Kouluportti aukesi viimeisenä päivänä!

Voi sitä riemua eilen! Viimeistä päivää kun lapseni oli vielä kuusivuotias, nappasi isänsä toisen etuhampaan siimalla irti ja siinä se oli. KOULUPORTTI! Ja siis oikeasti en ollut kuullutkaan tällaisesta sanonnasta, kuulin sen joltain seuraajistani. Kiitos siis siitä! Mahtava sanonta!

Aamulla oli kulunut tasan 7 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. En unohda varmaan ikinä sitä hämmennystä ja samalla suurta onnea. En tiennyt lastenhoidosta hölkäsen pöläystä ja ajattelin, ettemme kyllä selviä tästä. Mutta hyvin on selvitty. Kai. Ollaan me!

Seitsemän vuotta sitten mies oli pistänyt minut tarpomaan hankilenkkiä. Oli valtavan korkeat nietokset tuolloin, joskin päivällä jo vähän pehmeät. Upposin polviani myöten hankeen ja kiroilin, viikkoja oli 39+9. Haenko auton ja tulen hakemaan, jos istut tässä odottamassa? No et varmana hae, minähän en kyllä luovuta!

En luovuttanut ja tehokkaan lenkin palkinto alkoi syntyä seuraavana yönä. Samalla kun aamu valkeni, olin kauniin tyttövauvan äiti. Tuijotin miestä, jonka kanssa olimme talsineet 12 vuotta yhdessä. Tuijotin vain hiljaa kun hän istui keinutuolissa selkeästi hyvin jäykin hartioiden jännittäen. Ei meillä ollut kokemusta ollenkaan vauvoista, pelotti käsitellä pientä myttyä ja mietin, että en kyllä opi koskaan sanomaan itseäni äidiksi. Tai miestäni isäksi!

Mutta todellakin opin. Muistan hyvin elävästi kun lapseni täytti 6kk. Silloin hän hymyili levää hymyä päiväunien jälkeen ja kiskoin minua tukasta. Ajattelin, että nyt me tunnemme jo toisiamme. Pahimmasta alkuhämmennyksestä on selvitty.

Ja mihin vuodet juoksevatkaan. Nyt on kouluportti auki ja vuosia kasassa seitsemän. Hän on mielettömän upea, kaunis ja hyvin lempeä tyttö. Niin sosiaalinen ja ystävällinen, että hämmästyn jatkuvasti. Reipas ja rehellinen. Kehitys vuosien 6 ja 7 välissä on ollut järisyttävä ja kavereista on tullut entistä tärkeämpiä eskarin myötä. Se tyttö, joka vuosi sitten hiihtäessä heitti huutamaan väsyessään, hiihti nyt Kuusamossa 1,5 tuntia (äidin moka, vein liian pitkälle lenkille) ja mutisi mennessään itselleen ”et kyllä luovuta, et kyllä luovuta”. Eikä luovuttanut. Nauratti salaa sisälläni, kuka jupisi hangessa samalla tavalla lapsen ollessa vielä siellä sisäpuolella. Sisulla mennään!

Seitsemänvuotiaat ovat mielettömässä iässä. Heillä on hyvin paljon ymmärrystä maailmasta ja asioista, mutta silti vielä suuri kaipuu olla myös vanhempiensa kanssa. He oppivat tällä hetkellä hirveästi asioista. Heidän kanssaan voi jutella ja harrastaa jo vaikka mitä. Eskarista erotessaan ovat valtavan suloinen tyttölauma, kun kaikkia pitää halata.

Synttärijuhlien piti olla vähän erilaiset, tänään ne vietettiin perheen kesken. Kummien lahja, kännykkä saapui juuri ajoissa postissa ja teimme yhdessä kakun. En ollut tehnyt täytekakkua 15 vuoteen ja oikeasti miten hyvä tuli, joskaan ei niin kaunis. Sain itse ihan kiksit onnistumisesta! Pala on noussut kurkkuun kaverien viesteistä puhelimeen ja video-onnitteluista. Toivottavasti päästään vielä jossain välissä juhlimaan.

Miten upea oletkaan esikoistyttöni. Miten paljon oletkaan kasvattanut meitä vanhempia ja opettanut siskollesi. Rakastamme sinua valtavasti. Onnea. <3 Tänään ei ole puhuttanut korona. <3

Miksi minä lähdin ja miksi pyydän, ettet tee samaa virhettä

Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.

Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.

Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.

Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.

Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.

Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.

Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.

Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.

Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!

Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3

Luontoon saa vielä mennä! Tee samalla pieni ekoteko. (sisältää arvonnan)

*kaupallinen yhteistyö SIGG kanssa

Päätin julkaista tämän postauksen vaikka ajat ovat mitä ovat, sillä ulos ei ole vielä kielletty menemästä. Saamme olla aika onnellisia tällä hetkellä siitä, että metsää riittää Suomessa ja sinne voi mennä omalla porukalla ulkoilemaan. Meilläkään ei ole mahdollisuutta lähteä suoraan kotoa metsään, mutta autolla pääsee. Ei tarvitse mennä sinne suosituimpaan luonnonpuistoon, lapsille riittää ihan metsänpätkä mummilan takapihalla. Kävyt ja kivet, niille kiipeily ja happihyppely. Metsässä kuluu helposti tuntikausia.

Olen itse henkeen ja vereen ulkoilmaihminen ja juoksuharrastukseni myötä olen ollut pihalla joka ikinen päivä vuodesta, kelistä viis. Siitä tulee vain niin hyvä olo, ulkoilusta. Ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät luonnon helmassa. Kuuma kaakao tai tee, eväsleivät ja makkarat. Kuuma kasvissosekeitto maistui keskellä metsää ihan järkyttävän hyvältä!

Olimme ajatelleet, että menemme pitkälti lomalla omilla eväillä lähinnä säästösyistä, mutta omat eväät nousivatkin ihan arvoon arvaamattomaan, kun ravintoloissa istuskelu on tällä hetkellä katkolla. Meillä oli matkassa läjä SIGG Finlandin tuotteita, jotka ovat ihan huippulaatuisia. Muistatteko tämän postauksen muutaman vuoden takaa? Nuo pullot ovat edelleen meillä aktiivisessa käytössä, vaihdoin niihin nyt kolme vuoden jälkeen korkit, mutta muuten ovat täysin moitteettoman monen vuoden jälkeen. Ne ovat lapsilla harrastuksissa vesipulloina, rannalla juomapulloina, kuumeessa mehupullona sohvalla ja automatkalla janojuomat ovat niissä. Rakastan sitä, että pulloihin voi luottaa – pienenkin lapsen on niistä helppo juoda, korkki avata ja ne eivät vuoda. Juomapullo valmistetaan Sveitissä yhdestä palasta alumiinia, joka on lähes hajoamaton metalli. Myrkytön ja hajuton pullo päihittää ekologisuudessaan esimerkiksi muovipullon sata nolla, sillä muovijätettä tulee pulloista valtava määrä ja niitä ostetaan tauotta ympäri maailmaa. Nyt kun kontakteja pitäisi välttää, on helppo ottaa oma pullo matkaan ja välttää se kaupassakäynti sekä vesipullon ostaminen. Kuopus ihastui kovasti uuteen SIGG  x Muumi Oursea-pulloonsa, jokaisen sellaisen myynnistä lahjoitetaan 5 euroa Itämeren tukemiseen. Sitä tukee jo paljon jättää se muovipullo ostamatta. Varaosia on pulloihin saatavilla ja näin ne ovat todella pitkäikäisiä ja kuormittavat luontoa vähemmän.

Ihastuin myös meille uusiin tuotteisiin, pinkkimustaan termarimukiini, jossa pihalla on ollut matkassa teetä ja mies totesi omasta kahvimukistaan, ettei hänellä ole koskaan ollut näin hienoa mukia. SIGG kehitti mukeja monta vuotta johtuen korkista ja tekivät tutkimusta siitä, miten korkin saa putsattua. Monissa kansissa maitokahvi jää korkin sisälle eikä sitä saa kunnolla putsattua ja he halusivat ehdottomasti putsaantuvan korkin ja rakensivat sen eri tavalla. Tuloksena on kansi, jonka saa osiin ja osat saa laittaa astianpesukoneeseen ihan kuten terästä olevat mukitkin. Lapsille kulki kaakaot termaripullossa, jonka korkki on supertiivis eikä kaakao päädy repun pohjalle. Uskalsin pitää kameraa ja juomapulloja samassa repussa. Eväsleivät kulkivat eväsrasioissa, jotka on helppo avata ja sulkea.

Mutta se mihin ihastuin totaalisesti oli food jar! Tunnustan, että lämmitin sinne ihan kaupan pakastekeiton. Ruoka säilyy termoksessa tunteja kylmänä tai kuumana ja pohjaan on integroitu ”lautanen”, jonka sisällä on kokoontaittuva lusikka. Kuinka nerokas ja pieneen tilaan mahtuva keksintö! Soppa oli todellakin ihan höyryvän kuumaa, vaikka hiihtokilometrejä oli paljon alla ja pakkastakin useita asteita. Miehen kanssa taivastelimme, ettei kaupan pakastekeitto voi maistua näin hyvältä. Se on se ulkoilmakin. Food jariin voi laittaa yhtä lailla kylmiä juttuja, kuten tuorepuuron tai sitten antaa kaurapuuron hautua siellä tunteja. Mainio keksintö!

Näillä tuotteilla säästää luontoa, rahojaan ja kontakteja, kun syö pihalla eikä mene ravintoloihin. Ja jos aika käy pitkäksi sisällä, lapsille eväsretki on ihanan helppo elämys. Minä olen joskus järjestänyt piknikiä ihan omalle pihalle, lapset rakastavat jo sitäkin! Toivotaan, ettei kieltoa ulkoilusta ja luontoon menemisestä tule, ollaan varovaisia ja mennään metsään omalla porukalla.

Saan arpoa myös yhdelle seuraajalleni vapaavalintaisen juomapullon. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen lempparipullosi, jonka voit käydä etsimässä täältä. Toisen arvan saat, jos hyppäät mukaan myös IGssa tililläni @optimismiakatja. Arvonta on auki aina 28.3.20 klo 12 asti. Onnea matkaan!

Hyviä ulkoiluhetkiä, pidetään huolta toisistamme!