Outoja aikoja sekä IGn inboksin räjäyttänyt mekko!

Keskiviikkoa kaikki! Täällä on kyllä niin sanotusti menty vähän syvälle viimeisen vuorokauden aikana, kun olen elänyt erikoisia aikoja, siis ollut yksin kotona ensi kertaa viiteen kuukauteen. Sitä on istunut miettimään, millaisia kaverisuhteita elämässä oikeastaan on ja huomannut, että apua, onpa sitä oikeastaan ulalla kun on yksin viiden kuukauden jälkeen. Tuntunut ihan hurjalta! Ja hei, kuvien mekko räjäytti Instagrammin inboksini, toivottavasti löysitte sen ketkä silloin kyselitte ja ihastuitte. Sain noin 40 viestiä mekosta matkalla Rukalle! Kurkkaa lopusta linkki siihen!

Koronakeväänä kaipasi omaa aikaa ja nyt sitten…!

Kun koronakevät alkoi ja kaikki jumiutuivat kotiin, oli todella hämmentynyt fiilis aluksi. Vähän ahdistunutkin, kun ei tiennyt kuinka loputtomiin ollaan kotona. Se normaali arki, missä kaikki viuhtovat aamulla hommiinsa ja minäkin kävin lähes joka viikko junalla Helsingissä loppui. Silloin välähti mielessä muun muassa se, että haaveilin jostain pienestä reissusta miehen kanssa kaksin kesälomalla – mutta olemmekohan vielä kesänkin vain kotona? Kaipasi niin kovasti sitä, että pääsisi jumppaan, pääsisi johonkin yksin, pääsisi junalla Helsinkiin.

Juhannuksena sovimme isovanhempien kanssa heinäkuulle neljän yön pätkän, jolloin lapset menevät mummilaan ja me menemme käymään Hangossa miehen kanssa kaksin. Kun he starttasivat eilen kohti mummilaa ja jäin itse tekemään töitä ja siivoilemaan kotiin, tuli ihan hätääntynyt olo. Se aluksi epänormaalilta tuntunut kotiarki on muuttunut jo niin normiksi, että olin aivan ihmeissäni jäädessäni päiväksi yksin kotiin. Emme ole olleet miehen kanssa eri kaupungeissa sitten maaliskuun ekan viikon edes hetkeä. Joka paikkaa on menty nelikkona tai kaksin. Tai kolmisin. Jollain perhekombolla. En osannutkaan yhtäkkiä nauttia ajasta yksin vaan tuli välitön ikävä. Samalla mietin, että tämä tekee varmasti kaikille ihan hyvää – täytyy opetella olemaan yksin ja uni, vitsi unta on ikävä! Kuopus valvoskeli jälleen viime yön ja oli hyvin levoton, vaikka otin kainaloon ja mies meni sohvalle. Syytä emme keksineet.

Ystävyyssuhteiden merkitys korona-aikana

Nyt huomaan, miten vähän olen ylläpitänyt ystävyyssuhteita tai miten kiire monella on tässä ruuhkavuosiajassa. Olen ajoittain pyytänyt ystäviä esimerkiksi lounastreffeille ravintolaan, joka tietenkin putosi nyt pois kuvioista. Olen saattanut nähdä pääkaupunkiseudulla ystävää siellä usein käydessäni. Helsingissä en ole käynyt viiteen kuukauteen. Olen pressitilaisuuksissa höpötellyt monen tutun naaman kanssa montakin kertaa viikossa, mutta tilaisuuksia ei ole tietenkään nyt ollut eivätkä ne ihmiset ole sellaisia, kenen kanssa soiteltaisiin kuulumisia. Yks kaks havahduin miehen ja lasten lähtiessä, etten ole nähnyt ketään yksin koko kevään aikana. En yhtään ystävää. Olen nähnyt kälyä ja pikkuveljeä, vanhempiani ja anoppia ja viikko sitten kuopuksen kummit tulivat kylään. Myös toinen ystäväperhe kävi illallisella. Yksin en ole nähnyt yhtään ystävää viiteen kuukauteen, enkä myöskään soittanut kenellekään. Tuli vähän kauhistunut olo – miten käy syksyllä, entä ensi viikolla kun mies palaa toimistolle viiden kuukauden jälkeen?

En vieläkään osaa pyytää meille sisälle ketään (läheiset poikkeuksena) tai osaa kysyä keneltäkään, saisiko teille tulla. Tuntuu, ettei saa vielä kyläillä. Olen vähän jäissä näiden rajoitusten kanssa ja pelkään kauheasti, ettei kukaan enää ikinä kutsu kylään. Toisaalta on ollut kyllä paljon kivaa puuhaa ihan perheen kesken!

Näihin ajatuksiin jumiuduin eilen ollessani hurjat 10 tuntia yksin. Teki ihan hyvää. Edessä on vielä 4 viikkoa kuopuksellakin lomaa, kun taas sohlaan lounaat, työt, leikit ja vessareissut yksinäni. Silloin ehkä mietin, miten siistiä oli käydä yksin rauhassa lounaalla tai nukkua hyvä yö. Mutta kaipaan kyllä ystäviäkin ns. takaisin. Mistä sitä osaisi aloittaa kutsumisen kylään tai lounaalle? Muita jotka ovat pyörineet samojen ajatusten kanssa?


mekko KAPPAHL (mielestäni tämä, mutta miksi hihat näyttävät noin lyhyiltä, minulla pitkä? Eikä ole kyllä beige vaan valkoinen)/ kengät CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Mutta nyt yritämme nauttia parista parisuhdepäivästä pienestä ikävästä huolimatta, vaikka jälleen joudun vähän töitäkin niihin työntämään. Minulle ilo, mutta täytyy keskittyä täysillä jutteluun ja olemiseenkin. Harmiksemme kelit muuttuvat nyt aika kurjiksi ajatellen Hangon rantoja, suppailua ja terasseja, mutta koska minua vielä taudit kauhistuttaa ajattelin asian toisin – kylmällä terassit ovat tyhjempiä, pyöräillä voi sateessakin ja hei, meillä on lapsilta kielletty majoitus. Sinne siis! 

Saitteko kiinni fiiliksistä? Kyllä sitä tällaisessakin ajassa ihminen muuttaa käyttäytymistään, rutiinejaan ja muuta, mikä oli ennen niin normaalia! Toivottavasti kuvista välittyi fiilis siitä, miten onnellinen olin kun päästiin Rukan huipulle ja aurinko paistoi. Ihana paikka. <3

Maailman paras kasvishampurilainen!

Söimme koko viime viikon grilliruokaa ja aina jos suinkin kykenee, ruoka syödään vielä ulkona. Viikonloppuna meillä oli lapsilla serkkutyttö kylässä ja mies grillasi tytöille hampurilaisia ja sanoi, että tekee meille hampurilaiset hieman myöhemmin. Mietin, että minkäköhän erikoisreseptin on taikonut, kun sanoi sen valmisteluissa menevän hetken. Minä sitten istuskelin ja odottelin, kun hän taikoi ainekset valmiiksi (itse piti sentään kasata) eli mitään kuvia tekovaiheista ei oikein ole. Mutta koska tämä aiheutti Instagrammissa niin paljon kyselyä, ajattelin jakaa vielä blogiinkin ohjeen. Kasvishampurilainen, josta ei tullut kipeä maha (hyvin usein lihankorvikepihveistä minulla ainakin turpoaa maha), joka täytti hyvin mutta oli silti raikas. Ihan perfect sanoisin, kannattaa testata! Alkuperäinen ohje on täältä.

PARHAIDEN KASVISHAMPURILAISTEN RESEPTI

  • 1ps briossi hampurilaissämpylöit
  • 1pkt halloumia
  • 1/2munakoisoa
  • 1-2rkl Pirkka arrabbiatapestoa
  • 2 tomaattia
  • punasipuli
  • 1 paketti rucolaa
  • LISÄKSI kun aineita jäi ja teimme näitä seuraavanakin päivänä, lisäsimme joukkoon grillattuja herkkusienen paloja. Toimi!

MINTTUINEN TSATZIKI

  • n. 100 g kurkkua
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 prk turkkilaista jogurttia
  • 1/2dlminttua hienonnettuna
  • suolaa ja mustapippuria
  1. Valmista ensin tsatziki. Raasta kurkku ja valuta siivilässä. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.
  2. Paista halloumiviipaleet parilalla kauniin ruskeiksi.
  3. Viipaloi munakoiso. Sivele viipaleiden pintaan öljyä ja ripottele niiden pintaan suolaa ja pippuria. Kypsennä viipaleet parilalla tai grillissä pari minuuttia välillä käännellen. Mausta viipaleet arrabbiatapestolla.
  4.  Leikkaa sipuli ja gillaa punasipuliviipaleet (minä en halua raakaa sipulia hamppariin, alkuperäisessä ohjeessa meni raakana). Viipaloi herkkusieni paloiksi ja grillaa.
  5. Viipaloi tomaatti.
  6. Halkaise sämpylät ja lämmitä puolikkaat grillissä. Kokoa hampurilaiset siten, että kuhunkin hampurilaiseen tulee rucolaa, juustoa, munakoisoa, sipulia, tomaattia ja tsatsikia ja sieniä. Tulista pestoa laitoimme myös ns. ketsupin tilalle sämpylöihin.

Ai että kuinka hyvää! Tuo minttuinen tsaziki saa kyllä jäädä lisukkeeksi muutenkin, miksi ole tullut koskaan kokeiltua minttua tsatzikiin, superraikasta hellepäivän lisuketta!

Meneekö testiin? Nauttikaa, olin niin onnessani tästä hieman tulisesta, suolaisesta ja samalla raikkaasta yllärihampparista!

Ihana majoitus Ähtärissä erityisesti lapsiperheille!

Viikko sitten aloitimme viikkomme Ähtärissä majoituksesta, josta ehdottomasti haluan vinkata teille! Pari yötä kului nimittäin Inhan Kartanossa, joka oli ihan huippu majoitus lapsiperheelle. Mukana olivat myös isovanhemmat ja kuusi henkeä mahtui hyvin saman katon alle. Google antoi meille kuvia toisestakin Inhan Kartanosta, joka on tällä hetkellä yksityisasuntona, mutta tämän kyseisen paikan on rakennuttanut vuonna 1896 tukholmalainen rautatieläisherra Carl Hjalmar Rosenbröijer (1847-1916) vaimolleen kesähuvilaksi. Myöhemmin talo on palvellut muun muassa kouluna, juhlapaikkana sekä yksityishenkilöiden kotina. Mikä teki paikasta ihan täydellisen majoituksen?

Inhan Kartanossa on pala Suomi-idylliä

Inhan kartanossa on valtavan iso piha, josta löytyy iso leikkipaikka, oma ranta, soutuvene, uimaleluja ja hintaan kuuluva rantasauna. Vaikka toisella puolella on junarata ja toisella puolella suht lähellä autotie, saa paikassa olla hyvin rauhassa vailla katseita ja meteliä. Itse kartanossa on kolme asuntoa, joista yksi oli vielä remontin alla ja toisessa oli kahdet eri vierailijat meidän oleskelumme aikana. Onnistuimme menemään kuitenkin aika ristiin ja tuntui, että olemme majoituksessa suorastaan yksin. Meidän asuntomme oli numero 1 ja heti ovelta kääntyi toiseen suuntaan yksi makuuhuone, joten isovanhemmat saivat vähän kuin oman siiven. Varustelu oli aika huimaa, oli paljon astioita, valtavat määrät leluja, oli shampoot ja hyttysmyrkyt käytössä. Lapset hullaantuivat heti duplojen määrästä ja pihapelejäkin testattiin. Vähän kuin luksusmökki, kaikki löytyi makkaratikuista saunan pefletteihin! Ja oven edessä iso kaasugrilli, siinä katoksen alla on helppo grillata sateellakin. Saunaravintola Kiuluun oli soutumatka ja kävimmekin sen veneellä kokeilmassa.

Rantasaunan huumaa

Paikka oli lapsille aikamoinen elämys, sillä meillä ei ole mökkiä ja ne harvat kerrat kun on vuokrattu jotain mökkiä, ne alkavat olla varusteltu sisäsuihkulla sekä -vessalla. Rantasaunan käyttö kuului hintaan, se tuli varata erikseen seinässä olevasta lapusta 1,5 tunniksi kerrallaan, mutta tämänkään kanssa ei mennyt toiveet ristiin naapurien kanssa. Lämmitimme saunan molempina iltoina ja vielä lähtöaamuna. Puusaunan lämmössä istuminen oli sitä perinteistä suomalaista kesäidylliä, jota aika harvoin olemme päässeet kokemaan. Ja siitä hypittiin sitten lukemattomia kertoja järveen! Nauratti, kun kuopus juoksi saunalta aluksi hädissään sisälle ”äiti, siellä ei ole suihkua, tulin tänne sisälle suihkuun!” ja esikoinen ihmetteli, miksi saunalla oli niin paljon oksennusvateja. Kyllä oli siis aika heidänkin oppia perinteinen puusaunassa pesu vateineen ja kiukaassa lämmitettyine vesineen.

Inhan kartanon puutteita

Puutteet jäivät hyvin minimaalisiksi. Sijantikin oli todella kiva, muutamassa minuutissa polkaisimme pyörillä mm. Ähtärin eläinpuistoon. Ainoita miinuksia ovat vierestä kulkeva junarata, jossa näimme junan kahdesti päivässä. Sinne pääsee kävelemään ohi aidan, eli varsinkin ihan pienten kanssa täytyy olla lähellä vahtimassa, etteivät lähde radalle. Lisäksi sisällä ei meinannut vessan hana vetää ja vessan ikkunasta puuttui kunnon verho, mikä on puute jos naapureita käyskentelee toisella puolen taloa. Lisäksi omat liinavaatteet ja pyyhkeet tulee olla mukana tai niistä täytyy maksaa erikseen. Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä sijantiin, valtavaan määrään tekemistä, suomalaiseen kesäidylliin ja varustetasoon. Majoituksen hintakaan ei jäänyt kovin pahaksi, kun se tuli jaettua useamman kesken.

Helppo tapa nauttia perinteisesti Suomen kesästä, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan tämän majoitusvaihtoehdon, jos olet suuntaamassa Ähtäriin!

Onko joku testannut tämän majoituksen tai Ähtäri vielä tänä kesänä edessä?