Herttainen kivijalkakauppa Cilla’s

Kivijalkakaupat vähenevät koko ajan, nettikauppa kasvaa ja kaikki liikkeet tuntuvat kuuluvan johonkin ketjuun. Siksi on ihanaa, että tällaisia pieniä kauppoja vielä löytyy kuin Cilla’s, jonne pääsin tutustumaan pari viikkoa takaperin Tiian ja Cillan järjestämässä lukijaillassa. Osa varmasti huomasikin tämän Päivä kanssani-postauksesta, jossa näkyy kuvassa millainen naiskööri paikalla oli (osa tosin ehti livahtaa jo kotiin).

 

Valitettavasti junani oli lähes 1,5 tuntia myöhässä, eli olin
reippaasti myöhässä. Muut olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja kertoilla
blogeistaan, kun minä pöllähdin vähän hoo moilasena paikalle. Eipä tuo onneksi
lopulta haitannut, ehdin vaihtamaan sanasen niin ihastuttavien bloggareiden kuin aurinkoisen liikkeenpitäjän Cillankin kanssa sekä maistelemaan raakasuklaakakkua sekä sinisiä perunalastuja!

Cilla’s on syntynyt
omistajansa intohimosta iloisempaa, herkullisempaa ja kauniimpaa arkea kohtaan
ja sen kyllä huomasi! Iso plussa myös siitä, että suurin osa valikoimasta on
ekologisesti tuotettuja tai kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti
toteutettuja.

 

Tällaisissa paikoissa tulee aina runsaudenpula. Mihin
tahansa katsot, joka puolella on jotain ihanaa ja kaunista, on herkkuja ja
astioita, koristeita, huiveja ja koruja. Kameran kanssa heiluessa
ei tiennyt mitä kuvaisi, kun kivoja juttuja oli niin paljon. Becksöndergardin huivit, Hipaneman korut, upeat astiat ja luomutee
pistivät ensimmäisenä omaan silmään. Mukaani ostin tuota teetä kauniissa
purkissa ja on muuten hyvää! Raakasuklaasta en ole vielä pahemmin innostunut,
mutta Cillan suosituksesta ostin mukaani appelsiinilla kruunattua Pana Chocolate-raakasuklaata
ja se oli järjettömän hyvää. Levy oli onneksi kohtalaisen pieni, sillä se ei
kauaa kestänyt. Palaset olivat suloisia, niissä oli mm. tekstiä ja sydämiä,
mutten sitten ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin kaikki oli syöty. Se varmaan
kertoo siitä, kuinka hyvää tuo suklaa oli. ;) Hipaneman korut puolestaan olivat tällaisen väri-ilottelijan taivas, en
tiennytkään että niitä on montaa eri kokoa värivalikoiman lisäksi!

 

 

 Vaikka ilta jäi lyhyeksi, olen silti iloinen että pääsin
paikalle. On aina ihanaa tavata bloggareita livenä (vaikkei yhtään tuntunut
siltä, että tapaan esimerkiksi Tiian ensimmäistä kertaa) sekä tutustua uuteen
liikkeeseen tällä tavalla rauhassa. Kiitän kovasti Cillaa ja Tiia illan
järkkäämisestä! Käykäähän kurkkaamassa puotia Linnanmäen naapurissa tai jos
ette pääse Helsinkiin, nettikauppa löytyy täältä.

 

Cilla’s

 

Viipurinkatu 8

 

ma-pe klo 11-00-18.00

la klo 11.00-15.00

Onko paikka itsellesi tuttu? Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua jokaiselle! Nautitaan keväästä!

Eräs torstaipäivä kanssani, tule mukaan!

Yksiä suosituimmista jutuista ovat olleet ”Päivä kanssani”-postaukset, joita ajattelin tehdä noin puolen vuoden välein. Edelliset löytyvät täältä sekä täältä. Täysin ennalta suunnittelematta tallensin nyt kameralle torstain ja huomasin, että edelliset postaukset ovat tiistailta ja keskiviikolta. Järjestyksessä siis mennään. Lisäksi huomasin, että tallensin viime huhtikuussa 22.4. päivän ja nyt 23.4., sitäkään en huomannut etukäteen. Ja ei, yhtäläisyydet eivät vieläkään lopu, sillä kävin samassa sisustusliikkeessä kuin vuosi sitten kuvaamanani päivänä, kävin samassa jumpassa ja minulla oli siellä sama Puman huppari päällä. APUA! Mikään ei ole vuodessa muuttunut!  Tuon kuitenkin kuvat teille päivästä nähtäväksi, sillä päivä oli hieman erilainen kotiäitipäivä ja lisäksi näistä jää itsellenikin kiva muisto.

 

Lähdetään siis liikkeelle, toivottavasti teillä on yhtä kivaa lukiessa kuin minulla oli päivän kuluessa! Päivä starttasi ”oudosti”, sillä heräsimme vasta klo 7.40 ja isäni tuli meille viisi minuuttia heräämisen jälkeen, sillä työmatka toi hänet tänne. Olin autuaasti unohtanut asian ja ihmettelin, miten ovikello soi ennen kasia. Pikkuneiti oli riemuissaan ja hän riensi hakemaan lempparikirjansa. Samalla minä söin aamiaiseksi Skyriä sekä suolatonta ja sokeritonta mysliä pomppimatta samalla sataan suuntaan. Luksusta. Vaatteet niskaan ja äidin salikassi, ukin läppärilaukku sekä pikkuneidin kerhoreppu auton kyytiin ja menoksi. Ukki töihin, pikkuneiti kerhoon ja minä menin kuvailemaan ystäväni Ikkunaplus-liikettä. Matkalla sorsapariskunta tukki tien ja nappasin auton ikkunan läpi kännykkäkuvan. Eivät liikkuneet mihinkään, vaikka tööttäsinkin, rohkeita lintuja!

 

 

 

 

 Ikkunaplus-liikkeeseen liittyen on tulossa muuten lukijoille kiva juttu, pysykää kuulolla! :)

Kävin kuvaamisen jälkeen pomppimassa puolen tunnin bodystepin ja koska edellinen ”urheiluvapaa” päivä oli ollut kuusi päivää aiemmin, oli ihan hyvä, että steppi kesti vain puoli tuntia. Hain pikkuneidin kerhosta ja maanittelin häntä sisälle, kaikki tapahtuu nykyään pienen keskustelun kautta. Kun onnistuin, söimme ihan mielettömän hyvää soijarouhelasagnea, jota kehui niin lapsi kuin minä itse! Miksen ole aiemmin väsäillyt sellaista! Tuo naru lapsen tuolissa on 2vee ilmapallon naru, joka on 1,5 kuukauden jälkeen edelleen täysin moitteeton.

 

Sain lapsen päikkäreille, selasin nopeasti uusimman MeNaiset, maksoin pari laskua ja varasin lipun Kurt Cobain-dokkariin, joka esitettiin sunnuntaina leffateatterissa. Olin 1990-luvulla suuri Nirvana-fani ja täytyy sanoa, että tuo dokkari sai jotenkin todella surumieliseksi, vaikka erittäin hyvä olikin.

 

Päikkäreiden aikana tein myös pikameikin ja korkkasin miehen reissusta tuoman ihanan tuoksuisen Victoria’s secretin kosteuvoiteen. Pakkasin tavarat yöreissua varten (onko minulla aikuismainen pesupussi, mitä? :D) ja otin mukaan juoksukamat, koska tiesin, että perjantaina Helsingin päässä jää aika hölköttelylle. Viikkailin myös pyykkejä pakkailun lomassa.

Kello 16 olin jo junassa, jolla ehtisi hyvin klo 18 alkavaan blogitilaisuuteen Helsinkiin, eikö? Vaan eipä ehdi, jos juna seisoo tunnin Toijalassa. Siellä oli järkyttävän kuuma, kukaan ei tiennyt milloin matka jatkuu vai jatkuuko ja happi loppui. Kuuntelin musiikkia, jupisin matkasta facebookiin sekä tein blogipostausta. On muuten aika noloa istua jonkun vieressä ja katsella omia asukuvia, onneksi vieressäni ollut mies nukahti siinä odotellessa! Olin lopulta perillä klo 18.50, kun alkuperäinen saapumisaika piti olla 17.30 ja ryntäsin ”vähän” myöhässä tilaisuuteen.

 

Tapasin Cilla’sissa joukon ihania naisia sekä aivan ihastuttavan omistajan Cillan. Ehdin saada mm. suussa sulavaa raakakakkua ja violetteja sipsejä maistaakseni. Tästä illasta oma postauksensa myöhemmin! Kun odottelin Linnanmäen edessä ratikkaa tilaisuuden jälkeen, tuli ihan kesäfiilis valoisasta illasta. Ratikka seisoikin sitten 15 minuuttia paikallaan, sieltäkin oli jotain hajonnut. Melkein jo nauratti, raideliikenne oli minua vastaan!

Pääsin lopulta mummon luo ja juttelimme niitä näitä. Samalla näytin kuvia ja videoita pikkuneidistä niin kuin aina. Mummon luona on ihana käydä.

 

 

Kellon ollessa 22.30 aloin nuutua, luin muutaman sivun naapurin lainaamasta (öh, hän lainasi sen muistaakseni heinäkuussa…!) pokkarista ja en kauaa odotellut unta. Todella kiva ja vaiherikas päivä, johon kuului monta ihanaa ihmistä sukulaisista kavereihin ja uusiin blogituttuihin.

 

 

 

Loppuun vielä hehkeä meikitön selfie! En yleensä ota puhelinta kotona sängyn lähelle, mutta reissussa ollessa se toimii herätyskellona ja hourahdin ottamaan tämänkin kuvan.

 

Kuka pääsi loppuun asti, kauhea määrä kuvia ja tekstiä! Kiitos kaikille päivässä mukana olleille!

 

Näiden tunnelmien myötä toivottelenkin sitten kaikille oikein mukavaa vappua, täällä yksi ”ei nakkeja, munkkeja, simaa tai tippaleipiä”-ihminen odottelee jo perunasalaatin ahmimista! :D

 

Tykkäätkö itse tällaisista päivän tarina-postauksista?

Verkkatakki ja veturimuseo

Mistä tätä kasaa alkaa purkamaan? Torstain, perjantain ja lauantain kuvasaldo on 1200 räpsyä. Siis 1200 kuvaa kolmelta päivältä. Huh! Viime päivät ovat olleet hurjaa viipotusta ja tänään oli jo kiire palata kotiin. Lisäksi pe-la yö jäi niin lyhyeksi, että pelkäsin miltä näytän kuvissa ja kuinka jaksan päivän, mutta ihan kohtuullisesti se meni ja nukuin viime yönä hotellissa 10 tuntia! Kun mietin asua eiliseen Indiedays Inspiration-päivään, lähdin siitä, että se on värikäs, erottuva sekä inspiroiva. Ainakin hiusten kanssa taisin erottua, kun Lack of Colourin Milla huikkasi, että hän näki jo kaukaa että tuolla menee Katjan tukka. Buah! Lisäksi asun piti olla mukava ja jalkaan halusin ehdottomasti tennarit, koska päivä tulisi olemaan pitkä. Siksi siis päädyin mukaviin boyfriend-farkkuihin, värikkääseen verkkatakkiin sekä tennareihin. Ihanan yksityiskohdan, Hipaneman rannekorun, ostin torstai-iltana Cilla’s-liikkeestä.

 

 

Kun perjantai-iltana palasin junalla Helsingistä Tampereelle, näin matkalla ikkunasta vanhan veturin ja kivan maiseman Toijalan kohdalla. Mietin, että tuonne rynnätään lauantaina ottamaan asukuvat. Mutta mikä tuo paikka olikaan? Googletus tuotti tulosta ja minulle selvisi, että kyseessä on Toijalan veturimuseo, joka on kesäisin auki. Se osui hyvin matkalle eilen ja  suuntasimme räpsimään asukuvia museon pihalle.

 

 

Yllätyimme, kun paikalla olikin henkilökuntaa ja meitä palveltiin todella ystävällisesti. Sain lainata sisältä liikennemerkkiä rekvisiitaksi ja pääsimme kurkkimaan sisätiloihin, vaikka paikka ei ollut edes auki! Luulen, että kesällä vierailemme tuolla lapsen kanssa, sen verran hyvä mieli tuli porukan ystävällisyydestä ja veturit varmasti kiinnostavat lastakin!

 

 

Mieletöntä luksusta on myös se, että joku ammattilainen laittaa hiukset. Aleksanterinkadun Glohairin Siru sai täysillä kiinni ajatuksestani miten haluan hiusteni olevan ja kampaus kesti täydellisesti aamusta iltaan. Itse asiassa en raaskinut sitä purkaa edes yöksi ja tukka on edelleen hienosti tötteröllä, josko kohta sen vihdoinkin puran. En itse osaa laittaa hiuksia juuri mitenkään ja on helpotus, kun hiukset pysyvät ojennuksessa koko päivän ilman, että niiden eteen tarvitsee hikoilla. Mahtavaa, kiitos Siru!

 

takki Adidas/farkut Lindex/tennarit Anna Field/

koru Hipanema/korvikset Snö of Sweden

 

Eilinen päivä oli mukava ja huomasin, että höpötin paljon jo tuttujen bloggareiden kanssa, mutta oli kivaa tutustua livenä uusiinkiin kasvoihin, tapasin mm. Lady of the Messin sekä kaimani ensimmäistä kertaa. Ihastuttavia naisia, joilla on lämmin sydän. Puhumattakaan vanhoista tutuista. Misorellakin tuntuu opiskelujen myötä jo niin tutulta ystävältä, etten voi kuvitellakaan että olemme tunteneet vasta puolisen vuotta! Päivä oli sitä mitä lupasikin, inspiroiva!

 

Oliko asu jo liian rento? Ainakin viihdyin siinä loistavasti! Miten oma viikonloppusi on sujunut, kenet missasin eilisissä kinkereissä?

P.S. Käy osallistumassa koruarvontaan, jos et ole vielä sitä tehnyt!