Tulvien aikaan – mikä vuodenaika nyt on?

Sain joitakin päiviä sitten viestin Instagrammissa, jossa kiiteltiin ideaa Teeleidin kuukausittaisesta lähetyksestä ja todettiin, että se olisi kiva lahja esimerkiksi opettajalle, kun heidän muistamisensa on kohta edessä. Heräsin tuon viestin myötä itsekin ajatukseen – no niinpä on, kouluthan (ja sen myötä eskari) loppuvat kahden päivän kuluttua! Olen elänyt jossain elokuussa, kun hommat alkoivat kuin alusta pyöriä pari viikkoa sitten. Ei mutta nyt onkin toukokuu! Ja toiset puhuvat lomasta! Minusta tuntuu, että olin kevään vähän kuin toinen jalka lomalla koko ajan lasten ollessa kotona. Nyt kun palasivat hoitoon, olen päässyt taas kaikkiin hommiin paremmin kiinni. Mikä, alkaako nyt kesäloma jollain? Eikö olekaan elokuu? Käsi ylös, kenellä on mennyt vähän vuodekierto sekaisin?

Kun pandemia alkoi

Tiedätte, että kun pandemia alkoi, olimme Kuusamossa ja olin odottanut todella paljon taas sitä rauhaisaa perheen yhdessä tekemistä. Sitähän sitä monesti perhelomilta odotetaan, ettei kukaan höösää töitä eikä harrastuksiin ole kiire, vaan ollaan vaan. Syödään kaikki ateriat yhdessä, saunotaan iltaisin ja nautitaan loputtomasti ulkoilusta. Eipä arvattu siellä, että edessä olisi kuukausia yhdessäoloa – emme ole tuon viikon jälkeen käyneet vielä muissa kaupungeissa (no kahdesti kyllä metsäretkellä), eikä meillä käy edelleenkään kaverit sisällä tai meidän lapset muilla. Tästä keväästä jää paljon hyvääkin käteen, kyllä yhteinen aika on ollut todella erityistä ja arvokasta.

Paluu harrastuksiin pandemian jälkeen

No tämäkin sitten! Harrastuksethan alkavat perinteisesti syksyllä. Mutta nyt käykin niin, että ensi viikolla starttaa uudelleen kevään tauolla ollut esikoisen parkour ja kuopuksen temppukerho. Koska ne ovat kevään korvaavia kertoja ja olimme jo ajatelleet, että maksu meni ja sille ei voi mitään, voi olla, että auringon paistaessa ei tule lähdettyä sisäharrastuksiin. Mutta ei oteta niistä paineita, mennään jos siltä tuntuu. Jotenkin kaikessa on kevään myötä ihmeellisesti rennompi ote. Uskon, että kevät on jotenkin muuttanut itseäni. On ollut aikaa miettiä. Ensi viikolla alkaa myös urheilukoulu ja oli todella kiva, että sen ikähaitari on 4-7 vuotta. Sain siis tytöt samaan ryhmään, kentällä jaetaan lapsia vain ikäryhmittäin pienempiin ryhmiin. Aika paljon mielekkäämpää viedä molemmat yhtä aikaa johonkin kesäharrastukseen! Sen sijaan uimaleiri, johon olimme kesäkuulle ilmoittautuneet ei toteudu, sillä uimahallia ei saanut kuulemma käyttää leiriin vaikka se muuten aukeaakin. Hammashoitolasta on tullut soittoja ja molemmille lapsille ajat, kaikki on vähän kuin… elokuussa!

Mitä tehdä kesällä korona-aikaan? Uskaltaako mennä mummilaan?

Tämä asia onkin meillä ihan täysin auki. Olen tehnyt yhden pienen varauksen Ähtäriin heinäkuulle, mutta kesäkuu menee vielä hoito/työhommissa, kotona harrastuksissa. Suurin kysymys on ollut mummila. Olemme olleet Jyväskylässä todella usein ja lapset ovat olleet siellä keskenäänkin. Tänä vuonna sellaisia kertoja, että olisimme olleet koko perhe mummilassa ja isovanhemmat vielä kotona, on pyöreät 0. Tammikuussa tytöt olivat Jyväskylässä muutaman päivän kaksin, maaliskuussa yövyimme tyhjässä mummilassa yhden yön matkalla Kuusamoon ja vanhempani olivat mm. helmikuussa Tampereella meillä yötä. Mutta koskaan, lukuun ottamatta ulkomailla asuttuja vuosia ei ole mennyt viittä kuukautta, ettemme olisi olleet porukalla vanhemmillani. Ei ole tullut pakattua kenenkään vaatteita maaliskuun 12.päivän jälkeen. Se on outoa, kun yleensä reissaamme aika paljonkin.

Milloin uskaltaa mennä? Niin, siinäpä se. Emme ole avanneet piiriämme kuin eskarin ja tarhan myötä, mutta sehän on jo valtava määrä kontakteja se. Vanhempani ovat sanoneet, että saa tulla, jossain vaiheessa ns. riski on vain otettava. En sitten tiedä millainen riski se on, vanhempani eivät ole riskiryhmää, me tönötämme miehen kanssa suht tiiviisti kotona ja on puhuttu, etteivät lapset niin rajusti tautia levittäisi. Silti mietityttää mennäkö, mutta yllättävän rauhallinen tilanne on ollut ainakin vielä!

Tulvat ja myöhästynyt kesä

Meillä alkaa omenapuu työntää ensimmäisiä kukkiaan nyt esiin. Parina edellisenä vuotena kukat ovat jo poissa tähän aikaan. Ensimmäistä kertaa ikinä palellutin myös kesäkukkani, yleensä tuo samainen lajike on kestänyt äitienpäivän jälkeen ulkona. Kevät on ollut monella tapaa poikkeuksellinen. Eilen oli ihana lämmin päivä, joka tuntui saavan kaikki sekaisin. Esikoinen rallatteli menemään sano KOO, sano EE jne. SE ON KESÄ! Niin on, nyt se tuntuu vihdoin olevan täällä. Pohjoisessa sulaa valtavat lumimassat (sitä lunta oli todella paljon!) ja odotellaan tulvia. Toivottavasti menee mahdollisimman pienillä vahingoilla ohi!

Mitä minä odotan kesältä? En oikeasti osaa sanoa, koska en oikein ymmärrä mikä vuodenaika nyt on. Perheaikaa, terveyttä ja lämpöä. Niitä iloisia hetkiä, joita näissä kuvissakin on. Kuvissa, joissa oli minusta ihana tunnelma, mutten ole uskaltanut julkaista ennen kuin on varma, etten rohkaise ketään matkustamaan keväthangille. Nyt ei ole enää hankia ja tähän sekavaan mikä maa mikä valuutta mikä vuodenaika-oloon sopivat ihan väärän ajan kuvatkin, vai mitä? :D

Miten siellä? Tuntuuko ihan toukokuun lopulta vai oletteko yhtä pihalla kuin minä? Onko siellä valmistujaisjuhlia tiedossa viikonloppuna, miten meinasitte viettää näin poikkeusaikana?

P.S. Kiitos ihanista kommenteista liittyen Teeleidin arvontaan! Vähänkö niistä tuli hyvä mieli, paikka on monelle tuttu ja tärkeä! Anne on tehnyt upeaa työtä luotsatessaan Teeleidiä. Arpaonni potkaisi Olgaa blogin puolella, olen laittanut sinulle sähköpostia! Kiitos kun osallistuitte ja jaoitte mietteitänne!

Tampereen kaunein pyöräreitti?

Onkohan tästä nyt ihan noloa kirjoittaa? Onko reitti kaikille ihan itsestäänselvyys ja pyöräilty ja juostu moneen kertaan? Ehkäpä, mutta 19 Tampere-vuoden jälkeen en ollut itse kokenut upean kaunista Pyhäjärven pyöräreittiä. Miksi? No, en pyöräile koskaan ns. huvikseni tai treenatakseni, vaan pyöräilen aina vain hyötymatkoja. Miehellä ei jalka kestä vieläkään juoksua (on kärsinyt pitkään polven kipuilusta, mutta pyörälyä se kestää). Siitä se ajatus sitten lähti!

Rajasalmensilta+pyöräily+maisema

19 vuotta yhdessä, 19 vuotta Tampereella, ensimmäinen pyörälenkki

Emme siis ole koskaan käyneet yhdessä kunnon pyörälenkillä. Eilen meidän piti olla koko perheen Kyproksen koneessa, mutta olimmekin Tampereella. Lapset hoidossa ja miehellä lomautuspäivä. Meillä 19 vuotispäivä. Mietin, miten sitä juhlistaisimme ja ehdotin, että mennään pyöräilemään. Olen itse arka lähtemään Pyhäjärven ympäri, sillä olen varma, että eksyisin matkalla. Mutta ajattelin, että miehelle reitti on tuttu ja päästään helposti. No, itse asiassa poljimme sellaista reittiä, että se oli hänellekin uusi ja jouduimme turvaamaan naviin. Pistäydyimme Pirkkalassa viemässä lastenvaatteita ja näin teimme pienen koukeron reittiin, mutta muuten meni näppärästi parilla navigointipysäytyksellä.

Pyhäjärven reitti – kolme eri kuntaa matkalla

Niin, oikeastaanhan ei voida ehkä puhua Tampereen upeimmasta pyöräreitistä, vaan ehkä kehua koko Pirkanmaata. Reittihän kulkee myös Pirkkalan ja Nokian puolella, joten ehdimme olla kolmen eri kunnan alueella. Lähdimme ensin kohti Pirkkalaa, josta reitti jatkui Nokialla ja Rajasalmen sillalle, joka on huikean kaunis paikka. Niin monesti siitä vain päästänyt autolla läpi, mutten koskaan pyörällä tai jalan ihaillen maisemia! Pikkuhiljaa suuntasimme Villilään poluille, jotka olivat paikka paikoin aika kapeita ja maastopyörän vaativia. Mies on aiemmin pyöräillyt reittiä vain maantiepyörällä asfalttia suosien, nyt oli ensi kosketus polkureittiin. Oli valtavan kaunista! Miten upeita maisemia Tampereella onkaan!

Kohti Pispalaa ja Pyynikin mäkiä

Villilästä matka jatkui kohti Pispalaa ja tuttuja entisiä kotimaisemia, joita tuli valtavasti koiran kanssa talsittua. Siinäkin saa ajaa pitkän matkaa rannassa, kun päästelee rantaraittia Pispalasta ja Tahmelasta kohti Pyynikkiä. Siellä odottaakin ihanat ylämäet reitin päätteeksi! Pyynikillä oli pakko ottaa maisematauko, jonka jälkeen ajoimme Pyynikin kesäteatterin ohi ja suuntasimme Laukontorille, josta nappasimme Sanna’s Cafesta salaatit matkaamme. 33 kilometrin kohdalla totesimme molemmat, että homman kruunaisi hyvät salaatit. Ja se toteutettiin! Sanna’s Cafe oli aiemmin vakkaripaikkoja, jossa

Pyöräilykipinä syttyi

39 kilometriä myöhemmin olimme kotona ja nautimme auringossa salaatit. Sanoin miehelle, että mihin poljettaisiin huomenna. No, ei mihinkään kun on työpäivä ja illalla ei pääse kaksin, mutta miten kivaa olikaan! Uudet maisemat piristävät aina ja oli ihanaa urheilla kaksin. Pyöräily, joka minusta on ollut hurjan tylsää ei ollutkaan ollenkaan tylsää kaksin ja jutellen. Voi milloinkohan päästään taas! Juosta voi musiikin kanssa hyvin yksinkin, mutta pyöräillessä en uskalla kyllä kuunnella musaa. Siksi seura oli niin kiva! Ja nyt uskaltaisin ehkä lähteä yksinkin taittamaan tuota reittiä, kun tiedän miten se kulkee. On siellä matkalla ajoittain Pyhä-kylttejä, mutta aika ujosti, en kyllä ehkä niillä pääsisi reittiä ympäri.

Oli siis niin meidän näköinen juhlapäivä! Nyt sitten 20. vuotta yhdessä aloittelemme, niin Tampereen kuin miehen kanssa. Mitäköhän siistiä täältä seuraavaksi löydämme?

Ja hei mun pyörä! Se keräsi eilen Instagrammissa kommentteja, selkeästi uusia seuraajia kehissä. Sehän oli yksi miehen projekteista, joka on nyt ajossa toista kesää. Täällä lisää pyörästä ja sen tuunaamisesta!

Ja kierroksesta innostuneille, kurkatkaa tämä linkki, siellä on hyvät kartat ja ohjeet reitille! Tervetuloa pyöräilemään Manseen!

Onko Pyhäjärven kierros sinulle tuttu? Mikä on omasta mielestäsi paras pyöräreitti Tampereella tai sen lähistöllä? Tai suosikkisi kotikaupungissa, voihan sitä pyöräillä muuallakin kesän aikana!

Tarina uuden bannerin takana

Olette ehkä huomanneet, että blogissani on ollut pari päivää uusi banneri. Olen halunnut jo melkein kahden vuoden ajan sen uudistaa, mutta en ole osannut. Joskus kun asiasta juttelin toisen bloggarin kanssa, hän sanoi ettei bannerilla ole niin merkitystä. Mutta itse koin sen vähän kuin käyntikortiksi, ärsytti kun bannerissa luki muun muassa kotiäitiys, enkä ole pitkään aikaan ollut enää kotiäiti. Mutta taidot uusia se olivat aika nollissa. Pelkkä teksti? Kuva? Valokuva? Piirretty kuva? Pitäisikö siitä jotenkin näky perhe? Kypsyttelin ajatusta ja kyselin Instagrammissa mielipidettänne. Siellä myös huutelin, tiedättekö ketään, kuka osaisi tehdä nettisivuja ja uudistaa bannerini.

Bloggaajakollega tuli avuksi

Sain muutamia ehdotuksia nimistä, mutta tarjousta pyysin vain Hannamarialta, joka huikkasi IGssa, että homma sujuisi. Oli jotenkin helpompi palkata hommaan tuttu ihminen ja luotin, että hän tosiaan osaa homman. Osasi paremmin kuin uskalsin arvatakaan! Lopulta päädyin kahteen kuvaan bannerissa, toinen, jossa näkyy sadetta ja Tampereen punatiiltä on otettu vuoden 2019 vappuna ja toinen muutama viikko sitten. Koin, että nämä kuvat yhdistettynä kertovat hetkessä blogistani ihan hirveästi: että täällä on perhe-elämää, on sitä aurinkoa mutta on niitä arjen varjojakin eli sadetta. Ja pörrätään Mansessa, sen punatiilet ovat niin tunnistettavia, että halusin nekin saada kuvaan. Ja Uhanan mekko oli tärkeä sekin, yksi lempimerkkejä ja paikallisia sellaisia. Sain mielestäni ison tarinan yhteen kuvaan.

Toimitin Hannamarialle pari kuvaa, toivetta fontista ja tekstistä ja hän yhdisteli kuvat hienommin kuin osasin olettakaan. Sain 8 erilaista ehdotusta häneltä, joista yksi oli ylitse muiden, myös perheeni mielestä, joka katseli vaihtoehdot läpi. Meni siis helpolla tämä homma ja hyvin sujuvasti yhteistyö!

Oli jotenkin todella piristävää uusia ilmettä, kun siitä on niin kauan haaveillut. Oli todella ihanaa palkata hommaan joku osaava, tuli niin hyvä mieli sekä lopputuloksesta että siitä, kun voi tarjota pienenkin työn toiselle. Nettisivut yritykselle ovat edelleen harkinnassa, olisivat tosi tärkeä käyntikortti, mutta aika paljon suurempi summa uppoaisi niihin. Mietitään!

Ja hei – miltä tuntuu tuo teksti jo vuodesta 2012. On tätä kauan väännetty ja lähes päivittäin, huih mikä määrä tekstejä!

Mitä tykkäätte? Huomasitteko jo uuden bannerin? Aukesiko siitä tarinat?

P.S. Huomiseen asti ehtii hypätä mukaan Teeleidin ihanaan arvontaan täällä!