Viikon ihanimmat ja oudoimmat

Olipahan tapahtumarikas viikko, wau! Tästä sitten aloitellaan uutta viikkoa, odotan kovasti huomenna Helsingissä olevaa koulutusta Mediaduunareille. Ketään tulossa sinne?

Mitä ihanaa viime viikolla tapahtuikaan? Mennään ihan perinteisillä ranskalaisilla viivoilla

  • Arki alkoi ja kuopuksen nukutus oli taas aivan toivotonta. Lupasin tarran jokaisesta päivästä kun menevät nätisti nukkumaan ja viidestä tarrasta yllärin. Sen jälkeen on mennyt KOLME yötä putkeen nukkumaan ongelmitta, voi anna tämän jatkua!
  • Menimme porukalla uimaan keskiviikkoiltana. Vielä eivät harrastukset pyörineet ja oli ihanaa mennä nelistään uimaan. Katsoin esikoista isänsä kanssa mustissa uikkareissa pomppimassa ponnulaudalta ja testaamassa, kuinka pitkän matkan esikoinen pystyy uimaan. Olin niin ylpeä, että ajattelin halkeavani.
  • Tähän liittyen: esikoinen ui Tatussa ja mies ilmoittautui kehotuksestani myös treeniryhmään ja liittyi uintiseuraan. Kun aloimme seurustella, hän pelasi aktiivisesti uppopalloa, kävi sukeltamassa ja sukellusseuran uintivuoroissa. Liian kauan hän on mielestäni treenannut yksin ja olin ihan superiloinen, kun menee seuraan ja löytää varmasti samanhenkisiä ihmisiä. Iloinen toisen puolesta!
  • Torstaina kävimme Helsingissä katsomassa Disney on Icen. Se on aina vaan yhtä maagista, itkin ja lauloin mukana. Mikä Disney-hullu, en tunnusta! Oli tosi kiva reissu nelistään, vaikkakin raskasta arki-iltana ajaa neljä tuntia. Olin sanonut lapsille, ettemme mene tänä vuonna, mutta joulupukki (aka äitini) yllätti!
  • Lauantaina oli ihan jäätävän upea keli, kirkas kuiva keli ja juoksin pikkupakkasessa 12 kilometriä. Ihanaa!
  • Tytöt olivat yökylässä la-su, joten saimme yllättäen kahdenkeskistä aikaa. Heräsin kello 10 (!!!!) sunnuntaina lohimunakkaan tuoksuun, mies oli yllärinä ostanut aineet ja laittoi aamiaista. MITEN LUKSUSTA hei! Apua!

Viikon oudoimmat:

  • Kävin jotenkin kierroksilla torstain Disney on Icen myötä ja mielessä pyöri kaikki mitä pitää tehdä perjantaina. Esikoinen unissakäveli ja en vain saanut unta. Täysikuu? Klo 03 luovutin ja aloin tehdä hommia. Se ympäröivä pimeys ja hiljaisuus oli käsittämätöntä ja olin ihan supertehokas lähes neljä tuntia. Vein likat hoitoon pyjamassa (argh, nyt olen tehnyt sen!) ja tulin kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Paljon tehokkaampaa kuin päivätyöskentely, muttei pidemmän päälle tietenkään järkevää.
  • Sain viestin IGssa, missä ihmeteltiin miten mies kestää hoilottamistani biisien tahtiin. No, ehkä kyseessä oli ettei kyseinen ihminen kestä enemmän kuin huoli miehen kestämisestä, en tiedä. Mutta sen myötä aloin miettiä, miten kamalaa olisi, jos mies ei kestäisi minua sellaisena kuin olen ja pitäisi jotain ääneen laulamistakin rajoittaa. Hän on ainoita ihmisiä, kenen seurassa olen 100 prosenttisesti oma itseni. Ja silti hän on siinä aina. <3
  • Perjantaina vein lapsen lääkäriin. Kurvasin parkkihalliin kiireellä, olimme vähän myöhässä. Koko alakerta oli tyhjä autoista ja kiireessä auto jäi vähän vinoon. Leuka loksahti, kun palasimme. Aivan viereen oli kiilannut maasturi, eli ovea ei voinut saada auki. Kömmin sisään pelkääjän puolelta, mutten silti uskaltanut peruuttaa (IGssa oli kuva tästä, se oli lähellä!). Mietin mitä helkuttia teen ja kipitin pitkin hallia etsimässä apua. Löysin kolme parikymppistä tyyppiä, jotka ilomielin tulivat apuun. Yksi istui rattiin ja piti pyöriä suorassa, kun toiset työnsivät auton pois vaihde vapaalla. UUH! Olin niin iloinen, että meinasin itkeä. KIITOS!
  • Tämän episodin myötä myöhästyin hierojalta 10 minuuttia. Pyysin lyhentämään aikaa, jotta ehdin vielä apteekkiin. Hieroja huomasi hermostukseni ja sanoi, että voin tulla toiste, hän ei laskuta kun olen stressissä lapsesta. Kiitin ja päätin varata heti uuden ajan. PAITSI ETTEI NIITÄ OLE! Mitä, miksei? Onko luottohierojani lopettamassa? Miksei hän sanonut? Selvitän asiaa tänään lisää.
  • Kun jäimme kaksin kotiin lauantaina, siivosimme. Kaksi tuntia puunasin, mies imuroi, minä juoksin rätin kanssa. Juuriharjalla kuurasin kylppärin, vaihdoin lakanat, jynssäsin vessat. Oli ihanan siisti koti edes hetken! Siis kuka siivoaa lauantaina jäädessään kaksin, ahhah! No, ehdittiin muutakin, siivous oli klo 18 ohi.
  • Hiljaisuus. On superoutoa olla kotona kaksin. Puhuin hiljaa illalla kun alitajunta sanoi, että lapset nukkuvat. Mies pani lapsiportin kiinni alitajuisesti mennessämme yläkertaan nukkumaan. Nauratti. Pelkäätkö että vaimo karkaa kysyin.


mekko DESIGUAL/ sukkikset KAIKO/ kengät MARCO TOZZI/ takki GLOBAL ESSENTIALS/ korvikset LINDEX/ rannekoru OXXO

Sellaisin eväin uuteen viikkoon. Hyvillä mielin kyllä, miten siellä? Onko muita parkkihalliin jumiutuneita? Kyllä tunsin oloni blondiksi, mutta onneksi on avuliaita ihmisiä!

Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

Toivepostaus: Härdelli-perjantai

Olette aina toivoneet minun päiväni-juttuja, kun olen kysynyt postaustoiveita. Olen ajatellut, että Instasta näkee niin paljon arjestamme, ettei tällainen enää kiinnosta, mutta toisaalta kaikki eivät ole siellä, eivät katso kaikkea ja onhan se vähän sekavaa settiä välillä. Ne storiesit.

Tallensin siis pitkästä, pitkästä aikaa kameralla päivämme. En tiedä miksi valitsin näin erikoisen päivän, sillä normaali arkipäivä kun kökötän koneen ääressä ja lapset ovat hoidossa on aika erilainen. Tämä päivä oli myös hyvin poikkeuksellinen, sillä en urheillut pahemmin. Ja eskarilainen sai melkein vaparin. Hämmennyin tallentaessani tätä päivää, sillä tuli aika hössötyshärdellipäivä tästä. Niin vauhdikas, etten ehtinyt paljon miettiä kuvia, eli nyt mennään ihan vauhdikkailla räpsyillä!

Mutta pidemmittä puheitta, tervetuloa perjantaihimme mukaan!

6.45 Kello soittaa. Hipsin alas keittämään puuroa ja teelle, näppäilen parit sähköpostit. Ehdin vaihtaa pari sanaa miehen kanssa, joka on juuri lähdössä töihin.

7.15 Lapset heräävät. Syömme yhdessä puuroa, kuopus istuu sylissä. Sitten pukemiset, siistiytymiset ja muut tarkemmin kuin yleensä, sillä tytöillä on edessä Viikarin vuoden syyskuun kuvaukset. Tuntuu, ettemme voi ehtiä.

9.00 Olemme tasan ysiltä eskarissa. Mies on tullut sinne myös kesken työpäivän, sillä on koulun avoin päivä. Ajattelimme sen tarkoittavan jotain ohjelmaa, mutta vanhemmille ei edes puhuta. Saamme siis vaan hengata taustalla. No, 3-vuotiaalle se ei sovi ja aika pian olemme ulkona hiekkalaatikolla ja mies palaa töihin.

10.00 Muut eskarit lähtevät ulkoilemaan, me tutkimme kolmisin esikoisen eskariluokkaa. Ovat tehneet muun muassa pituusmitan, neiti on toiseksi pisin. Tutkitaan askarteluja. Tytöt leikkivät pingviiniä käytävällä.

10.30 Kurvaamme Tallipihalle yhtä aikaa kuvaajan kanssa. Viikarin vuosi kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai, mutta nyt olemme olleet jo neljä kuukautta poissa ne lauantait! Korvauskertoja järjestetään aina yksi, nyt se oli keskellä arkipäivää, joten eskarilainen sai sen varjolla lähes vaparin. Kuvat otetaan, tytöt ovat suloisia.

11.00 Treffaamme Tallipihan kahvilassa opiskelukaverini. Syömme nelistään lounasta ”prinsessasalissa”, kuten lapset sitä kutsuvat. Sitten mennään tutkimaan, mitä kaikkea löytyykään Suklaapuodista, apua! Vadelma-balsamico-tummasuklaa on järjettömän hyvää! Tapasin muuten tällä viikolla kolmea ystävää lounaan tai kyläilyn merkeissä. Ihan enkat! Mahtavaa, jäi hyvä mieli.

12.30 Saavumme Särkänniemeen päivittämään kausikorttejamme ja hakemaan muun muassa arvontaan tavaraa (Särkän lippuarvonnat pyörivät IGn ja FBn puolella, käy osallistumassa!). Tapaamme aulassa Koiramäen joulupukin (nykyään tunnistan hänet ilman partaa). Tytöt kyselevät kenelle juttelin. JES! He eivät tunnistaneet!

13.30 Saavumme kotiin. Ajan Särkästä suoraan postiin ja haen sieltä Muita Ihania-blogin Tiinan lähettämän julisteen. Taitava Tiina! Saan sähköpostiini jo kuvat aamupäivän kuvauksesta ja valkkaan niistä mieluisimmat, keitän teetä ja maistelemme esikoisen kanssa pari suklaata kuopuksen nukkuessa autossa. Laitan lakanat koneeseen ja heittelen petivaatteet ulos.

14.15 Kuopus herää, värittelemme kolmisin.

15.30 Mies tulee töistä yleensä aikaisin perjantaisin. Pyydän ottamaan yhden kuvan yhteistyöhön, kuvaan Särkkä-arvonnat, tytöt hakevat pihalta lehtiä kuvia varten ja toimivat assareina.

16.00 Mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan. Minä laitan puhtaat lakanat sänkyyn (jotenkin Muumituttaa), teen iltaruoan ja viesti pamahtaa, että postissa on paketti. ÄH! Juurihan kävin! Mietin, että lauantaille ei ole ruokaa, joten päätän polkea pyörällä 7 kilometriä, käyn kaupassa ja haen postista uutuskirjan, joka paketissa on. Haluan niin lukea sen ja pian, ilmestyy ensi viikolla! Ja eihän sitä nyt täysin voi olla urheilematta voi olla, sainpahan pienen pyöräilyn!

17.30 Palaan kaupasta, muu perhe on syönyt. Teen vauhdilla lauantaille valmiiksi kalakeiton (siitä tuli hurjan hyvää kiitos kylmäsavulohen), mies tekee meille inkiväärishottia valmiiksi. Kaupassa oli ohjeita ja minä innostuin, joten litra juomaa inkivääristä, sitruunasta, hunajasta ja vedestä syntyy. Sitä sitten shotteina juodaan. Mies ottaa kännykällä kuvan kaverilleen, joka intoilee myös inkiväärituotteista. Näky on niin harvinainen (siis mies kuvaamassa ruokaa), että nappaan kameran ja otan kuvan tilanteesta.

18.30 Esikoisen kaveri tulee hakemaan. Nappaamme hänet myös autoon ja hurautamme katsomaan tanssivia vesiä, joista postasin eilen. Kotona olemme aika pian, koska esitys kestää vain 7 minuuttia.

20.00 Tytöt tulevat sisälle pihalta, kaveri menee kotiinsa. Laitan pyykit koneeseen, vien tytöt iltapesulle, mies on kuntosalilla. Siirrymme iltapalalle, samalla kun syövät teen seuraavan päivän synttäreille pakettia.

20.30 Hammaspyykki, iltasatu ja iltalaulut. Meillä on toiminut tosi hyvin se, että toinen lapsista valitsee sadun parittomina, toinen parillisina päivinä. Ei enää iltavääntöä! Hoilottaessani pimeässä antaumuksella Päivänsädettä ja Menninkäistä tulee mies salilta ja ehtii sanoa lapsille hyvät yöt.

21.15 Tulen itse suihkusta, teen iltapalaa (unohdin syödä päivällisen) ja sytytän kynttilöitä. Nyt löllöilyä! Mies tulee alakerrasta lakanoiden ja silitysraudan kera. Apua, pitääkö vielä vetää ne! Minä näpytän tunnin läppäriä, mies silittää päivällä pesemäni lakanat.

22.20 Onko liian myöhä vai katsotaanko jakso Handmade’s talea? Katsotaan. Jakso lipsahtaa kahdeksi. Esikoinen herää ja valittaa ettei saa unta. Otan syliin ja katsomme toisen jakson loppuun. Hän nukahtaa syliini vauva-asentoon. Tunnen ihan hirveän syvää rakkautta häntä kohtaan ja totean, että tässä samassa kohdassa katselimme kolmisin telkkaria 6,5 vuotta sitten alun imetysmaratonien myötä. Samaan asentoon nukahti, on nyt sellaiset 80 senttiä pidempi tyyppi vain. <3

00.15 Mies kantaa lapsen takaisin omaan sänkyynsä, kaadun sänkyyn hammaspesun kautta. Jotain puhuin miehelle, mutten jaksa enää muistaa seuraavana päivänä mitä, aivot eivät tallentaneet.

Sellainen härdellipäivä! Tähän olisikin hyvä laittaa rinnalle sellainen kökin koneella 7 tuntia putkeen päivä! Arkea rehellisimmillään, meidän elämää aidoimmillaan. Kuka tykkää näistä postauksista, paljon niitä toivotaan ja nyt pitkästä aikaa toteutettu!

Mitä pidit? Huikkaa jos olet itse tallentanut tällaisen lähiaikoina blogiisi, tulen lukemaan!