Ihana kamala paluu arkeen

Minä olen ehkä maailman onnettomin palaamaan reissusta kotiin. Koska koti on ollut niin pitkään eräänlainen työmaa, teen kotona koneella hommia ja kotiäitinäkin olo on eräänlaista työtä, vedän itseni heti jonkinlaiseen täpitäpi-moodiin kun astun kotiin. Reissusta palatessa se vielä korostuu, kun laukuista tupsahtaa kahden viikon pyykit, koti oli siivoamatta pitkän aikaa jo ennen reissua kiireen takia ja piha… Siis voisi luulla, että olimme kuukauden poissa! Miten paljon rikkaruohot ja nurmikko voivat kasvaa kahdessa viikossa. Toljotin suu auki viidakkoa pihassamme. Juuri ennen lomaa ostettu ja kiinnitetty uusi terassikatos oli hajonnut kovassa tuulessa ja pisti ärsyttämään heti. Paleli hirveästi ja harmaus veti otteeseensa. Postissa oli karhukirjeiitä (nykyään unohtuu ihan liian usein joku lasku!), jääkaappi oli tietenkin tyhjä ja…Teki mieli kääntyä kannoillaan ja juosta takaisin laukkuinensa. Apua! Tiedättekö fiiliksen?

No, äkkiähän se homma lähti purkaantumaan kuitenkin. Pyykit hupenivat silmissä, yksikätinen mies kykeni ajamaan nurmikon. Haettiin ruokaa kotiin ja levättiin. Juoksin postiin, kirjastoon ja makselin laskuja heti palattuamme.

Lauantaiaamuna meillä oli varattuna Viikarin vuosi-kuvaus. Käymme siis kerran kuussa kuvaamassa tyttöjä koko vuoden. Koska meillä herätään aina seiskan jälkeen, ajattelin, että ehdin pestä kuvausmekot (reissusta ostetut ja täysin jossain suklaajädessä jo) aamulla ennen kuvausta. Ja muuta pientä. Haukoin henkeä, kun heräsimme – kello oli 9.45. Ohhoh, pikkasen painoi reissu kaikkia! Rytmit ovat ihan sekaisin. Ehdimme juuri ja juuri kuviin, jonne itse ryntäsin lähes meikittä ties missä asussa. Kyllä harmitti, kun Saara sanoi, että voisi ottaa siinä ihanassa maisemassa minustakin pari asukuvaa. Suostuin räjähtäneestä lookista huolimatta, sillä tiedän Saaran ammattitaidoin, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ihan kivojahan näistä tuli kuitenkin ja tuo tausta ja alppiruusut, voi! Ja hassun väriset kädet, kun on suoraan auringosta tullut. Ja kuka muistaa, nämä arskat ja neuletakki on nähty minulla muun muassa kuopusta odottaessa. Kunnon luottokombo niin monen vuoden ajan!

Oli ihaniakin hetkiä. Ensimmäinen 10 kilometriä oli ihanaa juosta niin raikkaassa kelissä. Ensimmäisen vuorokauden aikana meillä oli käynyt neljä lasta kylässä leikkimässä ja lapsi yhdessä naapurissa kylässä. Lapset olivat onnessaan kunnon kaurapuurosta ja kavereista. Salakuuntelin tyttöjä, kun kaverinsa kyselivät mitä te teitte siellä reissussa. Arvaatte varmasti, mitkä asiat olivat top kolmessa? Niinpä, kaikkien lasten suosikit, uinti, jätski ja limppari.

Sunnuntai toi rauhan tullessaan. Aurinko saapui ja olimme pihalla koko päivän. Sain rikkaruohoja kitkettyä. Teimme yhdessä uusiksi kasvimaan, jonne laitettiin muun muassa porkkanaa ja punajuurta kasvamaan. Voi kun ehtisivät vielä! Aloin niin sanotusti saada kiinni tästä Suomi-kesästä taas. Mietin samalla, että miehen onnettomuus toi tietyn rauhan päiväämme. Sen sijaan, että treenaisimme vuorotellen ja touhuaisimme omiamme paljon (mies ei ole ikinä paikoillaan) olimmekin paljon yhdessä ja teimme yhdessä toinen toistamme auttaen. Kun ei voi montaa asiaa tehdä, niin kiirekin vähenee. Ilmeisesti meidän perhettä pitää kolauttaa vähän, että pysytään aloillamme.


housut BY PIA’S/ tennarit ADIDAS/ neuletakki VILA/ korvikset MAANANTAIMALLI/ aurinkolasit LE SPECS

On hassua aloittaa arki juhannusviikolla, kun muut tuntuvat painuvan kesälomille. Menimme vähän liian myöhässä päikkyyn ja puuro piti järjestää erikseen, juomapulloja en tajunnut, olin epävarma kesän ryhmistä ja… Kyllä nolotti ja yritin selitellä lomamoodia. Huomenna paremmalla onnella. Mutta toisaalta on ihanaa hoitaa arkiaskareita ja päiväkotiin menoa näin kesällä, poissa ovat aamuruuhkat.

Ja tiedättekö mitä. Sen kahden viikon aikana kun olimme poissa, oli esikoisen eskari rakentunut. Siis nousta pätkähtänyt kahdessa viikossa koko rakennus. Meidän piti seurailla kesän mittaan kun se rakentuu, ihan säikähdin kun näin sen siinä. Tulipa jotenkin konkreettista siitäkin, ensimmäisen ja samalla viimeisen päikkyvuoden vikoja päiviä viedään ja kohta mennään ”kouluun” joka aamu. HUI!

Nyt on saatu muuten kaikki arvonnatkin mielestäni ajan tasalle, kun toukokuun asuäänestyksen voittajat on arvottu. Te äänestitte voittajaasuksi tämän asun ja palkintopaketti numero 1 lähti Uuville ja numero 2 Kirsikalle. Voittajat olen tavoittanut sähköpostilla, kiitos kaikille osallistuneille!

Wiuh, näin on arki lähtenyt käyntiin. Entä siellä, lomalla vai arjessa kiinni? Iloista ja aurinkoista juhannusviikkoa!

*kuvat Studio Mimi&Nöde/Saara Partanen

Kevyt ja rouskuva pääsiäispöydän tai arki-illan prinsessasalaatti

*kaupallinen yhteistyö Silmusalaatin kanssa

Olette varmasti muun muassa Instagrammin puolelta huomanneet, että minä rakastan tehdä ruoaksi salaatteja. Pääasiassa ne syntyvät fiilispohjalta, joskus niin, että kaverikin on laittanut reseptin ylös, joskus olen ihmetellyt itsekin, että pitikö nämä maut miksata keskenään. Salaatti on vallan käypä vaihtoehto ruoaksi, kun ottaa siihen esimerkiksi juuston mukaan ja se täyttää hyvin!

Meillä lapset tykkäävät monenlaisista kasviksista, hedelmistä ja vihanneksista, mutta jostain syystä olen usein arka miksaamaan niitä. Eli laitan lautaselle erikseen parsakaalit, tomaatit ja kurkut. Olen huomannut, että jos lapsille tekee leivästä, hedelmistä tai vaikka siitä salaatista jonkun naaman tai ruoka”taidetta”, ruoka putoaa aina paremmin. He suorastaan tappelevat kuka saa syödä korvan ja kuka silmän ja syövät huomaamattaan hurjan määrän kasviksia.

Kun aloin kasata yhteistyössä Silmusalaatin kanssa meille likoille salaattia, annoinkin tyttöjen päättää mitä yritettäisiin taiteilla salaattiin. Ehdotin nallea, mutta totta kai vaativat saada prinsessasalaattia. Jännityksellä mietin, onnistuisinko ja aloimme yhdessä kasata prinsessan kasvoja käyttäen Silmusalaatin eri tuotteita pohjana. Tiedättekö, minulla oli vaikeuksia saada heitä lopettamaan ainesosien syömistä etukäteen, niin herkkua olivat muun muassa Rouskuva silmusalaatti, mustikat ja pähkinät! He esittelivät jäljelle jääneet Rouskuvat silmusalaatit seuraavana päivänä naapurin tytöllekin ja käskivät syömään, kertoen että tämä on parasta (ja kysyen, saako nämä nyt syödä kaikki?).

Ennen kuin päästään siihen, mitä kaikkea laitoimme salaattiimme, kerron teille vielä mikä on Silmusalaatti, jos ei ole tuttu juttu. Silmu on kasvunsa alkuvaiheessa oleva kasvin verso ja silmusalaatti puolestaan sekoite erilaisia versoja, joita on kasvatettu siemenistä. Vaihtoehtoja on neljä: ALFALFA, joka on puna-apilan sekä sinimailasen versoja, PARSAKAALI, jossa on puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja, TULINEN, jossa on retikkaa, puna-apilaa ja sinimailasta sekä ROUSKUVA, meidän lasten lemppari, jossa on herneen ja punaisen sekä vihreän linssin ituja. Rouskuvassa on hyvä määrä proteiinia ja parsakaalissa esimerkiksi c-vitamiinia. Tuotteet viljellään Vantaalla luomuna ja ne ovat mainion Samuli Laurikaisen luotsaamia. Olen tavannut miehen useasti erilaisilla messuilla ja hän on kyllä hyvinvoivan oloinen huipputyyppi! Silmut kasvatetaan käyttämällä vähän energiaa, eikä salaatteihin tule mitään säilöntäaineita. Ne löytyvät vihannesosastoilta kylmähyllystä ja ovat rouskuvaa vielä lukuun ottamatta saaneet uudet paketit, jotka ovat täysin kierrätettäviä. Se kun litistää kartonkijätteeseen, joten aiemman pakkauksen muovin voi unohtaa, nyt pakkauskin on hyvin ekologinen.

Silmusalaatissa on ehkä parasta se maku. Siinä missä perinteistä jäävuorisalaattia harva rouskuttaa ilokseen pelkiltään, näitä popsii ihan sellaisenaan. Ne tuovat makua ja rakennetta erilaisiin ruokiin ja toimivat helppona salaattipohjana, niitä ei tarvitse pestä tai pilkkoa, sen kun nostelee lautaselle. Lapsista oli ihan parasta tämä helppous (ja se maku)!

Vietimme hauskan hetken kolmistaan kuunnellen lastenlauluja ja kooten prinsessasalaattiamme. Resepti syntyi siltä pohjalta, mitkä ovat lasten lempparijuttuja ja niistä yhdistelimme salaatin. Muun muassa feta, meloni ja mustikat kuuluvat lemppareihin. Nappaa tästä aineosat ja testaa vaikka pohjaa, jos et jaksa prinsessaa värkkäillä (syntyy kyllä muuten ihan hetkessä!).

PRINSESSASALAATTI

paketti Silmusalaatti parsakaalia
paketti Silmusalaatti Alfalfaa
paketti Silmusalaatti Rouskuvaa
mustikoita
cashew-pähkinöitä
paketti fetaa
hunajamelonia
ananaskirsikoita
1 granaattiomena
cantaloupe-melonia
1 porkkana

Nostele pohjaksi Silmusalaatin parsakaali sekä Alfalfaa, älä käytä ihan kaikkea. Kuori ja pilko cantaloupe-melonia, pilko feta kuutioiksi ja halkaise granaattiomena. Omenasta saa siemenet parhaiten ulos paukuttelemalla puolikasta puisella kauhalla kättä vasten. Sekoita salaattipohjaan feta, cantaloupe-meloni, cashwe-pähkinöitä, mustikoita ja granaattiomenan siemeniä. Nostele sitten ”peitoksi” lisää Silmusalaatteja ja voit koota näin puhtaalle pohjalle prinsessan kasvot. Silmät teimme ananaskirsikoista, suun mustikoista, kruunu syntyi hunajamelonista, posket granaattiomenasta, tukka porkkanasta sekä Rouskuvasta Silmusalaatista ja helmet ananaskirsikoista.

Jälkkäriksi teimme vielä hedelmäpalmut. Ja tiedättekö, söimme melkein kokonaan tuon läjän salaattia kolmisin, siltä istumalta. Oli mielettömän hyvä ja maukas setti! Jäi nimittäin sitten ne jälkkärihedelmät syömättä, ei kukaan enää jaksanut.

Tämä on minusta hauska lisä niin pääsiäispöytään kuin oikeastaan mihin vain tilanteeseen. Rouskuva, maukas ja paljon vitamiineja sisältävä salaatti piristää yhtä lailla pääsiäispöytää, vappupöytää kuin ihan sitä arki-iltaakin. Toivottavasti innostuit ideasta! Vinkkaa meille oma suosikkisalaattisi, niihin kaipaa aina uusia ideoita!

Oletko testannut Silmusalaattia? Hyvää oloa uuteen viikkoosi!

Välähdyksiä viikon varrelta

Tuntuu nyt lauantaina, että kun katselen viikon kuvia, maanantaista on iäisyys. Niin paljon juttuja sitä ehtii kyllä viikkoon mahtua! On siihen mahtunut monta väläystä, niin aivojen älynväläyksiä, kameralla otettuja väläyksiä ja kännykkäväläyksiä. Tein eilen poikkeuksellisesti makaronilaatikkoa jauhelihasta. Siinä sitten ihmettelin Instastoriesiin että paistelen tässä nauta-sikaa, ei kun sika-nautaa ei kun kumpaa se on! Sain läjän viestejä, että riippuu siitä kumpaa siinä on enemmän. Nauratti kyllä ihan tosissani tämä oma blondius, AIVAN! Siinähän on järkeä! Puolustelen sillä, että en ole yli 20 vuoteen sitä syönyt ja kokannut ehkä kolmesti sinä aikana kun olen äiti, eli olen aivan kahvilla. Ja heitin jo paketin ennen viestien lukemista piharoskikseen, joten en edes voinut tarkistaa kumpaa se oli. Sikanautanautasikaa. Mutta maistui kaikille kolmelle ruoka ja itse söin muuten ensi kertaa nyhtökaurapyöryköitä, olivat superhyviä hummuksen kanssa!

Se siitä lihakeissistä. Piti siis tuoda teille muutama välähdys kännykästä viikon varrelta. Sellaisia ihan räpsyjä, joita ei hirveästi mieti tai asettele ottaessaan. Fiiliksiä viikon varrelta, sellaisia, joita voi heittää vaikka perheen whatsapp-ketjuun. Tiedätte?

Alkuviikosta näin palasen pyörästäni. Se on pinkki, siinä on glitterlakkaa joka kimmeltää ja Apulannan laulunsanoja. Kuka tunnistaa yhden suosikkibiiseistäni? Mies halusi itselleen talviprojektin ja halusi maalata pyöräni. Se on siis ollut muutamia kuukausia palasina ja kun mies jotain tekee, hän tekee sitten muuten täysillä. Sitä on hiottu ja laitettu viimeisen päälle. Vähän jo hihityttää, että pitääkö minulla pokka lähteä liikenteeseen pinkillä Apulanta-läskilläni. Siis oikea nelikymppisen äidin polkupyörä, apua! Mutta kohta tsygä rullaa, kuten eräässä biisissä sanotaan.

Keskiviikkoaamuna heräsin mummon luota. Lueskelin Hesaria, söin puuroa ja juttelimme vaaleista. Monesti lähden Helsingin tilaisuuksiin osaksi senkin takia, että pääsen näkemään häntä ja ehkä ystäviä pääkaupunkiseudulla. Jatkoin matkaa Green Caren tilaisuuteen, jossa oli huikeat Cargon eväät. Kuka muistaa kun kirjoitin ravintolan avajaisista nelisen vuotta sitten? Huikea oli tuo leipä! Opin muuten tilaisuudessa senkin, että ainoastaan tyrni tarvitsee ehdottomasti ristipölytystä. Siinä loppui ihmettely, miksi meidän yksinäinen omppupuumme pärjää. Iltapäivällä kävin katsomassa Riannon showroomilla Prisman uutuksia ja mietin että näyttääpä ihanalta tuo mansikkajuttu, mutta unohdin maistaa kun lähdin kipittämään junaan. Höh hei.

Torstai olikin kaikenlaista pientä täynnä. Ihastuttava ilma, lämpöä 13 astetta. Eka kerta puoleen vuoteen, kun ei palellut Pikku Kakkosen puistossa! Kävin verikokeessa rauta-arvojen tsekkauksen takia pikkunaiset assarinani. Kävelimme Pikku Kakkosesta labraan ja pienin tuijottelisi Tammerkoskea loputtomiin. Putoava vesi on hänestä mielettömän upeaa ja vangitsevaa. Toinen taas etsii sillalta sydämenmuotoisia rakkauslukkoja. Minä mietiskelin taustalla, että hassua kun meillä on kaksi paljasjalkaista tamperelaista perheessä ja kuvailin narsisseja. Voi kun saisivat olla rauhassa, niin monesti kukille tehdään pahaa. Joku nakkasi ne koskeen viime vuonna. Ei helvata ihmiset!

Ilmeisesti ulkoilu ja labrahommat olivat jänniä, sillä kuopus pyysi ykskaks päiväunille ja tilttasi saman tien kärryyn. Siis noin naamalleen, pylly pystyssä. Luulin että hän pelleilee, mutta ihan reporangan tytön sain kääntää ympäri. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja äänestin ex tempore, ihan eri tyyppiä kuin piti. Tuntuu niin hölmöltä koko touhu hallituseroineen, mutta tuntuu väärältä myös jättää äänestämättä. Sitten piti juoda vaalikahvit. Esikoinen joi mehun ja tutki puistosta löytämiään aarteita, korkkia ja pinniä ja minulla jäi vaalikahvi eli tee mukiin, otin vahingossa jotain niin savuista teetä että mukiin jäi. Yäk.

Perjantaina pysähdyin sekuntiksi räpsäisemään kuvan pajunkissamerestä juoksulenkilläni ja mietin, noinkohan luvattu takatalvi tulla pöllähtää ensi viikolla. Lähdimme siis äkkiä kuvailemaan yhtä yhteistyötä ulos, sillä muksut eivät kestä palelua. Ihanaa miten tossu lentää kuivalla asfaltilla, on kyllä helppo taas juosta talvijuoksun, lumen ja rännän jälkeen!

Sellaisia arkiräpsyjä tästä viikosta! Tai välähdyksiä. Sikanautanautasika. Ja silleen. Pitääkö sitä aina paljastaa blondiutensa, hah!

Olitpa blondi, brunette tai punapää, toivon sinulle aurinkoista viikonloppua! Mitä omaan viikkoosi on mahtunut, mikä on ollut viikon paras juttu?