Mitä veriarvosi kertovat terveydestäsi?

*kaupallinen yhteistyö SYNLABIN kanssa

Varmasti lähes kaikki ovat kuulleet viime vuoden aikana sanan ferritiini. Hassua kyllä, minunkin paha anemiani löydettiin viime vuonna (lähtötasoina hb 100, ferritiini 3) ja siitä jonkun verran teille kirjoittelin. Jotenkin viime vuonna alkoi tulla ihan hurjasti siihen liittyviä kirjoituksia ja myös kommentteja siitä, etteivät lääkärit välttämättä suostu mittaamaan ferritiiniä tai kokeisiin pääsy on vähintäänkin hankalaa. Minutkin naurettiin ulos lääkäristä tuolla ferritiiniarvolla 3, kun kysyin pääsyä rautainfuusioon, eli että rautaa saisi tipan kautta. Toiset ovat päässeet isomillakin arvoilla tiputukseen.

Mutta ihminen ja hyvinvointi on paljon muutakin kuin ferritiiniarvot ja esimerkiksi minulta, kotona olevalta kevytyrittäjältä ei kukaan koskaan mittaile kolesteroleja, sokeriarvoja tai eläessäni en ole mittauttanut mikä mahtaa olla D-vitamiinitasoni. Raudan osalta olen seurannassa, mutta monet veriarvot ovat olleet vuosia pimennossa. Siksi halusin kovasti testata SYNLABin tarjoamat palvelut, jossa laboratorioon pääsee lyhyellä varoitusajalla ja he tarjoavat erilaisia laboratoriopaketteja omaan terveyteen liittyen. Täältä pääsee kurkkaamaan millaisia paketteja on tarjolla, minusta mielenkiintoisimmat ja itselleni sopivimmat olivat liikkujan paketti sekä kasvissyöjän paketti, (146 euroa/14 verikoetta) joista valitsin kasvissyöjän paketin.

Minä olen ollut syömättä punaista lihaa nyt yli 20 vuotta ja kasvissyöjän paketissa tutkitaan muun muassa b-vitamiinitasot. B12 vitamiinihan monesti on se, joka jää uupumaan kasvissyöjän ravinnosta. Testi auttaa arvioimaan, saako ravinnosta riittävästi proteiineja, rasvoja, rautaa ja vitamiineja. Erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen setti siis!

Ajan SYNLABin tutkimuksiin voi varata joko netissä tai puhelimitse. Itse sain ajan kahden päivän päähän ja nämä kokeet vaativat 12-14 tunnin paastoa. Ajan ollessa kymmeneltä aamulla ja aamun lasten kanssa suht aktiivinen, huomasin miten kipeästi tarvitsenkaan aamupalaa! Nälissäni saavuin Rautatienkadun laboratorioon, jossa minut otettiin ystävällisesti ja ajallaan vastaan. Vaikken mitenkään kammoa verikoetta ja niitä on otettu viime vuosina ja paljon, seitsemän näyteputkea siinä nälässä teki sen, että alkoi heikottaa ja pyörryttää. Hoitaja ystävällisesti kysyi, että kai minulla on laukussa jotain evästä. Eipä ollut. Hän sitten toi minulle muun muassa pillimehua ja olo koheni heti. Siis, jos olet yhtä kova syömään aamupaloja kuin minä ja tottunut niihin, ota evästä mukaan! Itse en älynnyt ajatella, miten heikoksi olo meneekään.

Tulokset tulevat jopa samana päivänä terveyskansioon, jonne pääsee kirjautumaan pankkitunnuksilla. Kasvissyöjän paketti valmistuu kolmessa päivässä. Tulokset ja viitearvot näkee itse terveyskansiosta ja jos arvot ovat viitteiden ulkopuolella, kehoitetaan ottamaan yhteyttä lääkäriin, SYNLAB ei erikseen tarjoa lääkäripalveluja. Koska teimme nyt tämän yhteistyön, minulle soitti lääkäri Tommi Vaskivuo ja keskustelimme tuloksistani. Siellä oli jotain, jota olin osannut odottaakin ja jotain, mikä vähän hämmensi.

Se jokin oli se ferritiini. Siinä missä se oli viime keväänä 3 ja syksyllä sain sen nostettua arvoon 39 oli se nyt pudonnut arvoon 16. Hemoglobiini oli minulle ennätyksellisissä lukemissa (129) edelleen, eli se ei ollut pudonnut. Ferritiini oli laskenut kolmessa kuukaudessa 23 pykälää vaikka syön jonkin verran lisärautaa. Tämä oli ahdistava tieto. Ilmeisesti rautaa täytyy vaan tankata päivittäin, jostain syystä ferritiini laskee välittömästi ilman rautalisää. Kuten lääkärin kanssa keskustelin, se on vielä viitearvoissa, sillä ferritiinin pitäisi olla vähintään 10. Tästäkin on mielestäni monenlaista koulukuntaa liikkeellä, toiset toitottavat että arvon pitäisi olla ainakin 80, toisten mielestä vähempi riittää. Itse olin todella hyvässä kunnossa arvolla 39, eli se piisaa minulle, mutta harmi että se ei pysy ilman rautalisää siellä.

Sen sijaan se b-vitamiinitaso oli kaukana minimistä. Minimiarvon ollessa 35 oli omani 121, eli b-vitamiinia on tankattu! D-vitamiinitason tulisi olla vähintään 75 ja itse jäin arvoon 69, eli sitä taas selkeästi pitäisi tankata ainakin näinä talvikuukausina. Kolesterolit, proteiinit, sokerit ja muut olivat kunnossa, ainoa pieni heitto oli valkosoluarvoissa. Se jäi vähän itseäni vaivaamaan, lääkäri Tommi sanoi heiton olevan niin olematon, että se voisi johtua vaikka atooppisesta ihosta (jota ei kyllä ole) eikä nähnyt syytä huoleen. Mutta toisaalta kiva, että tiedossa on puolen vuoden päästä uusintamittaus ja näen, mihin suuntaan valkosoluarvotkin kehittyvät! Unohdin kysyä, voiko krooninen stressi niitä laskea, olen niin kova stressaamaan koko ajan.

Aika kattavan paketin siis omasta terveydentilastani sain ja kehoituksen syödä D-vitamiinia ja myös rautaa, jos omassa olossa tuntuu tuo ferritiinien laskeminen. Itse asiassa treenit ovat kulkeneet ja jaksamista ollut, mutta minä huomaan ferritiiniongelmat siinä, että alan kärsiä unettomuudesta ja pinnani lyhenee. Lääkärin kysellessä olenko ollut väsyneempi vastasin rehellisesti että en, mutta en kehdannut kertoa, että hermostun herkemmin ja arvasin, että rauta-arvot ovat taas laskeneet.

Minä siis tsemppaan parissa lisäravinteessa ainakin ja katsotaan, mihin arvot muuttuvat vuoden kuluessa. Jos sinäkin olet kiinnostunut veriarvoista ja siitä, mitä ne kertovat, niin kurkkaa ihmeessä SYNLABin palvelut, toimipaikkoja on 40 eri kaupungissa!

Milloin sinä olet mittauttanut veriarvosi? Kuulutko meihin, jotka kamppailevat rautatasojen kanssa?

Elämänlaatu huonoilla rauta-arvoilla – #letsshakeitup

Mielestäni päässäni pyörinyt aihe sekä tämä asu ja malliston nimi sopivat niin hyvin yhteen, että ymppäsin ne tuollaiseen kauhuotsikkoon. Kummasta siis aloittaisin? Kevyistä vaateasioista vai rankemmista jutuista. Paukastaan rankemmat jutut eka ja tullaan sitten näihin huomenna myyntiin tuleviin vaatteisiin, ok? Ottakaa kahvikupeistanne kiinni, yritän pitää taas tekstin inhimillisen mittaisena.

Mistä aloittaisin? Siitä, että minulla todettiin ensimmäisen kerran anemia 1990-luvulla vai siitä, että rauta-arvoni ovat aina olleet onnettomat. Raskausaikoina tankkasin rautaa maha hirveän kipeänä. Kun esikoinen oli puolivuotias, alkoi raju, vuosia kestänyt unettomuuskierre. Kuuluu asiaan, sanottiin. Teet liikaa, pitäisi levätä, sanottiin. Lääkärissä annettiin unilääkkeitä ja kun eivät toimineet, päälle masennuslääkkeitä. Olo paheni niin, että lopetin top tykkänään kaikki kemialliset avut.

Olin hirveän väsynyt koko ajan. Olin myös elämäntilanteessa 1-vuotiaan äitinä ja talo-oikeudenkäynnin sekä remontin keskellä, jossa ”kuuluu” olla hirveän väsynyt. Olin hirveän epätoivoinen, kun uni ei tullut silloinkaan, kun sain tilaisuuden nukkua. Mutta koska ihmisen on pakko jaksaa, se jaksaa. Tuli uusi raskaus, uudet hemoglobiinimittaukset, rautahommat, uusi synnytys ja imetys. Kun vauva on maailmassa, ei kukaan enää tutki äitiä.

Olin moneen otteeseen äärettömän väsynyt, siis en sillä tavalla väsynyt, että nukahtelisin joka paikkaan, vaan niin epätoivoisen väsynyt, etten saanut enää unta. Heräsin aamulla ns. tatti otsassa ja pala kurkussa miettien, jaksanko tätäkään päivää. Käskettin ottaa omaa aikaa välillä, nukkua välillä, liikkua, tehdä omia juttuja. Minä tein, lepäsin ja tein, tein omia asioita ja liikuin. Mikään ei tuntunut tuovan palautusta. Teet liikaa, sanottiin. Lepää. Ei lepo auttanut, ei minua niin sanotusti nukuttanut, vaan olin eri tavalla väsynyt koko ajan. Ärtynyt, alakuloinen, itkuinen, pessimistinen, lyhytpinnainen ja kireä. Halusin olla iloisempi ja aurinkoisempi, nauttia enemmän lasteni seurasta ja olla ennen kaikkea parempi ystävä. Kun uupuneena tykitin menemään kevytyrittäjähommia, puolimaratontreenejä ja pidin kahta lasta kotihoidossa, ajattelin että tässä nyt kuuluukin olla vähän kireä ja väsynyt. Ehkä välillä, mutta yön olisi pitänyt korjata tuo tilanne. Se, että neuvolasta sanottiin, että pyydä isovanhempia hoitamaan yö ei kantanut kovin pitkälle, kun se ei oloa korjannut. 8 tunnin yöuni ei tuntunut missään.

Vuosia kestäneen tuskailun, neuvolaan valituksen, yksityislääkäreillä käyntien ja unettomuuden itkemisen aikana yksikään taho ei ollut kiinnostunut veriarvoistani. Ei yksikään. Alas pudonneet, omassa tapauksessa TÄYSIN TYHJÄT rautavarastot aiheuttavat itkuisuutta, alakuloa, paniikkikohtauksia, rajuakin unettomuutta, hengästymistä, pyörrytystä, you name it, I got it. Surettaa, etten itse ymmärtänyt, eikä kukaan muukaan missä vika on.

Viime talvena alkoi tosissaan sapettaa. Olin ajatellut, että puolikkaan aikani paranee toukokuussa, mutta sykkeet nousivat ja tahti hidastui. Miehen kanssa tappelimme parilla lenkillä, kun hän kuuli millä sykkeillä juoksen peruslenkkiä ja käski kävellä ylämäet. Mutta enhän voi mennä takapakkia, miksi!

Toukokuussa se paljastui. Rajun vatsataudin myötä hemoglobiinit vihdoin mitattiin ja koska ne olivat 102, huikattiin Taysista, että mene mittauttamaan ferritiinit. Mitkä? Kuulin sanan toukokuussa ensi kertaa, vaikka anemiaa sairastin tiettävästi ensi kertaa yli 20 vuotta sitten.

Otin homman tosissani ja olen tehnyt kaikkeni toipuakseni. Heinäkuussa arvot olivat jo normaalin puolella, mutta ferritiinit saavat vielä vaikka kolminkertaistua. Rautakuuri jatkui. Nyt syyskuussa olen herännyt siihen, kuinka erilainen ihminen olen. En herää vihaisena. Herään ihan tavallisena ei aamuihmisenä, muttei tee mieli karjua jokaiselle vastaantulijalle. Jaksan juosta puistossa lasteni kanssa ja nauttia jokaisesta hetkestä. En mene itkien nukkumaan vaan ihanasta päivästä kiittäen. En herää aamulla ajatukseen, etten kerta kaikkiaan jaksa tätäkin päivää, olisipa joku joka auttaisi. Ajattelen, että tästä päivästä tulee hyvä ja ehdimme tehdä vaikka mitä kivaa. Nukun hyvin. Vaikka nukkuisin vain 7 tuntia, se riittää, koska uni palauttaa. Se on normaalin ihmisen unta. Vasta nyt tajuan olleeni jollain tapaa sairas. Lenkillä vauhdit ovat koventuneet ja sykkeet laskeneet. Askel lentää 15 kilometriä siinä, missä keväällä vedin sen hammasta purren loppuun asti.

En muista, milloin olisin ollut näin… Tavallinen. Pystyn ottamaan rauhallisesti vastaan kiukut, haistelemaan kukkia pihalla ja kipittämään portaita ylös alas ilman pyörtymisen tunnetta. Olisi ehkä pitänyt herätä omaan tilaansa aiemmin, mutta koska en ole luovuttajatyyppiä, päätin jaksaa. Muistan talvella huojuessani olohuoneessa sohvalta nousemisen jälkeen, että mies käski mennä veriarvoja tutkimaan. Pöh, taisin sanoa. Niin. Yksi ehkä parhaista parantumisen merkeistä on paniikkien vähentyminen. Sain paniikkioloja jopa junassa, kun se mennä puksutti tunninkin pysähtymättä. Viime viikolla junassa istuessani mietin, että miksi ihmeessä minua täällä ahdistaisi. Niin. Koska ferritiinit.

Minulle elämään tuli nyt aika ennen ja jälkeen anemian, niin erilaiselta elo tuntuu, nyt kun rautakuuria on takana viitisen kuukautta. Olen varmasti kärsinyt vaivasta vuosia, enkä ikinä halua päästää itseäni viime kevättalven oloon, nyt kun tiedän mistä se johtui. Kuka haluaa elää unettomuuden, paniikkien, pyörrytyksen ja hengästymisen kanssa? Räjähtää ihan liian pienistä asioista?

Ferritiinimittauksen sanotaan olevan muotisairaus ja uskon, että tämä sairaus onkin ns. muodissa. Ihmiset söivät ennen sisäelimet ja kaikki muut vastaavat, mutta prosessoidun ruoan, kasvisruoan ja muiden syiden takia homma on varmasti yleistynyt. Ja asiasta täytyy puhua, sillä itseäni harmittaa todella, ettei 4,5 vuotta sitten yksityinen lääkäri ehdottanut vaivaani mitään muuta kuin kolmiolääkkeitä. Ne eivät todellakaan auta. Välillä asiaa ajatellessa itkettää, miten paljon parempi äiti olisin ollut, jos en olisi niin usein sanonut että äitiä väsyttää, mutta asiaa on turha miettiä. Olen nyt sitten satasella läsnä kun jaksan.

Jottei tulisi liian ruusuinen kuva, niin kyllä minä edelleenkin hermostun, itkeskelen tai olen ylipäätään vain ihminen. Mutta hyvin erilainen ihminen. Helpottuneempi ihminen. Ihminen, joka itkee ilosta juostessaan ylämäessä ilman, että täytyy pysähtyä puuskuttamaan. Elämä on erilaista terveenä. Suosittelen kaikkia joskus tsekkaamaan arvonsa, oli muotia tai ei.


neule, housut ja kengät LIDL by Heidi Klum (saatu)/ takki ONLY/ korvikset Via Minnet (saatu)

Lisää muotia sitten loppuun ja kevyempiä juttuja. Kuvissa näkyvä asu on Lidlin uusinta Heidi Klum-yhteistyömallistoa nimeltään letsshakeitup. Sopi hyvin mielestäni tähän postaukseen, kun naista vaatteiden sisällä on vähän ravisteltu eloon. Sain valita mallistosta omat suosikkini ja pinkki neule oli ihan ykkönen. Mustat housut supermukavat päällä ja kengät tyylikkäät ja joka asuun sopivat. Nämä olivat siis omat lempparit, joita saa huomenna hakea Lidlistä! Edelleen yhtä hassua, ostaa vaatteita Lidlistä.

Mielelläni kuulen ajatuksianne Lidlin vaatteista tai ferritiiniarvoista ja kokemuksista anemiasta? Heittäkää juttuja kommenttiboksiin! Leppoisaa sunnuntaita!

Kesän aneemisin päivitys

Itse asiassa tämä päivitys tulee olemaan luonteeltaan iloinen, mutta asiaa anemiasta se tulee sisältämään. Muistatteko, kun kirjoitin tuosta vahingossa löytyneestä sairaudesta toukokuussa? Toukokuussa alkoi taistelu anemiaa vastaan ja minua peloteltiin muun muassa sillä, että rautavarastot täyttyvät vuosia, nestemäinen rauta ei riitä niitä nostamaan ja jos harrastaa kestävyysliikuntaa, se on jarruna myös paranemiselle tai hidastaa sitä. Tällä viikolla kävin verikokeissa vajaan kolme kuukauden rautatankkauksen jälkeen selvittelemässä tilannetta. Mikä tilanteeni on nyt ja mikä tähän kaikkeen johti?

SYYT

Olen aina ollut anemiaan taipuvainen ja hemoglobiini keikkunut hätinä 120 rajalla. Teininä se putosi runsaiden kuukautisten myötä jopa arvoon 90, mutta tasoittui aikuisiällä. Raskausaikoina tankkasin rautaa, mutta kovin alas arvot eivät koskaan menneet. Osasyynä tähän taipuvaisuuteen varmasti myös punaisen lihan puute ruokavaliossa.

Toinen syy, minkä opin vasta nyt, on rakkauteni juustoja, teetä ja maitotuotteita kohtaan. Rakastan proteiinivanukkaita ja syön usein rahkaa tai jogurttia ja juon paljon teetä. Nämä kaikki aineet ovat valitettavasti myös niitä, jotka estävät raudan imeytymisen. Jos siis syöt parsakaalia ja persiljaa lounaalla, jotka sisältävät hyvin rautaa, älä kippaa jälkkäriksi teetä. Tästä tavasta oli vaikeaa muuten luopua!

Myös kestävyysliikunta lisää altistusta anemialle. Keskusteltuani aiheesta törmäsin moneen, joka juoksee paljon ja veriarvot eivät pysy kohdillaan. Liikkumisen kautta keho tarvitsee enemmän happea ja sen kuljettamiseen rautaa. Pitkä liikunta, iso rautatarve. Myös kova hikoilu vähentää rautaa elimistöstä.

Raskaudet. Koska hemoglobiini putosi raskauksissa, voi olla, että olen ollut aneeminen kuopuksen odotuksesta lähtien. Sen koommin minulta ei ole mitattu hemoglobiinia, ferritiiniarvoja eli varastorautaa EI IKINÄ 35-vuotisen elämäni aikana. Se kertoo taas enemmän väsymyksestä ja muusta, eli voit olla aneeminen vaikka hemoglobiini olisi hyvä.

OIREET

Huonokuntoiset hiukset, väsymys, liian korkeat sykkeet juostessa, huono palautuminen, hengästyminen välillä kotona portaissa, pyörrytys, hirveän huonokuntoiset kynnet, pessimistisyys, paniikin tuntemukset, epäsäännölliset kuukautiset JA EHKÄ SUURIMPANA: unettomuus ja huono nukkuminen.

Koko tämä oirelitania kävisi yhtä hyvin oireiksi masennukseen tai vaikka kilpirauhasongelmiin, raudanpuutosta käsitellään usein masennuksena. Minulle on lääkärissä tarjottu niin masennuslääkettä kuin erilaisia unilääkkeitä neljä vuotta sitten, kun itkin unettomuuttani. Kukaan ei ikinä ole kysynyt raudanpuuttesta. Olen ollut vuosia hyvin epätoivoinen unettomuuteni kanssa, kunnes tänä kesänä olen pääsääntöisesti nukkunut kuin tukki. En ole välillä edes herännyt lasten huuteluihin miehen jo noustessa. En olekaan hullu ja masentunut, vaan anemian takia olin myös uneton. Tätä aion toitottaa kaikille huonosti nukkujille! Tarkistuta rautavarastosi!



paita VILA/ hame PIAZZA ITALIA/ kengät Kyprokselta

KORJAAMINEN

Yritin niitä rautatabletteja käyttää sillä tuloksella, että paino nousi viikossa 5 kiloa, kun elimistö teki täysstopin. Tuntui että räjähdän, maha oli järkyttävän kipeä. Yritin seuraavia tabletteja, sama ongelma (toiset muuten reagoivat täysripulilla, kyllä olemme yksilöitä!). Siksipä siirryin markkinoiden vahvimpaan rautamehuun, Ferronoliin. Otan sitä 20 ml aamuin illoin, aamulla tyhjään mahaan, illalla niin, että kaikesta syömisestä olisi vähintään 2 tuntia aikaa. Luin, että jos tuote sopii hyvin ja imetytyy, ”laimealla” mehulla voi olla paremmat tulokset saavutettavissa kuin tableteilla, joita kipeä elimistö ei pysty käyttämään hyväkseen. Tableteissa on periaatteessa kolme kertaa enemmän rautaa, mutta pointti on siinä, mikä määrästä imeytyy.

En ole skipannut kolmessa kuukaudessa yhtään päivää rautakuurista, rautamehupullo kulkee kaikkialla mukana. Otan raudan aamuisin tyhjään mahaan ja yritän pitää vähintään tunnin tauon ennen kuin syön. En syö aamuisin jogurttia, vaan puuroa ja jotain c-vitamiinipitoista kuten marjoja. Teet juon myöhemmin, en juo aterioiden kanssa teetä (paitsi jos aamupala tulee n.1,5h heräämisen jälkeen, sitten juon teetä puuron kanssa jo). Olen ahminut marjoja, parsakaalia, punajuurta, persiljaa, pinaattia, kaikkea mahdollista mistä olen uskonut saavani rautaa. Olen syönyt enemmän kanaa kuin normaalisti, en hirveästi tykkää kanasta, mutta olen valinnut sitä nyt ruokavaliooni. Kalkkunaa myös, se on hyvä raudanlähde.

Diagnoosin jälkeen juoksin 11km HCR:sta eli pisimmän lenkkini sillä hetkellä ja muutenkin tiputin juoksukilometrejä. Nyt olen taas juossut sellaiset 150km/kk, mutta ekan kuukauden juoksin maksimissaan 5-6km kerrallaan. Kuukauden jälkeen juoksin ekan kympin taas. Myös Kyproksen reissu auttoi, siellä kuumassa tehnytkään mieli niin rehkiä. Kyproksella oli myös helppo syödä oikein, joka päivä oli tarjolla hedelmiä, pinaattia, punajuurta ja muita hyviä juttuja, samalla kippasin rautamehua aamuin illoin.

Nyt lähes 3kk on kulunut ja meinasin lentää persiilleni kun kuulin tulokset. Olen kuullut, että rautavarastojen täyttymiseen menee vuosia, mehu ei riitä ja normaalin ferritiiniarvon pitäisi olla vähintään 30, mieluusti paljon enemmän. Minun lähtöarvoni toukokuussa olivat hemoglobiini 102 ja ferritiini 3. Lisäraudan ja ruokatsemppausten jälkeen, huolimatta siitä että olen koko ajan urheillut arvoni ovat nyt hemoglobiini 127 ja ferritiini 34. Kun kuulin tuon lukeman 34, kiljaisin puhelimeen MITÄ, olin niin hämmästynyt! Noin rajustiko se on tullut ylös pelkällä mehulla?

Minä en siis ole enää virallisilla mittareilla aneeminen. Tämä asia on saanut hymyilemään siitä asti, kun tulokset kuulin. Rautakuuri jatkuu yhä ja ferritiini saisi nousta vaikka sataan, mutta suunta on todellakin oikea. Sykkeet ovat lenkeillä pudonneet n.10 pykälää, vauhdit samalla koventuneet, unet parantuneet ja kynnet kasvaneet. Olen oikeasti mielestäni parempi äiti, sillä pinna ei ole niin kireällä ja jaksan paremmin. Jaksan vain kaikkea paremmin.

Koska luettelemani oireet ovat hirveän yleisiä ja unettomuudesta voi kärsiä monista syistä, halusin kertoa oman tarinani. Valitettavan monelle tämä homma on tuttua, sen olen mm. Instagrammissa saamistani viesteistä todennut. Toivottavasti tämä antaa sinulle pontta tutkia omat arvosi ja toivoa siitä, että voi ne arvot mehullakin nousta!

Postauksen kuviksi valikoin Kyproksen vikan illan kuvat, sillä olo oli tuolla hetkellä niin onnellinen ja kiitollinen. Niin kuin tällakin viikolla. Joka päivä, kun jaksaa paremmin.

Onko anemia itsellesi tuttu? Tai oirekuvaukset? Hyvinvointia viikonloppuusi!