Ilo irti pakkasesta – Disney-fanien jäälyhdyt

A whole new world
A new fantastic point of view
No one to tell us, ”No”
Or where to go
Or say we’re only dreaming
A whole new world
A dazzling place I never knew
But when I’m way up here
It’s crystal clear
That now I’m in a whole new world with you

Kutsukaa höperöksi, mutta silläkin uhalla julistan taas tätä rakkautani Disney-juttuihin. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta usein juoksulenkillä kuuntelen Disney-biisejä (englanniksi toki) ja rakastan kaikkea Disneyyn liittyvää. Hiihtelen kotona Minni-yöppärissäni, ripustan Samu Sirkkaa kuuseen ja osaan ulkoa kaikki leffat. Ainakin melkein. Ja ovathan isolla rahalla sekä taidolla tehdyt biisit kerta kaikkiaan upeita! Nyt saan fiilistellä ”luvalla”, kun lapseni ovat myös innostuneet Disneyn hahmoista.

Ilo irti pakkasesta – tee jäälyhty

Jäälyhtyjähän näkyy nyt paljon sosiaalisessa mediassa ja mekin olemme joskus niitä tehneet. Inspiroiduin tästä vanhasta postauksestani niin, että kun oli luvattu pakkasyötä, päätimme tehdä lyhdyt pihaan. Disneyt toki. Leikkasimme lasten vanhoista Prinsessa-lehdistä eri prinsessojen kuvia koristeeksi ja lopputulos oli kiva, pari kuvaa vähän lepattaa, mutta ei se haittaa, ilahduttavat meitä pihalla kuitenkin ja tytöt olivat hyvin haltioissaan niistä!

Miten tehdä jäälyhty? Tai Disney-jäälyhty?

Leikkaa värityskirjasta tai lehdestä haluamasi kuvat ja kiinnitä ne ämpärin reunaan parilla teipinpalalla, suht löyhästi että vesi pääsee joka puolelle ja kuvat irtoavat jäädytyksen jälkeen ämpäristä. Laitoimme yhden palan alareunaan ja toisen yläreunaan. Kuvat tulee teipata ylösalaisin, jotta kipatessa ovat sitten oikeinpäin.

Täytä ämpäri vedellä, ei ihan piripintaan mutta melkein. Sitten vain ulos odottelemaan, itse oikaisin kuvia vielä hetken päästä pihalla, kun meinasivat lepattaa runttuun. Jäälyhty on valmis, kun ilmakuplat ämpärissä ovat n. 2 cm päässä pinnasta. Meillä kesti 14 tuntia lyhtyjen jäädytys, toissayönä taisi olla pakkasta maksimissaan 15 astetta. Kolmenkympin keleillä voi kyllä olla, että yö on aivan liikaa jäädytykseen.

Nostimme ämpärit jäädytyksen jälkeen sisälle noin kolmeksi minuutiksi, jolloin reuna irtoaa hyvin. Sitten vain kippaus ylösalaisin pihalle ja reikä täytyy hajottaa jollain, jotta sinne saa kynttilän sisälle. Aika helppoa, halpaa ja hauskaa puuhaa vai mitä sanotte?

Kenellä on tehty jäälyhtyjä? Oletko koristellut niitä jotenkin?

P.S. En asetellut tarkoituksella, mutta eikö katsokin Hirviö rakastuneesti Bellen kuvaa tuossa tokavikassa kuvassa? :D Nyt lähden tästä leikkimään taas tai jotain… Viikonloppuja!

Hahmot yössä – uskotko kummituksiin?

Minä lähtökohtaisesti en usko, vaikka en kyllä ole mikään yksinolemisen ja pimeyden fani. Joku siinä pelottaa vielä aikuisenakin, joten hyvin ymmärrän välillä kuopuksen pelkoa jäädä yksin pimeään ja valoa pitää iltaisin kajastaa monesta paikasta. Pimeydessä alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Minä ahmaisin vuoden alussa kirjan, jossa puhuttiin aika paljon kummituksista ja luin sitä pääsääntöisesti iltaisin hämärässä, miehen jo monesti alkaessa nukkumaan. Sanoin parina iltana, ettei tätä pitäisi lukea ennen nukahtamista ja mies hymähti, että olen tässä ihan vieressä. Siis kyllä, näin ihon alle pelottelemaan tämä kirja meni. Ja oli samalla niin koukuttava, että pakko kertoa siitä teillekin!

Tess Gerritsen – Hahmot yössä

Tess Gerritsenin kirjoista olen kahlannut läpi useita, mutta erityisesti mieleen on jäänyt Rizzoli & Isles-sarja, josta tehtiin myös televisiosarja. Mukaansatempaavia teoksia, raakojakin, mutta juuri sellaisia dekkareita, joita itse rakastan ja ahmin kerta istumalta. Gerritsen on kirjoittanut jo yli 30 vuotta ja hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle.

Hahmot yössä on Gerritsenin uusin teos ja kertoo Avasta, joka muuttaa vuokralle suureen taloon ja jättää kotikaupungin taakseen koettuaan tragedian. Talossa kerrotaan kummittelevan, mutta Ava ei pelkää sitä, vaan asettuu vuokrataloon kissansa kanssa. Öisin alkaakin sitten tapahtua erilaisia asioita ja läheisestä järvestä löytyy naisen ruumis. Ava käyttää paljon alkoholia tukahduttaakseen tuskansa tragediastaan ja epäilee, ovatko tapahtumat kenties viinin aiheuttamia. Sitä epäilee ensimmäisenä kyllä lukijakin.

Kirja on heti ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen niin otteessaan pitelevä, että sitä oli vaikeaa laskea käsistään. Oli pakko päästä illalla taas ahmimaan Avan ja kummituksen juttuja – vaikka eihän se voi olla mikään kummitus! Eihän! Hoin miehelle koko ajan, että tähän on joku selitys, kirja ei voi oikeasti kertoa kummituksista ja päättyä niin, että se tosiaan oli joku haamu, joka sai kaiken aikaan.

Kummitustarinat heräävät henkiin

Vähän huvitti omakin suhtautuminen kirjaan, kun luin sitä pariin otteeseen suorastaan kylmä hiki otsalla ja mietin, että tämä on ihan parasta – lukea yksin pimeässä yövalon loisteessa samalla kun muut nukkuvat. Silloin kirjan kummitustarinat tuntuivat heräävän henkiin ja oikeasti välillä pelotti ja jännitti. Omakin mielikuvitus on suhteellisen vilkas ja kyllä, tietenkin näin sitten uniakin tästä kirjasta.

Mikään mestariteos ei sinällään ole kyseessä, että välillä juoni ontui ja mutkat vedettiin suoriksi, mutta rakastan niin sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, etten antanut haitata. Nyt kun pakkanen ratisee ihanasti pihalla, on niin oikea hetki käpertyä peiton alle kirjan kanssa vai mitä? Tänään luin lehdestä ilouutisen siitä, että kirjastot avautuvat muutenkin kuin varauksille. Ihanaa! Meillä nimittäin on jatkettu automaattisesti Tampereella kirjojen lainausaikaa ja näin ollen esimerkiksi varausjonot eivät liiku. 10 kirjaa odottaa varauksessa, innolla tarttuisin jo seuraavaan!

Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Mitä pidit siitä? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

*sisältää mainoslinkin

Joulukuun asut arvontoineen!

Tammikuukin on ehtinyt melkein puoliväliin kiireissä, ulkoillessa (sunnuntaina likat olivat rinteessä, hiihtämässä ja luistelemassa ja eilen alkoi laskettelu/lautailukoulu) sekä pähkätessä, jatkaako näitä asuäänestyksiä ja arvontoja. Ihan hirveästi ei jotenkaan nykyään kerry asukuvia, kun menen pääasiassa urheilukamoissa. Tai itse asiassa niitä on julkaisematta jopa marraskuulta asti, mutten tykkää niistä niin jäävät ns. pöytälaatikkoon. Muun muassa pudonneet hiukset ovat olleet yllättävän kova paikka itselleni kuvissa. Joulukuu oli vielä niin täynnä kaikkea, ettei sitten ehtinyt keksiä aihetta asujen ympärille tekstiksi ja siksi jäi monesti julkaisematta koko kuvat.

Mutta nyt, kun kivut infuusiosta vievät kaiken huomion, enkä oikein pysty vielä tekemään postauksia, jotka vaatisivat kuvaamista tai enemmän tekstin miettimistä, päätin että tällä mennään – olette kuitenkin tykänneet ja toivon tämän piristävän jonkun teistä arkea!

Joulukuun asut: neljä erilaista mekkoa/hametta

Yllätyin, että kaikki julkaisemani asut ovat hameita tai mekkoja, sillä pääasiallisesti vietän aikaa pyjama/toppa/juoksuhousuissa! Sitten kun johonkin lähdetään niin mukava mekko päälle, se on selkeästi ollut joulukuun teema.

Tässä siis neljä asua, jotka ehdin joulukuussa julkaista! Huikkaa suosikkisi ja voit voittaa kuvassa näkyvän paketin, jossa on mukana hiuspohjan kuorinta, hiusnaamio sekä vihreää teetä! Arvonta on auki aina 15.1.21 klo 12 asti!

Lisäksi olisi kivaa kuulla äänestyksen lisäksi kommenteissa, onko teiltä jo kerätty joulu pois kodista? Minä luovutin viikonloppuna ja kuusi meni pakettiin, kyllä me sitä kaikki neljä haikailimme. Onko teillä nuuttihommat perinteenä ja kuusi lähtee huomenna?

Mutta pidemmittä puheitta lähden tankkaamaan lisää särkylääkettä ja toivotan kaikille kivaa päivää sekä tsemppiä lumipyryyn, olkaa varovaisia! Ja onnea arvontaan! Palaan pidemmillä teksteillä kun saan oloni vähän tasoittumaan, yö meni säryissä täristessä ja särkylääkettä popsien.