Tammikuiset + upeat 8v synttäriarvonnat

Helmikuun kuudetta viedään ja nyt on aika vihdoin blogisynttäreiden kunniaksi järkättävien arvontojen! Blogihan otti ja täytti jo huikeat 8 vuotta viime viikolla tammikuun lopulla ja on todella hämmentävää ajatella, mitä kaikkea tähän aikaan on mahtunut. Kuinka salassa häveten tein hommaa aluksi, olin lapseton, asuin toisessa kodissa ja jotenkin monella tapaa olin monella tapaa erilainen, toisaalta taas ihan sama tyyppi. Miten paljon uusia tuttavuuksia elämään on tullut näiden vuosien myötä, toisaalta juurikin bloggaamisen ansiosta, toisaalta taas lasten myötä. Juuri eilen kyläilimme kaveriperheessä, joiden kanssa ystävyys sai alkunsa perhekerhosta. Ihanaa!

Jos kahdeksan vuotta tuntuu pitkältä, niin entä sitten pelkkä tammikuu! Minusta tuntuu, että pieni iäisyys on loppiaisen aikaan tehdystä Tallinnan matkasta ja siellä otetuista asukuvista. Tammikuulle mahtui Tallinnan juttujen lisäksi maailman paras kiharrin, ruokaohjeita useampikin, joista tämä ruusukaalisalaatti oma suosikkini ja sain jakaa ihanan uutisen, että saan toimia HCRDn juoksutiimissä. Katsokaa mikä määrä tykkäyksiä jutussa, kiitos kun elätte mukana!

Tammikuussa tuli julkaistua kuudet asukuvat ja koneella odottaa useammat harkintaa, pääsevätkö päivänvaloon. En ole jaksanut viikonloppuisin laittautua, vaan painanut urheilukuteissa menemään ja asukuvat ovat vähän jääneet. Mutta tässä nyt ne kuudet tammikuiset!

Ja sitten ne synttäriarvonnat. Arvontaan lähtee kaksi eri pakettia, joissa omia suosikkijuttujani. Paketti nro 1 sisältää vireydelle tärkeää nestemäistä B-vitamiinia, The Body Shopin vanilja-kuorinta-ainetta, luumuhuulirasvaa sekä luumuista vartalovoidetta, Essencen ihanan luomiväripaletin, irtoripsiä sekä kynsilakkoja.

Paketti 2 puolestaan sisältää nestemäistä rautaa (nestemäinen rauta on ainoa mitä oma vatsani kestää), The Body Shopin vanilja-vartalovoidetta, käsirasvaa ja hamppu- suihkugeeliä, Essencen highlighter-paletin, kynsilakkoja sekä irtoripsiä.

Ja ne arvonnan säännöt tulevat tässä:

  1. Huikkaa postaukseen tammikuun suosikkiasusi sekä kumpi paketti olisi mieluisampi, saat yhden arvan.
  2. Toinen arpa napsahtaa, jos tykkäät Instagrammissa (@optimismiakatja) kuvasta.
  3. Arvonta on auki aina 12.2.2020 klo 18 asti. Onnea matkaan!

Kiitos kun olette mukana, monet niin pitkänkin ajan takaa! Aurinkoista torstaita!

* vitamiinit sponssasi Sugar ja kosmetiikan Why not PR. KIITOS!

Blogi 8 v! Kuva jokaiselta tammikuulta ja arvontaa tulossa!

Hyvää huomenta! Tänään on kulunut tasan 8 vuotta siitä illasta, kun avasin bloggerin, tutkailin miten perustetaan blogi ja naputtelin lennosta ensimmäisen tekstini. Hyppäsin hyvin ummikkona mukaan hommaan, sillä olin lukenut pääasiassa yhtä blogia silloin tällöin, en tiennyt mitä niihin kirjoitellaan ja mistä ottaa kuvia. Sitten vaan yhtenä iltana aloin rustata. Se aika oli muutenkin vielä aivan ihanan rentoa – ei ollut ollenkaan ihmeellistä, että kuvat otettiin peilin kautta tai pokkarilla, ei ollut Instagrammia minkä kuvia miettiä viimeisen päälle, ei filttereitä, harvalla välttämättä edes kuvankäsittelyohjelmia! Bloggaava porukka oli pieni ja tuntui, että kaikki vähän tunsivat toisensa. Kommentoivat ahkerasti toistensa blogeihin ja tilaisuuksissa oli olo, kun olisi luokkakokouksessa – ei vieraita naamoja juuri ollenkaan!

Nopeasti homma lähti muuttumaan, blogien määrät kasvamaan, kamerakalustot muuttumaan, kännykät muuttuivat kaikilla älypuhelimeksi ja kamerat niissä mahtaviksi. Paine luoda uutta on ihan eri kuin 8 vuotta sitten, toisaalta olen päättänyt hiihdellä omia polkujani vertaamatta itseäni tauotta muihin. Jokaisella on omat vahvuutensa!

Tuolloin 8 vuotta sitten olin töissä ja eräs johtajatason ihminen kysyi, pidänkö blogia asuistani, kun ne ovat aina niin kivoja. Häkellyin kysymystä tosissani, miten edes pitää blogia? Ja illalla avasin läppärin ja painoin bloggerista ”julkaise”. Nimeä en pysähtynyt miettimään sen kummemmin ja nappasin sen Desigualin perustajan lauseesta, että hän haluaa luoda ”optimismia ja energiaa vaatteilla ihmisille”. Arvatkaa monta kertaa sen jälkeen olen toivonut, että olisin pysähtynyt miettimään nimeä sekuntia kauemmin, mutta nyt se on niin osa identiteettiäni, etten enää voi vaihtaa. Lisäksi minulla ei ole tapana pohtia asioita pitkään, minä menen ja teen kun jotain päähäni saan.

Eilenkin katsellessani Blacklistia ja kuullessani sanan ”optimism” englanninkielestä, koin pienen hätkähdyksen. Se on kuin toinen nimeni! Aluksihan bloggasin päättömänä nimellä Amanda ja tuolloin telkkarissa pyöri sarja nimeltä Kosto, jossa pääosassa oli Amanda Clarke – silloin muistan tuon Amanda-nimen särähtäneen korvaani. Kyllä sitä personoituu näihin juttuihinsa!

Paljon on tapahtunut kahdeksassa vuodessa. Aloitin blogin lapsettomana ja niin se on vain kulkenut läpi elämän matkassani. Ja mikä parasta: siellä ruudun takana on teitä, jotka olitte matkassa jo vuonna 2012! Aivan mahtavaa! Kiitos teille ja kiitos ihan jokaiselle, joka jaksaa käydä täällä. Ilman teitä blogia ei olisi!

Ajattelin julkaista tähän kuvan jokaiselta vuodelta, joista myös näkee kehityskaaren. Ja hei! Tänä vuonna tuli jotenkin varkain tämä tammikuun loppu, siksi arvontapalkintoni ovat vielä matkalla, mutta järkkään teille vaikka tammikuun asujen yhteydessä vähän isomman arvonnan synttäreiden kunniaksi! Eli tarkkailkaa blogia kun helmikuu vaihtuu!

Sitten ne tammikuiset! Itse asiassa vuoden 2014 on huhtikuinen, talosotkun ja muuttojen ja vauvavuoden keskellä blogi piti tuolloin taukoa.


Se ihan eka kuva. Siitä vaan päättömänä pokkarilla, miksi tuon yöpöydän nyt olisi siivonnut, kun sain sentään aikaiseksi pedata! Bolerot ovat kyllä muuten ihan tippuneet kymmenessä vuodessa muodista! Mekko on Nanson, niitä oli tuolloin monta!


En edes yrittänyt parantaa kuvan sävyä, tällä alkuperäisellä mennään! 2013 viikolla 30 raskaana kuvassa, yksi lemppariäitiysmekkoja! Näin äkkiä blogi saikin sitten vähän toisen suunnan.


Jonkun mielestä olen värikäs pukeutuja nykyään, voi olisittepa nähneet! Vuoden 2014 huhtikuussa tukassa oli lisänä turkoosia. Otin itselaukaisevalla jotain kuvia kampaajan jälkeen (tukan oli tuolloin laittanut juuri nykyään Woodmindia pyörittävä Jenna!) meidän väliaikaisasunnossa keskustassa 1-vuotiaan nukkuessa partsilla.


Tammikuu 2015. Olimme lähdössä laivalle, minä, lapsi ja isovanhemmat, mutta mies oli Helsingissä ja lähti näiden kuvien jälkeen takaisin Tampereelle. Mikäköhän juttu tämä oli, en muista? Olimme olleet Matkamessuilla yhdessä? Joka tapauksessa, loppuvuodesta 2014 kameran taakse siirtyi mies. Miettikää, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hän on ottanut kaikki asukuvani yli viiden vuoden ajan. Se tekee noin 500 kuvauskertaa. Eilen kuvatessa hän viimeksi sanoi, että ilo olla avuksi. Siis tyyppi! <3 Sen lisäksi että kiittelen teitä lukijoita, ei tämä pyörisi mihinkään ilman miestäni! Helmikuussa 2015 blogini pääsi osaksi Indiedaysia ja olin ihan superylpeä! 

Tämä kuva on mennyt jonkun ihan älyttömän käsittelyn läpi, jotta tausta blurrautuisi. Miksi olen tehnyt jotain näin pöljää, yhtään ei näy! :D


Tammikuu 2016 ja mahapallo viikolla 30 taas. Kyllä, onnistuimme tehtailemaan tytöt parin päivän eroilla lasketussa ajassa. Olin ollut ihan hirveän kipeä pitkään ja tässä kuvassa söin vikoja päiviä antibioottia, mutta silti olo oli kurja. Liekö se hirveä yskiminen ison mahan kanssa tehnyt jotain, sillä viikko tästä kuvasta jouduin sairaalaan vuodelepoon ja sain kortisoneja ja supistuksia estäviä lääkkeitä – kuopus halusi maailmaan pikkukeskosena ja huoli oli ihan hirveä! Sain tammikuussa 2016 blogiin kommentin, että näytän hirveän lihavalta erityisesti livenä, mikä tuntui tietysti kamalalta ja sairaalajutut olivat blogihistorian luetuimpia.


Vuonna 2017 Matkalla Matkamessuille ja Apulannan Areena-keikalle! Usein olemme päätyneet Helsinkiin matkatessa tai muuten Hämeenlinnassa käydessä tämän seinän eteen kuvaamaan. On hieno vai mitä? Kuka tunnistaa paikan? Syksyllä 2016 olin siirtynyt Bella-blogeihin, jonka koin taas yhdeksi rappuseksi ylöspäin omalla ”blogiurallani”. 


Oi miten nätti talvikeli, kuva on Koskipuistosta vuodelta 2018! Tyylini ja värien määrä vaatteissa on rauhoittunut hirveästi.


Tässä kuvassa meinasi suu ihan ratketa vuonna 2019. Oli tosi hyvä talvi, olimme lähdössä näiden kuvien jälkeen viikoksi Rukalle, olin tosi onnellinen. Siis melkein mustissa, häh! Loppuvuodesta 2018 olin päässyt Belloilta Suomen Blogimediaan, mikä oli omissa silmissäni ihan tosi kova juttu. Blogimedia vaihtoi nimensä Bableriksi vuonna 2019.


Ei uskoisi, että tämä kuva on tammikuulta, mutta kyllä se on viime viikolla otettu. Edelleen ihmeellisen mustaa, tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota apua! Kuvauslokaatiot Tampereella on koluttu moneen kertaan ja monesti aikataulut yms. sanelevat sen, missä kuvat ehtii napata. Jätin muuten tuohon kohtaan huivini ja sitten soittelin kampaamoon minkä edessä kuvasimme, että voitteko poimia talteen. Hah.

Sellainen vuosien kuvamuistelo, kyllä niitä alkaa jo olla monelta vuodelta! Muistatko kaikki nämä? Kiitos kun olette matkassa, arvontaa sitten viimeistään ensi viikolla!

Muuttunut minä ja muuttunut tyyli – kuva kahdeksalta eri vuodelta

Aurinkosta marraskuuta! Se starttasi upealla auringonpaisteella ja harmituksella siitä, että Halloween-kemut jäävät väliin – meillä on seuraavalla mittarissa 39 astetta kuumetta, edellinen sairastui viime perjantaina.

Mutta postauksen aiheeseen! Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee eikö niin! Mutta palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, sillä joskus on hauskaa kaivella vanhoja kuvia. Ja yleensä nämä paluut vanhaan ovat olleet tykättyjä postauksia! Niistä näkee niin tyylin kuin ehkä kodinkin muutoksen! Kurkataan nyt ajassa aina vuoteen 2012 jolloin odotin esikoistani. Vähän ehkä hävettää nuo peiliselfiet, mutta ei se kuulkaa silloin ollut yhtään outoa! Ei meillä ollut edes järkkäriä vielä! Kuvat yritin napata lokakuun lopulta jokaisena vuotena. Hyppää mukaan! Kuka muistaa näitä?

2012

Olimme juuri palanneet Barcelonan reissusta ja mekko on sieltä Desigualin outletistä ostettu. Tyylini on rauhoittunut todella paljon iän myötä ja blogini nimi, joka on Desigualin perustajan lauseesta lainattu ei kyllä ehkä kuvaa tyyliäni niin paljoa enää. Milloin olisin ollut blogissa Desigualeissa? Olen myös rauhoittunut vähän sisustajana, sillä vaikka rakastan violettia edelleen, en uskoisi valitsevani tuollaista tapettia enää. Ja tiedättekö! Nuo vähän huonosti näkyvät Mary A.Jalavan sukkikset ostin tuona syksynä ja olen tänä syksynä, 7 vuotta myöhemmin pitänyt niitä edelleen! Kestäneet aikaa, käyttöä ja konepesua. Huikeaa!

2013

Kuva on oikeastaan elokuun vikalta viikolta. Päätin syyskuussa 2013 lopettaa blogini parin vuoden jälkeen. Meillä oli edessä vuokrakämpän etsintä, emme tienneet missä asumme ja kuinka kauan ja palkkasimme asianajajan. Etsimme urakoitsijaa korjaamaan kaiken. Itkin ihan hirveästi. Esikoinen oli viisikuinen ja valvotti jatkuvasti. Olin todella synkissä fiiliksissä ja blogin nimi tuntui suorastaan irvokkaalta! En oikeastaan välitä edes muistaa noita fiiliksiä, tuntuu niin väärältä, että se oli toisen vauvavuosi, toisaalta onneksi oli, nyt hän ottaisi aivan erilailla sen tuskan mikä luonamme oli. Tuona päivänä teimme retken Yrjölän marjatilalle kolmistaan, yritin epätoivoisesti pitää jostain normaalista kiinni, vaikka tuntui siltä, että elämäni sortui kuin korttitalo. Minulla on muuten edelleen nuo kengät, mutta uudessa versiossa, nuo kuluivat jo puhki ja ostin uudet samanlaiset joskus!

2014

Huhtikuussa 2014 otin blogin tauolta takaisin. Se siis jäi bittiavaruuteen elämään ja 7 kuukautta elämäni synkintä talvea kuluivat talotaistelun ja valvomisen parissa. Huhtikuussa alkoi helpottaa, kuten olen kertonut. Tunnelin päässä näkyi vähän valoa! Aloin taas blogata ja lokakuussa, synttäripäivänäni järjestettiin Indiedays inspiration-päivä, jonne silloin Rööperin rouva-blogia pitänyt Saara kutsui aveciksi. Oli kauheat paineet. Siis mitä laitetaan päälle! Siellähän näkee livenä ”oikeita” bloggareita, kehtaanko tulla? IIK! Menin, oli tosi kivaa, juoksin illalla juna-asemalta pitämään synttäribileitä kotiin. Tuolta virisi ajatus, että minäkin haluan oikeaksi bloggariksi ja jatkossa tulen tänne omalla kutsulla (tavoite totetui, huhtikuussa 2015 sain oman kutsun niin päivä- kuin iltatilaisuuteen ja blogini oli osa Indiedays inspiration-yhteisöä. Kun päätän saavuttaa jotain, paukutan sitten töitä sen eteen). Käytin ihan hirveästi vielä värisukkiksia, nekin ovat täysin kadonneet kaapeistani. Tuon mekon löysin kirpparilta, rakastin sitä ja vuonna 2015 pesin koneessa (lappua ei ollut enää kiinni). EIIIII! Siitä tuli nuken mekko. Harmittaa vieläkin!

2015

Samalla viikolla vauva mahassa kuin vuonna 2012, eli viikolla 18 mennään näissä. Käytännön syistä (olin taaperon kanssa kotona) käytin enemmän housuja ja paitoja kuin ekassa raskaudessa. Erehtykääpä menemään mekossa muskariin ja sitten siellä tehdään jotain lentsikkaa pikkarit vilkkuen! Opin kerrasta, housuissa muskariin (en käytä leggareita, niin ne eivät olleet pelastukseni). Käytin koko raskauden tuota Silverjunglen toppia, oli jopa raskaukuvissa päällä helmikuussa 2016. Venyi hyvin vaikkei mikään äitiystoppi olekaan ja oli ihanan pitkä!

2016

Ero kroppaan esikoisen ollessa puoli vuotta ja kuopuksen ollessa puoli vuotta on huikea. Arkeni oli jäätävän aktiviista pari vuotta, olin kevytyrittäjä, kahden vauhdikkaan kotiäiti, imetin, viuhdoin jumpissa ja ties missä. En edes ymmärrä miten jaksoin? Nämä vaatteet ovat edelleen käytössä. Tässä kuvassa suuntasin blogigaalaan A-lehdille, mikä sen gaalan nimi edes oli? Sitä ei enää edes järjestetä. Lokakuussa 2016 olin siirtynyt juuri Bellablogeille. Olin päättänyt, että haluan osaksi jotain ns. isompaa yhteisöä kuin Indiedays (joka on siis iso, mutta inspiration-blogeja 500 kappaletta, ei sieltä erotu!) ja haluan blogillani eteenpäin. Pari kuukautta kestäneet neuvottelut päättyivät lokakuussa siihen, että minusta tuli bellalainen Bella-blogeihin. Olen muuten aina ajatellut, etten ole kovin kunnianhimoinen ihminen, mutta blogin suhteen ainakin on aina ollut joku seuraava tavoite silmissä selkeästi!

2017

Aktiivisin juoksuvuoteni, monessakin mielessä. Tein ihan sataa asiaa koko ajan. Juoksin valtavia määriä, juoksin 1veen ja 4veen perässä arkisin, painoin blogijuttuja täysillä, osallistuin moneen juoksukisaan jajaja…. Tuo Vilan mekko on minulla kahdessa värissä ja molemmat edelleen ahkerassa käytössä! Vaikka tuota kroppaa on järjetön ikävä, en ensi kertaa hävennyt sitä, että olen läski (kuten olen kertonut, koulukiusaamisesta johtuvat traumat etten koskaan ole tykännyt vartalostani) se meinasi kyllä lähteä käsistä, myönnän nyt. Söin 15 kilometrin jälkeen monesti yhden rahkan ja palelin iltaisin niin, että olin kahden peiton alla. Ihmettelin paleluani tuolloin, mutta pöljä minä, olin aliravittu. Miksi en sitä tajunnut? Vai kielsinkö itseltäni totuuden, koska olin niin ylpeä, että olin ekaa kertaa elämässäni laiha? Lokakuussa juoksui alkoi tökkiä ja palelun lisäksi rintaa ahdisti ja unettomuus vaivasi. Ajattelin johtuvan siitä, etten palaudu, mutta vasta toukokuussa 2018, eli yli puoli vuotta myöhemmin lääkäri iski eteeni lukemat: paino 50kg, hb 90, ferritiini 3. Olin lääkärissä kahden viikon vatsataudin takia joka ei taittunut. Luulen, että elimistölläni ei ollut voimia sitä taittaa. Päälle lääkäri sanoi ”joskus meille tulee näitä tapauksia eteen”. En vieläkään tiedä mitä hän tarkoitti ja itkin siellä tipassa että minulla on ensi viikolla puolimaratoni, haluan parantua. ”Sinä et ole kuule mihinkään maratonille menossa”, sanoi lääkäri. Antoi luvan juosta viisi kilometriä kerrallaan. Juoksin siellä kisassa lopulta puoliväliin eli 11 km ja keskeytin. Joskus sitä voisi vähän aiemmin herätä omaan terveydentilaansa, mutta elämä sitten pysäyttää näköjään. Onneksi niin.

2018

Mietin pitkään voinko ostaa tuon collarimekon, koska omissa silmissäni kotiäitiys kulminoitui collarimekkoon ja leggareihin eli välttelin itse niitä, halusin jotenkin niin kovasti olla muutakin kuin aliarvostettu kotiäiti. Mutta se oli niin ihana, että ostin alesta I love me-messuilta. Mutta ei se ole päälle juuri löytänyt ja täytyisi laittaa kiertoon, sillä kyseessä kotimaisen Blaan laadukas tuote. Collarimekko ja leggarit ovat vain ylitsepääsemätön kynnys. Ostin Dr.Martensit viime vuoden syksyllä ja väittäisin, ettei mitkään kengät aiemmin ole olleet jalassa niin tauotta ja olleet niin hyvät joka kelissä, joka vaatteen kanssa jajaja…. Olin päättänyt että ostan ne saamallani Stockan lahjakortilla, enkä kyllä luovu ehkä ikinä niistä!

Blogini oli (taas lokakuussa, miksi aina silloin tapahtuu!) juuri siirtynyt osaksi Suomen Blogimediaa (joka nykyään on siis Babler). Olin ihan superinnoissani ja ylpeä, olin tähdännyt siihen, että pikku hiljaa portaalta portaalle pääsisi. Neuvottelut asiasta alkoivat huhtikuussa ja piti olla puoli vuotta hiljaa, olipa ihanaa sanoa asia lopulta ääneen!

2019

Niin no. Olen lakannut käymästä vaa’alla, mutta veikkaan että painoa on tällä hetkellä noin 8 kiloa enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Ei tunnu mukavalta ja olen nyt lokakuussakin käyttänyt samoja housuja ja paitoja kuin pari vuotta sitten, eivätkä ne näytä enää hyvältä. Herkästi laitan tosi löysiä vaatteita ja pahentunut endometrioosi turvottaa välillä mahaa niin, että piiloudun väljempiin vaatteisiin. Sitten kun on parempi hetki, hypin kuvissa uikkareissa. Olen juossut selkeästi tänä vuonna vähemmän, sillä pitkät lenkit miehen kanssa ovat puuttuneet. Arkiaktiviisuus on laskenut myös hurjasti, kun lapset eivät ole kotona! Mutta parempi näin, sillä ei terveydellä voi leikkiä. Pidän parempaa huolta syömisistäni ja jaksan paremmin. Nukun hyvin enkä kärsi unettomuudesta vaikka stressiä onkin. Joten parempi kuitenkin näin. Nuo Katri Niskasen alesta neljä vuotta sitten ostamani skin pantsit ovat muuten ihan superit, valtavan kovalla käytöllä olleet, eivät menneet miksikään ja olen ihan konepessyt niitä!

Tuntuupa muuten aika hurjalta, että voi kerätä kuvia jo kahdeksan vuoden ajalta. UUH! Ei ehkä enää ketään, joka muistaisi kaikki, onko? Aikamoisen tarinan elämästä muutamat kuvat kätkevät sisäänsä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua! Huikkaa ihmeessä kauanko olet ollut matkassa täällä!