Mitä vitamiineja kannattaa tankata? Ja miksi?

*yhteistyössä Nordic Glow, linkit affiliate-linkkejä

Vitamiiniviidakko. Siihen olen itse eksynyt niin monen monta kertaa. On multivitoja, on rasvoja, eri kirjaimia, magnesiumia, sinkkiä, rautaa ja ties mitä. Mitä ihmettä sitten kenenkin kuuluisi syödä vai tarvitseeko vitamiineja tai lisäravinteita ollenkaan? Saako ihminen monipuolisesta ravinnosta kaiken tarvitsemansa? Mihin koulukuntaan sinä kuulut?

Minä olen aina syönyt jotain vitamiinia, vähän vaihdellen. Luin, ettei esimerkiksi multivitoja tulisi syödä jatkuvasti, sillä sinkkiä ei pitäisi saada koko ajan. Flunssakuurina olen ottanut niitä. Lisäksi olen syönyt 1990-luvulta asti B-vitamiinia jossain muodossa ja nyt neljääkymppiä lähestyessä mittautin elämäni ensimmäistä kertaa ne B-vitamiinitasoni, jotka olivat kolminkertaiset! Tässä se nähdään, että on vaikeaa tietää päällepäin, mitä vitamiinia tarvitsisi, eikä minulta näköjään ainakaan sitä puutu vaikka punainen liha ruokavaliosta puuttuukin.

Magnesiumia olen ottanut iltaisin kovaa treenatessa, se on parantanut unta ja palautumista. Mutta. Sekä sinkki että magnesium taas haittaavat sen raudan imeytymistä, mistä minulla tuntuu olevan koko ajan pulaa. Apua! Multivitoissa on juurikin vähän se haitta, että vaikka niistä ajattelee saavansa ”vaikka mitä”, on täysin eri asia, mitä niistä elimistö oikeasti pystyy käyttämään hyväkseen, kun vitamiinit haittaavat toistensa imeytymistä. Siksi onkin järkevintä monesti ottaa puhtaita vitamiineja, jossa on tasan sitä yhtä ainetta. Näin niitä on helpompi jakaakin iltaan ja aamun ja maksimoida imeytyminen.

Nyt kun omat vitamiiniarvot on testattu, sitä tietää paremmin, mitä vitamiinia kannattaisi syödä. Se D-vitamiinihan oli itselläni alhaalla ja konsultoimani lääkärin mukaan näin on lähes jokaisella suomalaisella. Etelän maissa ja auringossa asuvilla ihmisillä D-vitamiinitaso on kuulemma helposti 100-200, kun minimiksi suositellaan arvoa 75. Suomalaiset tarvitsevat lisäravinteena D-vitamiinia, syötänhän sitä lapsillekin päivittäin, miksi en itse muista syödä! D-vitamiinin puutoksella on todettu olevan jopa yhteyksiä moniin sairauksiin kuten diabetekseen.

Tähän ongelmaani tuli ratkaisu kuin tilauksesta, kun Nordic Glow kysyi, haluanko testata heidän vitamiinejaan. Yrityksen takana toimii pieni suomalainen tiimi ja he ovat tuoneet markkinoille puhtaita vitamiineja, jotka sisältävät sitä mitä lupaavat, eivät täyteaineita tai muuta ylimääräistä. Testaukseeni saapui sitä D-vitamiinia, joka on heillä täysin kasviperäinen D3-vitamiini. Moni D-vitamiinihan on eläinperäinen, eli tämä sopii hyvin kasvisyöjille tai vegaaneille. Päiväannoksessa on 50 mikrogrammaa vitamiinia, joka on suhteellisen hyvänkokoinen annos. Monesti vitamiinitaso yhdessä tabletissa on vain 25 mikrogrammaa. Mielenkiintoista nähdä, kun verikokeesta otetaan seurantana vitamiinitasot, kuinka hyvin saan sen tällä nousemaan. Toki aurinkokin tulossa koko ajan enemmän apuun! Tiedättekö muuten, minä kerran ostin kollageenia, joka on lehmäperäistä, enkä kykene syömään sitä sittenkään! Meni niin sanotusti jauhot suuhun parinkymmenen vegevuoden jälkeen.

Lisäksi olen syönyt maitohappobakteeria. Nordic Glow maitohappo sisältää myös sinkkiä (älä siis miksaa raudan kanssa!), joten yhdessä maitohappo ja sinkki ovat tehokuuri esimerkiksi flunssaa vastaan. Sinkin syöminen lyhentää todistetusti flunssan kestoa ja maitohappo pitää suoliston kunnossa. Sanotaan, että hyvinvointi lähtee vatsasta. Jos suolisto on kunnossa, ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin. Tässä maitohapossa on neljää eri bakteeria ja se tehostaa vastustuskykyä. Täydellinen flunssapilleri siis, tällä hetkellä tuntuu että meidänkin lähipiiristä kaikki ovat tai ovat juuri olleet kipeänä!

Kolmas käyttämäni Nordic Glow tuote on Omega 3, eli kalaöljy. Kuka muistaa hirveän kalanmaksaöljyn maun lapsuudesta? No, tätä pilleriä nielaistessa ei mitään maista, mutta hyödyt saa. Öljyllä on Friends of the sea-sertifikaatti, jonka saa vain, kun käyttää niiden vesien kaloja, joita ei liikakalasteta. Öljyä tarvitaan muun muassa nivelten ja verenkiertoelimistön hyvinvointiin. Myös aivot ja muisti rakastavat kalaöljyä! Ja sanoisin itse, että ihokin rakastaa öljyä.

Kannattaako vitamiien syöminen? Sanoisin, että kyllä. Vietän itse suhteellisen aktiivista (tai jopa todella aktiivista, olette mm. Instassa kommentoineet) elämää. Urheilen, puuhaan lasten kanssa ja pyyhin erittäin usein nuhaneniä. Tästä huolimatta meni yli vuosi ilman flunssaa. Vaikka altistusta on lasten taholta aika lailla koko ajan. Minä uskon, että tämä johtuu monipuolisesta ruoasta, sen tukemisesta vitamiineilla ja urheilusta sekä ulkoilusta. Tietenkin myös riittävä lepo on tarpeen!

Näiden vitamiinien hankkiminen on tehty superhelpoksi, sillä seuraajilleni on varattu alennus, jonka löydät linkkien takaa ja ohkaiseksi tehty purkki mahtuu postiluukusta sisään, eli postireissua erikseen ei tarvita. Lisäksi ei sitoudu ostamaan kuin sen yhden kerran, kuinka monelle on tuputettu puhelimessa niitä jatkuvia tilauksia D-vitamiinista? Minäkin tilasin kerran sellaisen ja niitä D-vitskuja tippui sitten vielä väärään osoitteeseen kun muutimme, mutta laskut löysivät uuteen osoitteeseen. Raivostuttavaa. Tässä ei käy niin, jos tuote ei ole mieluinen, sitä ei kolahtele koko ajan luukusta. Tuotteet toimitetaan kotiin ilmaiseksi – kätsää, kun näitä ruuhkavuosia viedään itse kullakin!

Olen ihan älyttömän monta kertaa kuullut kysymyksen, mistä saan kaiken virtani. Se on varmastikin monen asian kombo, mutta monipuolinen syöminen ja liikunta ovat avaimeni hyvinvointiin. Ja verikoe sekä testit kertoivat omaa kieltänsä, en ihan kaikkea tarvitsemaani saa ravinnosta, joten lisäravinteet ovat siihen hyvä tuki, mutta eivät tietenkään korvaa monipuolisen ravinnon merkitystä. Hyvinvointi on niin monen asian kombo, mutta siitä kannattaa pitää huoli!

Mitä lisäravinteita itse syöt? Tai mitkä ovat avaimesi hyvinvointiin? Pirteää viikonloppua!

Ystävyydestä

Tänään se sitten on, ystävänpäivä. Ajattelin laittaa teille sekä fbhen että Instaan ystävänpäiväarvonnat sen kunniaksi, käykäähän osallistumassa!

Ystävyys on ollut minulle aina vähän haasteellinen juttu. Olen sitä monesti vähän avannutkin, mutten ehkä osannut selittää fiiliksiäni järkevästi. Tai sitä, miksi ystävyys on vaikeaa. Minä olen sellainen pulputtaja, että yleensä saatan helpolla tutustua ihmisiin. Olen hirveän iloinen jokaisesta kaverista, jota on jäänyt perhekerhosta, muskarista ja vaikka naapurustosta. On todella paljon tällä hetkellä ihmisiä, kehen pidän yhteyksiä ja keitä en tuntenut ennen lapsia! Kyllähän elämäntilannekin yhdistää. Yritän muistaa kysellä kuulumisia, mutta välillä sekin jää.

Niin mikä siinä ystävyydessä sitten on vaikeaa? No se ystävyys. Se kaveripuoli onnistuu, mutta ystävyys on hankalampaa. Jossain vaiheessa ystävyyttä saattaa tulla konflikteja, missä olen ihan älyttömän huono. Kun ollaan paljon tekemisissä tai hyviä kavereita, voi tulla riitoja. Minulle riidat ovat aina kauhistus, käperryn itseeni ja epävarmuteeni ja jään loputtomiin pohtimaan, mitä tein niin väärin, että ystävä suuttui. Tällä olen monesti mokannut ystävyyssuhteet, en pääse yli konfliktista ja alan niin pelätä tekemisiäni ja sanomisiani, että ystävyydestä ei tule enää mitään. Joskus tulee, joskus se jää sitten siihen.

Siksi olen hirveän monesti jättänyt tietoisesti ystävyyden sille tasolle, ettemme ala tappelemaan. Tiedätte. Jutellaan, vaihdetaan kuulumisia ja mielipiteitä ja voidaan jopa olla eri mieltä. Olen hirveän onnellinen jokaisesta kaverista tai ystävästä, ketä elämässä on, mutten uskalla monesti viedä ystävyyttä ns. pitkälle. Pelkään että mokaan, pelkään ettei tuo ihminen tykkääkään minusta. Oma epävarmuus tekee ystävyyksistä välillä vaikeaa.

Minä en juuri järjestä tyttöjen iltoja tai muuta vastaavaa. Jos jotain teen, teen pääasiassa äidin tai miehen kanssa. Tai yksin. Tai sitten tehdään perheinä. Mietinkin toissapäivänä ollessani Helsingissä lounaalla kuopuksen kummitädin kanssa, että olen hänestä hirveän onnellinen. Olemme tutustuneet ala-asteikäisinä ja hän on ihan varmasti nähnyt ison määrän huonoja hetkiäni, mutta on säilynyt ystävänä. Samaa mietin yöpyessäni mummollani – hän on toki mummoni, mutta voi että me otimme yhteen 20 vuotta sitten. Mummosta ovat särmät pehmenneet ja minusta uho laantunut ja voisin sanoa 92-vuotiaan mummoni olevan ystävä. Hän oli ostanut minua varten Stockalta irtoteetä, kun tulin yökylään. Sanoi kävelyn olevan jo vähän haastavaa, mutta täytyyhän tuoretta teetä olla. Siinäpä vasta ystävän (ja isoäidin) ajatus.

Myös kälyni ovat ihan huipputyyppejä. Perhe ei tässä tapauksessa ole pahin vaan paras. Koska olen siskoton, olen kälyjeni myötä saanut elämääni ihan uusia ulottuvuuksia, ottanut heitä kaverikseni. Ihanaa, kun molemmat veljet ovat löytäneet niin kivat puolisot! Ja äitini on ystäväni, jonka kanssa on tehty monta reissua ja otettu monta kertaa yhteen. Hänen kanssaan se ei ahdista, äiti ei häviä vaikka riitoja tulisi.

Myös naapurimme ovat ihan huippuja. Yritimme hakea lasta naapurista syömään, mutta ei häntä luovutettu, vaan katettiin siellä jo lautasta pöytään. Toinen naapuri lainasi autoaan Helsingin reissulle, jotta saimme enemmän lapsia kyytiin, kuin mitä omaamme olisi mahtunut.

Ja ne lasten kautta löytyneet ystävät. Hekin ovat ihania!

Ystävyyttä on niin monenlaista. Ystävyys muuttuu elämän varrella. Toiset pysyvät, toiset ystävyydet hiipuvat. Ruuhkavuosia viedään kaikilla ja välillä tuntuu, ettei päiviin mahdu millään muuta kuin lapset, omat treenit ja ruokahuolto. Saatikka työt! Tiedättekö muuten miksi nämä kuvat sopivat niin hyvin ystävänpäiväteemaan? Olimme kuukausi sitten kun kuvat otettiin (!!) palkanneet lastenvahdin lauantai-illaksi muutamaksi tunniksi. Jotta pääsisimme kaksin kaveripariskunnalle syömään. Emme ole olleet molemmat kavereilla syömässä ilman lapsia vuosiin. Tuntui oudolta. Ja ilta oli joskin liian lyhyt, aivan täydellinen! Kaunis koti, hyvää ruokaa ja sai jutella rauhassa. Siellä sekin ystävyys on säilynyt, vaikka kiirettä pitää ja usein ei nähdä. Olin älyttömän iloinen tästä kutsusta ja älyttömän iloinen, että se lopulta järjestyi. Tämä tammikuinen lauantai-ilta kun sovittiin lokakuussa ja ajattelin, että näinköhän se toteutuu. Jes!


neule LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ hame KAPPAHL/ takki ESPRIT/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät DR.MARTENS

Tällä hetkellä ystävyys vaatii vähän vaivaa. Monesti näen kaveriäitejä lasten kanssa päivisin, mutta illanvietot ja muut vaativat järjestelyjä. Joskus jopa kyläänlähtö tuntuu liian raskaalta uhmaavan pukijan kanssa. Lopputulos palkitsee aina, tiedän, mutta aina ei jaksa. Siksi ystävät jäävät helposti tässä elämäntilanteessa vähemmälle. Mutta jokaista ajattelen tänäänkin lämmöllä ja olen iloinen, että olette elämässämme! Kiitos kun jaksatte vähän vaikeaakin ystävää!

Ja kiitos teillekin, virtuaaliystävät! Olette myös muodostuneet hyvin tärkeiksi. Iloista ystävänpäivää jokaiselle!

P.S. Blogissani on käynnissä lukijatutkimus, johon vastaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron K-ryhmän lahjakorttia. Olisin hyvin kiitollinen, jos jaksatte käydä vastaamassa siihen!

Mitä veriarvosi kertovat terveydestäsi?

*kaupallinen yhteistyö SYNLABIN kanssa

Varmasti lähes kaikki ovat kuulleet viime vuoden aikana sanan ferritiini. Hassua kyllä, minunkin paha anemiani löydettiin viime vuonna (lähtötasoina hb 100, ferritiini 3) ja siitä jonkun verran teille kirjoittelin. Jotenkin viime vuonna alkoi tulla ihan hurjasti siihen liittyviä kirjoituksia ja myös kommentteja siitä, etteivät lääkärit välttämättä suostu mittaamaan ferritiiniä tai kokeisiin pääsy on vähintäänkin hankalaa. Minutkin naurettiin ulos lääkäristä tuolla ferritiiniarvolla 3, kun kysyin pääsyä rautainfuusioon, eli että rautaa saisi tipan kautta. Toiset ovat päässeet isomillakin arvoilla tiputukseen.

Mutta ihminen ja hyvinvointi on paljon muutakin kuin ferritiiniarvot ja esimerkiksi minulta, kotona olevalta kevytyrittäjältä ei kukaan koskaan mittaile kolesteroleja, sokeriarvoja tai eläessäni en ole mittauttanut mikä mahtaa olla D-vitamiinitasoni. Raudan osalta olen seurannassa, mutta monet veriarvot ovat olleet vuosia pimennossa. Siksi halusin kovasti testata SYNLABin tarjoamat palvelut, jossa laboratorioon pääsee lyhyellä varoitusajalla ja he tarjoavat erilaisia laboratoriopaketteja omaan terveyteen liittyen. Täältä pääsee kurkkaamaan millaisia paketteja on tarjolla, minusta mielenkiintoisimmat ja itselleni sopivimmat olivat liikkujan paketti sekä kasvissyöjän paketti, (146 euroa/14 verikoetta) joista valitsin kasvissyöjän paketin.

Minä olen ollut syömättä punaista lihaa nyt yli 20 vuotta ja kasvissyöjän paketissa tutkitaan muun muassa b-vitamiinitasot. B12 vitamiinihan monesti on se, joka jää uupumaan kasvissyöjän ravinnosta. Testi auttaa arvioimaan, saako ravinnosta riittävästi proteiineja, rasvoja, rautaa ja vitamiineja. Erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen setti siis!

Ajan SYNLABin tutkimuksiin voi varata joko netissä tai puhelimitse. Itse sain ajan kahden päivän päähän ja nämä kokeet vaativat 12-14 tunnin paastoa. Ajan ollessa kymmeneltä aamulla ja aamun lasten kanssa suht aktiivinen, huomasin miten kipeästi tarvitsenkaan aamupalaa! Nälissäni saavuin Rautatienkadun laboratorioon, jossa minut otettiin ystävällisesti ja ajallaan vastaan. Vaikken mitenkään kammoa verikoetta ja niitä on otettu viime vuosina ja paljon, seitsemän näyteputkea siinä nälässä teki sen, että alkoi heikottaa ja pyörryttää. Hoitaja ystävällisesti kysyi, että kai minulla on laukussa jotain evästä. Eipä ollut. Hän sitten toi minulle muun muassa pillimehua ja olo koheni heti. Siis, jos olet yhtä kova syömään aamupaloja kuin minä ja tottunut niihin, ota evästä mukaan! Itse en älynnyt ajatella, miten heikoksi olo meneekään.

Tulokset tulevat jopa samana päivänä terveyskansioon, jonne pääsee kirjautumaan pankkitunnuksilla. Kasvissyöjän paketti valmistuu kolmessa päivässä. Tulokset ja viitearvot näkee itse terveyskansiosta ja jos arvot ovat viitteiden ulkopuolella, kehoitetaan ottamaan yhteyttä lääkäriin, SYNLAB ei erikseen tarjoa lääkäripalveluja. Koska teimme nyt tämän yhteistyön, minulle soitti lääkäri Tommi Vaskivuo ja keskustelimme tuloksistani. Siellä oli jotain, jota olin osannut odottaakin ja jotain, mikä vähän hämmensi.

Se jokin oli se ferritiini. Siinä missä se oli viime keväänä 3 ja syksyllä sain sen nostettua arvoon 39 oli se nyt pudonnut arvoon 16. Hemoglobiini oli minulle ennätyksellisissä lukemissa (129) edelleen, eli se ei ollut pudonnut. Ferritiini oli laskenut kolmessa kuukaudessa 23 pykälää vaikka syön jonkin verran lisärautaa. Tämä oli ahdistava tieto. Ilmeisesti rautaa täytyy vaan tankata päivittäin, jostain syystä ferritiini laskee välittömästi ilman rautalisää. Kuten lääkärin kanssa keskustelin, se on vielä viitearvoissa, sillä ferritiinin pitäisi olla vähintään 10. Tästäkin on mielestäni monenlaista koulukuntaa liikkeellä, toiset toitottavat että arvon pitäisi olla ainakin 80, toisten mielestä vähempi riittää. Itse olin todella hyvässä kunnossa arvolla 39, eli se piisaa minulle, mutta harmi että se ei pysy ilman rautalisää siellä.

Sen sijaan se b-vitamiinitaso oli kaukana minimistä. Minimiarvon ollessa 35 oli omani 121, eli b-vitamiinia on tankattu! D-vitamiinitason tulisi olla vähintään 75 ja itse jäin arvoon 69, eli sitä taas selkeästi pitäisi tankata ainakin näinä talvikuukausina. Kolesterolit, proteiinit, sokerit ja muut olivat kunnossa, ainoa pieni heitto oli valkosoluarvoissa. Se jäi vähän itseäni vaivaamaan, lääkäri Tommi sanoi heiton olevan niin olematon, että se voisi johtua vaikka atooppisesta ihosta (jota ei kyllä ole) eikä nähnyt syytä huoleen. Mutta toisaalta kiva, että tiedossa on puolen vuoden päästä uusintamittaus ja näen, mihin suuntaan valkosoluarvotkin kehittyvät! Unohdin kysyä, voiko krooninen stressi niitä laskea, olen niin kova stressaamaan koko ajan.

Aika kattavan paketin siis omasta terveydentilastani sain ja kehoituksen syödä D-vitamiinia ja myös rautaa, jos omassa olossa tuntuu tuo ferritiinien laskeminen. Itse asiassa treenit ovat kulkeneet ja jaksamista ollut, mutta minä huomaan ferritiiniongelmat siinä, että alan kärsiä unettomuudesta ja pinnani lyhenee. Lääkärin kysellessä olenko ollut väsyneempi vastasin rehellisesti että en, mutta en kehdannut kertoa, että hermostun herkemmin ja arvasin, että rauta-arvot ovat taas laskeneet.

Minä siis tsemppaan parissa lisäravinteessa ainakin ja katsotaan, mihin arvot muuttuvat vuoden kuluessa. Jos sinäkin olet kiinnostunut veriarvoista ja siitä, mitä ne kertovat, niin kurkkaa ihmeessä SYNLABin palvelut, toimipaikkoja on 40 eri kaupungissa!

Milloin sinä olet mittauttanut veriarvosi? Kuulutko meihin, jotka kamppailevat rautatasojen kanssa?