Lisää kasviksia ruokavalioon – maailman paras salaatti?

Olette varmasti huomanneet, että valitsen todella usein ruoakseni ruokaisan salaatin. Oli se sitten valinta ravintolassa tai kotona tehty lounas, se on ykkösvalintojani. Minulta kysytäänkin usein salaattiohjeita ja niihinhän voi heittää mitä ikinä päähän juolahtaa, siksikin ne ovat niin ihania. Päätin kasata teille muutaman ”vähän erilaisen” (en tiedä ovatko nämä teidän mielestänne erilaisia) suosikin tähän postaukseen, jos kaipaatte ideoita! Vakkariini, jota tein tosi usein kotiäitivuosina tuli salaattia, kanaa, höyrytettyä parsakaalia, fetaa, cashew-pähkinöitä, paprikaa, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.

Mutta tässä muutama vähän erilainen suosikki, meneekö testiin?

Ruusukaali-avokadosalaatti (lohella)

Yksi suosikeistamme, johon sopii todella hyvin paistettu lohi!

Ainekset
300 g ruusukaaleja
2 kypsää avokado
2 porkkanaa
kourallinen cashew-pähkinöitä
(lohta)

kastike:
1 (luomu)sitruunan kuori
1 1/2 rkl vastapuristettua sitruunamehua
1/2 tl dijon-sinappia
3 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimmäiset lehdet. Nypi ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin saat irti (minusta voi kyllä ihan pilkkoakin, jos ei jaksa nyppiä).

Leikkaa avokado siivuiksi. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohutta nauhaa vaikkapa perunankuorimaveitsellä.

Paahda cashew-pähkinöitä muutama minuutti öljyämättömällä paistinpannulla, kunnes ne alkavat saada hieman väriä.

Tee kastike: sekoita sitruunankuori ja -mehu sekä dijon-sinappi. Kaada sekaan oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan kevyesti vaikka haarukalla vatkaten. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita ruusukaali, porkkana, cashew-pähkinät ja kastike. Kääntele lopuksi varovaisesti avokadosiivut joukkoon.

Ruokaisa kanasalaatti

Ainekset
pussi jääsalaattia
villirucolaa
2 avokadoa
erilaisia pähkinöitä (tässä saksanpähkinää, pekaanipähkinää ja cashewpähkinää)
luumutomaattia noin puoli purkkia
n. 150g Salaneuvos-juustoa
grillibroileria
3 omenaa

Kaikki paloiksi ja sekaisin. Erityisen ihanaa, kun loppukesästä omput saa hakea omasta puusta!

Halloumi-juuressalaatti

Tämä on hitti. Ja kaikki vieraat, kenelle tätä olen vuosien saatossa tehneet ovat kehuneet vuolaasti. Herkkua!

Ainekset
450g palsternakkaa
350g porkkanaa
350g punajuurta
öljyä
1 l kana/kasvislientä keittämiseen
1,5 dl linssejä
400g halloumia
lehtipersiljaa

Kastike
0,5 dl rypsiöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl viinietikkaa
valkosipulia
sokeria, suolaa, mustapippuria

Lisäksi pähkinöitä/kurpitsansiemeniä

Resepti
Kuori ja viipaloi porkkanat ja palsternakka pitkulaisiksi viipaleiksi. Kääntele leivinpaperin päällä uunipellillä niiden sekaan öljyä ja mausta suolalla. Kuori punajuuret erikseen ja lohko pieneen uunivuokaan, lisää tilkka öljyä ja suolaa. Paista 200 asteessa 20 minuuttia (paistoin 45min) tai kunnes juurekset ovat pehmeitä ja saaneet paistoväriä.Huuhdo linssit juoksevalla vedellä ja keitä hiljalleen kanaliemessä kypsiksi. Valuta ja kippaa kulhoon. Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset ja lisää kastike linssien sekaan. Leikkaa halloumi viipaleiksi ja paista molemmin puolin öljyssä pannulla. Kokoa paahdetut juurekset tarjoiluvadille. Lisää päälle linssit kastikkeineen sekä paistetut halloumiviipaleet. Mausta rouhimalla päälle mustapippuria. Viimeistele pähkinöillä ja lehtipersiljalla (paahdoin myös pähkinät pannulla).

Valitettavasti oli olemassa vain vanha huono kuva tästä salaatista, mutta tämä on superhyvää!

Bataatti-kikhernesalaatti

Mielettömän simppeli salaatti, bongattu taas jostain lehdestä. Täyttävä ja maukas, varsinkin jos tuuppaa vähän chiliä mukaan!

Ainekset
salaattia
lehtikaalia
rucolaa
n. 1 kg bataattia
purkki kikherneitä
paketti fetaa
pähkinöitä
lime
chiliä

Kuori ja pilko bataatti ja laita uuninpellille kikherneiden kanssa. Päälle suolaa, pippuria, öljyä ja chilijauhetta. Sekoittele hyvin käsin. Paahda uunissa 200 astetta n. 40 minuuttia.

Revi kulhoon salaatti, rucola ja lehtikaali. Näistä tulee muuten aika paljon, eli ei kannata välttämättä ihan kaikkia laittaa, riippuen pakettien koosta! Laita salaattipohjalle jäähtyneet bataatit sekä kikherneet, murustele feta päälle ja lisää noin 1-2dl haluamiasi pähkinöitä. Puristele päälle vielä limemehua!

Tässäpä koottuna muutamia meidän suosikkejamme! Meneekö joku testiin? Mitä tulee sinun vakkariisi, oletko salaattien ystävä?

Pieniä isoja onnenhetkiä

Viime keskiviikkona palasimme reissun jälkeen rytinällä arkeen. Rytinältä se tuntui, kun omiin sänkyihin päästiin kello 01.30 (lapset onneksi nukkuivat hyvin myös autossa) ja aamulla seiskalta piti olla reippaana pystyssä ja suunnata kouluun ja hommiin. Väsytti hirveästi, kaapit olivat tyhjät ruoasta, hommat kasautuneet, kaikki reissukamat piti tietenkin purkaa ja pestä ja kotona oli odottamassa ns. karanteenikaaos, lasten leluja, pääsiäiskoristeita ja muita oli ympäriinsä. Tuntui ihan mahdottomalta keksiä mistä aloittaa.

Lisäksi 34 tuntia lumilautailua oli vetänyt lantion seudun ja lonkankoukistajani niin jumiin, että istuminen ja kassien purkaminen sattui. Seisominen ja makaaminen olivat ok. Venyttelin raivoisasti. Vielä pisteenä i:n päälle sain jonkinlaisen niskatulehduksen, joka turvotti imusolmukkeita kaulasta ja valvotti useamman yön. Tuntui jotenkin epätoivoiselta useamman päivän reissun jälkeen, reissusta palaaminen ei muutenkaan koskaan ole kivaa. Tuli jotenkin yrittäjyydenkin suhteen ihan totaalinen meltdown, pelottaa niin tämä epävarmuus siinä ylipäätänsä puhumattakaan koronan tuomista haasteista!

Viikonlopun onnenhetkiä

Mutta niin kaikki järjestyy, siihen täytyisi aina uskoa. Lopulta olin sunnuntaina aivan fiiliksissäni jo kaikesta. Mistä? No ihan tosi pienistä jutuista kuten:

  • Lapset ehtivät kolmessa viikossa kaivata ystäviään jo paljon. Oli ihanaa nähdä heidän onni, kun meillä oli kaveri yökylässä viikonloppuna.
  • Oikeastaan todella pienessä hetkessä kaikki tavarat oli purettu, pesty ja paikallaan reissusta. Samaan syssyyn lähti pääsiäiskoristeet ja viimeinen (köh) joulukalenteri.
  • Kävin esikoisen ja kaverinsa kanssa lenkillä eilen, he menivät pyörällä ja minä juosten. Näky lähijärvellä oli käsittämätön. Se lintujen määrä! Näimme mm. 9 joutsenta (ehkä se nro 10 oli jossain piilossa). Käsittämätön oli myös ihmisten määrä.
  • Mies kävi lasten kanssa lautailemassa lauantaina ja minä jäin kotiin töihin. Ajattelin, että ruuhka nyt kun viimeisiä viedään on valtava, mutta vielä mitä. Sappeessa oli viisi autoa parkkiksella.
  • Eilen tehtiin ihan älyttömän hyvää vihreää shakshukaa (IG:ssa ohje, mutta voin laittaa tännekin jos joku innostuu?). Olipa ihanaa aloittaa aamu kasalla vihreää!
  • Eilen myös avattiin grillikausi. IG:ssa heräsi niin paljon kiinnostusta miten mies savustaa kalaa pallogrillissä, että tästä pitää tehdä joku juttu!
  • Juoksukilometrejä kertyi 33km loppuviikosta, vaikka keskiviikkona vielä ajattelin, etten saa ikinä jalkojani auki siitä lautailukivusta.
  • Puhtaat lakanat ja siivottu koti tuntuivat ihanalta.
  • Lapset olivat niin onnellisia eilisestä kelistä ja pihalla nautituista mehujäistä. Heidän iloaan paikassa kuin paikassa on ihanaa katsoa!
  • Oma peilikuva tuntui taas enemmän omalta, kun kävin kampaajalla. Aikamoinen hiihtopummi-look oli koko loman, vaikka yritin jopa näihin kuviin jotenkin hiuksia laittaa, mutta tuulet eivät olleet hiuksille suotuisat!
  • Sain mielestäni todella kivan ja oman näköiseni mediakortin, jonka teki Hiljaila. Se toi intoa ja puhtia hommiin!


paita UHANA DESIGN/ farkut BY PIA’S/ takki PBO/ korvikset MAMAKORU/ kengät Prahasta

Maaliskuun asuäänestys ja arvonnan voittaja

Ihan tällaisia pieniä isoja arjen iloja siis tapahtui viikonloppuna, jotka siivittivät erittäin hyvään uuden viikon alkuun. Heräsin jostain syystä kello 6.20 uuteen päivään ja ehti olla rauhallinen aamu ennen lähtöä päikkyyn ja kouluun. Oli ihanaa, mieskin oli hämillään ettei ole yksin aamulla ylhäällä. Toivottavasti sielläkin herättiin hyvään uuteen viikkoon!

Maaliskuun asuäänestyksessä eniten puolestaan ääniä sai asu numero 2, en olisi ikinä ikinä uskonut että valitsette sen! Oli ihan ylivoimaisesti suosituin asu! Kiitos kaikille äänistä ja postaustoiveista! Arpaonni suosi puolestaan nimimerkkiä Laura, palkinto lähtee postiin tänään!

Huomasitteko jo arvonnassa olevan verkkokurssin? Blogissa on suhteellisen vähän osallistujia verrattuna Instagrammiin, eli hyvät mahdollisuudet voittaa! Käy osallistumassa, perjantaina alkaa kyseinen kurssi!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Miten lopettaa suorittaminen ja oppia arvostamaan itseään? Miksi siihen tarvitsee apua ja mikä siihen ajaa? Sis. arvonnan!

Kaupallinen yhteistyö Kasain kanssa

Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää
Eikä kukaan muu sitä nää

Vaik sut on luotu kantamaan
Nousemaan aina uudestaan

Minä olen aina ollut jonkinlainen pärjääjä. En ainakaan lapsena ajatellut olevani suorittaja, mutta hirveän pienenä aloin jo jättää puhumatta mietteistäni kenellekään, sulkeuduin, mietiskelin ja päätin pärjätä. Tein listoja mitä kaikkea aion tehdä ja päätin, että olen vahva. Päätin, etten anna koulukiusaamisen musertaa minua, vaan teen täysillä töitä ja näytän, että pärjään elämässä.

En ole myöskään osannut pyytää apua oikein ikinä. En silloin, kun uuvuin lukioiässä ensi kertaa erinäisistä henkilökohtaisista syistä, en silloin, kun vauvavuotena meinasin musertua omaan unettomuuteen enkä nyt, kun yrittäjyyden paineet, se ettei osaa pitää kunnolla vapaapäiviä meinaavat uuvuttaa. Kyllä minä pärjään. Sitten tulee hetkiä, kun tuntuu että en pärjää. Tarvitsisin siis eniten apua siihen, miten tyhjentää pää? Miten sammuttaa kaikki laitteet ja pitää välillä ihan oikea vapaapäivä?

Mistä suorittajuus johtuu?

Tämä on kysymys, jota olen pohtinut ihan hirveästi. Olen sellainen perikuva esikoistytöstä, kiltistä ja hiljaisesta suorittajasta, arasta koululaisesta, joka teini-iässä alkoi oireilla ja kaikki panivat sen teini-iän piikkiin. En jaksanut nousta kouluun, arvosanat laskivat, lintsasin, karkasin ikkunasta, tein kaikkea tyhmää. Osa varmasti teini-iän juttuja, osa sitä, että olin väsynyt olemaan se kiltti kympin tyttö, jota kiusataan painosta ja punastelusta.

Aina piti vaan pärjätä, en osannut puhua kenellekään miten paha olo minulla oli ja aloin oireilla käyttäytymällä tyhmästi. Se johti siihen, että rehtori uhkasi erottaa minut koulusta ysiluokkalaisena (onkohan sellainen mahdollista, vieläkin pohdin asiaa?) ja siihen, että tajusin etten pääse lukioon näillä arvosanoilla. Itkien menin opettajien luo ja he näkivät, että olen voinut pahoin. Todella moni opettaja antoi minun tehdä muun muassa ylimääräisiä englannin aineita ja näin puurtamalla nostin arvosanojani ja pääsin siihen lukioon, mihin halusin.

Osaltaan suorittajuus johtuu siitä, että sitä haluaa tehdä kaikkea mahdollista koko ajan. Hoitaa kodin, harrastaa, tehdä lasten kanssa, hoitaa lasten juttuja, vaatehuoltoa, tehdä töitä, saada niitä tuhansia ideoitaan kuviksi ja teksteiksi, kirjoittaa, markkinoida yrityspalvelujaan. Mutta lopulta tekee sitten kaikkea vähän kuin vasemmalla kädellä. Ei ole oikein läsnä missään. Sen sijaan, että ottaisi ajan ja paikan kaikelle, myös sille vapaapäivälle, huitoo vähän kaikkea täysillä koko ajan. Se johtaa stressiin, huonoihin uniin, unohteluun, epämääräiseen läsnäoloon ja epäonnistumisen tunteisiin. Minä nautin töistäni mitä teen, minä rakastan lapsiani ja harrastamista, rakastan ulkoilua ja ruoanlaittoa. Mutta kaikkea ei voi eikä tarvitse tehdä joka päivä. Tarvitsen vapaapäivän töistä, tarvitsen lepopäivän urheilusta, pyykit odottavat huomiseen, tarvitsen välillä ns. vapaapäivän perheestäni ja aikaa yksin. Miksi se on niin mahdotonta ottaa sitä vapaata tällaiselle suorittajalle?

Itsemyötätunto, mielekäs elämä ja onnellisuus

Rukalla, jossa juuri olimme, olin maailman onnellisin, kun olin perheen kanssa rinteessä. 34 tuntia rinteessä. Ja minusta se oli ihanaa. Silti soimasin itseäni siitä, etten esimerkiksi hiihtänyt. Koin siitä ihan hirveän huonoa omatuntoa. MIKSI? Kuka minua käski hiihtämään? Ketä kiinnosti hiihdänkö? Miksi pilasin fiilistäni sillä, että kaikkien rinnetuntien ja lomalla tehtyjen töiden lisäksi minun olisi ollut pakko hiihtää?

Vaadin itseltäni aina enemmän. Koen todella usein olevani huono äiti, huono sisustaja, huono juoksija, huono yrittäjä. En näe itsessäni hyvää. Se on varmasti osa persoonaa ja sellaista kiltin tytön syndroomaa, osa juontaa varmasti siitä, että olen koulukiusattu, osa ehkä siitä, että elin vuosia parisuhteessa, jossa varsinkin henkinen väkivalta oli jatkuvaa. Ahdistuin enemmän kuin koskaan elämässäni, mutta puhuinko ikinä kenellekään? En. Minä päätin pärjätä ja samalla korjata toisenkin ihmisen. Pieleenhän se meni.

Myös korona on vaikuttanut asiaan, sillä ystävät ovat jääneet arjesta aivan kokonaan. Kävin 1,5 tunnin kävelylenkillä ystäväni kanssa maaliskuun alussa. Emme olleet nähneet yli vuoteen ja juttuja riitti aivan valtavasti. En katsonut puhelinta koko aikana, en ottanut yhtään kuvaa tai selfietä lenkistämme. Hän oli saanut tuon reilun vuoden aikana mm. vauvan. Huomasin, miten hirveän paljon paremmin voin tuon lenkin jälkeen. Pidin vapaata kaikesta ja juttelin jonkun kanssa ilman keskeytyksiä.

Ruuhkavuodet ja suorittaminen. Mistä apua siihen, että osaa levätä?

Inhoan sanaa ruuhkavuodet. Tuntuu, että kiire on tapa kertoa, että kyllä minua tarvitaan, kyllä minä olen tärkeä kun on näin kiire. Mutta kyllä minulla on tauottomat ruuhkavuodet päässäni. Yrittäjän arki ja työt ovat pirstaleisia ja monta eri juttua on koko ajan kesken. Tarvitsen miestäni usein kuvausavuksi ja joudun säätämään hänen kanssaan aikoja. On lasten koulu, päiväkoti ja läksyt ja on vielä niin pienet lapset, että äitinä ns. hoidan heidän ystävyyssuhteitaan ja kuljetamme kauempana oleville kavereille. On koko ajan pieneksi jäävät vaatteet, synttärijuhlat, Wilma-viestit. On hometalovelka ja stressi siitä, pärjäämmekö. Pääni on se, joka ei anna levätä, vaikka vääntyisin miten päin sohvalle hengähtämään. Minä olen se, jonka oletetaan muistavan kaikkien synttärit ja nimipäivät ja lähettävän kortteja ja kyllä aina muistankin, mutta jos kortti lähtee myöhässä niin kuin tällä viikolla kälyn synttärikortti, soimaan siitäkin itseäni.

En osaa pitää yrittäjyydestä oikein kunnolla vapaata. Ihailen teitä, jotka pistävät somen kiinni vaikka yhtenä päivänä viikossa. Minusta tuntuu, että joka puolelta saan inspistä ja ideoita ja ryntäilen kamera kädessä enkä osaa lopettaa. Mutta yhtä lailla kun täytyy pitää urheilusta lepopäiviä, täytyisi levätä töistään. Handlaan kohtalaisen hyvin hyvinvoinnin peruspilarit, levon, liikunnan, ulkoilun ja ravinnon, mutta henkisesti pidän itseäni liian kovilla.

Tarvitsen siis apua siihen, että löytäisin rennomman otteen elämään. Osaisin pitää vapaapäivän joskus. Olla vaan. Nauttia perheestä ja ulkoilusta ja hiljaisuudesta. Sen takia ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tarvitsen apua nelikymppisenä siihen, että vapaapäivä ja lepo eivät aiheuta minussa epäonnistumisen tunnetta. Tunnistatko tämän tunteen? Tässä minua auttaa ensi viikosta lähtien Ansku.

Enemmän rentoutta, vähemmän suorittamista – verkkokurssi avuksi

Ansku, eli virallisesti Anna-Maria Kasanen on itsekin kokenut burn outin suorittamisen myötä, eli hän tunnistaa varmasti ongelman, jonka kanssa itsekin painin. Tämä sai hänet vaihtamaan alaa. Jättämään entisen hoitotyönsä ja opiskelemaan muutosvalmentajaksi ja itsemyötätuntoon erikoistuvaksi personal traineriksi ja lyhytterapeutiksi.

Tutustuin Anskuun ensi kertaa vuonna 2014 livenä hänen järjestämänsä blogitapahtuman myötä. Anna-Maria vaikutti onnelliselta, itsevarmalta, menestyvältä ihmiseltä, joka hoiti uran, blogiharrastuksensa ja urheiluharrastuksensa täysillä. Tuo superkaunis, iloinen ja lempeä ihminen oli niin ihana, että halusin tulla samanlaiseksi. En minä tiennyt päällepäin, että hän todellakin teki kaiken täysillä sen myötä, että uupui ja joutui pysähtymään ja miettimään elämänsä uusiksi.

Mitä olen nyt seurannut Anskun elämää, olen taas pisteessä, kun haluan tulla samanlaiseksi. Hän ulkoilee, joogaa, ohjaa ihmisiä lempeämpään elämään ja on aina erittäin sydämellinen ja iloinen. Hän on selkeästi oppinut päästämään täydellisyyden tavoittelusta ja suorittamisesta irti ja osaa nauttia perheestään, vapaa-ajastaan yhtä lailla kuin työstään. Anna-Maria on miehensä kanssa perustanut uuden yrityksen Kasain, joka tarjoaa ensi viikolla alkavaa verkkokurssia Enemmän rentoutta, vähemmän suorittamista sellaisten ihmisten kuin minä avuksi, joilla suorittaminen jää päälle. Kurssi kestää 6 viikkoa ja on nyt tarjouksessa hintaan 39 euroa. Se sisältää tekstejä, audioita, videoita sekä pieniä harjoituksia. Mukana on myös yhteisiä livejä jolloin pääsee vuorovaikutukseen muiden kurssilaisten sekä valmentajan kanssa.

Voita paikka mukaan Enemmän rentoutta, vähemmän suorittamista-kurssille!

Minä siis toivon, että Anskun (olen oppinut tuntemaan hänet sillä lempinimellä ja hänen läsnäolonsa on niin vahvaa, että tuntuu etten voi käyttää koko nimeä) opein osaan pitää vapaapäiviä. Tai ottaa hetken sille mielen hyvinvoinnille kaiken myllerryksen keskellä. Ennen kaikkea toivon, että opin enemmän arvostamaan itseäni ja tekemisiäni. Siis itsemyötätuntoa.

Minusta usein ajatellaan, että arvostelen myös toisia, jos he eivät suorita koko ajan, mutta tämä on aivan väärä luulo – minä koen hyvin usein, että kaikki muut tekevät paremmin kuin minä ja ovat supertyyppejä. Miksi itse epäonnistun? Haluan oppia oikeasti pysähtymään, näkemään kaiken hyvän ympärilläni ja näkemään sen, että minussakin on hyviä asioita ja onnistun. Äitini sanoi minulle puhelimessa muutama päivä sitten, kun koin täydellisen romahduspäivän, että pää pystyyn ja uusia haasteita kohti, sähän olet saanut aikaan vaikka mitä! NO MITÄ MUKA? Mä en saa ikinä aikaan mitään ja olen huono kaikessa vastasin.

Sitä itsemyötätunnon oppimista varten tarvitsen apua. Tuntuu hullulta sanoa ääneen, että tarvitsen apua. Minä. Mutta kyllä. Anna-Maria toteaakin nettisivuillaan, ettei suorittaminen todennäköisesti katoa täysin, mutta sitä oppii hallitsemaan niin, että itsetunto paranee ja elämänilo kasvaa. Kuulostaa juuri siltä reseptiltä, mitä minä tarvitsen. Ja Anskun pitämään kädestä ja ohjaamaan minua siihen suuntaan, kun en selvästi osaa yksin.

Jos tunnistat nämä tunteet, päässä pyörivät ruuhkavuodet, itsensä väheksymisen, rentoutumisen mahdottomuuden ja muut kuvaamani jutut, lähde ihmeessä mukaan kurssille. Täältä pääset ostamaan kurssin tarjoushintaan, kurssi alkaa ensi perjantaina 16.4.21.

Ja tiedättekö mitä muuta ihanaa! Kahdelle teistä saan vielä arpoa paikan kurssille! Ajattelin tehdä niin, että arvon yhden voittajan Instagrammin puolella ja yhden täällä blogissa. Arvonta on auki 14.4.21 klo 12 asti. Osallistua voit toki sekä blogissa että IG:n puolella (@optimismia_katja) ja tuplaat mahdollisuutesi.

Arvonta suoritettu, onni suosi nimimerkkejä Susanna ja Marjo! Teille olen laittanut sähköpostia!

Onnea arvontaan ja kohti parempaa arkea sekä itsemyötätuntoa! Lempeätä sunnuntain jatkoa!

HEI! Ansku kertoi, että näkemiensä kommenttien myötä Instassa ja blogissa ajatteli, että onpa paljon ihmisiä, jotka kaipaisivat tällaista tukea. Siispä hän sanoi, että voin tarjota kurssin teille superedulliseen hintaan 39 euroa! Tästä klikkaamalla pääset suoraan tarjoushintaan!!