Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

Toivepostaus: Härdelli-perjantai

Olette aina toivoneet minun päiväni-juttuja, kun olen kysynyt postaustoiveita. Olen ajatellut, että Instasta näkee niin paljon arjestamme, ettei tällainen enää kiinnosta, mutta toisaalta kaikki eivät ole siellä, eivät katso kaikkea ja onhan se vähän sekavaa settiä välillä. Ne storiesit.

Tallensin siis pitkästä, pitkästä aikaa kameralla päivämme. En tiedä miksi valitsin näin erikoisen päivän, sillä normaali arkipäivä kun kökötän koneen ääressä ja lapset ovat hoidossa on aika erilainen. Tämä päivä oli myös hyvin poikkeuksellinen, sillä en urheillut pahemmin. Ja eskarilainen sai melkein vaparin. Hämmennyin tallentaessani tätä päivää, sillä tuli aika hössötyshärdellipäivä tästä. Niin vauhdikas, etten ehtinyt paljon miettiä kuvia, eli nyt mennään ihan vauhdikkailla räpsyillä!

Mutta pidemmittä puheitta, tervetuloa perjantaihimme mukaan!

6.45 Kello soittaa. Hipsin alas keittämään puuroa ja teelle, näppäilen parit sähköpostit. Ehdin vaihtaa pari sanaa miehen kanssa, joka on juuri lähdössä töihin.

7.15 Lapset heräävät. Syömme yhdessä puuroa, kuopus istuu sylissä. Sitten pukemiset, siistiytymiset ja muut tarkemmin kuin yleensä, sillä tytöillä on edessä Viikarin vuoden syyskuun kuvaukset. Tuntuu, ettemme voi ehtiä.

9.00 Olemme tasan ysiltä eskarissa. Mies on tullut sinne myös kesken työpäivän, sillä on koulun avoin päivä. Ajattelimme sen tarkoittavan jotain ohjelmaa, mutta vanhemmille ei edes puhuta. Saamme siis vaan hengata taustalla. No, 3-vuotiaalle se ei sovi ja aika pian olemme ulkona hiekkalaatikolla ja mies palaa töihin.

10.00 Muut eskarit lähtevät ulkoilemaan, me tutkimme kolmisin esikoisen eskariluokkaa. Ovat tehneet muun muassa pituusmitan, neiti on toiseksi pisin. Tutkitaan askarteluja. Tytöt leikkivät pingviiniä käytävällä.

10.30 Kurvaamme Tallipihalle yhtä aikaa kuvaajan kanssa. Viikarin vuosi kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai, mutta nyt olemme olleet jo neljä kuukautta poissa ne lauantait! Korvauskertoja järjestetään aina yksi, nyt se oli keskellä arkipäivää, joten eskarilainen sai sen varjolla lähes vaparin. Kuvat otetaan, tytöt ovat suloisia.

11.00 Treffaamme Tallipihan kahvilassa opiskelukaverini. Syömme nelistään lounasta ”prinsessasalissa”, kuten lapset sitä kutsuvat. Sitten mennään tutkimaan, mitä kaikkea löytyykään Suklaapuodista, apua! Vadelma-balsamico-tummasuklaa on järjettömän hyvää! Tapasin muuten tällä viikolla kolmea ystävää lounaan tai kyläilyn merkeissä. Ihan enkat! Mahtavaa, jäi hyvä mieli.

12.30 Saavumme Särkänniemeen päivittämään kausikorttejamme ja hakemaan muun muassa arvontaan tavaraa (Särkän lippuarvonnat pyörivät IGn ja FBn puolella, käy osallistumassa!). Tapaamme aulassa Koiramäen joulupukin (nykyään tunnistan hänet ilman partaa). Tytöt kyselevät kenelle juttelin. JES! He eivät tunnistaneet!

13.30 Saavumme kotiin. Ajan Särkästä suoraan postiin ja haen sieltä Muita Ihania-blogin Tiinan lähettämän julisteen. Taitava Tiina! Saan sähköpostiini jo kuvat aamupäivän kuvauksesta ja valkkaan niistä mieluisimmat, keitän teetä ja maistelemme esikoisen kanssa pari suklaata kuopuksen nukkuessa autossa. Laitan lakanat koneeseen ja heittelen petivaatteet ulos.

14.15 Kuopus herää, värittelemme kolmisin.

15.30 Mies tulee töistä yleensä aikaisin perjantaisin. Pyydän ottamaan yhden kuvan yhteistyöhön, kuvaan Särkkä-arvonnat, tytöt hakevat pihalta lehtiä kuvia varten ja toimivat assareina.

16.00 Mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan. Minä laitan puhtaat lakanat sänkyyn (jotenkin Muumituttaa), teen iltaruoan ja viesti pamahtaa, että postissa on paketti. ÄH! Juurihan kävin! Mietin, että lauantaille ei ole ruokaa, joten päätän polkea pyörällä 7 kilometriä, käyn kaupassa ja haen postista uutuskirjan, joka paketissa on. Haluan niin lukea sen ja pian, ilmestyy ensi viikolla! Ja eihän sitä nyt täysin voi olla urheilematta voi olla, sainpahan pienen pyöräilyn!

17.30 Palaan kaupasta, muu perhe on syönyt. Teen vauhdilla lauantaille valmiiksi kalakeiton (siitä tuli hurjan hyvää kiitos kylmäsavulohen), mies tekee meille inkiväärishottia valmiiksi. Kaupassa oli ohjeita ja minä innostuin, joten litra juomaa inkivääristä, sitruunasta, hunajasta ja vedestä syntyy. Sitä sitten shotteina juodaan. Mies ottaa kännykällä kuvan kaverilleen, joka intoilee myös inkiväärituotteista. Näky on niin harvinainen (siis mies kuvaamassa ruokaa), että nappaan kameran ja otan kuvan tilanteesta.

18.30 Esikoisen kaveri tulee hakemaan. Nappaamme hänet myös autoon ja hurautamme katsomaan tanssivia vesiä, joista postasin eilen. Kotona olemme aika pian, koska esitys kestää vain 7 minuuttia.

20.00 Tytöt tulevat sisälle pihalta, kaveri menee kotiinsa. Laitan pyykit koneeseen, vien tytöt iltapesulle, mies on kuntosalilla. Siirrymme iltapalalle, samalla kun syövät teen seuraavan päivän synttäreille pakettia.

20.30 Hammaspyykki, iltasatu ja iltalaulut. Meillä on toiminut tosi hyvin se, että toinen lapsista valitsee sadun parittomina, toinen parillisina päivinä. Ei enää iltavääntöä! Hoilottaessani pimeässä antaumuksella Päivänsädettä ja Menninkäistä tulee mies salilta ja ehtii sanoa lapsille hyvät yöt.

21.15 Tulen itse suihkusta, teen iltapalaa (unohdin syödä päivällisen) ja sytytän kynttilöitä. Nyt löllöilyä! Mies tulee alakerrasta lakanoiden ja silitysraudan kera. Apua, pitääkö vielä vetää ne! Minä näpytän tunnin läppäriä, mies silittää päivällä pesemäni lakanat.

22.20 Onko liian myöhä vai katsotaanko jakso Handmade’s talea? Katsotaan. Jakso lipsahtaa kahdeksi. Esikoinen herää ja valittaa ettei saa unta. Otan syliin ja katsomme toisen jakson loppuun. Hän nukahtaa syliini vauva-asentoon. Tunnen ihan hirveän syvää rakkautta häntä kohtaan ja totean, että tässä samassa kohdassa katselimme kolmisin telkkaria 6,5 vuotta sitten alun imetysmaratonien myötä. Samaan asentoon nukahti, on nyt sellaiset 80 senttiä pidempi tyyppi vain. <3

00.15 Mies kantaa lapsen takaisin omaan sänkyynsä, kaadun sänkyyn hammaspesun kautta. Jotain puhuin miehelle, mutten jaksa enää muistaa seuraavana päivänä mitä, aivot eivät tallentaneet.

Sellainen härdellipäivä! Tähän olisikin hyvä laittaa rinnalle sellainen kökin koneella 7 tuntia putkeen päivä! Arkea rehellisimmillään, meidän elämää aidoimmillaan. Kuka tykkää näistä postauksista, paljon niitä toivotaan ja nyt pitkästä aikaa toteutettu!

Mitä pidit? Huikkaa jos olet itse tallentanut tällaisen lähiaikoina blogiisi, tulen lukemaan!

Läsnäolon sietämätön vaikeus (vai helppous?)

Läsnäolo. Siinäpä vasta nykyajan vitsaus. Koko ajan erilaiset virikkeet, älylaitteet ja muut repivät huomiotamme ja esimerkiksi pienille lapsille (no isommillekin!) ei taida olla mikään niin tärkeää kuin läsnäolo. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Vai onko se itsellesi helppoa?

Pysähdyin miettimään tätä viikonloppuna ollessani yksin reissussa ja miehen ollessa kotona tyttöjen kanssa. Hän tuntui olevan ihan 101% läsnä. Sunnuntaina vastassa oli kaksi ihan superiloista ja onnellista tyttöä ja mietin, että olen vähän kateellinen miehelle. Hän oli yhtä lailla varmaan minulle, kun sain nukkua yksin hotellin lakanoissa. Siis tiedätte, sellainen haikeus käväisee mielessä.

Mies ja tytöt kävivät lauantaina ystävien kanssa usean tunnin metsäretkellä. Hakivat kaupasta aineita ja tekivät yhdessä alusta loppuun hampurilaisia. Viettivät sitten saunaillan. Sunnuntaina oli kuulemma maailman parhaat leikit isin kanssa. Jyväskylästä käsin katselin kuvia puhelimessani ja mietin, miksen minä pysty koskaan olemaan noin läsnä. No, tiedän toki syynkin. Olen aina enkä koskaan töissä. Tiedätte. Aina olisi joku sähköposti johon vastata, aina joku asia mitä valokuvata. Kun kotona on viikonloppuna molemmat, lähdemme herkästi vuorotellen urheilemaan ja toinen on yksin lasten kanssa, sitten siivotaan, pitää käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Viikonlopuistakin tulee usein sellaisia, että joku pomppii jossain omilla teillään. Ollaan liian vähän nelistään. Siksi halusinkin viikko sitten Jyväskylän reissulla mennä porukalla uimahalliin. Yksi ihan parhaista paikoista pienten lasten kanssa. Siellä ei oteta puhelimia käteen, siellä mennä touhutaan vain perheen kesken. Sauna on toinen täydellinen paikka, jossa saa keskittyä vain perheeseensä. Välillä tosin sauna lämpeää vasta lasten nukkuessa, sillä se tuntuu ajoittain olevan mahdotonta istua aloillaan. Mutta tiedättekö, tämäkin menee paremmin kolmisin. Me alamme herkästi miehen kanssa jutella toisillemme lasten ”yli”, jolloin he alkavat puuhata kaikkea villiä saadakseen huomiomme. On jännä huomata, että kolmisin on joskus helpompaa kuin nelistään. Saatteko kiinni ajatuksesta?

Kuopus ei meillä ole kokopäiväisessä hoidossa, joten minulle jää lokakuussa noin kolme päivää viikossa tehdä kaikki tarvittava. Olen nyt uutena yrittäjänä niin onnekkaassa asemassa, ettei se meinaa riittää. Joten iltahommia tai viikonloppuhommia tulee väkisin. En ole aikoihin ollut lomalla, johon mukaan ei olisi lähtenyt läppäriä. Kun saan hommat pyörimään, päätin, että joku täysin tyhjä viikonloppu täytyy järjestää. Jättää kaikki laitteet kotiin, uida ja puuhata vain perheen kesken.

Toisaalta siinä on vapautensakin. Sen sijaan, että joutuisin kiskomaan lapset joka aamu superaikaisin ylös, kuopuksen vapaapäivinä syödään aamiainen kotona ja viedään isompi ysiksi eskariin. Haen hänet myös aiemmin. Eilen miehen lähdettyä kuuden jälkeen aamulla salille kuopus heräsi ja kömpi kainalooni. Nukahdin välittömästi takaisin ja havahduin puoli kasilta siihen, että siinä pieni nukkua tuhisee rinnallani, unipupu oli läntätty naamalleni. Oli ihanaa herätä arkiaamuna rauhassa, katsoa hetki yhdessä Pikku Kakkosta ja halata molempia. Oli ihanaa nähdä eilen kahtakin ystävää (todella harvinaista!), saada iltapäivällä ystäviä kylään kuten kotiäitiaikoina ja laittaa kolmistaan lasten kanssa ruokaa. Sen hinta on sitten se, että paukuttelin iltaysiltä sitä läppäriä tai kaivan sen esiin viikonloppuisin. Niin. Mikä sitten on niin paha, voisi arki olla aika paljon hektisempääkin mietin eilen. Innostuin tästä ystävien näkemisestä niin, että tänään lähti muutamalle perheelle kutsu iltateelle. Miten sitä unohtaakin stressin jutellessaan ystäviensä kanssa!

Ja siinä missä minä mietin, että olisipa viikonloppu joskus minullekin vain viikonloppu, mies varmaan toivoo, että voisipa joskus kölliä aamukasilta lasten kanssa sängyssä arkena. Tulin lopulta siihen tulokseen, että on rikkaus, että meillä on ne omat aikamme, jolloin voi unohtaa työt ja velvoitteet. Itse vielä opettelen sopivaa komboa, kun varsinaisia työaikoja ei ole. On ehkä parasta stressin purkua keskittyä tekemään kolmevuotiaan kanssa palapeliä, sitäkin mietin eilen. Ei tarvitse aina höhkätä, vaan voi istua lattialla kasaamassa palapeliä ja nähdä sen onnen pienen naamasta, kun äiti on vielä niin tärkeä ja yhdessä tekeminen ihanaa.

Tasapaino, sen löytäminen on varmasti jokaiselle meistä haastavaa. Eilen illalla miehen lähtiessä lasten kanssa harrastushommiin, mietin, että nyt olisi 1,5 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Läppärillä jotain, jotain kotihommia. Pistin lenkkikamat niskaan ja juoksin kympin tihkusateessa. Olen todellakin varma, että kannatti. Pää pursusi ideoita sen jälkeen, uni tuli helposti ja mieli oli iloinen. Työ, uni, perhe, urheilu, koti ja ystävät, siinä kombo jota moni pyörittää ja kokee varmasti ruuhkavuosina huonoa omatuntoa jostain. Sitten taas ne pienet läsnäolon hetket ovat ihan kultaakin kalliimpia ja painuvat kaikkien mieleen. Vaikka eivät kestäisi kuin puoli tuntia, se on iso pala päivästä omistaa täysin jollekin tärkeälle.


mekko NANSO/ sukkikset KAIKO CLOTHING/ kengät DR.MARTENS/ takki ONLY/ korvikset LINDEX/ laukku A+ MORE

Ja sitä läsnäoloa pitää muistaa antaa myös itselle! Lukea kirjaa, istua hiljaa saunassa tai loikkia lenkkipoluilla ihan vain itsensä ja ajatustensa kanssa.

Onko sinulle läsnäolo helppoa vai vaikeaa? Mistä koet huonoa omatuntoa, missä koet onnistuneesi?