Kesälomat varataan nyt! Kokemuksia perhehotelleista ja tämän kesän valintamme.

Kurja talvi, alkanut vuosi ja ennen kaikkea Matkamessut tarjouksineen ovat selkeästi saaneet ihmiset miettimään kesälomaa. Olen saanut paljon kyselyitä, mitä tykkäsimme mistäkin hotellista, joten ajattelin koota kokemuksia tähän samaan postaukseen. Minulla kyllä lapset ovat muuttaneet hurjasti omaa lomailua – siinä missä ennen saatoimme varata kesäloman reissun viikonkin varoajalla, nykyään sitä suunnittelee pitkään ennakkoon harrastusten, koulujen lomien ja lasten kesäkerhojen mukaan. Lisäksi oli ihan älytön ajatus, että menisi samaan lomakohteeseen uudelleen, ei ei, maailmassa on liian paljon näkemättä! Ja nyt pienten lasten kanssa minusta on ihanaa, jos lomasta tippuu tietty suorittaminen pois, kun uudesta paikasta täytyy nähdä kaikki. Lapset odottavat uimista, uimista ja jätskiä. Äiti juoksulenkkejä rannalla, lämpöä ja hyvää ruokaa. Niinpä päädyimme tänä kesänä kohteeseen, missä olemme olleet jo useasti aiemminkin – Kyprokselle.

Kypros on minusta ihana. Siellä on toukokuussa yleensä (ilmastostahan ei nykyään tiedä mitään!) kohtalaisen lämmin. On paljon tekemistä, on meriretkiä, tanssivia vesiä, huvipuisto, Euroopan suurin vesipuisto. Ihana viinitila (tai moniakin). On historiallisia kaupunkeja kuten Limassol tai Nicosia (tuossa Nicosian postauksessa enemmänkin rantoja ja kaupunkeja!) ja hyvässä kunnossa olevat tiet, jos haluaa autoilla. On tuttu pyöräretkien vetäjä/vuokraamo, josta mies haluaa ehdottomasti vuokrata pyörän. On luontoa ja löysimme ihanan puutarhankin autoillessamme. On hyvää ruokaa, on kaikkea mitä kaipaan. Olen oppinut Kyproksella uimaan 1980-luvulla, ollut miss märkä t-paita kisassa Nissi Beachilla parikymppisenä (APUA! :D) ja nyt olemme olleet siellä perheenä vuosina 2017 sekä 2018. Koska olen itse entinen TUIlainen, olemme jotenkin automaattisesti valinneet heidän konseptin, mutta nyt oli Tjärellä niin ohittamatton tarjous, että päädyimme kokeilemaan heidän perhehotelliaan ensi kertaa. Mies oli myyty, kun iskin kuvan uima-altaasta jossa on radat. Ilmeensä kirkastui innostuksesta! Sandy Bay Beachin seuraavat kolme kuvaa ovat Tjäreborgin sivuilta.

Kyproksella olemme olleet Protaraksessa Nausicaassa sekä Nissi Beachilla Aeneaksessa. Näistä jälkimmäinen oli upeampi hotelli ja ranta ihan mieletön, mutta ensimmäisessä oli ehdottomasti paremmat ruoat ja rauhallisempaa. Sen sijaan Nausicaan altaat eivät olleet pienten kanssa parhaat mahdolliset, mies nautti taas suuresti kun hotellista pystyi hyppäämään suoraan mereen uimaan.

Kahdesti olemme olleet Kreetan Caldera Beachissa, jossa olimme niin viime kesänä kuin neljä vuotta sitten vauvan ja kolmevuotiaan kanssa. Täytyy sanoa, että sen hotellin ruoan taso on ihan eri kuin Kyproksella! Kaksi viikkoa all inclusivella tökki tuolla Kreetan hotellissa, nyt emme Tjären pakettiin sitä enää ottaneetkaan. Itse hotelli on ihan kiva, altaat hyvät ja kerhotilat toimivat, mutta ruoalla on aika suuri merkitys! Auton olemme vuokranneet ihan joka paikassa useammaksi päiväksi ja hyvin on löytyneet turvaistuimet niin Kyprokselta kuin Kreetalta. Autoa ei tarvinnut edes itse siivota, kun enterorokossa ollut esikoinen oksensi sinne Kyproksella. Huh!

Linkkejä klikkailemalla pääsette siis kurkkimaan useampia postauksia niin Kreetalta kuin Kyprokselta, jos ne ovat vaihtoehtoina lomalle. Kuinka moni suunnittelee juuri nyt kesälomaa tai onko joku jo varattu? Onko tuttuja hotelleja, oliko vinkeistä apua? Joskus reissussa ollessa mietin, etten enää lähde, sillä yhdellä lomalla saimme kaikki kolme naispuolista rajut enterorokot ja irroteltiin kyntemme. On oksennettu reissuilla ja viime kesänä puolet lomasta meni ravaamiseen sairaalassa ja miehen leikkauksessa. Mutta aina on ollut todella kivaakin, aina on nautittu ja kai sitten jääty plussan puolelle.

Kesää odotellessa! Tuliko matkakuume?

Miten voi sattua näin paljon?

Maanantaita ihmiset! Täällä kävelen kuin ankka, jalat ja pakarat ovat täysin tulessa, lapojen väliin sattuu kamalasti ja portaat ovat tuskaa. Että mitäkö olen tehnyt? Käytiin miehen kanssa lauantaina Megatreeneissä Pirkkahallilla. Koko päivän kestäneessä tapahtumassa olisi ollut vaikka minkälaista jumppaa tarjolla, me osallistuimme iltapäivällä Kipan ja Nikon vetämään bodyattackiin sekä Nanna Karalahden kehonpainotreeniin. Ja eilisen sekä tämän aamun olen miettinyt, olenko ikinä harrastanut mitään liikuntaa, sattuu niin paljon.

Bodyattack sisältää aikamoisen määrän hyppyjä; askelkyykkyhyppyjä, kerähyppyjä, lumilautahyppyjä, haarahyppyjä, juoksua ja taas hyppyjä. Kävin ennen useamman kerran viikossa kyseisellä tunnilla, mutta nyt on ollut pitkä tauko. Juokseminen ottaa ihan eri paikkoihin kuin räjähtävät hypyt, sen huomaan. Päälle vedetty kehonpainotreenit oli sekin todella paljon hyppyjä. Lopussa oli kahden minuutin burpee-setti, joka ryydytti totaalisesti. Jalat ovat niin kipeät ja puhki, ettei ikinä!

Tuon kehonpainotreenin voisi tehdä hyvin vaikka kotipihassakin. Siinä tehtiin yhtä liikettä 18 sekuntia, samanlainen palautus ja seuraava liike. Oli burpeeta, askelkyykkyhyppyä, hyppynaruhyppyä ja muita yksinkertaisia liikkeitä. Ja hauskaa oli, vaikka tuntuukin pahasti nahoissa. Megatreenit olivat GoGo-kuntosalin yksi juhlanumero, kun juhlivat 30v juhlia. Ja edelleen vetäjissä on ohjaajia, joita on ollut silloin alkujaankin!

Kyllä täytyy sanoa, että jumppapirkko minussa heräsi taas. Täytyisi mennä useammin jumppiin, juoksu on ajankäytöllisesti niin helppoa, että tulee usein valittua se. Voi mennä mihin vuorokauden aikaan vain ja lähteä heti kotiovelta. Ja kuinka hauskaa oli hikoilla miehen kanssa! Vuosi aikaa edellisestä yhteislenkistä, joten tämä teki tosi hyvää. Kunhan lihakset palautuvat, kuinka paljon voi sattua!

Onko ruudun takana muita attack-faneja? Onko ryhmäliikunta oma juttusi?

Olipa ihana salaatti – vain 7 vuoden tauon jälkeen!

Olemme useaan otteeseen miettineet miehen kanssa salaattia, jota kerran teimme. Johon tuli raakaa ruusukaalia ja joka oli tosi herkullista, mutta vähän työlästä sen suhteen, että ruusukaalit piti ”kuoria”, eli irroitella lehti kerrallaan. Ei minun kärsivällisyydelleni sopivaa, mutta niin hyvä oli tuo ohje, että päätin tehdä salaattia uudemmankin kerran mahdollisimman pian. Raaka ruusukaali on täysin eri makuinen kuin kypsä, ei tippaakaan kitkerä, ei haise, vaan todella maistuva! Minä tykkään kyllä kypsistäkin, mutta tiedän että moni karsastaa.

Puhuimme salaatista tällä viikolla ja sanoin, että ohje saattaa löytyä blogistani. Saattaa. Tutkailin ja sieltä löytyi linkki Hesarin sivuille (jossa mielestäni alkuperäinen ohje ei kyllä ollut vaan Eeva Kolun blogissa) ja onneksi äidin tunnareilla pääsimme lukemaankin ohjeen taas. Mies oli tällä kertaa se kärsivällinen ruusukaalin nyppijä ja minä pääsin vain valmiiseen pöytään. Se oli yhtä hyvää kuin edelliselläkin kerralla, joka oli… Arvatkaa milloin? Syksyllä 2012!! Ahhah, ihan heti tehtiin uudestaan. Voi miksi ei, lopputulos oli niin hyvä. Mies paistoi vielä lohta kaveriksi, sillä kohtalaisen kevyt salaatti on ihan sellaisenaan, eli jos siitä haluaa muuta kuin lisäkkeen, kaipaa mielestäni sen kalan tai jonkin kasvislisäkkeen kuten tofun kaverikseen.

Mutta se itse salaatti, kokeilkaapa! Ohje tulee tässä (määrät voi mielestäni laittaa vähän fiilispohjalta):

Ruusukaali-avokadosalaatti

300 g ruusukaaleja
2 kypsää avokado
2 porkkanaa
kourallinen cashew-pähkinöitä

kastike:
1 (luomu)sitruunan kuori
1 1/2 rkl vastapuristettua sitruunamehua
1/2 tl dijon-sinappia
3 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Poista ruusukaaleista kanta ja päällimmäiset lehdet. Nypi ruusukaaleista lehtiä niin paljon kuin saat irti (minusta voi kyllä ihan pilkkoakin, jos ei jaksa nyppiä).

Leikkaa avokado siivuiksi. Kuori porkkana ja leikkaa siitä ohutta nauhaa vaikkapa perunankuorimaveitsellä.

Paahda cashew-pähkinöitä muutama minuutti öljyämättömällä paistinpannulla, kunnes ne alkavat saada hieman väriä.

Tee kastike: sekoita sitruunankuori ja -mehu sekä dijon-sinappi. Kaada sekaan oliiviöljy ohuena nauhana koko ajan kevyesti vaikka haarukalla vatkaten. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita ruusukaali, porkkana, cashew-pähkinät ja kastike. Kääntele lopuksi varovaisesti avokadosiivut joukkoon.

Niin simppeliä, niin hyvää. Ruusukaaleja ei jotenkaan osaa käyttää raakana vai onko itsellesi ihan tuttu juttu? Ja näin me teimme tämä superhyvää salaattia TAAS, vain reilun 7 vuoden tauon jälkeen. Nyt täytyy tsempata, tuo sitruunainen kastike kaalin kanssa on ihan taivaallisen hyvää!

Mikä on oma lempparisalaattisi? Syön niitä lähes aina, joten ideoita otetaan vastaan mielellään!