Tarina uuden bannerin takana

Olette ehkä huomanneet, että blogissani on ollut pari päivää uusi banneri. Olen halunnut jo melkein kahden vuoden ajan sen uudistaa, mutta en ole osannut. Joskus kun asiasta juttelin toisen bloggarin kanssa, hän sanoi ettei bannerilla ole niin merkitystä. Mutta itse koin sen vähän kuin käyntikortiksi, ärsytti kun bannerissa luki muun muassa kotiäitiys, enkä ole pitkään aikaan ollut enää kotiäiti. Mutta taidot uusia se olivat aika nollissa. Pelkkä teksti? Kuva? Valokuva? Piirretty kuva? Pitäisikö siitä jotenkin näky perhe? Kypsyttelin ajatusta ja kyselin Instagrammissa mielipidettänne. Siellä myös huutelin, tiedättekö ketään, kuka osaisi tehdä nettisivuja ja uudistaa bannerini.

Bloggaajakollega tuli avuksi

Sain muutamia ehdotuksia nimistä, mutta tarjousta pyysin vain Hannamarialta, joka huikkasi IGssa, että homma sujuisi. Oli jotenkin helpompi palkata hommaan tuttu ihminen ja luotin, että hän tosiaan osaa homman. Osasi paremmin kuin uskalsin arvatakaan! Lopulta päädyin kahteen kuvaan bannerissa, toinen, jossa näkyy sadetta ja Tampereen punatiiltä on otettu vuoden 2019 vappuna ja toinen muutama viikko sitten. Koin, että nämä kuvat yhdistettynä kertovat hetkessä blogistani ihan hirveästi: että täällä on perhe-elämää, on sitä aurinkoa mutta on niitä arjen varjojakin eli sadetta. Ja pörrätään Mansessa, sen punatiilet ovat niin tunnistettavia, että halusin nekin saada kuvaan. Ja Uhanan mekko oli tärkeä sekin, yksi lempimerkkejä ja paikallisia sellaisia. Sain mielestäni ison tarinan yhteen kuvaan.

Toimitin Hannamarialle pari kuvaa, toivetta fontista ja tekstistä ja hän yhdisteli kuvat hienommin kuin osasin olettakaan. Sain 8 erilaista ehdotusta häneltä, joista yksi oli ylitse muiden, myös perheeni mielestä, joka katseli vaihtoehdot läpi. Meni siis helpolla tämä homma ja hyvin sujuvasti yhteistyö!

Oli jotenkin todella piristävää uusia ilmettä, kun siitä on niin kauan haaveillut. Oli todella ihanaa palkata hommaan joku osaava, tuli niin hyvä mieli sekä lopputuloksesta että siitä, kun voi tarjota pienenkin työn toiselle. Nettisivut yritykselle ovat edelleen harkinnassa, olisivat tosi tärkeä käyntikortti, mutta aika paljon suurempi summa uppoaisi niihin. Mietitään!

Ja hei – miltä tuntuu tuo teksti jo vuodesta 2012. On tätä kauan väännetty ja lähes päivittäin, huih mikä määrä tekstejä!

Mitä tykkäätte? Huomasitteko jo uuden bannerin? Aukesiko siitä tarinat?

P.S. Huomiseen asti ehtii hypätä mukaan Teeleidin ihanaan arvontaan täällä!

Tammikuiset + upeat 8v synttäriarvonnat

Helmikuun kuudetta viedään ja nyt on aika vihdoin blogisynttäreiden kunniaksi järkättävien arvontojen! Blogihan otti ja täytti jo huikeat 8 vuotta viime viikolla tammikuun lopulla ja on todella hämmentävää ajatella, mitä kaikkea tähän aikaan on mahtunut. Kuinka salassa häveten tein hommaa aluksi, olin lapseton, asuin toisessa kodissa ja jotenkin monella tapaa olin monella tapaa erilainen, toisaalta taas ihan sama tyyppi. Miten paljon uusia tuttavuuksia elämään on tullut näiden vuosien myötä, toisaalta juurikin bloggaamisen ansiosta, toisaalta taas lasten myötä. Juuri eilen kyläilimme kaveriperheessä, joiden kanssa ystävyys sai alkunsa perhekerhosta. Ihanaa!

Jos kahdeksan vuotta tuntuu pitkältä, niin entä sitten pelkkä tammikuu! Minusta tuntuu, että pieni iäisyys on loppiaisen aikaan tehdystä Tallinnan matkasta ja siellä otetuista asukuvista. Tammikuulle mahtui Tallinnan juttujen lisäksi maailman paras kiharrin, ruokaohjeita useampikin, joista tämä ruusukaalisalaatti oma suosikkini ja sain jakaa ihanan uutisen, että saan toimia HCRDn juoksutiimissä. Katsokaa mikä määrä tykkäyksiä jutussa, kiitos kun elätte mukana!

Tammikuussa tuli julkaistua kuudet asukuvat ja koneella odottaa useammat harkintaa, pääsevätkö päivänvaloon. En ole jaksanut viikonloppuisin laittautua, vaan painanut urheilukuteissa menemään ja asukuvat ovat vähän jääneet. Mutta tässä nyt ne kuudet tammikuiset!

Ja sitten ne synttäriarvonnat. Arvontaan lähtee kaksi eri pakettia, joissa omia suosikkijuttujani. Paketti nro 1 sisältää vireydelle tärkeää nestemäistä B-vitamiinia, The Body Shopin vanilja-kuorinta-ainetta, luumuhuulirasvaa sekä luumuista vartalovoidetta, Essencen ihanan luomiväripaletin, irtoripsiä sekä kynsilakkoja.

Paketti 2 puolestaan sisältää nestemäistä rautaa (nestemäinen rauta on ainoa mitä oma vatsani kestää), The Body Shopin vanilja-vartalovoidetta, käsirasvaa ja hamppu- suihkugeeliä, Essencen highlighter-paletin, kynsilakkoja sekä irtoripsiä.

Ja ne arvonnan säännöt tulevat tässä:

  1. Huikkaa postaukseen tammikuun suosikkiasusi sekä kumpi paketti olisi mieluisampi, saat yhden arvan.
  2. Toinen arpa napsahtaa, jos tykkäät Instagrammissa (@optimismiakatja) kuvasta.
  3. Arvonta on auki aina 12.2.2020 klo 18 asti. Onnea matkaan!

Kiitos kun olette mukana, monet niin pitkänkin ajan takaa! Aurinkoista torstaita!

* vitamiinit sponssasi Sugar ja kosmetiikan Why not PR. KIITOS!

Blogi 8 v! Kuva jokaiselta tammikuulta ja arvontaa tulossa!

Hyvää huomenta! Tänään on kulunut tasan 8 vuotta siitä illasta, kun avasin bloggerin, tutkailin miten perustetaan blogi ja naputtelin lennosta ensimmäisen tekstini. Hyppäsin hyvin ummikkona mukaan hommaan, sillä olin lukenut pääasiassa yhtä blogia silloin tällöin, en tiennyt mitä niihin kirjoitellaan ja mistä ottaa kuvia. Sitten vaan yhtenä iltana aloin rustata. Se aika oli muutenkin vielä aivan ihanan rentoa – ei ollut ollenkaan ihmeellistä, että kuvat otettiin peilin kautta tai pokkarilla, ei ollut Instagrammia minkä kuvia miettiä viimeisen päälle, ei filttereitä, harvalla välttämättä edes kuvankäsittelyohjelmia! Bloggaava porukka oli pieni ja tuntui, että kaikki vähän tunsivat toisensa. Kommentoivat ahkerasti toistensa blogeihin ja tilaisuuksissa oli olo, kun olisi luokkakokouksessa – ei vieraita naamoja juuri ollenkaan!

Nopeasti homma lähti muuttumaan, blogien määrät kasvamaan, kamerakalustot muuttumaan, kännykät muuttuivat kaikilla älypuhelimeksi ja kamerat niissä mahtaviksi. Paine luoda uutta on ihan eri kuin 8 vuotta sitten, toisaalta olen päättänyt hiihdellä omia polkujani vertaamatta itseäni tauotta muihin. Jokaisella on omat vahvuutensa!

Tuolloin 8 vuotta sitten olin töissä ja eräs johtajatason ihminen kysyi, pidänkö blogia asuistani, kun ne ovat aina niin kivoja. Häkellyin kysymystä tosissani, miten edes pitää blogia? Ja illalla avasin läppärin ja painoin bloggerista ”julkaise”. Nimeä en pysähtynyt miettimään sen kummemmin ja nappasin sen Desigualin perustajan lauseesta, että hän haluaa luoda ”optimismia ja energiaa vaatteilla ihmisille”. Arvatkaa monta kertaa sen jälkeen olen toivonut, että olisin pysähtynyt miettimään nimeä sekuntia kauemmin, mutta nyt se on niin osa identiteettiäni, etten enää voi vaihtaa. Lisäksi minulla ei ole tapana pohtia asioita pitkään, minä menen ja teen kun jotain päähäni saan.

Eilenkin katsellessani Blacklistia ja kuullessani sanan ”optimism” englanninkielestä, koin pienen hätkähdyksen. Se on kuin toinen nimeni! Aluksihan bloggasin päättömänä nimellä Amanda ja tuolloin telkkarissa pyöri sarja nimeltä Kosto, jossa pääosassa oli Amanda Clarke – silloin muistan tuon Amanda-nimen särähtäneen korvaani. Kyllä sitä personoituu näihin juttuihinsa!

Paljon on tapahtunut kahdeksassa vuodessa. Aloitin blogin lapsettomana ja niin se on vain kulkenut läpi elämän matkassani. Ja mikä parasta: siellä ruudun takana on teitä, jotka olitte matkassa jo vuonna 2012! Aivan mahtavaa! Kiitos teille ja kiitos ihan jokaiselle, joka jaksaa käydä täällä. Ilman teitä blogia ei olisi!

Ajattelin julkaista tähän kuvan jokaiselta vuodelta, joista myös näkee kehityskaaren. Ja hei! Tänä vuonna tuli jotenkin varkain tämä tammikuun loppu, siksi arvontapalkintoni ovat vielä matkalla, mutta järkkään teille vaikka tammikuun asujen yhteydessä vähän isomman arvonnan synttäreiden kunniaksi! Eli tarkkailkaa blogia kun helmikuu vaihtuu!

Sitten ne tammikuiset! Itse asiassa vuoden 2014 on huhtikuinen, talosotkun ja muuttojen ja vauvavuoden keskellä blogi piti tuolloin taukoa.


Se ihan eka kuva. Siitä vaan päättömänä pokkarilla, miksi tuon yöpöydän nyt olisi siivonnut, kun sain sentään aikaiseksi pedata! Bolerot ovat kyllä muuten ihan tippuneet kymmenessä vuodessa muodista! Mekko on Nanson, niitä oli tuolloin monta!


En edes yrittänyt parantaa kuvan sävyä, tällä alkuperäisellä mennään! 2013 viikolla 30 raskaana kuvassa, yksi lemppariäitiysmekkoja! Näin äkkiä blogi saikin sitten vähän toisen suunnan.


Jonkun mielestä olen värikäs pukeutuja nykyään, voi olisittepa nähneet! Vuoden 2014 huhtikuussa tukassa oli lisänä turkoosia. Otin itselaukaisevalla jotain kuvia kampaajan jälkeen (tukan oli tuolloin laittanut juuri nykyään Woodmindia pyörittävä Jenna!) meidän väliaikaisasunnossa keskustassa 1-vuotiaan nukkuessa partsilla.


Tammikuu 2015. Olimme lähdössä laivalle, minä, lapsi ja isovanhemmat, mutta mies oli Helsingissä ja lähti näiden kuvien jälkeen takaisin Tampereelle. Mikäköhän juttu tämä oli, en muista? Olimme olleet Matkamessuilla yhdessä? Joka tapauksessa, loppuvuodesta 2014 kameran taakse siirtyi mies. Miettikää, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hän on ottanut kaikki asukuvani yli viiden vuoden ajan. Se tekee noin 500 kuvauskertaa. Eilen kuvatessa hän viimeksi sanoi, että ilo olla avuksi. Siis tyyppi! <3 Sen lisäksi että kiittelen teitä lukijoita, ei tämä pyörisi mihinkään ilman miestäni! Helmikuussa 2015 blogini pääsi osaksi Indiedaysia ja olin ihan superylpeä! 

Tämä kuva on mennyt jonkun ihan älyttömän käsittelyn läpi, jotta tausta blurrautuisi. Miksi olen tehnyt jotain näin pöljää, yhtään ei näy! :D


Tammikuu 2016 ja mahapallo viikolla 30 taas. Kyllä, onnistuimme tehtailemaan tytöt parin päivän eroilla lasketussa ajassa. Olin ollut ihan hirveän kipeä pitkään ja tässä kuvassa söin vikoja päiviä antibioottia, mutta silti olo oli kurja. Liekö se hirveä yskiminen ison mahan kanssa tehnyt jotain, sillä viikko tästä kuvasta jouduin sairaalaan vuodelepoon ja sain kortisoneja ja supistuksia estäviä lääkkeitä – kuopus halusi maailmaan pikkukeskosena ja huoli oli ihan hirveä! Sain tammikuussa 2016 blogiin kommentin, että näytän hirveän lihavalta erityisesti livenä, mikä tuntui tietysti kamalalta ja sairaalajutut olivat blogihistorian luetuimpia.


Vuonna 2017 Matkalla Matkamessuille ja Apulannan Areena-keikalle! Usein olemme päätyneet Helsinkiin matkatessa tai muuten Hämeenlinnassa käydessä tämän seinän eteen kuvaamaan. On hieno vai mitä? Kuka tunnistaa paikan? Syksyllä 2016 olin siirtynyt Bella-blogeihin, jonka koin taas yhdeksi rappuseksi ylöspäin omalla ”blogiurallani”. 


Oi miten nätti talvikeli, kuva on Koskipuistosta vuodelta 2018! Tyylini ja värien määrä vaatteissa on rauhoittunut hirveästi.


Tässä kuvassa meinasi suu ihan ratketa vuonna 2019. Oli tosi hyvä talvi, olimme lähdössä näiden kuvien jälkeen viikoksi Rukalle, olin tosi onnellinen. Siis melkein mustissa, häh! Loppuvuodesta 2018 olin päässyt Belloilta Suomen Blogimediaan, mikä oli omissa silmissäni ihan tosi kova juttu. Blogimedia vaihtoi nimensä Bableriksi vuonna 2019.


Ei uskoisi, että tämä kuva on tammikuulta, mutta kyllä se on viime viikolla otettu. Edelleen ihmeellisen mustaa, tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota apua! Kuvauslokaatiot Tampereella on koluttu moneen kertaan ja monesti aikataulut yms. sanelevat sen, missä kuvat ehtii napata. Jätin muuten tuohon kohtaan huivini ja sitten soittelin kampaamoon minkä edessä kuvasimme, että voitteko poimia talteen. Hah.

Sellainen vuosien kuvamuistelo, kyllä niitä alkaa jo olla monelta vuodelta! Muistatko kaikki nämä? Kiitos kun olette matkassa, arvontaa sitten viimeistään ensi viikolla!