka olihan se vähän ehkä uhkarohkea hyppy aikanaan. Mutta kannatti! Olen saanut aivan ihanan perheen enkä enää eksy juoksulenkeillä. Hah!


paita NOSH ORGANICS/ hame GARCIA JEANS/ kengät CONVERSE/ korvikset UHANA DEISGN/ takki VERO MODA

Oletko itse aloittanut elämää ihan vieraassa kaupungissa? Miltä se tuntui?

Ekologinen, ravintorikas ja kehoa hellivä hamppu – miten käyttää sitä? (sis. alekoodin)

*kaupalllinen yhteistyö Hamppufarmi

Sitähän sanotaan, että ihmisen toiset aivot sijaitsevat suolistossa. Sillä on valtavasti vaikutusta hyvinvointiimme kuinka suolistomme voi ja nykyään tilanne on valitettavasti niin, että erilaiset suolisto-ongelmat ja sairaudet ovat lisääntyneet enenevässä määrin. Itse olen huomannut iän myötä sen, että parikymppisenä oli syöminen paljon huolettomampaa, ei ollut niin tarkkaa sen kanssa mitä syö. Nyt neljänkympin kieppeillä arvostaa yhä enemmän sitä, että syö monipuolisesti, paljon kuituja, syö mahdollisimman pitkälle kotimaista ruokaa ja saa vitamiineja. Palautuminen on hitaampaa iän myötä ja keho ilmoittaa herkemmin, jos syö jotain, mistä se ei pidä. Minun mahani on kiittänyt monessakin mielessä hampun syönnistä ja ihoni voi sen myötä paremmin. Yritän koota kattavan paketin hampputietoutta ja kertoa mitä kaikkea meillä on siitä tehty, mutta yksinkertaista se ei ole – on arvioitu, että hampusta saisi jopa 10 000 erilaista tuotetta. Huh!

Hamppu – kotimainen superfood täynnä proteiinia ja omegaa

Arvioidaan, että hamppua olisi Suomessakin viljelty jo pitkään, mutta se on saavuttanut jalansijaa superfoodeissa vasta viime vuosikymmeninä. Hamppulajikkeita on useita ja nämä elintarvike sekä kosmetiikan käyttöön viljellyt lajikkeet eivät päihdytä, jos tämä kysymys nousee mieleen. Sen sijaan hamppu on täynnä proteiinia, kuitua sekä omega 3 ja omega 6 rasvahappoja täydellisessä suhteessa. Hamppuproteiinin proteiinipitoisuus on 45g/100g, eli todella kova. Se on hyvä lisä kasvissyöjälle proteiinilähteeksi ja lisäksi sisältää 20 aminohappoja, joista 8 on ihmiselle välttämättömiä.

Eikä siinä vielä kaikki! Monesti kun kirjoitetaan kasvissyöjän proteiininlähteistä, ei oteta huomioon kotimaista aspektia, vaan puhutaan ainoastaan proteiinin määrästä tai mausta. Tiesitkö, että soijan kasvatus tuhoaa sademetsiä ja kotimaiset vaihtoehdot ovat ilmastollisesti huomattavasti parempia? Hiilivapaa Suomi kirjoittaa enemmän asiasta, kannattaa kurkata. Sillä mitä lautasellemme laitamme, on suuri vaikutus ilmastoon ja hamppu kasvina puolestaan sitoo ja yhteyttää hiilidioksidia. Se on lisäksi pitkäjuurinen ja kuohkeuttaa maaperää. Hamppufarmin hamput kasvatukseen noin 50% käytetystä energiasta tulee auringosta, eli ekologisuus on huipussaan! Otathan huomioon, että luontaistuotekaupoista saa myös ulkomailla kasvatettua hamppua, eli kannattaa kurkata valmistusmaa!

Ja sitten se osa, mikä minulle on ruuhkavuosina tärkeää – hyvinvointia arkeen on kivaa lisätä helposti. Ei niin, että mittailee ja punnitsee öljyjä, proteiineja ja erilaisia jauheita vaan niin, että voi heittää aamupuuron päälle lusikallisen jotain, mistä saa valtavan määrän elimistölle tärkeitä rasvoja ja vitamiineja. Sitä hamppufarmin tuotteet erityisesti tarjoavat, helppoa hyvinvoinnin lisäämistä. Miten me olemme niitä käyttäneet?

Mitä kaikkea hampusta voi tehdä? Smoothie, puuro, sämpylät ja ihonhoito

Oma vatsani rakastaa hamppua. Se pitää todella hyvin nälkää, saa selkeästi vatsan toimimaan ja iho kiittää hampunsyönnistä myös, kauneus lähtee sisältäpäin sitä sanotaan. Hamppuöljyä voi käyttää niin sisäisesti kuin ulkoisesti ja kun itse laitoin sitä kasvoille, tuoksu oli omaan nenään vähän liian vahva, eli pysyn ehkä sisäisessä käytössä. Mutta kuivalle iholle ja oikein hilseiville kohdille aivan mahtava tuote, jos tuoksu ei häiritse!

Miten me olemme sitä sitten käyttäneet? Maailman helpoin juttu on lisätä ruokalusikallinen punaista tai sinistä hamppurouhemixiä aamupuuron tai jogurtin päälle. Ruokalusikallinen sisältää noin 3g proteiinia, 4g kuitua ja 0,4dl marjoja, luonnon superfoodeja nekin. Sinisessä mixissä on mustaherukkaa, mustikkaa sekä marja-aroniaa, punaisessa puolestaan puolukkaa, punaherukkaa sekä karpaloa.

Leivontaan sopii ihan mielettömän hyvin hieman pähkinäisen makuinen kuorellinen hampunsiemen. Uskomattoman paljon tuli sämpylöihin makua, kun höystimme kun kunnon humpsautuksella hampunsiemeniä! Ne pitävät myös paremmin nälkää ja ovat näin huomattavasti ravintorikkaampia ja maukkaampia. Ja mikä vaiva tästä hyvinvoinnin lisäämisestä oli – ei mikään! Oli muuten eka kerta, kun oli pakko syödä sämpylätaikinaa, niin hyvä maku tuli siemenistä. Tuli sanomista, äiti sä syöt taikinaa! No niin syön, on niin hyvää.

Hamppuproteiinin lisäsin puolestani smoothieen. Smoothieohjeita on loputtomasti erilaisia, mutta tällaiseen olen muun muassa hamppua lisännyt (määrät vähän sinnepäin, en mittaa vaan heittelen blenderiin ja lisään tarpeen mukaan).

Puolukka-hamppusmoothie

  • jääkaappikylmä banaani
  • 1 avokado
  • 2 rkl hamppuproteiinia
  • n. 2,5 dl maitoa
  • n. 2 dl jäisiä puolukoita

On muuten ravintoarvot kohdallaan ja pärjää pitkälle päivään!

Huh! Saitteko uutta tietoa hampusta? Tiesitkö, miten valtavan ravintorikas ja ekologinen tuote on kyseessä? Jos innostuit tai haluat täyttää varastojasi, minulla on ilo jakaa teille  alekoodi (hinta-laatusuhde on ylipäätään tuotteissa mielestäni aika edullinen). Koodilla katja saat kassalla -10% alennusta tuotteista. Voit myös klikata verkkokauppaan suoraan tästä linkistä, alennus on silloin jo valmiina laskettuna kun menet lopussa kassalle. Toimitus oli todella nopea, me saimme tuotteet kotiin parissa päivässä. Erityisesti suosittelen kokeilmaan, jos ihosi on kuiva, vatsasi kiukuttelee tai kaipaat helppoa proteiinilisää! Ja helppoa hyvinvointia koko perheelle!

Oletko testannut tai ovatko hamppujutut sinulle tuttuja?

Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille!